Kertokaa vanhemmat joilla on lastensuojelun tarve, miten haluaisitte perhettä tuettavan? MIllainen apu olisi tervetullut ja ihan konkreettisia neuvoja ja vinkkejä siihen kun joku käy kotonanne?
Olen käynyt joissakin perheissä hoitamassa lapsia joita on uhannut huostaanotto. Joskus kuitenkin törmää asenteisiin ettei rakentavaa palautetta saisi antaa tai siitä loukkaannutaan vaikka lapsen vanhempien toiminta olisi väärin. Esim. vaikka lapsen ruokailusta huolehtiminen ja hygienia. Tai sisarusten väliset tappelut joissa lyödään ja potkitaan, mutta vanhempi ei mene tilanteisiin väliin eikä toisaalta halua että hänen toiminta tapoihin puututaan. MIten tilanteita tulisi lähestyä? Valmis suunnitelma jossa olisi selkeät tavoitteet vai perheen kanssa yhdessä tehty ja enemmän lasten kanssa olemista, leikkimistä?
Olen käynyt joissakin perheissä hoitamassa lapsia joita on uhannut huostaanotto. Joskus kuitenkin törmää asenteisiin ettei rakentavaa palautetta saisi antaa tai siitä loukkaannutaan vaikka lapsen vanhempien toiminta olisi väärin. Esim. vaikka lapsen ruokailusta huolehtiminen ja hygienia. Tai sisarusten väliset tappelut joissa lyödään ja potkitaan, mutta vanhempi ei mene tilanteisiin väliin eikä toisaalta halua että hänen toiminta tapoihin puututaan. MIten tilanteita tulisi lähestyä? Valmis suunnitelma jossa olisi selkeät tavoitteet vai perheen kanssa yhdessä tehty ja enemmän lasten kanssa olemista, leikkimistä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ehkä ensin olisi selvitettävä onko kaikilla tahoilla yhtenäinen käsitys, mitenkä perheitä voisi tukea.
Yhteiskuntapokitiikka sivustolla Tarja Pösö ottaa kantaa nykyiseen käytäntöön
Huoli hätä ja varhainen puuttuminen olivat käsittääkseni keskeisiä tekijöitä, joidenka huoksi koko sosiaalitoimi ajautui pois raiteilta, vaikka niiden käyttäminen kiellettiin perheiden luokittelussa.
Tarja Pösö. Liiallista huolta, vai todellista hätää?
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/101201heino.htm
---
Sosiaalialan Koti yrittäjät ovat sitä mieltä, että moni huostaanotto voitaisiin välttää, jos ehkäisevään avohuoltoon osattaisiin oanostaa oikein.
Vanhat toimintatavat eivät toimi, vaan istuvat sitkeässä.
Laintulkinta estää usein yritysten käytön.
Kuntien työ on uppotahtista.
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson arkisto/artikkelit/viialainen2.htm
--
Varhaisen puuttumisen karikot.
Henkinen helvetti alkoi neuvolassa.
Asiakkaiden kokrmuksia varpusta eivät ole aina positiivisa.
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson arkisto/2009/tesso5/sivu/34.htm
---
Perheen kanssa yhdessä tehty suunnitelma. Rakentavaa kritiikkiä keskimäärin kestää ,ellei ole superisti uupunut. Riippuu tyypistä tietysti.
