Huoh

Meillä meni jokunen kuukausi pidempään, mutta tässä selvisi, että tämä uusi nainen välillä jopa nukkuu samassa sängyssä lapsemme kanssa, isän selitys/puolustus on se, että hän on itse keskellä. Koitan tässä tehdä kaikkeni, että tulee joku roti näihin hommiin. Siinäpähän seurustelee, mutta lasten ei tarvitse seurustella yhtään kenenkään kanssa!

Miksei lapsi voi nukkua perheen vanhempien sängyssä? Kyllä meillä saa tulla sänkyyn jos näkee painajaisia tai on muuten vaan tottunut nukkumaan vanhempien sängyssä.

Eron jälkeen kuvioon tulee usein uusia kumppaneita ja he tutustuvat sitten lapsiin. Tärkeintä on että molemmat vanhemmat tukevat lapsen ja tämän uuden kumppanin suhdetta.

Laita kuule mies nyt tosi koville, ja sano missä kaappi seisoo. Ei noin voi pakottaa lasta ulkopuoliseen ja vieraaseen ihmiseen.
Mene seuraavan kerran sinkin mukaan, ja tutkiskele ja tarkkaile sitä naista, millanen se on. Ota selvää.

AIka uskaliasta touhu, meillä ei onnistuisi.

Toisaalta mies varmaan halusi sinut mustasukkaiseksi, ja teki noin lapsellisen teon. Kunhan käyti sitä naista kappaleena, jotta saisi sinut mustikseksi, ei muuten noin ääliömäistä jutua tehdä. Pilallaan teki, ja sai naisen ja sut mukaan peliin...

Milloinhan se menee perille joillekin, että lapsilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta heti eron jälkeen varsinkaan, joutua keskelle aikuisten muita ihmissuhteita?? Minäkään en tuo miehiä sänkyyni, saati lapsen kanssa nukkumaan, niin oletan toisen vanhemman olevan aivan yhtä järkevä. Vai miten luulette, että 3-vuotias kokee sen, kun on vielä äidin laittamat verhot ikkunassa, ja sänky jossa äiti nukkui muutamia kuukausia sitten, niin sinne tuodaan joku parin kuukauden tuttavuus nukkumaan? Hei terve.
On näistä saanut keskustella, onneks yleensä on yhteisymmärrykseen päästy.
Itse jätin mieheni, ja yhtään mikään muu ei kiinnosta tässäkään, kuin lasten hyvinvointi. Keskustelin asioista jo lastenvalvojan kanssa siellä muissa asioissa käydessäni, ja meille on yhteinen aika muutaman viikon päästä. Oli nimittäin hänkin aika järkyttynyt.

Just niin. Miehillä on kiire saada vaan huusholliin siivooja ja pyykkäri, elinkustannusten puolittaja. Ihan sama kuka siinä on, kunhan joku vaan on. Sitten kun on saanu elämän kuntoon alkaa uusi etsintä.

Mut lasten kannalta erittäin huono systeemi, että isänäyttää mallia miten naista voi vaihtaa. Lapsen henkinen hyvinvointi kasvaa kieroon ja muuta semmosta. Ulkopuolinen ihminen ei ole hyvä lapselle.

Näinpä. Tuskinpa tuo eroa ja meidän suhdetta missään välissä ehti käsitellä, kun minä yksin eropäätöksenkin tein. Ei kyllä olisi pitänyt yllätys olla, mutta hän ei olisi sitä halunnut. Minulla vain tuli mitta täyteen. Sitten on siinä sängyssä joku nukkumassa ja muutenkin kotia leikkimässä puolen vuoden sisällä erosta meidän lastemme kanssa. Ei vaan mene minun ymmärrykseen. Itse voin kyllä rehellisesti sanoa, että olen lähes tähän (vuosi) saakka näitä asioita käsitellyt ja pyöritellyt, ja varmaan se hetkittäin jatkuu edelleen. Senkään takia en omaa suhdettani ole tuonut lasten elämään, enkä muutenkaan.
Siellä on vielä minun tavaroitanikin vaikka kuinka ja lapset myös sanovat, että en saa viedä niitä pois. Lyhtyjä, verhoja, tuoleja ja kaikkea pientä. Lapset ovat joutuneet elämään läpi eron, niin on jonkun mielestä tosiaan ihan ok sitten joku parin kuukauden tuttavuus tuoda siihen heti samantien? Varsinkin, kun on joka toinen viikko aikaa hoitaa ne suhteensa ilman lapsia, ja lapsillekin vain se joka toinen viikko aikaa, niin siinä pitää olla sitten joku vieras ihminen, kun lapset eivät tosiaankaan tarvitse silloin kun isän 100% läsnäolon?
Miettikää oikeasti pikkuisen lapsianne, toivon todella, ettette itse lastenne kanssa toimi näin.

