En tiennyt minkä otsikon alle tämä sopisi mutta olisi kiva kuulla kokemuksia muilta introverteilta miten luovivat eteenpäin sosiaalisuutta vaativissa tilanteissa.
Minulla ei ole ystäviä enkä niitä edes halua. Tottakai tuttuja ja työkävereita on paljonkin mutta en halua ketään johon olisi sosiaalinen pakko pitää säännöllisesti yhteyttä. Minusta on mukava joskus tavata ihmisiä ja jutella mutta 2 tuntia on aika max aika, jonka jälkeen olen aivan poikki enkä jaksaisi enää jutella. Minulla asuu tuttuja kauempana ja kun heidän luokse menee kylään, pitäisi olla pidempään. Voisin hyvin ajaa 200km ja olla 2h kylässä ja palata takaisin mutta en aina kehtaa vaan väkisin ponnistelen pitempään. Facebook on minulle loistava tapa pitää yhteyttä muihin. Voin jakaa muiden kanssa asioita sekä lukea muiden kuulumisia juuri siinä tahdissa kuin haluan. Puhelimessa puhuminenkin on todella raskasta, en jaksa keskittyä kuuntelmaan.
introvertti
10
497
Vastaukset
- . ( piste)
Kuules hei, sait minut nauramaan oikein kivasti. Nämä asiat eivätä ole niin selkeitä. Miks sun pitää kantaa huolta moisesta asiasta. Sinä olet se mikä olet ja thats it! Kyllä ne puheliaat hoitaa sen puhumisen. Olen sen samanlaisena ihmisenä huomannut.
Kun pitää olla sellanen ja tollanen että on. Niinku olemassa. Yks nunna on sanonut että puhuminen on turhaa. Yhdyn siihen. :)) Mutta ne, jotka sen osaavat, niin älkää koskaan vaietko, sillä maailma on teidän.
Mutta, nautin siitä että saan olla sellanen kuin olen, ihmiset ympärilläni ovat ihania, he saavat minut hyvälle tuulelle. Koska ainainen riittämättömyyden tunteeni alati muistuttaa minua siitä että mun pitäisi olla samanlainen kuin he tai jotakin ( mihin en siis kykene) olen oppinut sanomaan heille kuinka ihania he minusta ovat, Tavallisesti he ymmärtävät minua ja minä saan kuulua joukkoon ja minun iloisuuteni tuottaa heillekin iloa.
Riitän tällaisena. Kiitos kaikki rakkaat ihmiset!- Ei tasapäinen
Ihan tyhjänpäiväistä "keksiä" jokaiselle asialle jokin nimitys, niin kun tuo otsikko esimerkiksi : /
Ja toi ei onneksi vielä(kään) pidä paikkaansa:
"..älkää koskaan vaietko, sillä maailma on teidän." - . ( piste)
Ei tasapäinen kirjoitti:
Ihan tyhjänpäiväistä "keksiä" jokaiselle asialle jokin nimitys, niin kun tuo otsikko esimerkiksi : /
Ja toi ei onneksi vielä(kään) pidä paikkaansa:
"..älkää koskaan vaietko, sillä maailma on teidän."Mun näkökulmasta maailma on nimenomaan heidän. Siltä se näyttää vähän introvertin ja vetäytyvän silmin katseltuna. Se on ihailtavaa, jos jollakin on sana että puhe hallussaan. Tilanteen tasalla, sanansäilää. Luovia ja rohkeita ihmisiä. He menestyvät. Jos haluavat.
Tunnen suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta, että saan olla heidän kanssaan. - jkhkjkhj
. ( piste) kirjoitti:
Mun näkökulmasta maailma on nimenomaan heidän. Siltä se näyttää vähän introvertin ja vetäytyvän silmin katseltuna. Se on ihailtavaa, jos jollakin on sana että puhe hallussaan. Tilanteen tasalla, sanansäilää. Luovia ja rohkeita ihmisiä. He menestyvät. Jos haluavat.
