Olen aina aiemmin majoittunut tuolla, koska sijainti on ok ja muutenkin kaikki on pelannut aina hyvin..nyt kun tuli probeemia matkaan niin tuli kyllä hyvin selväksi meidän seurueelle, ettei henkilökunnalle ole minkäälaista halua asiakaspalveluun.
Saapuessamme aamupäivällä Centraliin saimme heti huoneet. Lähdimme kaupungille ja saavuimme takaisin hotellille iltapäivällä, kävi kuitenkin niin, että emme päässeet huoneisiimme omilla avainkorteillamme. Hoidin asian vastaanotossa, nuori miesaktivoi avainkorttimme uudelleen. Olimme huoneissa hetken, ja sitten lähdimme illalliselle, jolloin yksi seurueemme jäsen jätti matkapuhelimensa huoneessaan olevaan matkalaukkuun. Palasimme hotellille noin 21.30, tällöin kokoonnuimme kaikki samaan huoneeseen. Kun seurueemme kaksi henkilöä palasivat omaan huoneeseensa, he huomasivat, että toisen huoneeseen jättämä matkapuhelin oli hävinnyt matkalaukusta.
Menimme vastaanottoon, jossa oli nuori nainen, jolla oli vaaleat pitkät hiukset. Ilmoitimme hänelle puhelimen hävinneen ja hän kommentoi vain sanomalla ”niin”. Kerroimme hänelle, että aamupäivällä saamamme kulkukortin eivät toimineen kun iltapäivällä palasimme huoneeseen, sillä ajattelimme, että tämä tieto voisi kiinnostaa häntä. Hän totesi, ettei se ole mahdollista. Mielestämme tässä puhelimen katoamisen ilmoitustilanteessa olisi henkilökunnan pitänyt olla kiinnostunut selvit-tämään asiaa ja toimia jotenkin, joten matkapuhelimen omistaja sanoi, että ”ettekö aio sanoa tai tehdä mitään, tämähän on teidän hotelli jossa olemme vieraina, joten asian pitäisi kiinnostaa myös teitä”. Tyttö sanoi kipakasti takaisin, että ei tämä hänen hotellinsa ole ja että aamulla voidaan huoneen ovelta lukea, milloin siellä on liikuttu.
Pyysimme , että hän selvittäisi radiolinjan numeron, jotta kännykkäliittymä saataisiin suljettua (olimme koittaneet soittaa varastettuun puhelimeen, mutta numero oli varattu joten joku soitteli sillä). Hän pyysi saada asiakaspalvelun numeron, jota meillä ei luonnollisesti ollut, sillä numero oli tallennettuna tuohon varastettuun puhelimeen. Silloin tyttö totesi, että ei hän voi soittaa minnekään koska meillä ei ole antaa numeroa. Lopulta vaadimme, että hän soittaa Viron radiolinjan numeroon ja ojentaa puhe-limen kännykän omistajalle. Hän teki näin, jolloin Viron asiakaspalvelu etsi meille Suomen asiakaspalvelun numeron ja kännykkäliittymä saatiin suljettua.
Myöhemmin, noin puoli tuntia tämän vastaanotossa käynnin jälkeen tyttö soitti asiasta huoneeseen ja tällä kertaa hän kysyi aikaväliä jolloin katoaminen on tapahtunut sekä puhelimen mallia ja väriä.
Seuraavana aamuna puhelimenomistaja meni vastaanottoon ja odotti, jotta henkilökuntaan kuuluneet kaksi poikaa selvittelivät lukulaitteella sitä, miten huoneeseen oli kuljettu ja millä korteilla. He kävivät lukulaitteen kanssa ylhäällä huoneessa muutamaankin kertaan ja sen jälkeen tutkivat keskenään lukutietoja. Jossakin vaiheessa päättelimme heidän käytöksestään, että tiedoista olisi todellakin löytynyt jotakin poikkeavaa. He tutkivat asiaa vain keskenään tiskin takana ja hetken kuluttua kertoivat meille kellonajat, jolloin huoneeseen oli menty ja myös sen, että sinne oli kuljettu ainoastaan meidän korteillamme.
Kerroimme, että edellisenä päivänä avainkorttimme olivat lakanneet toimimasta kesken päivän. Henkilökuntaan kuulunut nuori mies totesi, että se johtui siitä että kortit oli aktivoitu olemaan voimassa vain tuon lauantainpäivän . Jos näin oli, niin meitä jäi vielä ihmetyttämään se, että silloinhan korttien olisi pitänyt kuitenkin toimia vuorokaudenvaihteeseen asti, eikä lakata toimimasta kesken päivän??