Miten sallit moisen? Olet lapsen äiti ja sinun kuuluu pitää lapsesi puolta. Hyvänen aika, ties mitä tarumoja lapsi tuosta saa.

tietty elämä jatkuu ja mahdollisesti tulee uusi kumppani JOSSAIN VAIHEESSA.jos haluaa olla kiihkeänä olkoot mutta kaiken järjen mukaan olisi lapselle parempi ettei kuukauden tuttavuuden jälkeen vielä esitellä toisilleen.kyl itse ainakin yrittäisin mahd tarkasti tutustua tyyppiin et onko mitään mahdollisuutta tulevaisuuteen ennenku esittelen lapsilleni. ja tosiaan toi millasen miehen/naisen mallin siinä antaa lapsille jos kumppanit vaihtuu vuodessa useammankin kerran.

Lapsia oli kielletty kertomasta minulle. Vähän aikaa sitten juuri puhuttiin aiheesta. Ja oli puhe että ei seata niitä uusiin suhteisiin tässä vaiheessa vielä. Mies oli kuitenkin tehnyt oman ratkaisunsa.

Mies oli tehnyt oman ratkaisunsa ja siihen sinulla on tyytyminen. Isän asia päättää missä vaiheessa uusi kumppani tuodaan lapsen elämään. Sinun tehtävä on tukea lapsen suhdetta isään ja hänen puolisoon. Konfliktit ja riitely aiheesta aiheuttaa vaan tuskaa lapselle. Jos osoitat isälle ettet puutu asiaan niin hän ei enää kiellä lasta kertomasta ja lapsen olo helpottuu. Eron jälkeen ei voi puuttua ex-puolison perhe-elämään.

Lapsille tuo uusien kumppanien mukaantulo ei ole niin merkityksellinen asia kuin mitä se on exälle. Heille ero tarkoittaa että vanhemmat asuvat erillään ja tätä he sitten surevat ja työstävät.

Taattua Tseeusta. "Sinun pitää kiltisti niellä kaikki mitä ex-puolisosi tekee tai sanoo, sillä tärkeintä on hänen tyytyväisyytensä. Muuten voi tulla riitaa ja lapsi kärsii"

Tseeuksella on aina huoli siitä exästä ja hänen mielialastaan, ei lapsista.

Minulla on huoli lapsesta. Taatusti lapsi kärsii jos ap lähtee tästä sotajalalle. Kylmä fakta on että ap ei voi asialle mitään. Isä tekee päätökset omasta ja lapsensa elämästä tässä suhteessa. Eron jälkeen ei voi kontrolloida ex-puolisoaan. Tuo ei kuitenkaan ole mikään lastensuojeluasia vaan ihan normaalia elämää että ihminen seurustelee.

Mitä siis ap voisi tehdä? Läksyttää exäänsä jolloin salailu jatkuu, isä lopettaa tapaamiset tai sitten tapellaan verissäpäin oikeudessa jne? Tässä pitää laittaa omat tunteet syrjään ja ajatella lasta ja tukea hänen suhdetta tulevaan äitipuoleen.

kanssa tulee itsekin paremmin toimeen ja lapsilla on helpompaa, koska kuten edellä on todettu; lapset ei saa joutua pitämään isoja salaisuuksia vanhempien tekemisistä. Siis itse kunkin on pidetäävä huota että lapseet voivat vapaasti halutessaan puhua exän nykyisistä.

Ja sirtten jos lapselta kysyt että saako täältä viedä nämä kivat verhot pois, eiköhän suurin osa lapsista vastaa "ei saa" on ne sitten oman äidin asuntoon jätäämät tai yhtä hyvin exän uuden naisen sinne tuomat.