Parasta olisi normaalituki, taloudellinen tai palveluseteli kotipalveluun
Pointti on RÄÄTÄLÖITY tuki. Apu - ei haukkuminen ja syyllistäminen. Joku haluaa ehkä sen korvan ja kasvatusneuvoja, joku haluaa pitää kotinsa yksityisyyden, joku haluaa kotiinsa siivousapua kaaoksen kestämiseen ja jaksamiseen sitä kautta lastensa kanssa. Vanhemmat voi haluta ihan itse leikkiä lastensa kanssa, jos kaikki voimat ei menisi arjen pyörittämiseen.KUUNNELKAA niitä vanhempia. Jos vanhempi hakee itse apua sossusta, ollaan jo tosi väsyneitä tai neuvottomia, kun silloin törmää "ei oo - ei tuu" asenteeseen, toivottomuuden kierre alkaa.Esimerkkejä:
Uupunut vanhempi -> uni, oma-aika, oma harrastus,virkistys,kotipalvelu = konkreettinen kodinhoito apu - kaikilla ei ole niitä mummoja, että pääsisi yksin edes kampaajalle tai lääkäriin
Parisuhde ongelmat -> yhteinen aika, lomat, parisuhdeterapia - järjestettävissä tukiperheen avulla
Köyhyys-> lasten harrastusten maksaminen, harkinnanvarainen toimeentulotuki, jottei köyhien lapset leimaudu liikaa julmassa koulumaailmassa (esim. vaatetus, välineiden puute), tuetut lomat
Häiriökäyttäytymiset koulussa -> pienryhmä, koulunkäyntiavustajat, yleensäkkin pienemmät ryhmäkoot, kuraattori, pätevät opettajat
Lapsen psykiatrinen hoito -> vika vanhemmissako? Ei muissa sairauksissa kutsuta sossua palaveriin! Vanhempien syyllistäminen lopetettava. Avohuollon palvelut esim. tukihenkilö terapiakäyntien lisäksi ja varmistettava vaikka yksityis sektorilla onko kyseessä neurologiset ongelmat. Huostaanotot ja perheestä erottaminen on sairaalle lapselle (ja hänen läheisilleen) rangaistus - ei hoitomuoto. Lastensuojelulaitos ei ole psykiatrinen sairaala!
Kasvatuskysymykset -> ammatilaisen vetämät vertaistuki ryhmät - " ai teidänkin murkku, niin meidänkin..." Auttaa kummasti miettimään uusia keinoja kotona.
Perhetyö kotiin -> Kyttäämistä vai apua? Perhetyöntekijöiden sana painaa huostaanotto prosessissa. Ellei ole kyennyt/osannut antaa apua vaikka on ammatilainen, niin perhettäkö siitä pitää huostaanotolla rankaista? Kotiin pitää mennä suurella sydämellä ja maalaisjärjellä. Mikäli tiskipöytien on kiillettävä ja hammasharjojen oltava asianmukaisessa jonossa, uupuu perhe perhetyöntekijä stressiin. Monilapsisessa perheessä harvoin on kaikki tip top, eikä siihen lapset kuole.
Lastensuojelu on mennyt siihen jamaan, että perheet pelkäävät sossuja. Luottavaisin mielin ja sinisin silmin apua hakeneet vanhemmat järkyttyvät kohtelustaan ja alkavat tietysti suojella reviiriään. Turhanpäiväiset palaverit joissa vaan todetaan asioita, joista ei seuraa kuin vanhemmille paha olo, muttei mitään tukitoimia on nöyryyttävää hypyttämistä! Ja vielä työaikana, joka lisää sitä köyhyyttä.
Sijoituksetkin AINA ensisijaisesti avohuollontukitoimina, jos siihen suostutaan niin huostaanottohan on tarpeeton. Ja sijoitusten pitää olla oikeasti tilapäisratkaisuja EI "katsotaan nyt koska....pitää varmistua, että kaikki on hyvin..."
Kun lapset ovat todellisessa vaarassa VANHEMPIEN taholta, vasta silloin on huostaanoton paikka ja vanhempien hoitoon ohjaus. Silloinkin voi usein olla kyse siitä, ettei niitä avohuollon tukitoimia ole missään muodossa annettu.
Jaksava vanhempi haluaa ja kykenee hoitamaan lapsensa. Kelle hyvänsä voi iskeä vaikka masennus. Siitä ei parannuta lasten huostaanotolla.
Juuri noin. Edellisessä kirjoituksessa kuvattiin mitä on oikea tuki ja apua.
