Näkökantoja

Vastustava tyyppi

Sama homma, teevee/päihteet saattavat tuoda pakokeinon. Mutta ongelmaa heillä ei tietenkään ole. Nämä ovat niitä raivostuttavan hitaita ja laiskoja tyyppejä, välinpitämättömän oloisia, jotka aina myöhästelevät ja lupailevat turhia. He eivät muista mitä on sovittu tai viivyttävät asioita viime tinkaan asti. Heillä on kyllä selityksiä valmiina, siihen miksi mitään ei tapahdu ja he vaikuttavat muutenkin etäisiltä.

Esimerkkitapauksessa miehen äiti oli yrittänyt väkisin ohjata poikaansa samoihin intohimoihin kuin isänsä ; erilaisiin projekteihin. Se herätti vastarintaa ja pojasta tuli "kädetön ja laiska". Näin ollen hän ei aikuisenakaan halunnut osallistua vaan jätti työt mielummin muille.

Jopa elatuksen hoitaminen oli vaikeaa, huolimatta yrittämisestä. Hän näki epäonnistumisensa syyt muissa ja käpertyi siksi vaimonsa huollettavaksi. Jos tämä kyseenalaistettiin, hän selitteli, syytteli kaikella tavoin.
Jonkun homman hoitamisesta saatettiin antaa lupauksia mutta mitään ei tapahtunut. Mitä enemmän asian perään kyseltiin, sitä enemmän hän koki tulleensa kaltoinkohdelluksi nalkuttavan akan osalta.

Hänen itsekontrollinsa esim päihteiden kanssa oli nollassa, sillä hän sallii itselleen nämä nautinnot, kokematta niitä ongelmaksi. Hän heittäytyy toisten huollettavaksi.
Vastakumppanina usein toisista helposti huolehtiva vaimo joka turhautuessaan muuttuu kontrolloivaksi.

Sisällä tuntuu kuolleelta eikä omat tarpeet tai tunteet ole tunnistettavissa. Hän suhtautuu tarpeisiinsa liian sallivasti tai noteeraa ne kokonaan.
Jos "laiskottaa" eikä hommat hoidu kuten on sovittu, sisäinen puhe voisi olla tällaista :

"Mitä sitten ?"

"Mitä väliä?"

"Eiköhän sen joku kuitenkin hoida"

"En mä jaksa, menen nukkumaan"

Joskus asiat ovat toisin päin. Jos vanhempi on ollut lapsen silmissä kovin hedonistinen, lapsi kasvaakin ylivastuulliseksi. Tällöin lapsesta usein kasvaa itseruoskintaa harjoittava alistuja.

Oli miten oli, kaikki nämä mallit estävät ihmiseltä sen onnen tai tyydytyksen mitä hän etsii. Se ei oikeasti riipu toisista ihmisistä vaan heistä itsestään. Nämä mallit myös periytyvät helposti ns sosiaalisena perimänä eri muodoissaan, eri tilanteissa.

Vastaus on sisälläsi. Sen sijasta että jatkuvasti katselet ympärillesi, pysähdy hetkeksi ja katso sisällesi =)

lynett kirjoitti:

Vastustava tyyppi

Sama homma, teevee/päihteet saattavat tuoda pakokeinon. Mutta ongelmaa heillä ei tietenkään ole. Nämä ovat niitä raivostuttavan hitaita ja laiskoja tyyppejä, välinpitämättömän oloisia, jotka aina myöhästelevät ja lupailevat turhia. He eivät muista mitä on sovittu tai viivyttävät asioita viime tinkaan asti. Heillä on kyllä selityksiä valmiina, siihen miksi mitään ei tapahdu ja he vaikuttavat muutenkin etäisiltä.

Esimerkkitapauksessa miehen äiti oli yrittänyt väkisin ohjata poikaansa samoihin intohimoihin kuin isänsä ; erilaisiin projekteihin. Se herätti vastarintaa ja pojasta tuli "kädetön ja laiska". Näin ollen hän ei aikuisenakaan halunnut osallistua vaan jätti työt mielummin muille.

Jopa elatuksen hoitaminen oli vaikeaa, huolimatta yrittämisestä. Hän näki epäonnistumisensa syyt muissa ja käpertyi siksi vaimonsa huollettavaksi. Jos tämä kyseenalaistettiin, hän selitteli, syytteli kaikella tavoin.
Jonkun homman hoitamisesta saatettiin antaa lupauksia mutta mitään ei tapahtunut. Mitä enemmän asian perään kyseltiin, sitä enemmän hän koki tulleensa kaltoinkohdelluksi nalkuttavan akan osalta.

Hänen itsekontrollinsa esim päihteiden kanssa oli nollassa, sillä hän sallii itselleen nämä nautinnot, kokematta niitä ongelmaksi. Hän heittäytyy toisten huollettavaksi.
Vastakumppanina usein toisista helposti huolehtiva vaimo joka turhautuessaan muuttuu kontrolloivaksi.

Sisällä tuntuu kuolleelta eikä omat tarpeet tai tunteet ole tunnistettavissa. Hän suhtautuu tarpeisiinsa liian sallivasti tai noteeraa ne kokonaan.
Jos "laiskottaa" eikä hommat hoidu kuten on sovittu, sisäinen puhe voisi olla tällaista :

"Mitä sitten ?"

"Mitä väliä?"

"Eiköhän sen joku kuitenkin hoida"

"En mä jaksa, menen nukkumaan"

Joskus asiat ovat toisin päin. Jos vanhempi on ollut lapsen silmissä kovin hedonistinen, lapsi kasvaakin ylivastuulliseksi. Tällöin lapsesta usein kasvaa itseruoskintaa harjoittava alistuja.

Oli miten oli, kaikki nämä mallit estävät ihmiseltä sen onnen tai tyydytyksen mitä hän etsii. Se ei oikeasti riipu toisista ihmisistä vaan heistä itsestään. Nämä mallit myös periytyvät helposti ns sosiaalisena perimänä eri muodoissaan, eri tilanteissa.

Vastaus on sisälläsi. Sen sijasta että jatkuvasti katselet ympärillesi, pysähdy hetkeksi ja katso sisällesi =)

Lue lisää

Ja kaikki esimerkit miehistä yheks lyhykäiseksi pätkäksi koottuna, niin käyn suomi24:n tyyliin levittelemässä muille palstoille, ilman johdantoja.. arsismipalstan antia löytyi aika runsaasti, kun kävin kääntymässä aikani kuluksi..

MUTTA, sehän tarkoittaa sitä, että täältähän ei tartte poistua, kun täällä oleva leviää muuallekin!!

*oivalluksen oivallus*

Tulinpas iloiseksi :)

Mutta en jaksa kommentoida noin muuten mitenkään, mutta luen mielelläni :)

M.B. kirjoitti:

Ja kaikki esimerkit miehistä yheks lyhykäiseksi pätkäksi koottuna, niin käyn suomi24:n tyyliin levittelemässä muille palstoille, ilman johdantoja.. arsismipalstan antia löytyi aika runsaasti, kun kävin kääntymässä aikani kuluksi..

MUTTA, sehän tarkoittaa sitä, että täältähän ei tartte poistua, kun täällä oleva leviää muuallekin!!

*oivalluksen oivallus*

Tulinpas iloiseksi :)

Mutta en jaksa kommentoida noin muuten mitenkään, mutta luen mielelläni :)

Lue lisää

Hey MB, entäs jos joku on vaan lainannut sen tekstistäsi aloitukseksi. Joku todella idearikas immeinen... mitä lie odottanut tapahtuvaksi sen myötä.

En tajuu.

lynett kirjoitti:

Vastustava tyyppi

Sama homma, teevee/päihteet saattavat tuoda pakokeinon. Mutta ongelmaa heillä ei tietenkään ole. Nämä ovat niitä raivostuttavan hitaita ja laiskoja tyyppejä, välinpitämättömän oloisia, jotka aina myöhästelevät ja lupailevat turhia. He eivät muista mitä on sovittu tai viivyttävät asioita viime tinkaan asti. Heillä on kyllä selityksiä valmiina, siihen miksi mitään ei tapahdu ja he vaikuttavat muutenkin etäisiltä.

Esimerkkitapauksessa miehen äiti oli yrittänyt väkisin ohjata poikaansa samoihin intohimoihin kuin isänsä ; erilaisiin projekteihin. Se herätti vastarintaa ja pojasta tuli "kädetön ja laiska". Näin ollen hän ei aikuisenakaan halunnut osallistua vaan jätti työt mielummin muille.

Jopa elatuksen hoitaminen oli vaikeaa, huolimatta yrittämisestä. Hän näki epäonnistumisensa syyt muissa ja käpertyi siksi vaimonsa huollettavaksi. Jos tämä kyseenalaistettiin, hän selitteli, syytteli kaikella tavoin.
Jonkun homman hoitamisesta saatettiin antaa lupauksia mutta mitään ei tapahtunut. Mitä enemmän asian perään kyseltiin, sitä enemmän hän koki tulleensa kaltoinkohdelluksi nalkuttavan akan osalta.

Hänen itsekontrollinsa esim päihteiden kanssa oli nollassa, sillä hän sallii itselleen nämä nautinnot, kokematta niitä ongelmaksi. Hän heittäytyy toisten huollettavaksi.
Vastakumppanina usein toisista helposti huolehtiva vaimo joka turhautuessaan muuttuu kontrolloivaksi.

Sisällä tuntuu kuolleelta eikä omat tarpeet tai tunteet ole tunnistettavissa. Hän suhtautuu tarpeisiinsa liian sallivasti tai noteeraa ne kokonaan.
Jos "laiskottaa" eikä hommat hoidu kuten on sovittu, sisäinen puhe voisi olla tällaista :

"Mitä sitten ?"

"Mitä väliä?"

"Eiköhän sen joku kuitenkin hoida"

"En mä jaksa, menen nukkumaan"

Joskus asiat ovat toisin päin. Jos vanhempi on ollut lapsen silmissä kovin hedonistinen, lapsi kasvaakin ylivastuulliseksi. Tällöin lapsesta usein kasvaa itseruoskintaa harjoittava alistuja.

Oli miten oli, kaikki nämä mallit estävät ihmiseltä sen onnen tai tyydytyksen mitä hän etsii. Se ei oikeasti riipu toisista ihmisistä vaan heistä itsestään. Nämä mallit myös periytyvät helposti ns sosiaalisena perimänä eri muodoissaan, eri tilanteissa.

Vastaus on sisälläsi. Sen sijasta että jatkuvasti katselet ympärillesi, pysähdy hetkeksi ja katso sisällesi =)

Lue lisää

MINÄ! :D

Oikeastaan kaksi edellistä "mieskuvausta" sopii minuun...
Että ei se aina sukupuolesta ole kiinni.

lynett kirjoitti:

Hey MB, entäs jos joku on vaan lainannut sen tekstistäsi aloitukseksi. Joku todella idearikas immeinen... mitä lie odottanut tapahtuvaksi sen myötä.

En tajuu.

Niin... aika osuvasti vaan siinä aloituksessa myöhemmin samassa ketjussa puhutaan narsismista :DDD Pelkkä mää ja yhteisön löytyminen täältä ja blaablaa, ei mielestäni sido sitä sitten narsismiin juuri.

Tarkoitushakuisuudesta en tiedä, mutta entistä iloisempi olen tästä palstasta. Lueskelin alussa meinaan vähän kaikkialla suuriakaan kommentoimatta, täällä olen viihtynyt jo senkin takia, että keskustelu saa syviäkin ulottuvuuksia monesti..
Eli ei sitä kovin yleisen tuntuista haista ... ja evvk - keskustelua pelkästään :)

Ja anteeksi, en tänään jaksa pohtia, mutta luen mieleni pohjalle lojumaan ja kasvamaan suuntaan tai toiseen..

j.o.k.u. kirjoitti:

MINÄ! :D

Oikeastaan kaksi edellistä "mieskuvausta" sopii minuun...
Että ei se aina sukupuolesta ole kiinni.

j.o.k.u

Tiän tunteen. Ne sukupuolet eivät olleet tarkoitusperäisiä vaan esimerkkejä, arkkityyppejä. Itse löydän itseni jokaisesta...ensin "aloitan" jostain...esim. alistuvasta...sitten siirryn kontrolloimaan ja lopulta vastustelen ja välillä taas jotain muuta. Sekoilua nyt ylipäätänsä =)

Jokainen varmaan löytää osan itsestään eri esimerkeistä mutta nuo tyypittelyt meikäläisen mielestä antaa hyvän pohjan erilaisille näkökannoille. Jos ajatellaan näitä käytösmalleja...ja narsismia...voisi ajatella että usein ihminen leimataan narsistiksi vaikka kaksi "tyyppiä" vain "sotii" keskenään.

Toisaalta...narsistista löytyy kaikkia noita ominaisuuksia sillä onhan alistuminenkin yksi tapa kontrolloida ihmisiä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.