Lasten tekoon tarvitaan kaksi ja ja myös eroon tarvitaan kaksi. Jos on sitä mieltä ettei lasten elämään saa tulla uutta ihmistä, ei pidä erota, mutta ei exäänsä voi pitää yksin loppuikäänsä. Itse voi toki olla, kukin tekee omat ratkaisunsa. Lapsi tarvitsee turvallisen stabiilin ympäristön, se on peruslähtökohta, mutta yhtä yhtä hyvin lapselle pitää opettaa että muutokset voivat olla muutosta parempaan eikä kaikki uudet ihmiset ole noitia.

Eikö siis lapsikin viihdy paremmin exän luona kun siellä on uuden ihmissuhteen tuoma mukava ilmapiiri sen sijaan että siellä on yksinolemisen tuskaansa kärvistelevä hylätty (tässä) mies?

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että kyllä pitäisi äitien ja isien pitää vähän matalaa profiilia uusien kumppanien suhteen.

Meillä kanssa isän uusi vei poikalapseni samaan aikaan saunaan hänen kanssaan ja lapset olivat koululaisikäisiä..Minusta sairasta ja sanoinkin sen.

Eikä siinä kaikki,hänkin oli äiti-ihminen, joten luulisi hänen ymmärtävän, että isä saisi olla "miesten" jutut.

Enpä ole lapsilta kysellyt verhojen viemisistä, itse ovat sanoneet siitä ja muista tavaroista. Miten lie exäkään erosta yli päässyt, kun on kohta vuoden minun tavarat siellä lojuneet ja niiden keskelle pitää tuoda sitten muita? Asia siis oli niin, että ex lupasi hoitaa muuton. Suurimman osan olen tuonut/saanut, mutta paljon vielä on jäljellä. Kotimme kun oli lähinnä minun tavaroillani kalustettu. Ei vaan ole miehellä mitään kiirettä ja vielä syksyllä (siis ehkä pari kuukautta ennen tämän uuden tapailun aloittamista) vielä sanoi, että hän ei ole niitä sieltä pois halunnut. Minun tavaroitani siis. Miksihän?
Se ei ole, eikä sen tarvitse olla normaalia elämää, että heti eron jälkeen tuodaan vieraita ihmisiä kotiin pyörimään. Lasten yrittäessä toipua erosta ja heillä ei ainakaan meidän tapauksessamme ole ollut aikaa siihen, eikä aikaa tottua vanhempien kanssa yksinolemiseen eri kodeissa. Todella toivon exäni puolesta, että hänellä on uuden naisystävänsä kanssa hyvä olla, mutta heidän suhteensa ei tasan mitenkään liity meidän lapsiimme ja perheeseemme, ainakaan tässä vaiheessa. Näin elän myös itse. Minun ja miesystäväni suhde ei todellakaan kuulu meidän lastemme elämään. Heillä on isä, joka on tiiviisti heidän elämässään mukana.

Järkyttävää tämä, että joku tosiaan ajattelee, että lasten nyt vaan kuuluu sopeutua. Ja että on parempi, että siellä on sitten uusia ihmisiä kuin yksin sureva ex. Hemmetti soikoon, jos hän tosiaan vielä suree, niin onko sitten järkevää siinä tilanteessa tätä uutta laastaria sotkea lasten elämään? Todella hyvällä pohjalla?? Ei kai exäni yksinäisyyteen/hyvään/pahaan oloon vaikuta se, sotkeeko hän uuden ihmisen lasten elämään? Kai hän on ihan yhtä onnellinen uudessa suhteessaan vaikka ei sitä lasten kotona ollessa sinne tuokaan? Eivät liity millään tavalla toisiinsa. Varmaan hyväntuulisuus siitä säilyy nekin päivät, kun lapset ovat siellä ja vaikuttaa näin myönteisesti kodin ilmapiiriin.

viivyttelee muuttokuorman tekoa, koska sitten joutuu itse hankkimaan uudet tavarat tilalle. Ihmisillä on erilaisia tunnesiteitä tavaroihin, joillekin tavaran arvo on vain sen käytettävyydessä ja tunneside mitätön.