Oikea tuki on oikea-aikaista apua aidolla auttamisasenteella peruspalveluista perhettä kunnellen. Ei lastensuojelun perheitä kuulematta määräämää kyykytystä ja huostia!
Mielestäni tarvittaisiin työrymä, johonka kuuluisivat esimekiksi myös seuraavat henkilöt.
Helsingin yliopiston professori J.P.Roos.
Pesue ry toiminnajohtaja Anu Suomela.
Varatuomari Anja Hannuniemi.
Varatuomari Leeni Ikonen.
Lasten oikeuksien tuki ry. Toiminnanjohtajana professori Matti Simpelä.
Linkki Anu Suomelan mielipidekirjoituksiin.
Klikkaa tämän mielipidekirjoituksen alalaidassa olevaa sanaa Artikkeleita, josta löytyy lisää mielipidekirjoituksia.
Anu Suomela. Valta ja vastuu pysykööt vanhemmilla.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/HS_Yleisonosasto_3.12.1999.htm
---
Lasten oikeuksien tuki ry on uusi järjestö.
Yhdistys toimii lasten oikeuksien puolesta. Yhdistys kunnioittaa YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista.
Selaa otsakkeita.
Yhteistyössä
Tapahtumat.
Uutiset.
Projektit.
Linkit.
http://www.lotry.fi/
---
Työryhmä tarvitsee henkilöitä, joilla on laaja kokemus ja näkemys yhteiskuntamme ongelmista ja niiden aiheuttajista.
Jotta asiota voidaan korjata, täytyy tietää ja ymmärtää asioita laajemmin.
J.P.Roos blogissa useita eri aiheita.
Turvakotien väärinkäyttö on ollut eräs suurimpia ongelman aiheuttajia yhteiskunnassamme parikymmentä vuotta.
Linkki blogiin Turvakotien väärinkäyttö, jossa 100 mielipidekirjoitusta.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post25.htm
---
On aika uusi ilmiö, että perheen sisäisiin asioihin puututaan. Lähtökohtana lienee monella lievä vstustaminen. En minäkään hyväällä katsoisi joskus "amk heitukka" tulisisi selittämään miten pitää elää. ja varsinkin kun ei ne ohjeet aina oikeita ole. Lastenkasvatuskäsitykset ja käytännöt (miten kasvattaa) muuttuvat jatkuvasti ja sitä ne ovat tehneet niin kauan kuin lapsi on tiedostettu muuksi kuin minikokoiseksi aikuiseksi.Eli työntekijän on mielestäni turha edes odottaa, että hänen neuvonsa otetaan tosta noin käyttöön (epäile että moni perhetyöntekijä olettaa näin) ja häntä arvostetaan suurena viisauden lähteenä. Kirjallinen suunnitelma voisi olla tehokkaampi esim. vanhemmat ja työntekijä raksittaa käsityksensä eri asioista ja niitä vertaillaan (tämmöinen on varmaan jo käytössäkin) jne.... jo alkutilanne voi olla tosi hankala jos on jouduttu ottamaan "pakon edessä" apua (kerroit, että huostaanotto uhkaa) ja jos syynä on sisarusten väliset tappelut, ruokailutottumukset ja hygienia. Aika ihmisen omimissa jutuissa liikutaan.....mikä on loukaavampaa kuin esim. naapuri sanoisi, että teilläpäs on likaista. Kiinnostaisi kyllä tietää, kuinka paljon pitää poiketa hygieniastandardista ja ruokalilusta että aletaan huostaanottoa suunnittelemaan. Lykkyä tykö työllesi, jos onnisut on monelta tragedialta vältytty.
Muutoksia ei synny, mikäli eletään ja toimitaan usomuksien, luulojen ja olettamuksia maailmassa.
Laspset ja nuoret ovat liian usein uhreja.
Työryhmään tarvitaan myös varatuomari Anja Hannuniemi.
Eroperheeen lapsia sairastuttava vieraannuttamisoireyhtymä.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
---
Minne perhe ja lapsi unohtuivat lastensuojelussa.