Tunnen suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta, että saan olla heidän kanssaan.viestisi piristi paljon.
koen olevani tuollainen luova ja rohkea persoona, haluan kehittyä ja ratkoa omien ongelmieni lisäksi muidenkin. olen aika ahne näiden tavoitteitteni kanssa, tänään huomasin sen ja päättelin että ehkä se on yksi syy onnettomuuteeni.
koen itseni silti introvertiksi. olen nimittäin erittäin ujo, varmaan koska olen myös erittäin herkkä kuten monet taiteilijat taitavat olla.
ujo voi olla myös vahva ja nämä molemmat ominaisuudet voivat olla samassa ihmisessä.
sitä kaikki vaan kulkee oman polkunsa ja kohtaa omat ongelmansa. parasta varmaan on jos löytää vain oman paikkansa elämässä ja omat rakkaat ihmisensä.
minusta introvertin tekee mielestäni se että en koe yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa, koen olevani kuin musta lammas. ehkä en oikeasti olekaan ehkä vain en ole tutustunut tarpeeksi hyvin muihin ihmisiin.
ehkä teillä introverteillä on omat ongelmanne muiden ihmisten seurassa ollessa mistä syystä välttelette tilanteita, vaikka kaipaisitte lopulta sosiaalisia tilanteita?
tai ehkä te tosiaan nautitte yksinolosta. - ihan introna
jkhkjkhj kirjoitti:
viestisi piristi paljon.
koen olevani tuollainen luova ja rohkea persoona, haluan kehittyä ja ratkoa omien ongelmieni lisäksi muidenkin. olen aika ahne näiden tavoitteitteni kanssa, tänään huomasin sen ja päättelin että ehkä se on yksi syy onnettomuuteeni.
koen itseni silti introvertiksi. olen nimittäin erittäin ujo, varmaan koska olen myös erittäin herkkä kuten monet taiteilijat taitavat olla.
ujo voi olla myös vahva ja nämä molemmat ominaisuudet voivat olla samassa ihmisessä.
sitä kaikki vaan kulkee oman polkunsa ja kohtaa omat ongelmansa. parasta varmaan on jos löytää vain oman paikkansa elämässä ja omat rakkaat ihmisensä.
minusta introvertin tekee mielestäni se että en koe yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa, koen olevani kuin musta lammas. ehkä en oikeasti olekaan ehkä vain en ole tutustunut tarpeeksi hyvin muihin ihmisiin.
ehkä teillä introverteillä on omat ongelmanne muiden ihmisten seurassa ollessa mistä syystä välttelette tilanteita, vaikka kaipaisitte lopulta sosiaalisia tilanteita?
tai ehkä te tosiaan nautitte yksinolosta.Tuo pitää paikkansa tuo yhteenkuuluvuudentunteen puuttuminen ainakin omalla kohdalla. Ihmettelen niitä, jotka ovat kaikkien kavereita ja kovinkin henkilökohtaisia asioita voi puhua papattaa ihan kenelle vaan. Näin kärjistetysti. :) Minä en pysty siihen.
Mielestäni ihmisen, jolle avautuisin täytyy olla kiinnostunut _minun asiastani_ :)) sillä olen kyllä huomannut senkin, että vaikka joitakin asioitani jakaisinkin avoimesti, sillä ei ole suuremmin ollut merkitystä kuulijalle eikä asioiden kertominen ole sitten minuakaan kovemmin helpottanut tai oloani muuksi muuttanut. Ihan kuin olisi antanut itsestään jotakin pois johonkin.. Tämä ihan ystävällisenä huomiona. Voin kyllä kertoa, mutta kyllä minua yleensä kiinnostaa hieman että miksi kuulija haluaa tietää jotakin jos kerran haluaa. Ja tuossa oot ihan oikeassa että pidemmän päälle tuo ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on raskasta.
Mutta joskus kun niiden harvojen ihmisten kanssa joiden kanssa olet "samalla taajudella", kaikki mitä teet, sanot tai jätät sanomatta, se on aina tärkeää -vaikka ei olisikaan. Vaikea selittää.