Onko susta sitten hyvä että sun tavarat on siellä muistuttamasa susta? Joko sä hommaat sun tavarat itse pois tai jätät exälle. Eron jälkeen on hoidettava itse ne asiat, jotka aikoo hoitaa

Mun mielestä enemmän ongelmana voisi olla se, jos exällä (tai yhtä hyvin itsellä) olisi vaihtuvia seuralaisia. Ei uusi ihminen ketään myrkytä (paitsi ehkä...), mutta jos se uusikin sitten taas kohta vaihtuu/lähtee lapsen elämästä. Joku siinä laastarissakin on hyvää, ei kai exä siihen muuten sekoaisi, ei sitä suhdetta nyt ainakaan vaikeuttaa kannata

Ei ole yhtään mitään tarvetta puuttua exän elämään, suhteeseen, mihinkään siihen liittyvään, EI KIINNOSTA. Mutta minä lasten toisena vanhempana kyllä aivan todellakin olen päättämässä lasteni hoitoon kuuluvista asioista. Jos ja kun tiedän, että tällainen vahingoittaa lapsia, aivan taatusti puutun siihen. Kun lapset eivät ole siellä, tavatkoot tai asukoot vaikka yhdessä, IHAN SAMA.
No sitä ei kukaan ulkopuolinen toki päätä, miten kukakin muuttonsa hoitaa, olemme exän kanssa suht hyvissä väleissä ja asia oli sovittu kun minä siitä päätin lähteä, että hän hoitaa tavarat. Osan olen niistä hoitanut muutenkin.
Kyllä lapsilla on perhe, isä ja äiti. muut sukulaiset. SE on lastemme perhe. Piste.
Minä en ole pätkääkään mustasukkainen, kun - ellei vielä selvinnyt jollekin, itse päätin sen suhteen ja olen myös itse uudessa suhteessa, jota en sotke lasteni elämään ainakaan vielä aikoihin. Olen exän kanssa puhunut jopa siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, ettei kohtelisi enää muita kuten minua, ja kaikesta muustakin. Joillekin kai on vaikeaa ymmärtää, että ihmiset voivat tosiaan säilyä elämässä eronkin jälkeenkin. Heistä voi välittää, vaikkei heitä enää kumppaniksi halua tai sillä tavalla rakasta. Ja se on lasten etu.
Ainoastaan tämä asia aiheuttaa jatkuvaa keskustelua, kun mies ei ihan täysin ymmärrä, miten suurista asioista on kysymys lasten elämässä ja että heidän suojelemisensa pitäisi mennä kaiken edelle.

Päästä nyt irti. Halusit erota jolloin myös teit sen päätöksen ettet voi vaikuttaa siihen miten miehesi toimii omassa perheessään. Tuo on aika ikävää vallankäyttöä ja viime kädessä lapsesi joutuvat kärsimään.

Ex-miehesi on varmaan varma, että tämä uusi suhde on pysyvää ja siksi esitteli hänet lapsille. MInun ex esitteli uuden ihmisensä lapsille jo ennenkuin minulla oli edes tietoa että tulemme eroamaan. Eli hän etsi uuden ihmisen valmiiksi, esitteli lapsille ja sitten kun minä rupesin jotain epäilemään niin homma oli selvä.

Tätä ihmettelen näissä lähtijöissä että eivät itse hoida tavaroitaan pois. Minäkin annoin ex:lle luvan että saa säilyttää tavaroitaan entisessä kodissa niin kauan kun tarve vaatii. Kahden vuoden jälkeen kyllästyin niihin; pakkasin laatikoihin ja nostin pihalle. Ilmoitin että tavarat ovat noudettavissa ja äkkiä ne sitten lähtivät. Mutta jotenkin tuntuu että lähtijä odottaa saavansa kaiken valmiina. Eli sinäkin odotat että ex hoitaa muuton sinun puolestasi. Eiköhän kannata hakea ne tavarat pois ennenkuin uusi eukko nostaa ne pihalle.