Anu Suomela krriisiä kannaottoja 1995.
Minne perhe ja lapsi unohtuivat lapsipolitiikassa.
Virkakoneistoko perheen tilalle?
Tekeekö viranomainen aina hyvää?
Ei lapsen, vaan koko perheen etu.
Voivatko vanhemman ja lapsen etu olla ristiriidassa?
Insestiäkö piilotellaan?
Mihin unohtui perheen yhdistäminen?
Onko huostaanotolle vaihtoehtoa?
Köyhälläkin oikeus yksityisyyteen.
Tarvitaan asiakasmies ja perhemies.
Perheasiat lääninoikeuksiin
Ehdotukset.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
---
Minä olen joutunut lastensuojelun kohteeksi syistä, jotka eivät ehkä ole liittyneet lastensuojeluun ollenkaan. Mutta pitäisikö minun tulkita, että meidän perheessämme on lastensuojelun_tarve_, kun lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus?
Mielestäni iso ongelma on, että meitä suomalaisia kasvatetaan lasten"suojelun" ja sosiaalitanttailun avulla tiettyihin äärettömän rajoittuneisiin (ja keskiluokkaisiin) normeihin. Painotan sanaa "rajoittunut". Minä olen ihmistyyppinä sellainen, joka koko ajan tutkii maailmaa ja koettaa tunnistaa normatiivisia rajoja, joita jo luovalle ajattelulle asetetaan. Lastensuojelusta ja itseasiassa peruskoulustakin (!) on tullut vaivihkaa ajattelun ja ilmaisemisen rajoittaja. Kenen etua se palvelee? Vallassa olevan luokan etua! Heidän, joilla on valtaa, asemia ja rahaa. Meistä suomalaisista kasvatetaan lasten"suojelun" avulla yhdenmukaisesti ajattelevia aivottomia ääliöitä.
Vastenmielistä. Minä kun olen luova, älykäs, uudistusmielinen, kokeilunhaluinen, utelias, tarkkailija, terävänäköinen, sanavalmis, ilmaisuvoimainen, humanisti... Koen, että nämä hienot ominaisuuteni lastensuojelu ja ällöttävä sosiaalitanttailu ovat halukkaita vaarantamaan.
Ideologinen kehitys tässä maassa on kamalaa seurattavaa. Älkää ihmiset alistuko tahdottomiksi typeryksiksi! Tästä maasta ja maailmasta tulee tooooosi tylsä paikka, jos yksilö, ihminen, kuntalainen ja kansalainen luovuttaa itsenäisyytensä.
Meillä ei ole Suomessa vain julkishallinto. Meitä myös hallinnoidaan. Olemme HALLINNAN kohteena. (Tuota muuten nykysosiologiassa tutkitaan innokkaasti.)
Sosiaalityön eri osa-alueet kaipaavat rajua uudistusta. Kansalaispalkka olisi hyvä alku. Sosiaalivallasta irtautumiseen.
Korjaus tähän:
"Meillä ei ole Suomessa vain julkishallinto. Meitä myös hallinnoidaan. Olemme HALLINNAN kohteena. (Tuota muuten nykysosiologiassa tutkitaan innokkaasti.)"
Piti kirjoittamani, että meitä myös _hallitaan_.
Anu Suomela.
Kuka valvoo ihmisoikeuksia Suomessa?