En mä tiä, pääasia että ihmisillä vain olisi parempi olla. Vastaukset ovat sisällä, ei toisissa. Jatketaan matkaa ja ne jotka kokevat olevansa perillä, saavat myös "hyväksynnän". Elämä jatkuu.

j.o.k.u. kirjoitti:

MINÄ! :D

Oikeastaan kaksi edellistä "mieskuvausta" sopii minuun...
Että ei se aina sukupuolesta ole kiinni.

No tuohon pitää jo kommentoida, että minullakin käväisi pikaisesti mielessä, että lähes kaikki suhteeni ovat sen miehen puolelta olleet juurikin marttyyriuteen enemmän taipuvaisia, itseni keskittyessä "alas palvotun jalustalta ja oikeus olla oma itsensä" - vastahankaan ja taisteluun..

Mutta esimerkiksi perheissä, sisarusten suhteen, jokaisella on luontainen taipumus hakeutua "rooliin" jota ei ole kellään toisella perheessä. Jossa se oman roolin tärkeyden itselleen korostaminen saa aikaan sitten toisen vähättelyä. Ja sellaisessa olla vanhempana.. ei kävisi kateeksi, ei.

Sisarusten oma suhde omiin vanhempiin toisen sisaruksen läsnäoloasetelmassa varmaan saa myöskin aikaiseksi jotain kommervenkkiä siinä, että minkälaiseksi ja minkälaiseen rooliin kasvaa vanhemmiten..

Ei se asenteen ja roolin omaksuminen, vaan sen ja näkökulman muuttaminen ja asioitten tarkastelun hankaluus ikäänkuin lintuperspekstiivistä sitten myöhemmin. Kun se loukattu minä on useinkin läsnä ja vieläpä niin, että sen läsnäoloa ei halua välttämättä myöntää edes itselleen.

Eli kuinka helposti jokin tunne kompensoituu tasan vastakkaisella ja niin, että se jää vallitsevaksi siinä, mikä myöhemmin johdattelee omaa olemista elämässä ja suhteessa toisiin ihmisiin..

Itsessäni tunnistan kaikki toimintatavat. Se mikä juuri nyt vallitsee, vaihtelee melkeinpä yhtä kiivaaseen tahtiin kuin sää Lontoossa. Edelleen suon mielummin toisille ihmisille sen, että he ovat mitä ovat ja ainoastaan toivon, että minäkin saisin olla se mikä olen. Oli se sillä hetkellä mitä tahansa. Mutta niin, että saisin itse sen sanoittaa kysyttäessä, eikä niin, että analyysin alle joutuessani omat kommenttini lasketaan todistukseksi siitä, että analyysin tekijä oli kuin olikin oikeassa :DD

*meniköhän aiheen vierestä, tuli sormipakkopurkaus*

M.B. kirjoitti:

Niin... aika osuvasti vaan siinä aloituksessa myöhemmin samassa ketjussa puhutaan narsismista :DDD Pelkkä mää ja yhteisön löytyminen täältä ja blaablaa, ei mielestäni sido sitä sitten narsismiin juuri.

Tarkoitushakuisuudesta en tiedä, mutta entistä iloisempi olen tästä palstasta. Lueskelin alussa meinaan vähän kaikkialla suuriakaan kommentoimatta, täällä olen viihtynyt jo senkin takia, että keskustelu saa syviäkin ulottuvuuksia monesti..
Eli ei sitä kovin yleisen tuntuista haista ... ja evvk - keskustelua pelkästään :)

Ja anteeksi, en tänään jaksa pohtia, mutta luen mieleni pohjalle lojumaan ja kasvamaan suuntaan tai toiseen..

Lue lisää

MB :

Miekin tykkään tästä palstasta kaikista haittatekijöistä (joita välillä väkisinkin ilmenee) huolimatta. Täällä ei hyssytellä ja tyydytä vain päänsilittelyyn vaan katsotaan asioita monelta kantilta ja siihen on yleinen "lupa".

Se pelkkä narsisti-uhri-keskustelu on niin väsyttävää. Ihan kuin ihmisellä ei olisi mitään tekemistä oman elämänsä tai "kohtalonsa" kanssa. Kädet pystyyn ja teloitettavaksi. Ei se johda alkukäsittelyn (osa toipumista kyllä) jälkeen mihinkään. Se turhauttaa ja väsyttää.

Ihan kuin kumppanin narsistisesta leimasta iripäästäminen olisi joku häviö, siitä pidetään kiinni vaikka väkisin vaikka takana olisi selkeästikin jotain muuta, vaikka päihdeongelmia tai molemmin puolista vuorovaikutuksen puutetta, jotta... ääh, en jaksa. Ei ole minun asiani miettiä miten muut hoitavat itseään tai näkevät tilanteensa.
Tällainen kontrolloiva ihminen kun olen... joudun muistuttamaan siitä itseäni välillä =)

Hei MB, pohdit sitten kun siltä tuntuu. En miekään aina jaksa vaikka kuumottelenkin helposti =)
Intohimoisen ihmisen intohimo kun suuntautuu tällaiseen näkökulmien etsimiseen...se näkyy ja kuuluu.
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

M.B. kirjoitti:

No tuohon pitää jo kommentoida, että minullakin käväisi pikaisesti mielessä, että lähes kaikki suhteeni ovat sen miehen puolelta olleet juurikin marttyyriuteen enemmän taipuvaisia, itseni keskittyessä "alas palvotun jalustalta ja oikeus olla oma itsensä" - vastahankaan ja taisteluun..

Mutta esimerkiksi perheissä, sisarusten suhteen, jokaisella on luontainen taipumus hakeutua "rooliin" jota ei ole kellään toisella perheessä. Jossa se oman roolin tärkeyden itselleen korostaminen saa aikaan sitten toisen vähättelyä. Ja sellaisessa olla vanhempana.. ei kävisi kateeksi, ei.

Sisarusten oma suhde omiin vanhempiin toisen sisaruksen läsnäoloasetelmassa varmaan saa myöskin aikaiseksi jotain kommervenkkiä siinä, että minkälaiseksi ja minkälaiseen rooliin kasvaa vanhemmiten..

Ei se asenteen ja roolin omaksuminen, vaan sen ja näkökulman muuttaminen ja asioitten tarkastelun hankaluus ikäänkuin lintuperspekstiivistä sitten myöhemmin. Kun se loukattu minä on useinkin läsnä ja vieläpä niin, että sen läsnäoloa ei halua välttämättä myöntää edes itselleen.

Eli kuinka helposti jokin tunne kompensoituu tasan vastakkaisella ja niin, että se jää vallitsevaksi siinä, mikä myöhemmin johdattelee omaa olemista elämässä ja suhteessa toisiin ihmisiin..

Itsessäni tunnistan kaikki toimintatavat. Se mikä juuri nyt vallitsee, vaihtelee melkeinpä yhtä kiivaaseen tahtiin kuin sää Lontoossa. Edelleen suon mielummin toisille ihmisille sen, että he ovat mitä ovat ja ainoastaan toivon, että minäkin saisin olla se mikä olen. Oli se sillä hetkellä mitä tahansa. Mutta niin, että saisin itse sen sanoittaa kysyttäessä, eikä niin, että analyysin alle joutuessani omat kommenttini lasketaan todistukseksi siitä, että analyysin tekijä oli kuin olikin oikeassa :DD

*meniköhän aiheen vierestä, tuli sormipakkopurkaus*

Lue lisää

MB "Edelleen suon mielummin toisille ihmisille sen, että he ovat mitä ovat ja ainoastaan toivon, että minäkin saisin olla se mikä olen. "

Tuo tunne on niiiiin tuttu. Se turhauttaa!
Muistan erään keskutelun "kumppanini" kanssa...
Hän paasasi minulle kuinka se on ota tai jätä tilanne, että hän nyt on sellainen. Sanoin sitten vain että ookoo, ole vain, mutta onko pakko olla kuitenkaan fyysisesti/henkisesti väkivaltainen. Noh...edelleen se oli kuulemma ota tai jätä, että minun pitäisi oppia hyväksymään hänet sellaisena kuin on.

Noh... sanoin sitten että olenkin hyväksynyt (en tietenkään väkivaltaa) kaiken muun mutta toimiiko tämä vastavuoroisesti ?
"Voitko sinä hyväksyä minut sellaisena kuin olen?"


Hän mietti hetken..." jaa - a....enpä tiedä"

Eli minussa on niin perustavanlaatuista vikaa ettei ...huoh...se kertoi aika paljon tuon alkukeskustelunkin valossa.

M.B. kirjoitti:

No tuohon pitää jo kommentoida, että minullakin käväisi pikaisesti mielessä, että lähes kaikki suhteeni ovat sen miehen puolelta olleet juurikin marttyyriuteen enemmän taipuvaisia, itseni keskittyessä "alas palvotun jalustalta ja oikeus olla oma itsensä" - vastahankaan ja taisteluun..

Mutta esimerkiksi perheissä, sisarusten suhteen, jokaisella on luontainen taipumus hakeutua "rooliin" jota ei ole kellään toisella perheessä. Jossa se oman roolin tärkeyden itselleen korostaminen saa aikaan sitten toisen vähättelyä. Ja sellaisessa olla vanhempana.. ei kävisi kateeksi, ei.

Sisarusten oma suhde omiin vanhempiin toisen sisaruksen läsnäoloasetelmassa varmaan saa myöskin aikaiseksi jotain kommervenkkiä siinä, että minkälaiseksi ja minkälaiseen rooliin kasvaa vanhemmiten..

Ei se asenteen ja roolin omaksuminen, vaan sen ja näkökulman muuttaminen ja asioitten tarkastelun hankaluus ikäänkuin lintuperspekstiivistä sitten myöhemmin. Kun se loukattu minä on useinkin läsnä ja vieläpä niin, että sen läsnäoloa ei halua välttämättä myöntää edes itselleen.

Eli kuinka helposti jokin tunne kompensoituu tasan vastakkaisella ja niin, että se jää vallitsevaksi siinä, mikä myöhemmin johdattelee omaa olemista elämässä ja suhteessa toisiin ihmisiin..

Itsessäni tunnistan kaikki toimintatavat. Se mikä juuri nyt vallitsee, vaihtelee melkeinpä yhtä kiivaaseen tahtiin kuin sää Lontoossa. Edelleen suon mielummin toisille ihmisille sen, että he ovat mitä ovat ja ainoastaan toivon, että minäkin saisin olla se mikä olen. Oli se sillä hetkellä mitä tahansa. Mutta niin, että saisin itse sen sanoittaa kysyttäessä, eikä niin, että analyysin alle joutuessani omat kommenttini lasketaan todistukseksi siitä, että analyysin tekijä oli kuin olikin oikeassa :DD

*meniköhän aiheen vierestä, tuli sormipakkopurkaus*

Lue lisää

"Toisaalta...narsistista löytyy kaikkia noita ominaisuuksia sillä onhan alistuminenkin yksi tapa kontrolloida ihmisiä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin."

ON. Ja sellaiseen on vielä hankalampi suhtautua. Toisesta näkee selvästi, että se vaan heittäytyy tahallisesti minun tahtoni mukaiseen tilaan oman tahtonsa vastaisesti.. Se on juurikin parasta kaksoisviestintäesimerkkiä. Sellaiseen EI voi reagoida eikä sanoa oikeastaan mitään, koska kaikki mitä sanot, kääntyy sinua vastaan..

Saisikin ihmissuhteen, jossa kaksi aikuista ihmistä edes 75-prosenttisesti keskustellessaan keskenään saisivat aikaan muutakin kuin toisen heittäytymistä käskyjä odottavaksi koiraksi tai vaihtoehtoisesti marttyyriksi. Lopettaa keskustelun kuin seinään. Ja syntyy sotatila tai syntyy ilmapiiri, jossa seuraavan kerran kun keskustelua yritetään, syntyy sotatila :DDD

lynett kirjoitti:

MB "Edelleen suon mielummin toisille ihmisille sen, että he ovat mitä ovat ja ainoastaan toivon, että minäkin saisin olla se mikä olen. "

Tuo tunne on niiiiin tuttu. Se turhauttaa!
Muistan erään keskutelun "kumppanini" kanssa...
Hän paasasi minulle kuinka se on ota tai jätä tilanne, että hän nyt on sellainen. Sanoin sitten vain että ookoo, ole vain, mutta onko pakko olla kuitenkaan fyysisesti/henkisesti väkivaltainen. Noh...edelleen se oli kuulemma ota tai jätä, että minun pitäisi oppia hyväksymään hänet sellaisena kuin on.

Noh... sanoin sitten että olenkin hyväksynyt (en tietenkään väkivaltaa) kaiken muun mutta toimiiko tämä vastavuoroisesti ?
"Voitko sinä hyväksyä minut sellaisena kuin olen?"


Hän mietti hetken..." jaa - a....enpä tiedä"

Eli minussa on niin perustavanlaatuista vikaa ettei ...huoh...se kertoi aika paljon tuon alkukeskustelunkin valossa.

Lue lisää

Olen käynyt vastaavanlaisia keskusteluja.