Nyt tekopyhät ruikuttajat ovat palanneet tähän aiheeseen ;)
Kun erossa äitimyytin ja sossujen suosiollisella avulla lähihuoltajuuden saa tottakai se äiti niin tekopyhät ruikuttajat kuvittelevat että lapset ovat heidän "omaa omaisuuttaan" niin silloin iskee se sairaalloinen kontrollointivimma lasten etä isää kohtaan.
Tuon kontrollifriikin tekopyhän ruikuttajan mielestä hänen itse pitäisi saada hyväksyä jopa exän uusi kumppani ja hänen mielestään hän itse voi asettaa mitä tahansa rajoituksia ja rajoja joita ex miehen on noudatettava mukisematta.
Poikamiesvuosinani (ummikkona tietämättömänä) tuli joskus (no useinkin) lähdettyä helpon panon vuoksi yhäriäipän kämpille ja ei muuten rajoittunut yhteen tai kahteen kertaan kun aamupäivällä lapsenvahti tai yhärin oma äiti kiikutti kersaa tuon yhäriäipän luo takaisin.
Oli "pikkuisen" outoa kun huomasi että noille yhäriäipille se oli kuin ei mitään, siis ihan normijuttu että makoillaan krapulassa seksiltä haisevana nakuna sängyssä ventovieraan miehen kanssa kun ne omat kullannuput saapuu kotiin.
Aikaa myöten totuin tuohon että tuo onkin ihan normaalia käytöstä ja siinä "aamukahvit" juotua tuli sanottua vain että moi.....
Eli suoraansanoen minua naurattaa pirusti tämä tekopyhien yhäreiden jeesustelu jostain lastensa isän uusista kumppaneista joihin lapsi on tutustunut sillä sellaiseen noilla tekopyhillä jeesustelijoilla ei todellakaan ole varaa! ;)
Kummallinen päähänpinttymä on joillakin yhäriruikuttajilla kun kuvittelevat tollot että he pystyisivät määräämään mitä lapset "joutuvat" kokemaan isänsä luona kerran pari kuukaudessa mutta noilla ruikuttajilla on samalla käsitys että kaikki mitä ne lapset sen ruikuttajan luona joutuvat kokemaan on tietenkin hyväksyttävää koska onhan kotona määrääjänä se "aina oikeassa" oleva kaikkitietävä ja vain oikein menettelevä äiskä! ;)

Et ole tainnut päästä naimaan :-)
Minulla on ihan pysyvä ihmissuhde elämässäni, ei vain kuulu lasteni elämään, vielä. Haluan kaikesta varmuuden ensin itse. Näin oletan toisenkin toimivan.
Meidän huoltajuusasioista päätimme ihan yhdessä miehen kanssa. Asiat ovat sujuneet.
Mutta jääkää ihmeessä jatkamaan tätä jauhamista toisten elämästä, kun se on niin mukavaa jaella niitä "hyviä neuvoja" tietämättä taustoja. Toivon sydämestäni, ettei teillä ole lapsia, tai että ette ole oikeasti heidän hyvinvoinnistaan noin välinpitämättömiä. Meillä lapsemme menevät aivan kaiken edelle.
Hyvää kevättä!:-)

Hei haloo....vai askartelemaan... pyydä sie sitä mammaa teille pyykkää ja siivoo... siksi se mies on naisen ottanu että passaa häntä...

sen jälkeen kun perhe hajoaa avioliitton purkautumisen myötä. Lapsilla on silti oikeus molempaan vanhempaan. Myös vanhemmilla on oikeus ns. normaaliin elämään. Siihen voi kuulua uusi puoliso. Ei entinen puoliso voi sanella ketä toinen puoliso tapailee ja ketä ei. Jos lapset ovat silloin esim. iskän luona kun iskän uusi puoliso on talossa, niin sitten se on niin. tuskin se iskäkään sanelee kuka saa olla äidin kanssa, kun lapset ovat äidillä. Ihan normaalia aikuisten kanssa käymistä on pystyttävä harrastamaan, ilman että kumpikaan puoliso siitä mitään pulttia ottaa. aika kamalaahan se olisi että lähivanhempi joka yleensä on enemmän lasten kanssa ei voisi tai saisi tuoda ns. ulkopuolisia henkilöitä kotiin kun lapset ovat siellä. Se antaisi lapsille todella vääristyneen kuvan yhteiskunnasta ja normaalista kanssakäymisestä lasten ja aikuisten välillä.

