Sieluni laiturin nokassa,
hiljaa istun.
Nöyränä katson elämäni
mereen.
Kuinka se onkaan tyrskynnyt,
raivonnut ja riehunut.
Laantunut taas
ja hyvääkin tarjonnut.
Paljon se on pois vienyt,
haaksirikkoja pohjaansa
haudannut.
Paljon uutta synnyttänyt,
voimia kellumiseen
antanut.
Minun elämäni meri,
jonka jokaista kuohua
kiitän.
Pienuuteni hyväksyen,
suuremman edessä
hiljentyen.
Minun elämäni meri,
se ainoani,
joka minulla on.
On seilattava läpi tämän,
elämäni meren.
Kunnialla, kiittäen,
ainoa mahdollisuuteni
hyväksi käyttäen.
hiljaa istun.
Nöyränä katson elämäni
mereen.
Kuinka se onkaan tyrskynnyt,
raivonnut ja riehunut.
Laantunut taas
ja hyvääkin tarjonnut.
Paljon se on pois vienyt,
haaksirikkoja pohjaansa
haudannut.
Paljon uutta synnyttänyt,
voimia kellumiseen
antanut.
Minun elämäni meri,
jonka jokaista kuohua
kiitän.
Pienuuteni hyväksyen,
suuremman edessä
hiljentyen.
Minun elämäni meri,
se ainoani,
joka minulla on.
On seilattava läpi tämän,
elämäni meren.
Kunnialla, kiittäen,
ainoa mahdollisuuteni
hyväksi käyttäen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
H Y V Ä !
.. Hieno runo! =)