Minulle on useasti käynyt niin, että minua on kiitelty jopa siitä, että kun annan toiselle tilaa olla se, joka hän on. Mutta sitten niin, että kun olen joutunut taistelemaan siitä samasta oikeutuksesta itseni kannalta toisen suhteen, saada olla se mikä olen, olen saanut kuulla kuinka alistan toisen ja estän häntä olemasta se mikä hän on..

Eli olen alistanut häntä olemaan alistamatta minua!!!

*voihan kärrinpyörä*

Ja kun tämän logiikan mukaista keskustelua ei sitten voi selventää toiselle, että mitäpäs juuri tulit tässä pohtineeksi ihan ääneen.. korkeintaan saa käskyn mennä katsomaan itseään peilistä.. Tai kuulla kuinka hän ei enää jaksa jauhaa siitä asiasta.. JEP.

lynett kirjoitti:

MB :

Miekin tykkään tästä palstasta kaikista haittatekijöistä (joita välillä väkisinkin ilmenee) huolimatta. Täällä ei hyssytellä ja tyydytä vain päänsilittelyyn vaan katsotaan asioita monelta kantilta ja siihen on yleinen "lupa".

Se pelkkä narsisti-uhri-keskustelu on niin väsyttävää. Ihan kuin ihmisellä ei olisi mitään tekemistä oman elämänsä tai "kohtalonsa" kanssa. Kädet pystyyn ja teloitettavaksi. Ei se johda alkukäsittelyn (osa toipumista kyllä) jälkeen mihinkään. Se turhauttaa ja väsyttää.

Ihan kuin kumppanin narsistisesta leimasta iripäästäminen olisi joku häviö, siitä pidetään kiinni vaikka väkisin vaikka takana olisi selkeästikin jotain muuta, vaikka päihdeongelmia tai molemmin puolista vuorovaikutuksen puutetta, jotta... ääh, en jaksa. Ei ole minun asiani miettiä miten muut hoitavat itseään tai näkevät tilanteensa.
Tällainen kontrolloiva ihminen kun olen... joudun muistuttamaan siitä itseäni välillä =)

Hei MB, pohdit sitten kun siltä tuntuu. En miekään aina jaksa vaikka kuumottelenkin helposti =)
Intohimoisen ihmisen intohimo kun suuntautuu tällaiseen näkökulmien etsimiseen...se näkyy ja kuuluu.
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Lue lisää

Tuttua tuo kuumottelu.. :D *alkoi kuumottaa jo*

Ihan kuin kumppanin narsistisesta leimasta irtipääsemisestä olisi joku häviö... NIINPÄ.. Se ihmisten harrastama lokerointi on kovin kaavoihinsa kangistavaa.. Kun sun kumppanis nyt meiän mielestäkin täyttää kaikki narsistin piirteet - niin olepa vaan uhri, loppuelämäsi... Toisaalta, tuossapa ne aidot ystävyyssuhteet punnitaan. Niissä usein kun tuo kehitys suuntaan tai toiseen on sallittua. Normisosiaalisessayhteisössä pitää pysyttäytyä siinä lestissä mihin on aseteltu alun alkuhankaluuksien sovittelun jälkeen. Ehkä inhimillistä laiskuutta, mene ja tiedä..

M.B. kirjoitti:

Olen käynyt vastaavanlaisia keskusteluja.

Minulle on useasti käynyt niin, että minua on kiitelty jopa siitä, että kun annan toiselle tilaa olla se, joka hän on. Mutta sitten niin, että kun olen joutunut taistelemaan siitä samasta oikeutuksesta itseni kannalta toisen suhteen, saada olla se mikä olen, olen saanut kuulla kuinka alistan toisen ja estän häntä olemasta se mikä hän on..

Eli olen alistanut häntä olemaan alistamatta minua!!!

*voihan kärrinpyörä*

Ja kun tämän logiikan mukaista keskustelua ei sitten voi selventää toiselle, että mitäpäs juuri tulit tässä pohtineeksi ihan ääneen.. korkeintaan saa käskyn mennä katsomaan itseään peilistä.. Tai kuulla kuinka hän ei enää jaksa jauhaa siitä asiasta.. JEP.

Lue lisää

Niin tuttua tuokin...sun kanssas on niin rentoa olla... niin, kaikilla muilla paitsi meikäläisellä =)
Jeah.

Tuli tosta mieleen...että onko se ottajien ja antajien tilanne. He nauttivat rennosta olostaan ja sitten kun joku muutos olisi tulossa (ns vaatimuksia heille), he vastustavat ja loukkaantuvat. Mitä enemmän antaa olla, sitä enemmän sitä odotetaan. En mä tiä taaskaan mitä selitän mutta jotain tollaista tuli mieleen.

M.B. kirjoitti:

"Toisaalta...narsistista löytyy kaikkia noita ominaisuuksia sillä onhan alistuminenkin yksi tapa kontrolloida ihmisiä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin."

ON. Ja sellaiseen on vielä hankalampi suhtautua. Toisesta näkee selvästi, että se vaan heittäytyy tahallisesti minun tahtoni mukaiseen tilaan oman tahtonsa vastaisesti.. Se on juurikin parasta kaksoisviestintäesimerkkiä. Sellaiseen EI voi reagoida eikä sanoa oikeastaan mitään, koska kaikki mitä sanot, kääntyy sinua vastaan..

Saisikin ihmissuhteen, jossa kaksi aikuista ihmistä edes 75-prosenttisesti keskustellessaan keskenään saisivat aikaan muutakin kuin toisen heittäytymistä käskyjä odottavaksi koiraksi tai vaihtoehtoisesti marttyyriksi. Lopettaa keskustelun kuin seinään. Ja syntyy sotatila tai syntyy ilmapiiri, jossa seuraavan kerran kun keskustelua yritetään, syntyy sotatila :DDD

Lue lisää

MB : hyvä pointti tuon kaksoisviestinnän osalta. Ei sitä kaikkea aina huomaa=)

Aloin juuri miettimään... vänkään ja vänkään että hän kohtelee minua niin ja näin väärin, mutta silti annan tehdä niin. Tai uhkailen, että NYT riittää, enää ei noin...ja sitten taas kohta olen siellä. Itsehän opetan muille miten minua saa kohdella.
Tekisi melkein mieli sanoa ettei ihmekään jos "hän" alkaa halveksimaan aina välillä.

Juu, sitten toisinaan ilmestyn sinne tauon jälkeen täynnä itsevarmuutta ja touhukkuutta. Kuulun niihin ihmisiin jotka pystyvät kyllä pitämään itsensä kasassa kun siihen "yksinäisyyteen" pakotetaan mutta kun olen "hänen" kanssaan- annan sen vallan itseltäni pois ja syyttelen häntä kaltoinkohtelusta johon itse alistun. Ja pahoinvoinnistani johon annan hänne vaikuttaa (tai viedä pois). Wtf ?

Sitten taas olen välillä se vastustelija...ja ihmettelen (heh) miksi hän kokee tilanteen uhkaavaksi. Sitten alankin kontrolloimaan kun hän käyttäytyy hermostuneesti ; joka ajaa häntä vastusteluun ja kontrolloimaan takaisin. Kun välillä heittäydyn alistuvaan tilaan, hän kontrolloi minua...mutta voinko siitä syyttää häntä ? Avaan oven ja...odotan että joku ottaa narusta kiinni ja vetäisee. Sitten alankin taas vastustelemaan ja ...ja...ja...

Oli "hän" mikä oli, olin minä mikä olin...on tässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa vielä ainakin meikäläisellä paljon opittavaa. Voin kehittää sitä huolimatta siitä ettei "HÄN" niin halua...ennen jäin aina roikkumaan siihen ajatukseen kiinni...kun hän ei halua...kun hänenkin pitäisi...mitä hittoa, mitä mie sitä mietin ? Yritän taas kontrolloida jotakuta toista itseni sijasta...ja näin voin unohtaa oman kehitykseni.

Pyh, enää en jatka sitä (kuuluisat viimeiset sanat) =) =)

Huoh...työtä riittää.

Tänään olen esim vellonut mustasukkaisuudessa. Sekin on "hänen vikansa" vaikka se on oma tunteeni ja oma ongelmani vaikka hänellä olisi satatuhatta naista. Vaadinhan häntäkin hillitsemään oman mustasukkaisuutensa.

Eli syytän tavallaan taas omasta huonovointisuudestani toista ja siirrän vastuun itseltäni pois. En ole ennen tuota edes tajunnutkaan miettiä, palasia on ajatuksina ollut mutta kokonaisuus ollut poissa.

Jatketaan matkaa MB =)

lynett kirjoitti:

Niin tuttua tuokin...sun kanssas on niin rentoa olla... niin, kaikilla muilla paitsi meikäläisellä =)
Jeah.

Tuli tosta mieleen...että onko se ottajien ja antajien tilanne. He nauttivat rennosta olostaan ja sitten kun joku muutos olisi tulossa (ns vaatimuksia heille), he vastustavat ja loukkaantuvat. Mitä enemmän antaa olla, sitä enemmän sitä odotetaan. En mä tiä taaskaan mitä selitän mutta jotain tollaista tuli mieleen.

Lue lisää

Ei haittaa, vaikka et tiiä :D Tuntui, että tavoitin sen jonkin tuosta.. Ja toisella lukukerralla hitaammin luettuna, niin ihan selkeesti selvität :) Äh.. laiskasunnuntaifiilis pukkaa päälle.. Hyvin kuiten se tuosta selkis..

Ittelläki aika monesti mietityttää persoonamuotojen vaihdokset kesken selityksen, että aukeekohan tää nyt sille lukijalle... Mutta jos ei ole auennut, niin ei ole auennut. Ainahan voi kysyä, jos jää kaivelemaan :)

Tuttua omakohtaisesta olotilasta tuo, että kun on saanut olla riittävän kauan vaikka ihan hissukseen, on vaikea sopeutua sellaiseen, että yht'äkkiä pitäisi repaistua reippaaksi ja aktiiviseksi, ja just nyt-hetkellä- kun se toinen keksii ehdottaa. Eli siis vastustan, vaikka periaatteessa en ehkä tavallisesti vastustaisi.

lynett kirjoitti:

MB : hyvä pointti tuon kaksoisviestinnän osalta. Ei sitä kaikkea aina huomaa=)

Aloin juuri miettimään... vänkään ja vänkään että hän kohtelee minua niin ja näin väärin, mutta silti annan tehdä niin. Tai uhkailen, että NYT riittää, enää ei noin...ja sitten taas kohta olen siellä. Itsehän opetan muille miten minua saa kohdella.
Tekisi melkein mieli sanoa ettei ihmekään jos "hän" alkaa halveksimaan aina välillä.

Juu, sitten toisinaan ilmestyn sinne tauon jälkeen täynnä itsevarmuutta ja touhukkuutta. Kuulun niihin ihmisiin jotka pystyvät kyllä pitämään itsensä kasassa kun siihen "yksinäisyyteen" pakotetaan mutta kun olen "hänen" kanssaan- annan sen vallan itseltäni pois ja syyttelen häntä kaltoinkohtelusta johon itse alistun. Ja pahoinvoinnistani johon annan hänne vaikuttaa (tai viedä pois). Wtf ?

Sitten taas olen välillä se vastustelija...ja ihmettelen (heh) miksi hän kokee tilanteen uhkaavaksi. Sitten alankin kontrolloimaan kun hän käyttäytyy hermostuneesti ; joka ajaa häntä vastusteluun ja kontrolloimaan takaisin. Kun välillä heittäydyn alistuvaan tilaan, hän kontrolloi minua...mutta voinko siitä syyttää häntä ? Avaan oven ja...odotan että joku ottaa narusta kiinni ja vetäisee. Sitten alankin taas vastustelemaan ja ...ja...ja...

Oli "hän" mikä oli, olin minä mikä olin...on tässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa vielä ainakin meikäläisellä paljon opittavaa. Voin kehittää sitä huolimatta siitä ettei "HÄN" niin halua...ennen jäin aina roikkumaan siihen ajatukseen kiinni...kun hän ei halua...kun hänenkin pitäisi...mitä hittoa, mitä mie sitä mietin ? Yritän taas kontrolloida jotakuta toista itseni sijasta...ja näin voin unohtaa oman kehitykseni.

Pyh, enää en jatka sitä (kuuluisat viimeiset sanat) =) =)

Huoh...työtä riittää.

Tänään olen esim vellonut mustasukkaisuudessa. Sekin on "hänen vikansa" vaikka se on oma tunteeni ja oma ongelmani vaikka hänellä olisi satatuhatta naista. Vaadinhan häntäkin hillitsemään oman mustasukkaisuutensa.

Eli syytän tavallaan taas omasta huonovointisuudestani toista ja siirrän vastuun itseltäni pois. En ole ennen tuota edes tajunnutkaan miettiä, palasia on ajatuksina ollut mutta kokonaisuus ollut poissa.

Jatketaan matkaa MB =)

Lue lisää

Suosittelen edelleen kaikille "hiljaisuudessa lepäämistä". En osaa selittää tarkemmin, ja kovin on hankalaa itsellenikin, kutsun kivenäoloharjoituksiksi erään suhteen nimenomaan.. Mutta erona se, että en niin kovaäänisesti peräänkuuluta yhtään mitään. En velvollisuuksia, enkä oikeuksia. En suuntaan, enkä toiseen. Tai ainakin yritän olla :DD

M.B. kirjoitti:

"Toisaalta...narsistista löytyy kaikkia noita ominaisuuksia sillä onhan alistuminenkin yksi tapa kontrolloida ihmisiä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin."