No mutta ohan se nyt oikeesti aika sairasta että jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen esitellään lapsille!Jos lapsi kiintyisikin ja ero tulisi toisen 2kk päästä(joo mä tiedän että ihmiset ovat viisikin vuotta yhessä ja saattavat sittenkin erota et riskihän sekin tietty on ja elämässä niit vastoinkäymisiä tulee!)mutta eikö ois ihan oikeesti fiksua jotenkin minimoida riskejä ja tarkastella ees hieman ennenkuin esittelee lapsilleen??ja todennäkösemmin niitä eroja sattuu tossa vaiheessa kuin esim on ollut yhessa 2v.ethän ees tunne toista vielä kahdessa kuukaudessa kun on ihmisiä jotka ovat 15v yhessä eivätkä silti tunne toisiaan täysin,saati et 2kk tuntemisen jälkeen!ja uskon kyllä että kirjottaja suo eksälleen uudenkin kumppanin mutta 2kk on aika lyhyt aika.että en usko että hän mustasukkainen on tai ripustautuva tms.miettii varmasti lastensa parasta ja kuuluuhan siihenkin varmasti mahdollisesti uuden ihmiset joista tulee aikaa myöten toivottavasti lapsille tärkeitä..mut siinä juuri se syy että ei ketä vain,lyhyessä ajassa pidä esitellä lapsille!on kyse oikeasti pidempikestoisista asioista

Olen tutustuttanut lapsiani tuttaviin joita olen tuntenut ehkä vain muutaman päivän. Samoin meillä on käynyt ihan ventovieraita ihmisiä kylässä kokousten merkeissä. Aikoinaan kun rupesin eron jälkeen seurustelemaan niin lapsethan huomasivat heti että jotain on meneillään ja vaativat että tuon sulhon "näytille" :D

Ei tuo nyt ole niin vakava asia, jos vanhemman naisystävä/miesystävä välillä käy käymässä niin so?

kyllä se niin on että täysjärkinen vanhempi ei tuo lasten elämään hetipikaa uutta kumppania, siihen pitää varata aikaa. Etenkin jos kyse on pienistä lapsista. Ja jostain tällaisesta on mainintakin tapaamissuosituksissa, mikä on ihan järkeenkäypää.
Kyse ei ole mitenkään mustasukkaisuuksista, jokainen eläkööt kuten haluaa. Mutta jos haluaa olla vanhempi ja tavata lastaan niin kyllä sen lapsen edun voisi laittaa etusijalle, tuskin parin kk. heila menee oman lapsen edelle paitsi niillä vanhemmilla jotka eivät todellisuudessa lapsistaan välitä.

Ei lasten maailmaan mahdu satoja naisia kuin tomaatteja jääkaappiin. Minusta on urjaa, kun laspet joutuvat vieraan armoille ja omat vanhemmat viis välittää.
Niin kauan kun lapset ovatn alle 18, pitäisi kieltää sussujen raahaaminen kotiin. Kun lapset lähtee kotoonta omilleen, silloin on vanhempien aika vasta etsiä sussuja.

Omalla kohdalla tiedän että lähi äiti taas oli se joka vaihtoi tai vaihtaa edelleen miehiä kuin sukkia:)

ainoastaan sillä erotuksella ettei kukaan mies tätä yh äitiä kuukautta pidempään kestäkään.

Kahden vuoden sisällä ainakin neljä eri kuukauden parin suhdetta ja yksi lisäpentu jonka isästä ei ole mitään muistikuvaa :)

yhden illan hoitojen kotiin viemistä, mutta kun tässä suuressa "yhäriäipän etiikka" -kirjoituskokoelmassa päädytään nyt esimerkiksi siihen, että pitää tuntea se kiinnostava ihminen pidempään ennen kuin esittelee lapsille. Niin mistä lapset osaa sitten erotella ne, jotka on salaa tunnettu jo pidempään ja ne, jotka on pokattu äskettäin?

Meillä ei koskaan annaettu lupaa isän naisten tulla meille. Ei edes lasten lähelle. Ihan suorastaan kielsin ex miehen naisten tulon lhelle meitä. Jos isä hylkää lapset jonkun ulkopuolisen vieraan naisen tähden, niin ei siinä anteeksi anneta enää vaikka kuinon isä ja haluaa tehdä ex vaimon mustasukkaiseksi.

Meillä toimi kielto tosi hyvin, lapset ovat aikuisia ja voivat erittäin hyvin ja ovat onnellisia etttä minä pidin heidän puoltaan. Ovat sanoneetkin että parempaa äitiä ei voi olla. Me ei vain tarvittu niitä naisia mihinkään, eikä haluttu moisia riidanhaastajia ja haukkujia meille. Eimitään kiinnostutsta miehen naisten oloon.
Ei lapsilla ole velvollisuutta nähdä isän ulkopuolisia suhteita.

