Mulla kun on säästössä vuodelta 1999 vanhat allakat, joihin sitäsuntätä on muistiin päiväkirjojen tapaan tullut merkittyä, niin selailin vähän aikaa taaksepäin joiltain vuosilta. Liekö joillain muillakin samanlaisii tapoja.
Tuossa oli esimerkiksi vuodelta 2005 ajalta 27.3.-31.3. että krassien ja purjosipulin siemenet olen jo laittanut itämään. P. toi kuhan ja kaks siikaa, auto pesty, tarkistettu öljy ja vedet. Bauhausin kahvilassa olen ollut töissä tyttären apuna kello kymmenestä neljään.
2006 olen 21.4. laittanut krassien ja Iranin kukkien siemenet itämään.
2008 autolla jään yli 23.3.mökille Järvelässä....8.4.putos ukkoin jäihin, kun pilkkipaikalleen viel yritti, sitten jo 11.4. vene veteen ja 16.4. lähtivät jäät järvestä.
Oli se silloin ainutlaatuista, muistan, seurata kevään edistymistä aivan luonnon keskellä, pienen järven rannalla asusteltiin puolisen vuotta Vihdissä. Se jään murinakin, kun vesi tahtoi jo vapaaksi, isojen kuusten keväinen huokailu, muuttolinnut. Erikoinen oli se ihminen, joka oli sen mökin suunnitellut ja itse rakentanut, hyvin korkean kallion kupeeseen. Sinne kavuttiin portaita myöten, vesi nostettiin sellaisella vinssillä. Monta kertaa "juttelin" tään rakentajan kanssa (taivaasta hän katteli kaiketi), että aikamoinen neropatti oli hän ollut ja nyt piti meistä huolta, kun minäkin keikuin siellä parinkymmenen metrin korkeudessa, kapea tasanne oli siellä kyl, mutten kertaakaan puonnu....Se kesä olikin ihana, uimista joka päivä säällä kuin säällä. Rapuja tuli syksyllä "rutosti", ihan kyllästymiseen saakka niitä syötiin. On se jännää, vielki tullee mieleen tää mökin rakentaja kuin vanhana ystävänä. No, sit lokakuussahan lähettiinki Viroon asumaan, ensin oli aatoksissa Portugal. Virossahan kävi sitten kuin kävi, miehein uupui jo elämään.
Kun nyt näin siementen kasvattamisaika käsillä alkanee jo olla, me multapeukalot multaa kaipaamme. Viime vuonna olin laittanut 20.4. krassin, hunajakukkien ja hajuherneitten siemenet itämään. Sitähän allakoistani rupesin plaraamaan, oli niin sopiva aika viime vuonna, ei sisäkasvatusta liian aikaisin.
Samalla tuli vilkaistua muitakin asioita menneiltä vuosilta.
Tuossa oli esimerkiksi vuodelta 2005 ajalta 27.3.-31.3. että krassien ja purjosipulin siemenet olen jo laittanut itämään. P. toi kuhan ja kaks siikaa, auto pesty, tarkistettu öljy ja vedet. Bauhausin kahvilassa olen ollut töissä tyttären apuna kello kymmenestä neljään.
2006 olen 21.4. laittanut krassien ja Iranin kukkien siemenet itämään.
2008 autolla jään yli 23.3.mökille Järvelässä....8.4.putos ukkoin jäihin, kun pilkkipaikalleen viel yritti, sitten jo 11.4. vene veteen ja 16.4. lähtivät jäät järvestä.