ON. Ja sellaiseen on vielä hankalampi suhtautua. Toisesta näkee selvästi, että se vaan heittäytyy tahallisesti minun tahtoni mukaiseen tilaan oman tahtonsa vastaisesti.. Se on juurikin parasta kaksoisviestintäesimerkkiä. Sellaiseen EI voi reagoida eikä sanoa oikeastaan mitään, koska kaikki mitä sanot, kääntyy sinua vastaan..

Saisikin ihmissuhteen, jossa kaksi aikuista ihmistä edes 75-prosenttisesti keskustellessaan keskenään saisivat aikaan muutakin kuin toisen heittäytymistä käskyjä odottavaksi koiraksi tai vaihtoehtoisesti marttyyriksi. Lopettaa keskustelun kuin seinään. Ja syntyy sotatila tai syntyy ilmapiiri, jossa seuraavan kerran kun keskustelua yritetään, syntyy sotatila :DDD

Lue lisää

> Saisikin ihmissuhteen, jossa kaksi aikuista ihmistä edes 75-prosenttisesti keskustellessaan keskenään saisivat aikaan muutakin kuin toisen heittäytymistä käskyjä odottavaksi koiraksi tai vaihtoehtoisesti marttyyriksi.

Sanopa muuta. Tuo tavoite säilyy kirkkaana mielessämme.

Alistuminen uusintaa sadistista sosiaaliluonnetta. Masokismi on muoti-ilmiö, joka kehittyi ihmisen muuttaessa puusta kaupunkeihin vangiksi. Vankeinhoito on kehittynyt viime vuoskymmeninä ja alistujista kyetty kasvattamaan sotilaita.

Elliskettu : mitä kuuluu ? Kiva taas "nähdä" !

Juu, ei nämä nyt mitään uuden karheita ajatuksia varmaankaan ole...mutta ajatuksen arvoisia taas. Näistä on hyvä muistutella välillä mustavalkoisen narsu-uhri-ajattelun sijasta.
Tänään taas olen huvittuneena miettinyt omaakin "varmuuttani" asioista...vaikka en ikinä olekaan varma mistään ;)

Ehkä asiat eivät olekaan niin kauheita ja pahoja aina, meillä kaikilla on painolastimme. En menetä mitään, jos ei "kumppanini" olekaan narsisti =)
Tai jos en itsekään ole vaikka olenkin =)

Hitto, tuli vissiin ulkoiltua vähän liikaa sairauden jälkeen. Happikänni jutuista päätellen....

lynett kirjoitti:

Elliskettu : mitä kuuluu ? Kiva taas "nähdä" !

Juu, ei nämä nyt mitään uuden karheita ajatuksia varmaankaan ole...mutta ajatuksen arvoisia taas. Näistä on hyvä muistutella välillä mustavalkoisen narsu-uhri-ajattelun sijasta.
Tänään taas olen huvittuneena miettinyt omaakin "varmuuttani" asioista...vaikka en ikinä olekaan varma mistään ;)

Ehkä asiat eivät olekaan niin kauheita ja pahoja aina, meillä kaikilla on painolastimme. En menetä mitään, jos ei "kumppanini" olekaan narsisti =)
Tai jos en itsekään ole vaikka olenkin =)

Hitto, tuli vissiin ulkoiltua vähän liikaa sairauden jälkeen. Happikänni jutuista päätellen....

Lue lisää

Hei Lyne! Toivon olet tervehtynyt :) Happikänni rules!! Mullon hiilidioksidikrapula. Sullon hyvä tuo teema; takuulla mielenkiintoista luettavaa eri näkökulmilla...ei mulla ole harmainta aavistustakaan missä mennään, mutta muistan joskus ajatelleeni noin kun luin jotain vastaavaa.

elisakettu kirjoitti:

Hei Lyne! Toivon olet tervehtynyt :) Happikänni rules!! Mullon hiilidioksidikrapula. Sullon hyvä tuo teema; takuulla mielenkiintoista luettavaa eri näkökulmilla...ei mulla ole harmainta aavistustakaan missä mennään, mutta muistan joskus ajatelleeni noin kun luin jotain vastaavaa.

Lue lisää

Hiilidioksidikrapula on muuten totisinta totta :DD Ei tarvi maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousta kun vaikutukset jo ovat näkyvillä ihmisissä..

Mistähän nettikaupasta sitä vetyperoksidia saikaan pillereinä, hmm..

M.B. kirjoitti:

Hiilidioksidikrapula on muuten totisinta totta :DD Ei tarvi maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousta kun vaikutukset jo ovat näkyvillä ihmisissä..

Mistähän nettikaupasta sitä vetyperoksidia saikaan pillereinä, hmm..

Lue lisää

Vetää päähän vaan sitä vetyperoksidia. Ja tilaa nettikaupasta tikkareita :)

elisakettu kirjoitti:

Vetää päähän vaan sitä vetyperoksidia. Ja tilaa nettikaupasta tikkareita :)

Äläpäs nyt.. Neutraloituu elimistössä ja vapauttaa happea kudosten käyttöön. mm. syöpäsolut ovat anaerobisia luonteeltaan. Vaan mistäpä kaikesta ei povattaisi syövän selättäjäksi. Toisaalta, kovin halpana, ei kannata huudella vaikka paikkansa vahingossa pitöisikin. Lääketehtaat ei tykkää..

*sellainen vastamainos tällä kertaa* :DDD

Eläköön kauppa ja merenkulku...ja aikakoneet.

*laskeskelee punaisia legopalikoita.. muutama puuttuis vieläkin*

M.B. kirjoitti:

Äläpäs nyt.. Neutraloituu elimistössä ja vapauttaa happea kudosten käyttöön. mm. syöpäsolut ovat anaerobisia luonteeltaan. Vaan mistäpä kaikesta ei povattaisi syövän selättäjäksi. Toisaalta, kovin halpana, ei kannata huudella vaikka paikkansa vahingossa pitöisikin. Lääketehtaat ei tykkää..

*sellainen vastamainos tällä kertaa* :DDD

Eläköön kauppa ja merenkulku...ja aikakoneet.

*laskeskelee punaisia legopalikoita.. muutama puuttuis vieläkin*

Lue lisää

mää; tarkoitin edellisellä kommentilla itseäni, en nyt jaksa ajatella yhtään. Noudatin neuvojasi kevyempään suhtautumistapaan, ja muiden rentoutumiseen. Tässä tätä tulosta.. :) *legot hyviä, mulla palapeli...*

elisakettu kirjoitti:

mää; tarkoitin edellisellä kommentilla itseäni, en nyt jaksa ajatella yhtään. Noudatin neuvojasi kevyempään suhtautumistapaan, ja muiden rentoutumiseen. Tässä tätä tulosta.. :) *legot hyviä, mulla palapeli...*

Lue lisää

Eli opetellaanko olemaan =)

lynett kirjoitti:

Eli opetellaanko olemaan =)

=) Mitäpä luulet? :D

elisakettu kirjoitti:

=) Mitäpä luulet? :D

Heittää ensimmäisen palikan ja huutaa perään. " Teiän vika jos punaiset loppuu kesken, en ikinä saa mun aikakonetta valmiiksi!!" :D

http://www.youtube.com/watch?v=cOrc37wNUqU&feature=related

M.B. kirjoitti:

Heittää ensimmäisen palikan ja huutaa perään. " Teiän vika jos punaiset loppuu kesken, en ikinä saa mun aikakonetta valmiiksi!!" :D

http://www.youtube.com/watch?v=cOrc37wNUqU&feature=related

Lue lisää

osallistuu rakenteluun kivassa seurassa..

http://www.youtube.com/watch?v=ATBl4qH9I54

elisakettu kirjoitti:

osallistuu rakenteluun kivassa seurassa..

http://www.youtube.com/watch?v=ATBl4qH9I54

Lue lisää

:DD Ihailtavaa vaivannäköä joiltakin viitseliäiltä ihmisiltä.. Mun lego-ukoilla ei oo tollasia pulloja.. :/

Tuosta yxex:n artikkelista pointti:

"Projektio ilmiönä ei aina ole minän puolustuskeino emmekä aina heijasta vain negatiivisia tunteita toisiin ihmisiin. "

Kannattaisiko miettiä?

Olen samaa mieltä: Toisen, omasta itsestä ulkopuolella olevan, läsnäolo VAI-KUT-TAA siihen mitä tapahtuu ja minkälaiseksi vuorovaikutustilanne muotoutuu..

Perusvaatimus, joka usein on vain toiseen suuntaan, vaikka suotavaa olisi suunta kaikkiin kaikista ja takaisin, eli kaksipäinen nuoli :

-Sen miettiminen mitä sanon oikeasti ja sen kuuleminen, mitä toinen yrittää sanoa.
-Reaktionopeuden hillitseminen eli itsekontrolli.
-Sen ottaminen huomioon, että toisen mielestä jokin asia on ihan oikeasti todella ärsyttävä, ja sen tiedon käyttämättä jättäminen tarkoituksellisella tavalla reaktioiden hakuun siitä toisesta.
-Kysymysten esittämisen suotavuus pelkän sanomisen sijasta kun toisesta on kyse. Puhuminen omasta puolestaan. Eli toisen puolesta ei voi yksiselitteisesti vaan sanoa, että sulla on nyt nälkä, mutta toiselta voi kysyä, että onko sinulla mahdollisesti nyt nälkä.. oletko nälkäinen tms.. Omasta puolestaan voi sanoa, minulla on nälkä.. ja pyrkimys siihen, että ei kysy siltä toiselta, onkohan minulla nyt nälkä.. (ääh, no tällainen esimerkki)

Puhut asiaa, näinhän se on. Meillä jokaisella on omat tarpeemme ja temperamenttimme, jotka toivomme toisen huomioivan. Jos kumppanimme ei ole virittynyt samalle aaltopituudelle ja ymmärrä ajatuksiamme, toiveitamme, käytöstämme ja reakoi jollain tapaa niihin ymmärtäväisesti ja huomioivasti, niin alamme voimaan huonosti. Liian alistuva, "kiltti" mies, jolla ei ole omaa tahtoa ja "järkeä" saattaa ärsyttää tavattomasti naista, joka voi muuttua miehen käytöksestä johtuen kontrolloivaksi nalkuttavaksi akaksi. Ainakin minulle on hirveän tärkeää naisena tuntea, että mies on "hajulla" minusta, tajuaa missä mennään, tuntee minun ajatukseni ja ymmärtää minun puheestani ja äänensävystäni mistä puhun ja mitä tarkoitan. Ihaninta on kohdata kaltaisensa ihminen, joka on temperamentiltaan ja ajatusmaailmaltaan virittynyt samalle aaltopituudelle kanssasi, tuntee ja ajattelee samoin melkein joka sekunti :)

Uskon, että vaikeina pitämämme ihminen vaikka olisikin luonnehäiriöinen voi jonkun toisen kanssa onnistua ja olla onnillinen, jos tuo toinen on virittynyt samalla tavalla. Kyllä ne niin kutsutut kemiat ovat juuri sitä samankaltaisuuden löytymistä ihmisissä. Joidenkin kanssa ei löydy sitä samaa aaltopituuttaa millään vaikka mitä tekisi, mutta toinen nappaa kiinni kuin magneetti. Kumpikin puhuu ja ymmärtää toistensa mielen-ja kehonkieltä ja suhde toimii, kun homma on balanssissa.

Yxex:

Totta kai vastapuoli vaikuttaa. Jos kokee tarvetta suojautua narsistisesti, niin tekee. Vastapuoli voi yllyttää tämän tarpeen heräämiseen ja jiiäneejiiänee.
Lähinnä itseäni varten toistan toistamisesta päästyäni, itse itseäni manipuloiden, että olen kuitenkin vastapuolesta riippumatta aina vastuussa omista reaktioistani.