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/hesari304001.htm
--
erittäin hyvä kirjoitus ja aiheesta. Olen kokenut samaa, jopa työn tekoakin on arvosteltu vähätelty joissain kannaotoissa( ei työhistoriaa, toiminut yrittäjänä) sittemmin ei kyllä oikein palkkatyökään kelvannut ...... Olen sanonut mielipiteitä ja näkemyksiä avoimesti ja saanut vähätteleviä kommentteja osakseni. Huostaanottoa ei ole tapahtunut , mutta muuta. Yleensäkin kaikkea ei-tavanomainen on heättänyt huolta. Jopa lapseni pukeutumiseen on kiinnitetty huomiota ( päivähoidolta pyydetty lausunto lapsen pukeutumisesta ja sieltä vastaus: pukeutuu erikoisesti, mutta siististi). Nykyään lapseni (yläasteikäinen) ompelee paljon vaateita itselleen ja tarpeen tullen muillekin ja "suunnittelee" niitä itse. Hänen kohdallaan luovuus on säilynyt, mun kohdalla ei. Olen hyvin varovainen kaikesta tekemissitäni ja sanomisistani yleensäkin (ettei kellään huoli herää ja alkaa taas joku ihme rumba). Katson, että minut on "sosiaalistettu" ikiaikaseen hallinnonalamaisen rooliin. Nuo edellä mainitut vaan pieniä esimerkkejä siitä, miten julkinen tunkeutuu yksityisen elämään. Kovin "erikoista" elämäntapaa en suosittele kellekään, jolla on lapsia. Tuttavat tms. ei ole koskaan ajatelleet minun ratkaisiujen olevan mitenkään edes erikoisia......
Lasten kasvatus perityy omilta vanhemmilta, sukulaisilta, ystävä, kaveri ja toveripiiriltä.
Lastensuojelun parissa työskentelevät saavat koulutusta ja muokkaavat käsitteen vanhemmuudesta.
Syntyykö tässä käsityseroja ja onko niillä vaikutusta perhekäsityksen ja kasvatuskäsityksen.
Eivätkö "luomuvanhemmat" kaikilta osin täytä kasvatuskiriteereitä
Onko kasvattaminen oikea oikea ilmaisu, vai olisko puhuttava valmentamisesta, jonka tavoitteena on opastaa, neuvoa, motivoida ja kannustaa nuoria tilannekohtaisesti.
Urheilulajeijin valnennetaan, eikä kasvateta.
Väestöliiton lastenprykiatri Raia Cacciatore on julkaissut useita oppaita ja kirjoja, liittyen kasvatukseen,
Tässä hänen näkemyksiä.
http://www.tuusula.fi/kalenteri/show.tmpl?id=198;sivu_id=1654
---
Kiitos, nimimerkki Kansa kahleissa, kirjoituksestasi! Kohtalotoveri.
Minua suorastaan hirvittää joidenkin oman elämäntyylinsä mukaan elävien kavereideni kohtalo. Tästä maailmasta ja tästä maasta voi tulla tosi paha paikka heille, heidän perheilleen ja lapsilleen - ja minulle itsellenikin.
Ystäväni kasvattaa lastaan suvaitsevaiseksi. Juttelin pari päivää sitten hänen kanssaan siitä, että hän saa siitä vielä maksaa. Lasta ei saisi kasvattaa laaja-alaiseksi ja suvaitsevaiseksi, vaan kasvatuksessa pitäisi pyrkiä normatisoimaan kaikki. Vanhemman pitäisi pystyä luokittelemaan kaikki vastaan tulevat ilmiöt joko hyviksi ja varsinkin pahoiksi. Hirveää. En muuten aio tuohon suostua, en!!
(Minua ottaa nykyään ankarasti päähän koko "kasvatus"-sanakin. Enpä oikeastaan haluaisi sekaantua moiseen mössöön edes pitkällä kepillä.)
Nykyään yllättävissä asioissa on kuultavissa läpi hämmentävä moralismi. Olemme menossa moralistiseen suuntaan, jossa ajatusten ja tekojen jaottelu tehdään hyvin selkeällä hyvä-huono -akselilla, josta harmaan alue puuttuu välistä lähes tyystin.
Anna malli, anna äidille lepo, anna turvallisuutta.
Anna lapsille hyvää oloa ja turvallisuutta, mutta älä esitä parempaa kuin lasten oma äiti on.
Hyvää oloa ei ole lapsen riistäminen kodista.
Älä ole kaikkitietävä vaan vierelläolija.
Ole hetkeksi äidille oma turvallinen toiveiden äiti.
