Onko moraalisesti oikein jotta sijaisperheenä toimivalla ihmisellä on salarakas?
Kulissi pidetään mutta vuodesta toiseen käydään vieraissa valheiden avulla.
Eikös energia pitäisi säästää perhettä ja lapsia varten?
Kulissi pidetään mutta vuodesta toiseen käydään vieraissa valheiden avulla.
Eikös energia pitäisi säästää perhettä ja lapsia varten?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika paljon menee energiaa tapaamisten ja yhteydenpidon järjestämiseen salarakkaan kanssa. Se energia pitäisi käyttää sijoitettujen lasten tapaamisten ja yhteydenpidon hoitoon.
Ilmotappas asiasta lastensuojeluun jos asiasta olet varma. Ei tuommonen käytös ole sallittua kun toisten lapsista pitää huolta. Esimerkkiä aikuisuuteen kasvavalle pitäisi näyttää.
Mahtavatko siellä korviansa lupsauttaa koko asialle. Moni sijaisperhe tuntuu nauttivan erityiskohtelusta sosiaaliviranomaisten taholta. Tiedä en miten suhtautuisivat. Omasta mielestäni ei kyllä ole suotavaa kun siihen pettämiseen liittyy paljon valehtelua ja epäkunnioitusta, kuluttaa varmasti voimavaroja naiselta ja niitä pitäisi säästää lapsia varten.
Onko oikein, että sijaisvanhempi menee naimisiin sijaislapsen kanssa tämän tullessa täysi ikäiseksi. Tämä on aivan tosi ja paikakunnan sosiaalitoimisto on nähtävästi hyväksynyt asian olevan mahdollinen koska ei ole puuttunut siihen.
ei. onko heidän välillä ollut seksuaalista kanssakäymistä kun lapsi ollut ala-ikäinen? Kaikkiaan haiskahtaa vinolta. Lapselle pitää taata omat siivet pesästä lentämistä varten. Kodin tarkotus on juuri se, olkoon miten SIJAISperhe tahansa. -Voi helvetti miten oksettavaa. Onko se sijaistyyppi naimisissa ollut vai yksinäinen "sijainen"?
-Jos vastaavaa tapahtuisi bioperheessä eli isä- tai äitipuoli liehittelisi lasta, niin se on kyllä OITIS tutkinnan alaiseksi laitettava ja huostaamisen paikka...ja ihan syystä.
Pankaa tutkintapyyntö vireille. Miten kauan on se "kasvattaja" puuhannut perverssien himojensa kanssa? Kodin on oltava turvapaikka.
Onko moraalisesti oikein että ydinperheen vanhemmalla on salarakas? Minun vastaus on molemmissa tapauksissa ihan sama; minun mielestäni ei ole oikein. Sijaisperheet ovat aivan tavallisia perheitä ja tietääkseni sijaisperheeksi haetaankin tavallisia perheitä. Ammatilliset sijaisperheet ja perhekodit ovat asia erikseen. Ja kun sijaisperhe on sitten tavallinen perhe niin perheessä tapahtuu varmaan ihan samanlaisia asioita kuin bioperheissäkin. On pettämistä, avioeroja, kuoleman tapauksia jne.
Aijaa. Mites sen huolestumisen kanssa sitten? Kertyykö sijaisperheiden alamäessäolosta huolipinnoja? Bioperheistä niitä tod kertyy ja jos haluaa apua, niin siihen tarjotaan huostaa.
Bioperheessä sattuva avioero tai kuolemantapaus ovat kriisejä, joita katsotaan seurataan laitetaan perhetyö silmäilemään että miten se perhe toimii. Lähtökohta on että ei tule jaksamaan, siis ennuste, ja siinä yritetään pysyä. Jos sitten lapsi em syistä TAI esim neurovaikeuksien takia vielä tarttee tukea koulussa (tai häntä kiusataan), niin ls ja koulu rupeavat valmistelemaan huostaa, eli puuttumaan (on VarPu).
Se tavallisuuden spektri on vähän poikkeava riippuu siitä onko kyseessä sij.- vai bioperhe.
Kai kandee turvata selusta ja ruveta sijaisperheeks...sais kertoa arjen tervehyttävästä voimasta ja hehkuttaa tavallisuudella :D
Niin...onhan sekin aika ikävää, kun tavallinen ja hyvä yh-kasvattaja erehtyy pyytämään oikein parasta lapselle ja kyselee neurolapselle pienryhmäpaikkaa päiväkodissa...huoli-koulutettu väki katsoo nenänvarttaan pitkin eikä ota pyyntöä kuuleviin korviin (eikä ymmärrä miten lapsi kokee metelin ja ison ihmispaljouden)...lapsi kärsii ja rupeaa puolustautumaan ja se katsotaan aggressiiviseksi käytökseksi...katse suuntautuu vanhempaan ja ruvetaan palaveeraamaan ja loppu onkin tuttua.