Mielestämme oli aiheellista ilmoittaa puhelimen katoamisesta poliisille. tämän vuoksi puhelimenomistaja pyysi neuvonnan nuorta miestä soittamaan poliisille, mutta hän kieltäytyi tekemästä tätä. Hän kertoi poliisi-aseman osoitteen ja sanoi, että sinne voi mennä hoitamaan tämän ilmoittamisen. Hieman tämän jälkeen pyysin, että poliisille soitettaisiin jotta saisimme kertoa tapahtumasta ja saada todisteen siitä, että olemme kertoneet asiasta viranomaisille. Tämä siksi, että vakuutusyhtiölle olisi muutakin kuin vain omistajan oma sana siitä, että puhelin on anastettu. Nuorimies sanoi, että hän ei soita poliisille ja että poliisi ei tähän hotelliin tule!!
hermotuin toden teolla ja kova-äänisesti vaadin, että nyt se poliisi soitetaan tänne. Että on todella ihmeellistä tämä teidän asenne asiaa kohtaa ja se, että ette syystä tai toisesta halua edes auttaa meitä missään tähän asiaan liittyvässä asiassa. Tämän jälkeen hän suostuikin soittamaan ja pian paikalle tuli kaksi poliisia. Poliisit keskustelivat eestiksi vastaanoton nuortenmiesten kanssa, vaikka vastaanoton poika puhui hyvää suomea hän ei silti tulkannut poliisien sanomisia meille eikä myöskään välittänyt näiltä mitään kysymyksiä asiasta puhelimenomistajalle. Puhelimenomistaja oli aivan ulkopuolisena vain katsomassa tätä keskustelua kunnes kysyi poliiseista puhuvatko he englantia. Tuli lyhyt ja ytimekäs vastaus viroksi, että ”me asume eestis ja rääkimme vaan eesti keel”. Tässä oli kaikki, mitä puhelimen omistajalla oli vuorovaikutusta poliisien kanssa, sillä henkilökunta ei kertonut siitä, mitä poliisit heille sanoivat tai kyselivätkö nämä jotakin tapahtuneesta. Puhelimenomistaja pyysi saada jotakin lappua vaikka henkilökunnalta siitä, että hän on asiasta heille ilmoittanut. Tätä ei kui-tenkaan suostuttu kirjoittamaan, eihän ovessa ollut havaittavissa murto-jälkiäkään. Minä pyysin samaa ja perustelin sillä, että vakuutusyhtiölle olisi edes näyttää jotakin. Taas kieltäydyttiin, kunnes todella hermotuin. Tällöin sovittiin niin, että puhelimen omistaja kirjoitti paperin ja vas-taanotossa ollut nuorimies kirjoitti nimensä alle.
Kaikki pyynnöt, kuten puhelinoperaattorin numeroon soittaminen sekä poliisille soittaminen teilattiin aina suoralta kädeltä. Pyytäminen ei auttanut, saatikka se, että henkilökunta olisi itse vieneet asiaa eteenpäin ja olleet avuksi. Ainoastaan kova vaatiminen sai henkilökunnan tekemään nämä toimenpiteet, jotka mielestämme olisivat automaattisesti kuulut tapahtuman hoitoon ja hyvään, ammattimaiseen asiakaspalveluun. Ilmeisesti Centralissa asiakas on asiakas vain silloin, kun kaikki sujuu hyvin ja ongelmatilanteita ei tule vastaan.
Tosi paskat fiilikset jäi henkilökunnan toiminnasta. Taitaa olla niin, että ensi kerralla kun organisoin reissua niin valitsen jonkun toisen hotellin.
Saapuessamme aamupäivällä Centraliin saimme heti huoneet. Lähdimme kaupungille ja saavuimme takaisin hotellille iltapäivällä, kävi kuitenkin niin, että emme päässeet huoneisiimme omilla avainkorteillamme. Hoidin asian vastaanotossa, nuori miesaktivoi avainkorttimme uudelleen. Olimme huoneissa hetken, ja sitten lähdimme illalliselle, jolloin yksi seurueemme jäsen jätti matkapuhelimensa huoneessaan olevaan matkalaukkuun. Palasimme hotellille noin 21.30, tällöin kokoonnuimme kaikki samaan huoneeseen. Kun seurueemme kaksi henkilöä palasivat omaan huoneeseensa, he huomasivat, että toisen huoneeseen jättämä matkapuhelin oli hävinnyt matkalaukusta.