Nytkin tässä yksin illassa ja näyttö edessä.
- Ulospäin suuntaus
Hyvässä ihmissuhteessa ei tarvitse tuntea sosiaalista pakkoa tapaamiseen, ihmistä tahtoo nähdä siksi, että hänen seurassaan on hyvä olla. Ajatusten vaihtaminen on helppoa, eikä hiljaisuuskaan ahdista. Sellainen ei synny itsestään, niinkuin ei synny luottamuskaan toiseen ihmiseen.
Sosiaalisissa tilanteissa luoviminen helpottuu, kun opettelee kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa ja uskaltaa kohdata ihmiset ihmisinä. Kohtaamisessa kuten opiskellessakin joutuu omaksumaan tietoa monin tavoin. Jollekin puhuttu tieto on luontainen tapa oppia, toiselle kirjoitettu, kolmas muistaa kuvat jne.. tapojen hallinta on varmaankin opittavissa. Ihmisen ilmeet ja eleet voivat auttaa tiedon käsittelyssä, elleivät ne ole ristiriidassa puhutun asian kanssa, mutta sehän antaa keskustelulle aivan uuden ulottuvuuden... - Jep..
Sama täällä. Ei ole enää mitään kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan. Olen vain tyytyväinen siihen jos saan olla ihan itsekseni. Minulla tosin noihin ajatuksiin on vaikuttaneet muutamat ikävät asiat. Ennen nautin jopa muiden seurasta. En ole enää entiselläni.. Se on myönnettävä.
Sosiaalisissa tilanteissa toimin niin kuin pitää toimia.. Eli sanon sanottavani ja häivyn sit paikalta. That's it.
Ystäviä minulla on muutama mut hekin ovat satojen kilometrien päässä, toisessa kaupungissa.
Yksi positiivinen asia tässä ainakin on se et puhelinlaskut on pieniä. ;)- Jatkan et
Enkä tarkoita niillä ikävillä asioilla mihinkään ihastukseen liittyviä asioita (vaikkakin tämä viimeisin ihastus oli piste iin päälle). Eikä ole kyse masennuksesta. Tämän lisäsin tähän vain siksi kun tuossa alapuolella joku sellaisesta kirjoitti.
- ölluini
Voihan olla, että erilaiset elämäntilanteet aiheuttavat tunteita, joita koet. Tuli vain mieleen tuosta "Jep" nimim. kommentista. Masennus ja huono itsetunto yhdessä pieleen menneen rakkauden kanssa ei ainakaan tue sitä että jaksaisi kovasti ottaa kantaa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Olen itse kans kokenut joskus että puheliaat ihmiset kokevat kiusaantuneisuutta seurassani, jos ei ole tavallaan heti messissä samalla draivilla. Kaikkien kanssa ei tietystikään tarvitse tulla toimeen eikä pidäkään olla aina mukana :)
Jotkut vaan on omissaoloissaan viihtyviä. On melko omituista, jos joku haluaisi väkisin jutella sellaiselle, jota ei näytä kiinnostavan. :) - jkllläöä
kiva että eksyin tänne..
koska nyt tajuan paremmin että toiset tosiaan eivät yksinkertaisesti kaipaa ihmissuhteita kuten toiset.
äitini on huolettanut minua pitemmän aikaa - hän on aika epäsosiaalinen. itse olen hyvinkin puhelias ja sosiaalinen, mutta arka.
miten sitä onkaan niin ymmärtämätön tai huono kuuntelija, ettei sisäistä mitä toinen yrittää sanoa - ei kuuntele toista kun hän sanoo kaiken olevan hyvin.
sitä ajattelee että hän voisi elää onnellisempaa elämää, että hän ei ole onnellinen ollenkaan.
miten sitä voidaan olla kaikki niin erilaisia. voiko sitä edes tietää miten erilaisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi362779Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs182587100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es432288Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks201871Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo381592Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa511555- 381483
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä251363- 301222
- 261151