Sittenkö se lapsi saadaan panna sellaseeen ihan tavallista tavallisempaan arki-perheeseen, jossa pulla tuoksuu ja lapset on lapsia ja ilot ja surut käydään läpi; tietty se sijaislapsikin on kuin oma vaikka sen alkutaival oli rankka siellä bioperheessä ja raivareita syntyy...on se "rajat ja rakkaus" -teema mikä kantaa...kuitenkin, eli joskus pitää tietty harrastaa holdinkia ko lapsen TAPAUKSESSA ja sisaruksetkin sen myös tietää että se laps on jäänyt vaille tärkeitä tunnekokemuksia ja tarvii sylissäpitoa.
Siellä tavallisessa perheessä otetaan alkoa niinkuin joka ikisessä perheessä tehdään, kohtuudella ja kyllä, avioriitoja syntyy ja pahan paikan tullen ero on se paras ratkaisu.
Joskus sijaisvanhempi tarttee lomaa, mutta onneksi on tarjolla lomia että pääsee henkäisemään ihan rauhassa ja nauramaan kokemuksia ja kommelluksia muiden sijaisäiskien ja -isien kanssa:D
Ja tuo kaikki huom: on-sitä-tylsää-arkea. Siitä on käytykin kurssi eli ei kaikki äitit ja isät ymmärrä miten hirveän tärkeää se arjen pyöritys tylsyydessään on.
Olen kolmen lapsen biovanhempi ja kerran eronnut ja kerran leskeksi jäänyt. Kertaakaan ei miltään taholta olla huostaa tarjottu, vaikka apuakin meidän jaksamiseen etenkin mieheni kuoleman jälkeen pyysin. Mistähän se johtuu?
Jos oikeasti erotapauksissa oltaisiin aina lapsia huostaamassa, niin huostia tehtäisiin monta kertaa enemmän kuin nykyään. Joten kyllä siihen huostaanottoon tosiaankin joku muu syy on, kuin ero tai kuolemantapaus.
Just tuo "Muu syy" oli siis se, että uraa uurtavat ja huolikoulutetut työntekijät jyräsivät syvästi autistisen lapsen vanhemman ja lapsi tosiaan joutui huonoon ilmapiiriin. Siitä tuli psykkan diagnoosi.
Mut onnee vaan että sinä olet säästynyt.
Minullakin oli "salarakas" kun monesti viikossa kävin tämän miehen luona. Hänkin kävi meillä ja usein vielä päivällä kun mieheni oli töissä.
Mieheni sitten kuuli tästä "salarakkaastani" kyliltä.
Tosin miestäni ei kovasti hetkauttanut kun tiesi vallan hyvin, että veljeni ja minä tarvitsimme toisiamme vaikeassa tilanteessa. Paras hetki toistemme tukemiseen oli juuri silloin kun lapset olivat koulussa.
Tahdon vaan sanoa, että kaikki ei ole aina sitä miltä vieraan silmiin näyttää.
Itse en hyväksy pettämistä millään saralla.
Tässsä tapauksessa tunnen kaikki osapuolet ja kukaan ei kiistä asiaa, kaikkien kolmen kanssa olen jutellut asiasta.
Kyllähän sitä näissä sijaisPERHEISSÄ omat ja vieraat lapsetkin muhinoivat ja menevät naimisiin.
´
Sijaisperheen tytär vietteli tukipoikia (ja sittemmin kai sijoitettuja) vesirajaan olevalla hameellaan ja keimailullaan. Menivät sitten hiljattain naimisiin. Pienemmät ihmettelevät, että isoveli ja isosisko. tai en tiiä ihmettelevätkö, vai pitävätkö normaalina käytäntönä. Olenkin kuullut, että tuossa monella tavalla kamalassa jyväskylä'läis paikassa ei niillä lapsille - jotka siellä ovat pienestä pitäen joutuneet olemaan - ole käsitystä normaliudesta.
Kun talon vanhemmat kannustavat lapsia seurustelemaan ja menemään naimisiin. Sitten seurusteleva asuu jälkihuollossa talon osoiteessa (että voi muhinoida talon lapsen kanssa yhteiskunnan rahan turvin) ja naimisiin mennään vasta, kun ollaan reilusti yli 21.
Onko teistä moraalisesti oikein, että talon tytär viettelee tuki- ja siaispoikia sijaishuoltajien (eli omein vanhempiensa ) luvalla. Viettelysten vaunu lähti liikkeelle tyttären ollessa noin 15 vuotias, ja huoneen ulkopuolella parveilevien poikien siinä saman ikäsiä.
En tiedä, millä perusteella valitsi siitä joukosta puolisonsa. Taivas yksin tietää.