Oli se silloin ainutlaatuista, muistan, seurata kevään edistymistä aivan luonnon keskellä, pienen järven rannalla asusteltiin puolisen vuotta Vihdissä. Se jään murinakin, kun vesi tahtoi jo vapaaksi, isojen kuusten keväinen huokailu, muuttolinnut. Erikoinen oli se ihminen, joka oli sen mökin suunnitellut ja itse rakentanut, hyvin korkean kallion kupeeseen. Sinne kavuttiin portaita myöten, vesi nostettiin sellaisella vinssillä. Monta kertaa "juttelin" tään rakentajan kanssa (taivaasta hän katteli kaiketi), että aikamoinen neropatti oli hän ollut ja nyt piti meistä huolta, kun minäkin keikuin siellä parinkymmenen metrin korkeudessa, kapea tasanne oli siellä kyl, mutten kertaakaan puonnu....Se kesä olikin ihana, uimista joka päivä säällä kuin säällä. Rapuja tuli syksyllä "rutosti", ihan kyllästymiseen saakka niitä syötiin. On se jännää, vielki tullee mieleen tää mökin rakentaja kuin vanhana ystävänä. No, sit lokakuussahan lähettiinki Viroon asumaan, ensin oli aatoksissa Portugal. Virossahan kävi sitten kuin kävi, miehein uupui jo elämään.
Kun nyt näin siementen kasvattamisaika käsillä alkanee jo olla, me multapeukalot multaa kaipaamme. Viime vuonna olin laittanut 20.4. krassin, hunajakukkien ja hajuherneitten siemenet itämään. Sitähän allakoistani rupesin plaraamaan, oli niin sopiva aika viime vuonna, ei sisäkasvatusta liian aikaisin.
Samalla tuli vilkaistua muitakin asioita menneiltä vuosilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Almanakka onkin nykyään nimeltään Suomen kansan kalenteri. Ostin sen täksi vuodeksi. Siinähän on paljon tietoa mm. tapahtuma- ja teemapäiväkalenteri. Olen aina ihmetellyt, että mistä muutamat aina tietävät mikä päivä milloinkin on menossa. Tänään on muuten Maailman teatteripäivä.
Hauskoja ovat vanhan kansan sääennustukset luonnon merkeistä. MIEHIKKÄLÄ: Marianpäivän jälkeen on vielä yhdeksän tuiskua. Huh, huh. ENO: Minälaista ilmaa maariana, sellaista juhannuksena. Toisen kerran huh, huh.
Netistä löytyy Almanakkojen arkisto. Kävin kurkkaamassa sieltä minä viikonpäivänä kukin on syntynyt.
Tässä allakassa ei ole kylläkään tilaa muistiinpanoille, siihen on käytettävä näitä uudempia. Itse laitan muistiinpanoja Turun sanomien kestotilaajien viikkokalenteriin.
Hupsista...kävin pullataikinan kohoomaan vaivaamassa ja tulin kattomaan, mitä olin kirjoittanut. No, vuosivirhehän tuossa 2008...pitää olla 2001, siis kymmenen vuotta sitten.
Kaikkea on tähänkin aikaan, kymmenen vuotta, mahtunut!
Kaiken ennättää kiiruhtamatta, pullataikina kohoaa aikanaan...samapa se, onko kello kaheksan tai yheksän.
Meillä on 34 vuoden ajalta lokikirjat, joihin merkitään veneretkien tapahtumat : tarkat reittiselostukset ja säätilat, eväät, ruoka- ja juomalistat, veneen kulloinenkin miehistö, luonnonkuvauksia, kalasaaliit, tavattuja ihmisiä , valokuvia, lasten ja omia piirustuksia jne. Siellä on myös lyhyesti kirjattuna väliaikoina sattuneet merkittävät asiat : on kuopuksen ja kahdeksan lapsenlapsen syntymät, läheisten synttärit, monet rippijuhlat , valmistumiset, kihlautumiset ja avioitumiset, kuolemiakin, kolmen hyvän laivakoiran vaiheet tietysti myös. Lokikirjoja on jo pitkä rivi kirjahyllyssä, kaksi olen kirjoittanut "puhtaaksi", mutta ne ovat vielä arvokkaampia aarteita sellaisinaan, osa lasten käsialalla.