Ei minusta. Heillä semmonen perhe sopimus, miks se on sulle niin vaikeeta? Suomessa kaikki nykyisin tarvii psykiatrista apua... sinäkin.

"Heillä semmonen perhe sopimus"
Hahaaahhhaaa....
Sinä olet yksi tuon psyykkisesti sairaan sivupersoonista! (et tajua sitä mutta kaikki me muut tiedetään että sinähän se taas eri persoonallasi komppaat toista sivupersoonaasi.... ;)
Säälittävää ja sairasta ;/

Voi voi kun ex-vaimoja närästää se, ettei se mies jäänytkään kierimään itsesäälissä vaan löysi uuden ihmissuhteen. Ja kun se tapahtui vielä aikaisemmin kuin ex-rouvalla, on se todella paha. Ihan lasten edun nimissä, tietenkin. Ja kumma miten kaikki vika on aina näiden miespolojen ja heidän uusien kumppaniensa. Ymmärrän toki ettei jokaista ohimenevää suhdetta lapsille esitellä, mutta mikäli itse seurustelunsa vakavaksi katsoo, eiköhän silloin luonnollisesti kumppani esitellä myös lapsille. Ja miksi se, että tämä uusi kumppani tulee lasten kanssa toimeen, on niin mahdottoman kova paikka ex-rouville? Kun he niin kaiken lasten edun nimissä tekevät, eivätkö he osaa olla iloisia siitä, että lapsilla on mahdollisimman monta turvallista ja lapsista välittävää aikuista elämässään?

Tunnustan että minua närästi kun ex löysi elämänsä rakkauden ennenkuin oli kertonut minulle ettei ole elämäänsä ja aviollttoonsa tyytyväinen minun kanssani. Mutta näin ikäviä ihmisiä me tulevat ja nykyiset ex:t olemme; emme ymmärrä miehemme parasta.

Ex tosiaan löysi elämänsä rakkauden avioliittomme aikana ja paljon olen työtä tehnyt että olen pystynyt asian jollain tavalla hyväksymään. Minusta on tosi törkeää lopettaa avioliitto näin mutta jos ei parempaa konstia tiedä niin sille ei voi sitten mitään. Onneksi olen pysynyt aikuisena koko ajan ja en ole estänyt lapsia tapaamasta isäänsä sekä samalla hänen uutta rakkauttaan. Itselläni meni vuosia ennenkuin olin valmis uuteen suhteeseen. Laastareita oli mutta heitä ei lapsille esitelty. Ensimmäinen jonka esittelin oli lasten ja minun ystävä vuosien takaa ja hänestä tuli elämämme uusi ihminen. Vaikka pelkäsin uutta rakkautta ja sitoutumista toiseen ihmiseen niin siitä huolimatta jossain vaiheessa päätin ottaa riskin ja antaa rakkauden tulla elämääni. Ja päivääkään en ole sitä päätöstä katunut.

Nyt olen onnellinen myös siitä että voin lapsille näyttää millaista perhe-elämä parhaimmillaan on. Perhe jossa aikuiset rakastavat toisiaan on ihan jotain muuta kuin perhe jossa vain asutaan ja eletään yhdessä. Uskon että tästä suhteesta lapset ottavat oppia omaan parisuhteeseensa sitten joskus tulevaisuudessa.

Kyllä meidän sukua kanssa otti päähän, että mies hylkäsi lapsensa ihan syyttä. Ei mies kehtaa edes sukujuhliinkaan tulla, pelkää ja häpee.
Mulla on vaan ihana anoppi ja appi ja koko suku ja lapset.. mies ei kehtaa edes omaan sukuunsa tulla.
Meistä kukaane i hyväksy miehen uusia suhteita, eikäkellään oo asiaa miehen kotiin, muilla kun mulla ja lapsilla.

Tietoisku palstalaisille: "Meistä kukaane i hyväksy miehen uusia suhteita, eikäkellään oo asiaa miehen kotiin, muilla kun mulla ja lapsilla."

Tuo oli taas sen psyykkisesti todella sairaan kirjoittama sekopäinen kirjoitus, eli muistakaa että psykiatrisen hoidon määrärahoja on supistettu ja supistetaan yhä ja niitä palveluja kipeästi tarvitsevia on valitettavasti ns. "vapaalla jalalla"
Tuossa hyvä esimerkki siitä :/