Jokainen meistä kohtaa tietyssä kehityksensä vaiheessa hetken,
jolloin mikään ei enää loukkaa meitä.
Silloin ymmärrämme, että toisten ihmisten reaktiot johtuvat heistä itsestään,
eivät meistä.

lottamari<3 kirjoitti:

Puhut asiaa, näinhän se on. Meillä jokaisella on omat tarpeemme ja temperamenttimme, jotka toivomme toisen huomioivan. Jos kumppanimme ei ole virittynyt samalle aaltopituudelle ja ymmärrä ajatuksiamme, toiveitamme, käytöstämme ja reakoi jollain tapaa niihin ymmärtäväisesti ja huomioivasti, niin alamme voimaan huonosti. Liian alistuva, "kiltti" mies, jolla ei ole omaa tahtoa ja "järkeä" saattaa ärsyttää tavattomasti naista, joka voi muuttua miehen käytöksestä johtuen kontrolloivaksi nalkuttavaksi akaksi. Ainakin minulle on hirveän tärkeää naisena tuntea, että mies on "hajulla" minusta, tajuaa missä mennään, tuntee minun ajatukseni ja ymmärtää minun puheestani ja äänensävystäni mistä puhun ja mitä tarkoitan. Ihaninta on kohdata kaltaisensa ihminen, joka on temperamentiltaan ja ajatusmaailmaltaan virittynyt samalle aaltopituudelle kanssasi, tuntee ja ajattelee samoin melkein joka sekunti :)

Uskon, että vaikeina pitämämme ihminen vaikka olisikin luonnehäiriöinen voi jonkun toisen kanssa onnistua ja olla onnillinen, jos tuo toinen on virittynyt samalla tavalla. Kyllä ne niin kutsutut kemiat ovat juuri sitä samankaltaisuuden löytymistä ihmisissä. Joidenkin kanssa ei löydy sitä samaa aaltopituuttaa millään vaikka mitä tekisi, mutta toinen nappaa kiinni kuin magneetti. Kumpikin puhuu ja ymmärtää toistensa mielen-ja kehonkieltä ja suhde toimii, kun homma on balanssissa.

Lue lisää

Niin. Ja kuka kenenkin luonnehäiriön oikeasti paremmin määrittelee.. Mielestäni sellainen reagointitapa, että ensin tahallisesti ärsyttää kaikin keinoin JA sitten siihen päälle osoittaa olevansa oikeassa toisen luonnehäiriön suhteen, on jo melkoinen vuorovaikutussotku, jonkalainen ei minussa ole ikinä herättänyt halua setviä sitä itse vuorovaikutussotkua :D

Enkä usko, että ihan heti vastaantullessa vastaavat tilanteet ikinä sitä halua tulee herättämäänkään, mikä on palvelualttiille luonteenlaadulle aina yhtä kummallinen tilanne. Sitä päivää odotellessa, että minussa herää halu olla toista parempi ja halu osoittaa se myös käyttäytymällä ylimielisen itsetietoisesti myös ärsytettynä. Sinä päivänä voinkin hakeutua suljetulle huilimaan hetkeksi, perusluonteeni täydellisesti menettäneenä tapauksena :)

*kirjoittaa hoitotestamenttia tapahtuman varalle*

elisakettu kirjoitti:

Tuosta yxex:n artikkelista pointti:

"Projektio ilmiönä ei aina ole minän puolustuskeino emmekä aina heijasta vain negatiivisia tunteita toisiin ihmisiin. "

Kannattaisiko miettiä?

Lue lisää

Juu, nimenomaan se heijastus-ilmiö toimii myös hyvässä. Joku saa 'minut' iloiseksi (ilo mieleni sisällä) niin heijastan sen siihen ilon tuottajaan (ilon lähde)

Samalla periaatteella narsisti (ulkopuolinen) tuntuu syylliseltä 'minun' mielessäni olevaan pahaan oloon. Jos pahan olon oppisi suodattamaan pois ts pystyisi olemaan reagoimatta loukkauksiin ja mitätöintiin, ei se 'narsisti' tuntuisi enää narsistilta. :)

M.B. kirjoitti:

Olen samaa mieltä: Toisen, omasta itsestä ulkopuolella olevan, läsnäolo VAI-KUT-TAA siihen mitä tapahtuu ja minkälaiseksi vuorovaikutustilanne muotoutuu..

Perusvaatimus, joka usein on vain toiseen suuntaan, vaikka suotavaa olisi suunta kaikkiin kaikista ja takaisin, eli kaksipäinen nuoli :

-Sen miettiminen mitä sanon oikeasti ja sen kuuleminen, mitä toinen yrittää sanoa.
-Reaktionopeuden hillitseminen eli itsekontrolli.
-Sen ottaminen huomioon, että toisen mielestä jokin asia on ihan oikeasti todella ärsyttävä, ja sen tiedon käyttämättä jättäminen tarkoituksellisella tavalla reaktioiden hakuun siitä toisesta.
-Kysymysten esittämisen suotavuus pelkän sanomisen sijasta kun toisesta on kyse. Puhuminen omasta puolestaan. Eli toisen puolesta ei voi yksiselitteisesti vaan sanoa, että sulla on nyt nälkä, mutta toiselta voi kysyä, että onko sinulla mahdollisesti nyt nälkä.. oletko nälkäinen tms.. Omasta puolestaan voi sanoa, minulla on nälkä.. ja pyrkimys siihen, että ei kysy siltä toiselta, onkohan minulla nyt nälkä.. (ääh, no tällainen esimerkki)

Lue lisää

Juuri näin!

Ja siitä nälästä; kuulostaa kuin vatsasi kurisisi..

*tarjoo iltapuuroo (4-viljan, mansikkahillolla) * ;-P

lottamari<3 kirjoitti:

Puhut asiaa, näinhän se on. Meillä jokaisella on omat tarpeemme ja temperamenttimme, jotka toivomme toisen huomioivan. Jos kumppanimme ei ole virittynyt samalle aaltopituudelle ja ymmärrä ajatuksiamme, toiveitamme, käytöstämme ja reakoi jollain tapaa niihin ymmärtäväisesti ja huomioivasti, niin alamme voimaan huonosti. Liian alistuva, "kiltti" mies, jolla ei ole omaa tahtoa ja "järkeä" saattaa ärsyttää tavattomasti naista, joka voi muuttua miehen käytöksestä johtuen kontrolloivaksi nalkuttavaksi akaksi. Ainakin minulle on hirveän tärkeää naisena tuntea, että mies on "hajulla" minusta, tajuaa missä mennään, tuntee minun ajatukseni ja ymmärtää minun puheestani ja äänensävystäni mistä puhun ja mitä tarkoitan. Ihaninta on kohdata kaltaisensa ihminen, joka on temperamentiltaan ja ajatusmaailmaltaan virittynyt samalle aaltopituudelle kanssasi, tuntee ja ajattelee samoin melkein joka sekunti :)

Uskon, että vaikeina pitämämme ihminen vaikka olisikin luonnehäiriöinen voi jonkun toisen kanssa onnistua ja olla onnillinen, jos tuo toinen on virittynyt samalla tavalla. Kyllä ne niin kutsutut kemiat ovat juuri sitä samankaltaisuuden löytymistä ihmisissä. Joidenkin kanssa ei löydy sitä samaa aaltopituuttaa millään vaikka mitä tekisi, mutta toinen nappaa kiinni kuin magneetti. Kumpikin puhuu ja ymmärtää toistensa mielen-ja kehonkieltä ja suhde toimii, kun homma on balanssissa.

Lue lisää

Lottamari
Samaa mieltä, tuo virittyneisyys ja aallonpituus on tärkeä juuri vastavuoroisuudelle ja hyvälle dialogille. Ja rakkaudelle. Ilmion näkee täälläkin; ihan kaikkien kanssa ei voi kaikkea jutella, joku saattaa loukkaantua sellaisesta mille toinen taas hymyilee. Kun toisen kanssa on hyvä olla, sen vaan yksinkertaisesti tuntee, eikä sitä tunnelmaa riko pienet piiskajaisetkaan. :)

Ja tuota seikkaa, 'että sen vain yksinkertaisesti tuntee' en osaa selittää.

Tunnen mutten älyä. Olen tyhmä. Eikun hullu ;)

lynett kirjoitti:

Yxex:

Totta kai vastapuoli vaikuttaa. Jos kokee tarvetta suojautua narsistisesti, niin tekee. Vastapuoli voi yllyttää tämän tarpeen heräämiseen ja jiiäneejiiänee.
Lähinnä itseäni varten toistan toistamisesta päästyäni, itse itseäni manipuloiden, että olen kuitenkin vastapuolesta riippumatta aina vastuussa omista reaktioistani.

Jokainen meistä kohtaa tietyssä kehityksensä vaiheessa hetken,
jolloin mikään ei enää loukkaa meitä.
Silloin ymmärrämme, että toisten ihmisten reaktiot johtuvat heistä itsestään,
eivät meistä.

Lue lisää

Lynett
Ninenomaan! Ja sun suuntaas heitetty kateus ja viha ei kuulu sulle, eikä sun tarvitse samaistua siihen. Tämä on johtoajatus siihen ettei enää provosoidu eikä kärsi. Lisäksi; rumuuteen ei kannata vastata rumuudella!

Lopulta olemme ehkä niin cool.eja että pahimmatkin suunsoittajat katsoo meitä monttu auki ;)

Ajatusta narsistisesta loukkaantumisesta:

"Narsismi liittyy ihmisen minuuden kokemiseen. Jokainen meistä tietää, miltä narsistinen loukkaus tuntuu. Koemme sen silloin, kun asiat eivät sujukaan siten kuin haluaisimme. Auto ei suostu käynnistymään, kertomani vitsi ei naurata, retkipäivänä sataa, kukaan ei ihastele uutta takkiani, tavoittelemani henkilö ei vastaa puhelimeen. Huomattavasti isommista asioista puhumattakaan." -kirsi rekola-

http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php (lähdesivu)

Kun koemme narsistisen loukkaantumisen, käy helposti niin että heijastamme oman tunteemme toiseen, synnytämme itse sen narsistin. 'Mua vituttaa, tuo toinen on syyllinen' ;)

Vielä Heinz Kohut.in ajatuksia (psykologi):

"Psykoanalyyttisen esiymmärryksen mukaan tiedämme ihmisen vastaavan narsistisiin loukkauksiin raivolla ja väkivallalla (Kohut 1972). Narsistista loukkausta on kaikki sellainen, minkä ihminen kokee tuhoavan tai mitätöivän minuuttaan joko konkreettisesti tai symbolisesti. Mitä tärkeämpiin tai haavoittuvampiin minuuden osiin loukkaus sattuu, sitä kipeämpi se on ja sitä suurempi on raivo. Vähemmän tärkeitten osien loukkaukset ovat yhdentekevämpiä, eivätkä vahvat minuuden osat ole loukattavissa lainkaan.

Narsistiset loukkaukset ovat aina minuuden tai jonkin sen osan olemassaolon kysymyksiä, ja sitä tietä tulee ymmärrettäväksi varhaiskantainen raivo, jolla niihin vastataan. Eksistentiaalinen uhka pyritään hävittämään tuhoamalla sen aiheuttaja. Tässä sisäisessä tilanteessa tie väkivaltaan on lyhyt, jos siihen joutuneelta puuttuu toiminnan sijasta taitoa tai motiiveja käsitellä mielessään intensiivisiä aggressiivisia yllykkeitä."

Eli 'narsistin' vihaaminen on perin luonnollista. Muttei pakollista :)

yxex kirjoitti:

Juuri näin!

Ja siitä nälästä; kuulostaa kuin vatsasi kurisisi..

*tarjoo iltapuuroo (4-viljan, mansikkahillolla) * ;-P

*nampsis* Tullut syötyä useastikin, 4-viljan puuroa ja mansikkahillolla :D

yxex kirjoitti:

Lynett
Ninenomaan! Ja sun suuntaas heitetty kateus ja viha ei kuulu sulle, eikä sun tarvitse samaistua siihen. Tämä on johtoajatus siihen ettei enää provosoidu eikä kärsi. Lisäksi; rumuuteen ei kannata vastata rumuudella!

Lopulta olemme ehkä niin cool.eja että pahimmatkin suunsoittajat katsoo meitä monttu auki ;)

Ajatusta narsistisesta loukkaantumisesta:

"Narsismi liittyy ihmisen minuuden kokemiseen. Jokainen meistä tietää, miltä narsistinen loukkaus tuntuu. Koemme sen silloin, kun asiat eivät sujukaan siten kuin haluaisimme. Auto ei suostu käynnistymään, kertomani vitsi ei naurata, retkipäivänä sataa, kukaan ei ihastele uutta takkiani, tavoittelemani henkilö ei vastaa puhelimeen. Huomattavasti isommista asioista puhumattakaan." -kirsi rekola-

http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php (lähdesivu)

Kun koemme narsistisen loukkaantumisen, käy helposti niin että heijastamme oman tunteemme toiseen, synnytämme itse sen narsistin. 'Mua vituttaa, tuo toinen on syyllinen' ;)

Vielä Heinz Kohut.in ajatuksia (psykologi):

"Psykoanalyyttisen esiymmärryksen mukaan tiedämme ihmisen vastaavan narsistisiin loukkauksiin raivolla ja väkivallalla (Kohut 1972). Narsistista loukkausta on kaikki sellainen, minkä ihminen kokee tuhoavan tai mitätöivän minuuttaan joko konkreettisesti tai symbolisesti. Mitä tärkeämpiin tai haavoittuvampiin minuuden osiin loukkaus sattuu, sitä kipeämpi se on ja sitä suurempi on raivo. Vähemmän tärkeitten osien loukkaukset ovat yhdentekevämpiä, eivätkä vahvat minuuden osat ole loukattavissa lainkaan.