Muiltakin pidemmilta matkoilta pidän matkapäiväkirjaa, ja vanhanajan yliopiston allakka täyttyy päivittäin sää- ja lintuhavainnoista. Mekin saatiin häälahjaksi vieraskirja, johon kaikki häävieraat kirjoittivat nimensä ja jotain elämänohjeitakin. Alkuvuosina se otettiin joskus esille, sitten se unohtui.
Tallessa on myös neuvolakortit raskauksien ajalta, painot ja verenpaineet voi sieltä tarkistaa. Lasten syntymisen päivien Hesarit talletettiin . Nuoruusajan päiväkirjojakin on tallessa, mutta ehkä poltan ne ennen kuolemaani. Jos talo syttyisi tuleen, pelastaisin valokuvat ja lokikirjat tavaroista ensimmäisenä. Onneksi valokuvaus on nykyisin digitaalista, saa kuvien kanssa askaroida tietsikalla. Joulusta lähtien minulla on ollut kova into skannata vanhoja kuvia, negoja ja dioja - minkähän edellä tällainen touhu on... Sainpahan annettua mieluisan lahjan siskolleni 60-vuotislahjaksi, kun tein kirjasen meidän lapsuuskuvistamme.
Tässähän on harmiton ja riidaton ketjun pätkä, joita saisi olla vaikka enemmänkin. Alkaa olla jo kurkkuun asti kieli- ja vaaliasiaa, jotka herättävät riidan poikasia. Minulla on semmoinen allakka missä on aika tavalla kaikenlaisia tarjouskuponkeja, elokuvalipuista lounasristeilyyn pitsoista ja leivoskahveista puhumattakaan, kaksi yhden hinnalla. Onpa katsastusasemallekin ja autonpesuun alennuskuponkeja.
Päiväkirjaa tai allakkaa on hyvä päivittää, Jos joku asia ei muistu mieleen ei muuta kun päiväkirjaa selailemaan samalla voi tarkistaa miten muisti pelaa.
Valitettavasti päiväkirja elämä ennen avioliittoa tuli hävitetyksi, liiton aikana vuoteen 90 allakka hoiti päiväkirjan ominaisuutta. Allakkaan merkkaan päivittäiset menemiset. Päiväkirjaan sitten niitä näitä mitä maailmassa, luonnossa sekä elämässä tapahtuu.
Hauskaa on katsella sivuja vuodelta 15v takaa jolloin tuli Pohjois-Karjala tutuksi Ilomantsia myöten. Parppeinvaaralle meno on kesän suunnitelmissa siinä samalla runolaulajan pirtti, Pääskynpesä toimii majoituspaikkana. Se alue on aivan erilainen maailma mitä nykyinen asuinpaikkani on. Tapasin koulukaverini 50v takaa joka kysyi, mitä sinä oikein täällä teet jossa on venäläisiä kaikkialla, lähipiirisi asustaa satojen kilometrien päässä. Niinhän se on ja päiväkirjaan tuli selityksia sivun verran, tein plussat ja miinukset miten olisi hyvä toimia. Niin, jos toimeen tartutaan.....
Harmiton ja riidaton allakka on minullakin tuossa seinällä. Oppilaiden taiteilemia kuvia on sen sivuilla. Tämän kuukauden on hirveä punainen dinosaurus irvistellyt ja naurattanut minua, kun siinä on pieni kiltin näköinen poikanen vieressä.
Ilmari Juuti 1-2A -on kuvan tekijä.
Helmikuun sivulla oli viiksekäs aurinko naurattamassa. Teemu Sosimäki 1-3D tehny sen kuvan. Savupiipun laittanu niin vinoon että olisikohan se kuitenkin tykki joka tuprauttaa ison savupilven.
Pakko on sanoa että mainioita allakantekijöitä.
Voe voe, sano mummo kun hankeen uppos, ei taaskaa huolinu kone kirjotustain....hyrrä vaan pyöri iät ja ajat siin alareunassa. No, kirjottelen myöhemmin, jos kirjotuttaa.