Juo kahvit äidin kanssa, keitä ne äidille. (tällaisena hetkenä tuli itselle(olin se äiti) aina kyyneleet).
Anna väsyneen äidin nukkua univelka ilman huolta ja hoida ja turvaa sillä aikaa lapset.
Hoida lapset aivan tavallisesti, kotona tai omalla pihalla, ei vieraassa paikassa, ei ammattitaitoisen hienosti ja moninaisin metodein, ne ovat vieraita perheelle, mutta huomaa lapset ja kuuntele ja puhu heidän kanssaan.
Tee perheelle kunnon ruoka, äiti näkee että hänen keittiönsä voi olla kodikas.
Tee niin helppo ruoka, että äidin on mahdollisuus toistaa itse sama ruoka ja kodin tunnelma.
Anna äidin tuntea hänen lastensa olevan hyviä ja arvokkaita, se usko on väsyneeltä äidiltä poisotettu, näytä se lämpimällä suhtautumisella lapsiin, mutta ei tietävänä, omistamishaluisena uhkaavana lapsenkaappaajana, vaan
anna äidille tunne, että nämä lapset ovat hänen omia lapsiaan, pidä lapsia tämän äidin omina lapsina. Jos et tähän kykene, niin aiheutat äidille epätoivon ja suuret stressihormonipitoisuudet ja käyntisi on vakavasti vahingoksi äidille ja pelästyneen äidin kautta koko perheelle.
Lisää äidin ja lasten yhteenkuuluvuuden tunnetta, he ovat perhe ja he onnistuvat ja jaksavat. Anna siihen toivoa.
Näytä olemuksellasi ja teoillasi, kuten siivoaminen, että kodista saa viihtyisän , se usko on äidiltä kadonnut. Äidit pitää siisteydestä, lapset ei niinkään.
Puhtauden ansiosta alkaa äitikin taas jaksaa siivota, siitä puhtaudesta tulee esimerkki, puhtaus luo toivoa ja valoa. Puhtauden ylläpito on äidille helpompi aloittaa puhtaasta kodista kuin siivoamattomasta kodista.
Näytä esimerkilläsi tilanteiden ratkaisua lasten kanssa äidin läsnäollessa, miten selviää huutamatta, miten selviää manipuloimatta (manipulointia ei olla vielä alettu paheksua lapsenkasvatuksessa, päivastoin se oikein hyväksytään, koska on aikuiselle niin sievää ja helppoa, aikuisen omaa itsetuntoa kohottavaa), miten neuvoa ja ohjata lasta.
Näytä esimerkilläsi, miten ollaan vaatimatta lapsilta paljon tai liikaa. Lapset ovat hyviä sellaisenaan, ei tarvita suuria vaatimuksia.
Näytä ideoita, miten maitopurkit huuhdotaan, kuivataan ja litisteään helpolla tavalla ja nopeiten, tällaisia käytännön asioita, jos eivät ole jo keksittynä.
Tällaisia kodinhoitajia oli ennen, eivät kuitenkaan kaikki olleet silloinkaan tällaisia.
Jos kunta/kaupunki alkaa maksaa harrastuksia perheen lapselle, niin jokaisen lapsen täytyy saada harrastaa, eikä niin, että varattoman perheen ainoa adhd lähtee Lapin retkille, laskettelukeskuksiin, mopokursseille yms hienoihin juttuihin terveempien sisarusten jäädessä kotiin ja saamatta yhtikäs mitään. Perheeseen ei saa aiheuttaa säröä vaan tukea yhtenäisyyttä.
Hieno kirjoitus kaikenkaikkiaan. Myös kokemuksia siitä, kuinka sisarukset kahdehtii yhden lapsen tukihenkilö toimintaa (pizzoja,leffoja ja cartingia) ja haluavat, että heilläkin olisi joku erityisongelma, että saisivat kanssa!
Vuosi kausia pyysin tukea uupumukseen sitä saamatta, nyt yksi huostaanotettu. Mikä on sosiaalitoimen vastuu, kun apua ei saa ja lopputulos johtaa tähän?