Narsistiset loukkaukset ovat aina minuuden tai jonkin sen osan olemassaolon kysymyksiä, ja sitä tietä tulee ymmärrettäväksi varhaiskantainen raivo, jolla niihin vastataan. Eksistentiaalinen uhka pyritään hävittämään tuhoamalla sen aiheuttaja. Tässä sisäisessä tilanteessa tie väkivaltaan on lyhyt, jos siihen joutuneelta puuttuu toiminnan sijasta taitoa tai motiiveja käsitellä mielessään intensiivisiä aggressiivisia yllykkeitä."

Eli 'narsistin' vihaaminen on perin luonnollista. Muttei pakollista :)

Lue lisää

Pääsiskin tuohon, että ei ole pakollista.. Se vaan pistää yhä suivaamaan pientä narsistista mieltä, että kun se yritys siltä toiselta jää ikäänkuin päälle.. Ihan kuin toisen päässä raksuittais, että "oho, sepä ei tuosta suuttunutkaan, kokeillaanpa sitten tällaista seuraavaksi."

Olen joskus ollut myös sitä mieltä, että raivostumalla nopeasti saa sen tilanteen äkkiä pois käsistä. Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla, koska ei jaksa sitä vääntöä, mikä seuraa siitä kun ei ensimmäinen yritys loukata mennyt läpi. Ja *viheltelee* olen oppinut raivoamaan niin tehokkaasti, että se N pysyy nykyisin jo henkilökohtaisten rajojeni ulkopuolella mielummin. Säästää aikaa ja vaivaa. Eritoten silloin kun ei halua huvipuistokyytiä tunteiden vuoristoradalla :D

*kerrokerrokuvastin*

http://www.youtube.com/watch?v=p4YndQMfTbA

yxex kirjoitti:

Lynett
Ninenomaan! Ja sun suuntaas heitetty kateus ja viha ei kuulu sulle, eikä sun tarvitse samaistua siihen. Tämä on johtoajatus siihen ettei enää provosoidu eikä kärsi. Lisäksi; rumuuteen ei kannata vastata rumuudella!

Lopulta olemme ehkä niin cool.eja että pahimmatkin suunsoittajat katsoo meitä monttu auki ;)

Ajatusta narsistisesta loukkaantumisesta:

"Narsismi liittyy ihmisen minuuden kokemiseen. Jokainen meistä tietää, miltä narsistinen loukkaus tuntuu. Koemme sen silloin, kun asiat eivät sujukaan siten kuin haluaisimme. Auto ei suostu käynnistymään, kertomani vitsi ei naurata, retkipäivänä sataa, kukaan ei ihastele uutta takkiani, tavoittelemani henkilö ei vastaa puhelimeen. Huomattavasti isommista asioista puhumattakaan." -kirsi rekola-

http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php (lähdesivu)

Kun koemme narsistisen loukkaantumisen, käy helposti niin että heijastamme oman tunteemme toiseen, synnytämme itse sen narsistin. 'Mua vituttaa, tuo toinen on syyllinen' ;)

Vielä Heinz Kohut.in ajatuksia (psykologi):

"Psykoanalyyttisen esiymmärryksen mukaan tiedämme ihmisen vastaavan narsistisiin loukkauksiin raivolla ja väkivallalla (Kohut 1972). Narsistista loukkausta on kaikki sellainen, minkä ihminen kokee tuhoavan tai mitätöivän minuuttaan joko konkreettisesti tai symbolisesti. Mitä tärkeämpiin tai haavoittuvampiin minuuden osiin loukkaus sattuu, sitä kipeämpi se on ja sitä suurempi on raivo. Vähemmän tärkeitten osien loukkaukset ovat yhdentekevämpiä, eivätkä vahvat minuuden osat ole loukattavissa lainkaan.

Narsistiset loukkaukset ovat aina minuuden tai jonkin sen osan olemassaolon kysymyksiä, ja sitä tietä tulee ymmärrettäväksi varhaiskantainen raivo, jolla niihin vastataan. Eksistentiaalinen uhka pyritään hävittämään tuhoamalla sen aiheuttaja. Tässä sisäisessä tilanteessa tie väkivaltaan on lyhyt, jos siihen joutuneelta puuttuu toiminnan sijasta taitoa tai motiiveja käsitellä mielessään intensiivisiä aggressiivisia yllykkeitä."

Eli 'narsistin' vihaaminen on perin luonnollista. Muttei pakollista :)

Lue lisää

Kiitos. Tuon Kirsi Rekolan artikkelin varsinkin luin innolla.

Neljännessä luvussa otetaan esiin tärkeä asia narsismin, psykopatian ja luonnehäiriöiden yleensä välisestä suhteesta. Ja ihan lopussa seitsemännessä luvussa on melko laaja kirjallisuusluettelo.

M.B. kirjoitti:

Pääsiskin tuohon, että ei ole pakollista.. Se vaan pistää yhä suivaamaan pientä narsistista mieltä, että kun se yritys siltä toiselta jää ikäänkuin päälle.. Ihan kuin toisen päässä raksuittais, että "oho, sepä ei tuosta suuttunutkaan, kokeillaanpa sitten tällaista seuraavaksi."

Olen joskus ollut myös sitä mieltä, että raivostumalla nopeasti saa sen tilanteen äkkiä pois käsistä. Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla, koska ei jaksa sitä vääntöä, mikä seuraa siitä kun ei ensimmäinen yritys loukata mennyt läpi. Ja *viheltelee* olen oppinut raivoamaan niin tehokkaasti, että se N pysyy nykyisin jo henkilökohtaisten rajojeni ulkopuolella mielummin. Säästää aikaa ja vaivaa. Eritoten silloin kun ei halua huvipuistokyytiä tunteiden vuoristoradalla :D

*kerrokerrokuvastin*

http://www.youtube.com/watch?v=p4YndQMfTbA

Lue lisää

> Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla

Onko ihmisiä jotka odottavat raivostumista? Ovatko he narsisteja? Jotakin muuta?

M.B. kirjoitti:

Pääsiskin tuohon, että ei ole pakollista.. Se vaan pistää yhä suivaamaan pientä narsistista mieltä, että kun se yritys siltä toiselta jää ikäänkuin päälle.. Ihan kuin toisen päässä raksuittais, että "oho, sepä ei tuosta suuttunutkaan, kokeillaanpa sitten tällaista seuraavaksi."

Olen joskus ollut myös sitä mieltä, että raivostumalla nopeasti saa sen tilanteen äkkiä pois käsistä. Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla, koska ei jaksa sitä vääntöä, mikä seuraa siitä kun ei ensimmäinen yritys loukata mennyt läpi. Ja *viheltelee* olen oppinut raivoamaan niin tehokkaasti, että se N pysyy nykyisin jo henkilökohtaisten rajojeni ulkopuolella mielummin. Säästää aikaa ja vaivaa. Eritoten silloin kun ei halua huvipuistokyytiä tunteiden vuoristoradalla :D

*kerrokerrokuvastin*

http://www.youtube.com/watch?v=p4YndQMfTbA

Lue lisää

Selviytymiskonstit on moninaiset, niitä voi jokainen soveltaa :)
Mutta oikeasti, jos toinen toistuvasti pyrkii ärsyttämään, niin hän kyllä kaivaa samalla maata jalkojensa alta, ja maksaa oppirahat sitten kun ärsytetty nostaa kytkintä.
Jos toista rakastaa, ei häntä yleensä ärsytetä, mun maalaisjärjellä ajateltuna. Oma tunnetyhjiö pitäisi täyttää muutoin kun kaivamalla niitä väkisin toisesta.

Sinäootmaassakaunehin ;)

A kirjoitti:

Kiitos. Tuon Kirsi Rekolan artikkelin varsinkin luin innolla.

Neljännessä luvussa otetaan esiin tärkeä asia narsismin, psykopatian ja luonnehäiriöiden yleensä välisestä suhteesta. Ja ihan lopussa seitsemännessä luvussa on melko laaja kirjallisuusluettelo.

Lue lisää

(kävin äsken kuistilla ja säikähdin kun oven takana oli jänis..sekin säikähti, hyppäsi pihalle 10 metrin päähän katselemaan :) )

Yeps, on oivalluttavaa tekstiä koko artikkeli.

Tuputan sulle/teille vielä yhden ajatuksen joka tuli mieleen Sam Vakninin tekstistä ; narsistinen ihminen ei välttämättä ole narsisti, hänellä voi olla päällään sellainen häijyntyylinen ' narsistinen kuori' ... peittämässä jotain muuta, vaikkapa herkkää sielua :)

"Narsistit ovat salamyhkäinen laji, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja mahdottomia otettaviksi kiinni. Jopa kokeneella mielenterveysalan ammattilaisella, jolla olisi vapaa pääsy tutkittavan henkilön luokse ja kaikkeen hänen aineistoonsa, olisi pirullisia vaikeuksia määritellä uskottavalla varmuudella, onko kyseessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö - vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori", joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman." -SV-

Öitä ystävät :)

A kirjoitti:

> Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla

Onko ihmisiä jotka odottavat raivostumista? Ovatko he narsisteja? Jotakin muuta?

Lue lisää

En ole keksinyt muuta selitystä jatkuvalle pakonomaiselle ihan perustason härnäämiselle. Sellaiselle, jota sisarukset pahimmillaan tekevät KOKO ajan. En edelleenkään ihan kokonaan taivu sanan narsisti edessä. Ehkä kyse on narsismista, tai kyvyttömyydestä kohdata toinen ihminen ja tunteet tai jotain, yhtä sievistelevän kaukaa kiertävää :D

Narsistit ovat kehityskelvottomia, kait? En halua menettää uskoani ihan vielä siihen asiaan, että ihminen pystyy ja kykenee oikeasti muuttumaan tietyissä rajoissa ainakin, kehittymään niin sanotusti, sisäisesti... Olen menettänyt uskoni hyväksyessäni yksiselitteisesti narsismin selitykseksi, vaikka tässä liepeillä pyörinkin :) Ehkä itse olen se narsisti kun raivostun. Siis se enemmän narsistinen.

Kait sellainen on ihminen siinä missä kuka tahansa muukin... Ehkä olen jopa tulkinnut väärin, mikä on myös huomioitava mielestäni.. Ehkä vain kuvittelen, että olen tulkinnut toisen tahallisen härnäävän luonteen.. ehkä uppoan epäuskon suohon kaikkinensa ja koko laivalla...pulp..

http://www.youtube.com/watch?v=MV3GDrybmmc&feature=related

A kirjoitti:

> Kun se toinen jää kuitenkin vaille sitä odottamaansa raivostumista, niin palkitaan se raivostumalla

Onko ihmisiä jotka odottavat raivostumista? Ovatko he narsisteja? Jotakin muuta?

Lue lisää

"Onko ihmisiä jotka odottavat raivostumista?"

Juu on. Kun eksän luokse pitäisi päästä tai muuten vapaaksi. Sitten haetaan riitaa. Kun sitä ei tule - tyydytään yksipuoliseen haukkumiseen jotta saadaan toinen lähtemään esim kotiin.
Raivon tai pahan olon purkamiseen se ei niinkään välttämätöntä ollut, siis toisen raivostuminen takaisin, vaan se suoritettiin mielummin yksipuolisesti.Eihän hän toisen mielipiteitä odottanutkaan.

Summa summarum... jos yritti hermostuttaa, sillä oli tarkoitusperä.
Toinen tilanne saattoi olla julkisen nolaamisen yrittäminen. Siihen lankaan menin kerran tai kaksi.

lynett kirjoitti:

"Onko ihmisiä jotka odottavat raivostumista?"

Juu on. Kun eksän luokse pitäisi päästä tai muuten vapaaksi. Sitten haetaan riitaa. Kun sitä ei tule - tyydytään yksipuoliseen haukkumiseen jotta saadaan toinen lähtemään esim kotiin.
Raivon tai pahan olon purkamiseen se ei niinkään välttämätöntä ollut, siis toisen raivostuminen takaisin, vaan se suoritettiin mielummin yksipuolisesti.Eihän hän toisen mielipiteitä odottanutkaan.

Summa summarum... jos yritti hermostuttaa, sillä oli tarkoitusperä.
Toinen tilanne saattoi olla julkisen nolaamisen yrittäminen. Siihen lankaan menin kerran tai kaksi.

Lue lisää

> Kun eksän luokse pitäisi päästä tai muuten vapaaksi. Sitten haetaan riitaa.

Onko raivostumisen hakeminen silloin totuuden välttelyä? Olisihan käytännöllisempää sanoa, että haluaa muuta. Ymmärsinkö nyt ihan väärin?

A kirjoitti:

> Kun eksän luokse pitäisi päästä tai muuten vapaaksi. Sitten haetaan riitaa.

Onko raivostumisen hakeminen silloin totuuden välttelyä? Olisihan käytännöllisempää sanoa, että haluaa muuta. Ymmärsinkö nyt ihan väärin?

Lue lisää

Olen kokenut sen oikeutuksen hakemiseksi mutta eihän se välttis oikein ole.
Että kun on tuohtunut, voi "hyvällä omallatunnolla" jättää toisen ja ottaa toisen kumppanin kiertoon tms
Jos taas en riitaan lähde, se oikeutuksen hakeminen käy monimutkaisemmaksi ja silloin sitä haetaan halveksimalla muuten...Esim liittyen ulkonäköön, tapaan toimia tms.

