Opiskelun vuoksi muuttaminen toiselle paikkakunnalle..

Mulla sama homma, oon 17 ja 200 kilsan päähän lähettävä nytten kesän jälkeen. Vaikka olen kamalan ujo ja arka yleisestikin aina ja varsinkin uudet tilanteet, ihmiset ja yms pelottaa ja hirvittää niin että joskus meinaa pyörtyä pelkästä ajatuksesta. Oon huomannu ite että kun saa rauhassa tottua ajatukseen, niin ei esim tuo pois muuttaminen tunnu niin kamalalta sitten loppupelissä. Pikkukylässä asun ja kavereita mulla on koko elämän aikana ollu vaan kolmisen kappaletta. Semosia ns puolituttuja, että puhuttas vähäsen sillonku nähtäs niin ei ole ollenkaa, vaan se yksi johon tutustuin kun tämän vuoden olin amiksessa. Eli ei ainakaan minun tartte kavereitten takii surea, vaikken varmaan sitä yhtäkään kaverii enää nää. Ja kun on pakko tulla joka viikonloppu käymään kotona (asuntolassa ei saa olla viikonloppuja), niin kaitse vaan on kiva ottaa vähän etäisyyttä tähän mitä on koko elämänsä kattonu. Onneksi meillä kotona asuu vaan äiti, joka on sanonu olevansa aina samaa mieltä opiskelujen suhteen kun minäki, vaikka luulen kyllä että mun pois muuttamine on sille haikeempi paikka kun antaa ymmärtää, mutta tietää senkin että jos en lähe opiskeleen sinne, niin ainoana toisena vaihtoehtona on sen kattoo mua kotona istumasssa kolmikymppiseksi asti. Pitää vaan ottaa se asenne, että jokaisen on joskus lähettävä syntysijoiltaan kauemmaksi. Kaverit on haikeeta jättää, mutta muistot jää ja pystythän näkemään niitä sillonkun käyt kotona ja eihän yhteydenpitoo tartte lopettaa vaikka asuukin kauempana... jäähän se toki automaattisesti vähemmälle ja saattaa jäähä kokonaan, mutta sekin kuuluu elämään...