Just. Samaa mieltä. Hienoa pohdintaa, nimimerkki "oikeudenmukaista"!
Hienoja ohjeita asennoitumiseen perhettä auttavalle koneistolle. Pitää osata laskeutua inhimilliselle arjen ja tavallisen elämän tasolle. Täytyy osata olla ihminen ihmiselle.
Kiitos paljon kirjoituksista, linkeistä ja palautteesta. Nimimerkki: oikeudenmukaista, koskettava ja realistinen kirjoitus, KIITOS. :)
Sivusta vähän ihmettelen miten avuttomia perhetyöntekijät tosiasiassa ovat. Hienot puheet, hallinto-oikeuksissa kuullaan perhetyöntekijöitä ASIANTUNTIJOINA. Käytännönssä täältä, huostaan otettujen lasten vanhempien keskustelufoorumilta perhetyöntekijä käy hakemassa välineet työhönsä. Ja täältä hän saa neuvot, mitä hienoimmat neuvot.
Kyselevä perhetyöntekijä kertoo työssään olevan niin vakavan puutteen, ettei ole kyennyt päättämään antaako työkohteessaan perheen lasten vahingoittaa toisiaan vai ei. Ei ole osannut mennä tappelevien lasten väliin vaan ilmeisesti antoi näiden jatkaa toistensa vahingoittamista ja riensi huostaan otettujen lasten vanhempien keskustelupalstalle kyselemään mitä hänen pitäisi tilanteessa oikein tehdä.
Nurinkurista. Täytyy olettaa, että kokoontumisissaan perhetyöntekijät sitten varmaan vaihtavat ajatuksia tärkeimmistä asioista. Ehkä työkaverin uudesta hiusväristä.
Tämä aihe ei kiinnostanut ketään. Oliko väärä otsikointi, fai sossufobia?
Suomessa varastetaan lapsia.
Aamulehti 11.2.2011. Heidi Tuominen blogi
Osa vanhemmista jotka eivät ole valittaneet huostaanotto päätöksestä, ovat saaneet säikähtää sossujen suusta tullutta uhkausta, jos valitat menetät lapset.
Lue artikkeli, kommentteja, kommentoi.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722:BlogPost:323117&commentId=2119722:Comment:326946&xg_source=activity
---
Kaikkein tärkein ja ensisijaisin asia tässä huostahullussa yhteiskunassa on se että lapsiern, nuorten ja perheiden asioita käsittelisivät AINA KOULUTUKSEN ALALLE SAANEET AMMATTILAISET!
Ei mitään pikkupsykologia leikkivät kouluttamattomat korvat tai amkki koulutuksen saaneet valesossut!
Ammattilaiset kunniaan myös sosiaali- ja terveydenhuollossa kuten koulumaailmassakin ja kaikkialla yhteiskunnassa missä lapsiperheiden asioita hoidetaan.
"Ei mitään pikkupsykologia leikkivät kouluttamattomat korvat tai amkki koulutuksen saaneet valesossut!"
Psykokulttuuri on levinnyt muuten jo peruskouluunkin! Peruskoulussa, jossa tuotetaan perusopetusta, ovat eri tahot, kuten opettajat ja koululuraattorit, alkaneet psykologisoida kyökkipsykologian opein - ja jälki on kamalaa.
Tuntuu, että menipä minne tahansa, aina pingahtaa ensimmäisenä joku puoskari vastaan. Aina joku vieteripelle on tiellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykokulttuuri
Puoskaroinnin määrää ei osata vielä tajuta. Sitä on kaikkialla. Juuri tuon "psykologian" alalla. Ihmisten ei pidä suostua tuollaiseen halpahintaiseen "kyllä minä tiedän, että tässä on jotain psyykkistä takana" -fiilistelyyn, jota esimerkiksi peruskoulun opettajat harjoittavat.
Sosiaalityöntekijöistä puhumattakaan.