Mutta onhan se myös totuuden välttelyä totta kai.

Whaat ?

Ensin punastuu mutta sitten kauhistuu hän...=)

Apua, vaiennanko keskustelua ? Itse koen sen lähinnä eri näkökannoilta tehtynä aloituksena joka on vasta pohja koko hommalle, ei suinkaan päätös ;D
Ja tuosta tietopohjasta...toistinhan vain toisen kirjoittamaa muunneltuna. Eli olen siis lukutaitoinen !

Huonot ominaisuudet ovat kyllä hallussa ja huomaan sen "rehellisyyden" toisaalla hämmentävän ihmisiä ("kumppaniani" jopa raivostuttavan, pelottavan) ja toisaalla antavan sallivamman ilmapiirin myös omien puutteidensa tunnistamiselle/esiintuomiselle.
Esim vertaisryhmissä tai kaverisuhteissa olen huomannut sen helpottavan omista vaikeuksista kertomista.

Totta turiset noista esimerkeistä. Ei pitäisi koskaan lukea tai kuulla mitään sinä kuuluisana absoluuttisena totuutena. Lukea kuin piru sitä raamattua. Itselle tuli noista esimerkeistä mieleen lähinnä kolme eri aggression tyyppiä jotka ilmenevät uhriutumisena (alistuja), hyökkäämisenä (kontrolloija) ja passiivis-aggressiivisuutena (viivyttelijä).

Ne ovat suuntaviivoja etiäpäin...tai itseasiassa keskustelun tai ajattelun pohja josta voi rakentaa ja etsiä omia vastauksiaan.

Ihana tuo kommenttisi =)
Itse aina koen ettei se mitä teen (hienoista perfektionismia, kokemusta riittämättömyydestä) ole tarpeeksi ja koetan kovemmin. Kiva kuulla että tunteeni on ollut turha eikä normaaleja peilejä sen peilaamiselle ole pitkiin aikoihin ollut.

Toisaalta taas addiktion leima selässäni saa helposti määrittelemään itsensä sitä kautta. Olenko nyt addiktoitunut tähän...mutta lukiessasi kommenttiasi tuli se vanha lämpö ylleni : intohimoni ovat myös edelleen olemassa eikä kaikki ole sairautta.
Siis jos toinen kokee tehdyn homman perusteelliseksi, voi kokea perehtyneensä siihen antaumuksella mutta ei sairaalla tavalla.

Oma roolisi tällä palstalla on... no joo, en tiedä miten sen nyt sanoisin mutta tärkeä. Ainakin meikäläiselle. Jossain ketjussa joku oli suuttunut jostain kommentistasi ja jos pirkale häivyt täältä niin seuraan seuraavalle palstalle perässä ;)
Omat, uudet/värikkäät/näkemykselliset, kommenttisi ja tietosi ovat välttämätön osa keskustelua. Siis minulle. MinäMinäMinä.
Ne eivät välttämättä mene pureksimatta läpi mutta ajan kanssa ovat tuottaneet loistavia elämyksiä.

Keep it rolling.

lynett kirjoitti:

Whaat ?

Ensin punastuu mutta sitten kauhistuu hän...=)

Apua, vaiennanko keskustelua ? Itse koen sen lähinnä eri näkökannoilta tehtynä aloituksena joka on vasta pohja koko hommalle, ei suinkaan päätös ;D
Ja tuosta tietopohjasta...toistinhan vain toisen kirjoittamaa muunneltuna. Eli olen siis lukutaitoinen !

Huonot ominaisuudet ovat kyllä hallussa ja huomaan sen "rehellisyyden" toisaalla hämmentävän ihmisiä ("kumppaniani" jopa raivostuttavan, pelottavan) ja toisaalla antavan sallivamman ilmapiirin myös omien puutteidensa tunnistamiselle/esiintuomiselle.
Esim vertaisryhmissä tai kaverisuhteissa olen huomannut sen helpottavan omista vaikeuksista kertomista.

Totta turiset noista esimerkeistä. Ei pitäisi koskaan lukea tai kuulla mitään sinä kuuluisana absoluuttisena totuutena. Lukea kuin piru sitä raamattua. Itselle tuli noista esimerkeistä mieleen lähinnä kolme eri aggression tyyppiä jotka ilmenevät uhriutumisena (alistuja), hyökkäämisenä (kontrolloija) ja passiivis-aggressiivisuutena (viivyttelijä).

Ne ovat suuntaviivoja etiäpäin...tai itseasiassa keskustelun tai ajattelun pohja josta voi rakentaa ja etsiä omia vastauksiaan.

Ihana tuo kommenttisi =)
Itse aina koen ettei se mitä teen (hienoista perfektionismia, kokemusta riittämättömyydestä) ole tarpeeksi ja koetan kovemmin. Kiva kuulla että tunteeni on ollut turha eikä normaaleja peilejä sen peilaamiselle ole pitkiin aikoihin ollut.

Toisaalta taas addiktion leima selässäni saa helposti määrittelemään itsensä sitä kautta. Olenko nyt addiktoitunut tähän...mutta lukiessasi kommenttiasi tuli se vanha lämpö ylleni : intohimoni ovat myös edelleen olemassa eikä kaikki ole sairautta.
Siis jos toinen kokee tehdyn homman perusteelliseksi, voi kokea perehtyneensä siihen antaumuksella mutta ei sairaalla tavalla.

Oma roolisi tällä palstalla on... no joo, en tiedä miten sen nyt sanoisin mutta tärkeä. Ainakin meikäläiselle. Jossain ketjussa joku oli suuttunut jostain kommentistasi ja jos pirkale häivyt täältä niin seuraan seuraavalle palstalle perässä ;)
Omat, uudet/värikkäät/näkemykselliset, kommenttisi ja tietosi ovat välttämätön osa keskustelua. Siis minulle. MinäMinäMinä.
Ne eivät välttämättä mene pureksimatta läpi mutta ajan kanssa ovat tuottaneet loistavia elämyksiä.

Keep it rolling.

Lue lisää

> Siis jos toinen kokee tehdyn homman perusteelliseksi, voi kokea perehtyneensä siihen antaumuksella mutta ei sairaalla tavalla.

Väheksyttyään itseään ja addktoiduttuaan vahingollisesti alkaa epäillä kykyjään kulkea tuntemattomassa maastossa. Pelkojensa ja riittämättömyytensä kanssakin on ihan hyvä elää, kun muistaa että pelot ovat yleisesti hyödyllisiä vaikka usein ovatkin turhia ja riittämättömyydentunto - se useimmiten loppuu joskus, siihen voi yleensä vaikuttaa.

> jos pirkale häivyt täältä niin seuraan seuraavalle palstalle perässä ;)

Kuulun niihin jotka jättävät viestin tarvittavine yhteystietoineen. Luotat vain minuun. Luotat vain itseesi.

:)

lynett kirjoitti:

Whaat ?

Ensin punastuu mutta sitten kauhistuu hän...=)

Apua, vaiennanko keskustelua ? Itse koen sen lähinnä eri näkökannoilta tehtynä aloituksena joka on vasta pohja koko hommalle, ei suinkaan päätös ;D
Ja tuosta tietopohjasta...toistinhan vain toisen kirjoittamaa muunneltuna. Eli olen siis lukutaitoinen !

Huonot ominaisuudet ovat kyllä hallussa ja huomaan sen "rehellisyyden" toisaalla hämmentävän ihmisiä ("kumppaniani" jopa raivostuttavan, pelottavan) ja toisaalla antavan sallivamman ilmapiirin myös omien puutteidensa tunnistamiselle/esiintuomiselle.
Esim vertaisryhmissä tai kaverisuhteissa olen huomannut sen helpottavan omista vaikeuksista kertomista.

Totta turiset noista esimerkeistä. Ei pitäisi koskaan lukea tai kuulla mitään sinä kuuluisana absoluuttisena totuutena. Lukea kuin piru sitä raamattua. Itselle tuli noista esimerkeistä mieleen lähinnä kolme eri aggression tyyppiä jotka ilmenevät uhriutumisena (alistuja), hyökkäämisenä (kontrolloija) ja passiivis-aggressiivisuutena (viivyttelijä).

Ne ovat suuntaviivoja etiäpäin...tai itseasiassa keskustelun tai ajattelun pohja josta voi rakentaa ja etsiä omia vastauksiaan.

Ihana tuo kommenttisi =)
Itse aina koen ettei se mitä teen (hienoista perfektionismia, kokemusta riittämättömyydestä) ole tarpeeksi ja koetan kovemmin. Kiva kuulla että tunteeni on ollut turha eikä normaaleja peilejä sen peilaamiselle ole pitkiin aikoihin ollut.

Toisaalta taas addiktion leima selässäni saa helposti määrittelemään itsensä sitä kautta. Olenko nyt addiktoitunut tähän...mutta lukiessasi kommenttiasi tuli se vanha lämpö ylleni : intohimoni ovat myös edelleen olemassa eikä kaikki ole sairautta.
Siis jos toinen kokee tehdyn homman perusteelliseksi, voi kokea perehtyneensä siihen antaumuksella mutta ei sairaalla tavalla.

Oma roolisi tällä palstalla on... no joo, en tiedä miten sen nyt sanoisin mutta tärkeä. Ainakin meikäläiselle. Jossain ketjussa joku oli suuttunut jostain kommentistasi ja jos pirkale häivyt täältä niin seuraan seuraavalle palstalle perässä ;)
Omat, uudet/värikkäät/näkemykselliset, kommenttisi ja tietosi ovat välttämätön osa keskustelua. Siis minulle. MinäMinäMinä.
Ne eivät välttämättä mene pureksimatta läpi mutta ajan kanssa ovat tuottaneet loistavia elämyksiä.

Keep it rolling.

Lue lisää

Kaikki tiet vievät huipulle.

:DD Kiitos puolustuksesta. Minä, jolle A:n vastaus oli suorassa suhteessa kommenttiini nähden, EN loukkaantunut. Meinasin toki antaa palautetta A:lle, koska vastaus oli mielestäni äärimmäisen loistava, sillä nimenomaisella lyhyen ytimekkäällä ja kuivalla tavalla, joka on tyypillinen A:lle.

Kun kaikki vaikuttaa mustavalkoiselta, kannattaa pysähtyä. Asetelmassa musta-valkoinen kun usein on ne sijat niille kaikille muillekin väreille, ne pitää vain löytää sieltä. Jos ne eivät löydy sanotusta, ehkä ne on sanotun välissä.

Se miten luotat tai et luota toiseen, on sinussa itsessäsi. Voit luottaa toiseen vaikka toinen ei ikinä olisi ollutkaan luottamuksesi arvoinen mielestäsi. Siinä se luottamus on sellaista, että luotat toiseen, että toisesta ei koskaan tulekaan luottamuksesi arvoista. Ainoa, kehen luottamussuhde tulisi säilyttää kriittisyydelle sijaa myös antaen, on suhde omaan itseen.

Ehkä A kirjoitti suoraan vankeinhoidosta. Minä en kuitenkaan usko, että olisi tehnyt niin. Toisaalta en voi tietää. Minä otin kielikuvana, joka ei tällä kertaa liittynyt urheiluvalmennukseen. :)

EräsVaan1, kiitos laajasta vastauksestasi. Itseni yllätti, että olit tulkinnut jotakin aivan eri tavalla kuin olen tarkoittanut ja säikähtänyt siitä. Vika on tietysti minun, koska olen kirjoittanut tulkinnanvaraisesti.

'Sosiaaliluonteella' tarkoitan hallinnollisia, kulttuurisia ja taloudellisia instituutioita – esimerkiksi kaupankäynti, kuluttaminen, koulutus, väkivaltamonopoli ja näin. Sosiaaliluonne on eri asia kuin ihmisluonne.

'Ihmisluonne' on altruistinen, mutta valitettavasti aivan liian helposti alistuva. Sosiaaliluonne on nykyisellään sadistinen, ihmiset ovat sen vankeja, niin kuin esimerkiksi Erich Fromm asiaa kuvaa. Esimerkiksi palkkatyön ja kuluttamisen muodot ovat usein pakkotahtisia, kaltoinkohtelevia ja hyväksikäyttäviä.

'Vankeinhoitoala' oli tekstissäni vertauskuva tälle sadistiseksi kutsumalleni sosiaaliluonteelle, missä altruistiset ihmiset eivät voi rakenteellisen väkivallan tähden toteuttaa luontaista taipumustaan yhteistyöhön ja jakamiseen. Asetan toivoni vastarintaan sosiaaliluonteen murskaamiseksi, mihin (huomaan vasta nyt) aivan liian tulkinnanvaraisesti viittasin 'sotilaiden' kasvattamisella.

'Masokismi' on ainakin kolme asiaa. Psykologisesti se on yllyke, joka on meissä kaikissa, samoin kuin monet muut psyykkiset yllykkeet. Historiallisesti se on sadistista sosiaaliluonnetta uusintava käytösmuoto, joka palvelee maskuliinisuutta, militaristisuutta, vaihtotaloutta ja monia muita hierarkkisia rakenteita. Meidän ajassamme se on myös muoti-ilmiö, joka 2000-luvun populäärikulttuurissa on hyvin yleinen ja erittäin tehokkaasti kaupallistettu. Viimemainittu seikka on minusta aivan liian vähän esillä.

Toivottavasti jatkat keskustelua palstalla. Voin tarvittaessa itse väistyä sivuun.


Seuraavan kerran

A kirjoitti:

EräsVaan1, kiitos laajasta vastauksestasi. Itseni yllätti, että olit tulkinnut jotakin aivan eri tavalla kuin olen tarkoittanut ja säikähtänyt siitä. Vika on tietysti minun, koska olen kirjoittanut tulkinnanvaraisesti.

'Sosiaaliluonteella' tarkoitan hallinnollisia, kulttuurisia ja taloudellisia instituutioita – esimerkiksi kaupankäynti, kuluttaminen, koulutus, väkivaltamonopoli ja näin. Sosiaaliluonne on eri asia kuin ihmisluonne.

'Ihmisluonne' on altruistinen, mutta valitettavasti aivan liian helposti alistuva. Sosiaaliluonne on nykyisellään sadistinen, ihmiset ovat sen vankeja, niin kuin esimerkiksi Erich Fromm asiaa kuvaa. Esimerkiksi palkkatyön ja kuluttamisen muodot ovat usein pakkotahtisia, kaltoinkohtelevia ja hyväksikäyttäviä.

'Vankeinhoitoala' oli tekstissäni vertauskuva tälle sadistiseksi kutsumalleni sosiaaliluonteelle, missä altruistiset ihmiset eivät voi rakenteellisen väkivallan tähden toteuttaa luontaista taipumustaan yhteistyöhön ja jakamiseen. Asetan toivoni vastarintaan sosiaaliluonteen murskaamiseksi, mihin (huomaan vasta nyt) aivan liian tulkinnanvaraisesti viittasin 'sotilaiden' kasvattamisella.

'Masokismi' on ainakin kolme asiaa. Psykologisesti se on yllyke, joka on meissä kaikissa, samoin kuin monet muut psyykkiset yllykkeet. Historiallisesti se on sadistista sosiaaliluonnetta uusintava käytösmuoto, joka palvelee maskuliinisuutta, militaristisuutta, vaihtotaloutta ja monia muita hierarkkisia rakenteita. Meidän ajassamme se on myös muoti-ilmiö, joka 2000-luvun populäärikulttuurissa on hyvin yleinen ja erittäin tehokkaasti kaupallistettu. Viimemainittu seikka on minusta aivan liian vähän esillä.

Toivottavasti jatkat keskustelua palstalla. Voin tarvittaessa itse väistyä sivuun.


Seuraavan kerran

Lue lisää

Väärinymmärretty nero sä vaan olet etkä saa kaipaamaasi arvostusta, et oo ainoa :D Maine on mennyttä mut siitä viis, kun sais vaan rahat riittämään. Älä ihmeessä väisty sivuun, ihan kelpo sotilas olet :)

roskapostirobottibot kirjoitti:

Väärinymmärretty nero sä vaan olet etkä saa kaipaamaasi arvostusta, et oo ainoa :D Maine on mennyttä mut siitä viis, kun sais vaan rahat riittämään. Älä ihmeessä väisty sivuun, ihan kelpo sotilas olet :)

Lue lisää

Komppailen hiljakseen tasaiseen tahtiin...tömps tömps...
"heitä" ymmärretään ja kaivataan vasta jälkikäteen.
Itse haluan kyllä nauttia siitä NYT.
Totta kai vastustusta ja väärinymmärryksiä tapahtuu mutta kyllä tänne ääntä mahtuu. Ei oteta niin vakavasti kaikkea =)

A kirjoitti:

EräsVaan1, kiitos laajasta vastauksestasi. Itseni yllätti, että olit tulkinnut jotakin aivan eri tavalla kuin olen tarkoittanut ja säikähtänyt siitä. Vika on tietysti minun, koska olen kirjoittanut tulkinnanvaraisesti.

'Sosiaaliluonteella' tarkoitan hallinnollisia, kulttuurisia ja taloudellisia instituutioita – esimerkiksi kaupankäynti, kuluttaminen, koulutus, väkivaltamonopoli ja näin. Sosiaaliluonne on eri asia kuin ihmisluonne.

'Ihmisluonne' on altruistinen, mutta valitettavasti aivan liian helposti alistuva. Sosiaaliluonne on nykyisellään sadistinen, ihmiset ovat sen vankeja, niin kuin esimerkiksi Erich Fromm asiaa kuvaa. Esimerkiksi palkkatyön ja kuluttamisen muodot ovat usein pakkotahtisia, kaltoinkohtelevia ja hyväksikäyttäviä.

'Vankeinhoitoala' oli tekstissäni vertauskuva tälle sadistiseksi kutsumalleni sosiaaliluonteelle, missä altruistiset ihmiset eivät voi rakenteellisen väkivallan tähden toteuttaa luontaista taipumustaan yhteistyöhön ja jakamiseen. Asetan toivoni vastarintaan sosiaaliluonteen murskaamiseksi, mihin (huomaan vasta nyt) aivan liian tulkinnanvaraisesti viittasin 'sotilaiden' kasvattamisella.

'Masokismi' on ainakin kolme asiaa. Psykologisesti se on yllyke, joka on meissä kaikissa, samoin kuin monet muut psyykkiset yllykkeet. Historiallisesti se on sadistista sosiaaliluonnetta uusintava käytösmuoto, joka palvelee maskuliinisuutta, militaristisuutta, vaihtotaloutta ja monia muita hierarkkisia rakenteita. Meidän ajassamme se on myös muoti-ilmiö, joka 2000-luvun populäärikulttuurissa on hyvin yleinen ja erittäin tehokkaasti kaupallistettu. Viimemainittu seikka on minusta aivan liian vähän esillä.

Toivottavasti jatkat keskustelua palstalla. Voin tarvittaessa itse väistyä sivuun.


Seuraavan kerran

Lue lisää

Etkä lähde mihinkään A. Tai siis, täsmennän, toivomme ettet lähde ja haluamme sinun jatkavan edelleen. Sinulla on taipumusta nähdä ydin. Arvostamme sinua.

lynett kirjoitti:

Komppailen hiljakseen tasaiseen tahtiin...tömps tömps...
"heitä" ymmärretään ja kaivataan vasta jälkikäteen.
Itse haluan kyllä nauttia siitä NYT.
Totta kai vastustusta ja väärinymmärryksiä tapahtuu mutta kyllä tänne ääntä mahtuu. Ei oteta niin vakavasti kaikkea =)

Lue lisää

Ei oteta vakavasti, mutta totta puhuen kyllä se turhauttaa joskus kun sanomaansa ei saa perille. Siinä kohtaa täytyy vaan nöyrtyä ja odottaa kärsivällisesti niitä hedelmiä, joskus aika ei ole kypsä. Miksei asiat mene niinkuin minä haluan?!! :D

"Mutta mikä ihme siinä on, että bittimaailmassakin kasvottamat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti? "

Ei kai mikään ihme. Tietyt sanat tietyssä sanajärjestyksessä herättää sanattoman muiston, johon on jo reagoinut vastatessaan :D Koska se äänensävy, millä tekstiä lukee, saa vaikutteita koetusta. Joihinkin asioihin on vaikea suhtautua asiallisen neutraalisti, vaikka syytä tietenkin olisi. Muistot ovat kapseloituneina meissä, reaktiotavoista poisoppiminen on tavoite.

M.B. kirjoitti:

"Mutta mikä ihme siinä on, että bittimaailmassakin kasvottamat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti? "

Ei kai mikään ihme. Tietyt sanat tietyssä sanajärjestyksessä herättää sanattoman muiston, johon on jo reagoinut vastatessaan :D Koska se äänensävy, millä tekstiä lukee, saa vaikutteita koetusta. Joihinkin asioihin on vaikea suhtautua asiallisen neutraalisti, vaikka syytä tietenkin olisi. Muistot ovat kapseloituneina meissä, reaktiotavoista poisoppiminen on tavoite.

Lue lisää

Merkillinen kokemus silti. Joo, ajattelinkin, että kyse on jostain aiemmin koetusta. Ja tuo hahmo jotenkin -koskettaa- saa heräämään jotain tietoisuuden ulkopuolella olevaa käynnistintä. Mutta onko reaktiotavoista poisoppiminen sitten tavoittelemisen päämäärä? Mielestäni rutiineista poikkeaminen, kyllä, ja jolloin annetaan tilaa erilaisille näkökulmille. Mutta toisaalta taas, tuon eräänlaisen herkkyyden, jossa jotain vaistomaisuuttakin on, on syytä säilyttää hengissä sen itsensä viuoksi. Koska juuri tuo herkkyys auttaa meitä itseämme säilymään hengissä.

elisakettu kirjoitti:

Merkillinen kokemus silti. Joo, ajattelinkin, että kyse on jostain aiemmin koetusta. Ja tuo hahmo jotenkin -koskettaa- saa heräämään jotain tietoisuuden ulkopuolella olevaa käynnistintä. Mutta onko reaktiotavoista poisoppiminen sitten tavoittelemisen päämäärä? Mielestäni rutiineista poikkeaminen, kyllä, ja jolloin annetaan tilaa erilaisille näkökulmille. Mutta toisaalta taas, tuon eräänlaisen herkkyyden, jossa jotain vaistomaisuuttakin on, on syytä säilyttää hengissä sen itsensä viuoksi. Koska juuri tuo herkkyys auttaa meitä itseämme säilymään hengissä.

Lue lisää

Reaktiotavoista poisoppiminen on mielestäni juuri rutiineista poikkeamista. Kykyä pysähtyä kuuntelemaan ja aistimaan. Ei mitään woodoo-hommaa, vaan taito mikä meillä kaikilla on, kunhan kiireiltämme sen kaivamme esiin.

""Mutta mikä ihme siinä on, että bittimaailmassakin kasvottamat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti? "

Näköjään määbää kuten minä pysähtyi tuota ajattelemaan :)

Empatia voisi olla yksi vastaus(?) Kyky asettua toisen asemaan. Olla itse kirjoittamassa fyysisenä ja psyykkisenä ja sosiaalisena omana itsenään, ja tajuta se s y v ä s t i, että toisessa päässä on samanlainen ihminen. Tärkeä ihminen. :)

yxex kirjoitti:

Reaktiotavoista poisoppiminen on mielestäni juuri rutiineista poikkeamista. Kykyä pysähtyä kuuntelemaan ja aistimaan. Ei mitään woodoo-hommaa, vaan taito mikä meillä kaikilla on, kunhan kiireiltämme sen kaivamme esiin.

""Mutta mikä ihme siinä on, että bittimaailmassakin kasvottamat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti? "

Näköjään määbää kuten minä pysähtyi tuota ajattelemaan :)

Empatia voisi olla yksi vastaus(?) Kyky asettua toisen asemaan. Olla itse kirjoittamassa fyysisenä ja psyykkisenä ja sosiaalisena omana itsenään, ja tajuta se s y v ä s t i, että toisessa päässä on samanlainen ihminen. Tärkeä ihminen. :)

Lue lisää

Huomaan että aiempi ajattelutapani erään asian suhteen joutaa romukoppaan (=vastenmielisyys nettikeskusteluihin puhumattakaan että voisi "kokea" jotain). Yxexä sen kulminoi tuohon kokonaisuudeksi. Ja ydin mielestäni on empatia. Kuka kykenee ja kuka ei.

yxex kirjoitti:

Reaktiotavoista poisoppiminen on mielestäni juuri rutiineista poikkeamista. Kykyä pysähtyä kuuntelemaan ja aistimaan. Ei mitään woodoo-hommaa, vaan taito mikä meillä kaikilla on, kunhan kiireiltämme sen kaivamme esiin.

""Mutta mikä ihme siinä on, että bittimaailmassakin kasvottamat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti? "

Näköjään määbää kuten minä pysähtyi tuota ajattelemaan :)

Empatia voisi olla yksi vastaus(?) Kyky asettua toisen asemaan. Olla itse kirjoittamassa fyysisenä ja psyykkisenä ja sosiaalisena omana itsenään, ja tajuta se s y v ä s t i, että toisessa päässä on samanlainen ihminen. Tärkeä ihminen. :)

Lue lisää

> Reaktiotavoista poisoppiminen on mielestäni juuri rutiineista poikkeamista.

Minäkään en ymmärtänyt niitä eri asioina. Ymmärsin ne sinun tapaasi samana asiana.

A kirjoitti:

> Reaktiotavoista poisoppiminen on mielestäni juuri rutiineista poikkeamista.

Minäkään en ymmärtänyt niitä eri asioina. Ymmärsin ne sinun tapaasi samana asiana.

Lue lisää

Olen kyllä raaka omena tässä. Näen vieläkin ne merkitykset eri lailla. Vivahde-ero? Eikun kypsymään.

*siirtyy kypsymään toiselle planeetalle, missä yhteyttä ehkei välttämättä tapahdu*