Menimme vastaanottoon, jossa oli nuori nainen, jolla oli vaaleat pitkät hiukset. Ilmoitimme hänelle puhelimen hävinneen ja hän kommentoi vain sanomalla ”niin”. Kerroimme hänelle, että aamupäivällä saamamme kulkukortin eivät toimineen kun iltapäivällä palasimme huoneeseen, sillä ajattelimme, että tämä tieto voisi kiinnostaa häntä. Hän totesi, ettei se ole mahdollista. Mielestämme tässä puhelimen katoamisen ilmoitustilanteessa olisi henkilökunnan pitänyt olla kiinnostunut selvit-tämään asiaa ja toimia jotenkin, joten matkapuhelimen omistaja sanoi, että ”ettekö aio sanoa tai tehdä mitään, tämähän on teidän hotelli jossa olemme vieraina, joten asian pitäisi kiinnostaa myös teitä”. Tyttö sanoi kipakasti takaisin, että ei tämä hänen hotellinsa ole ja että aamulla voidaan huoneen ovelta lukea, milloin siellä on liikuttu.
Pyysimme , että hän selvittäisi radiolinjan numeron, jotta kännykkäliittymä saataisiin suljettua (olimme koittaneet soittaa varastettuun puhelimeen, mutta numero oli varattu joten joku soitteli sillä). Hän pyysi saada asiakaspalvelun numeron, jota meillä ei luonnollisesti ollut, sillä numero oli tallennettuna tuohon varastettuun puhelimeen. Silloin tyttö totesi, että ei hän voi soittaa minnekään koska meillä ei ole antaa numeroa. Lopulta vaadimme, että hän soittaa Viron radiolinjan numeroon ja ojentaa puhe-limen kännykän omistajalle. Hän teki näin, jolloin Viron asiakaspalvelu etsi meille Suomen asiakaspalvelun numeron ja kännykkäliittymä saatiin suljettua.
Myöhemmin, noin puoli tuntia tämän vastaanotossa käynnin jälkeen tyttö soitti asiasta huoneeseen ja tällä kertaa hän kysyi aikaväliä jolloin katoaminen on tapahtunut sekä puhelimen mallia ja väriä.
Seuraavana aamuna puhelimenomistaja meni vastaanottoon ja odotti, jotta henkilökuntaan kuuluneet kaksi poikaa selvittelivät lukulaitteella sitä, miten huoneeseen oli kuljettu ja millä korteilla. He kävivät lukulaitteen kanssa ylhäällä huoneessa muutamaankin kertaan ja sen jälkeen tutkivat keskenään lukutietoja. Jossakin vaiheessa päättelimme heidän käytöksestään, että tiedoista olisi todellakin löytynyt jotakin poikkeavaa. He tutkivat asiaa vain keskenään tiskin takana ja hetken kuluttua kertoivat meille kellonajat, jolloin huoneeseen oli menty ja myös sen, että sinne oli kuljettu ainoastaan meidän korteillamme.
Kerroimme, että edellisenä päivänä avainkorttimme olivat lakanneet toimimasta kesken päivän. Henkilökuntaan kuulunut nuori mies totesi, että se johtui siitä että kortit oli aktivoitu olemaan voimassa vain tuon lauantainpäivän . Jos näin oli, niin meitä jäi vielä ihmetyttämään se, että silloinhan korttien olisi pitänyt kuitenkin toimia vuorokaudenvaihteeseen asti, eikä lakata toimimasta kesken päivän??
Mielestämme oli aiheellista ilmoittaa puhelimen katoamisesta poliisille. tämän vuoksi puhelimenomistaja pyysi neuvonnan nuorta miestä soittamaan poliisille, mutta hän kieltäytyi tekemästä tätä. Hän kertoi poliisi-aseman osoitteen ja sanoi, että sinne voi mennä hoitamaan tämän ilmoittamisen. Hieman tämän jälkeen pyysin, että poliisille soitettaisiin jotta saisimme kertoa tapahtumasta ja saada todisteen siitä, että olemme kertoneet asiasta viranomaisille. Tämä siksi, että vakuutusyhtiölle olisi muutakin kuin vain omistajan oma sana siitä, että puhelin on anastettu. Nuorimies sanoi, että hän ei soita poliisille ja että poliisi ei tähän hotelliin tule!!
hermotuin toden teolla ja kova-äänisesti vaadin, että nyt se poliisi soitetaan tänne. Että on todella ihmeellistä tämä teidän asenne asiaa kohtaa ja se, että ette syystä tai toisesta halua edes auttaa meitä missään tähän asiaan liittyvässä asiassa. Tämän jälkeen hän suostuikin soittamaan ja pian paikalle tuli kaksi poliisia. Poliisit keskustelivat eestiksi vastaanoton nuortenmiesten kanssa, vaikka vastaanoton poika puhui hyvää suomea hän ei silti tulkannut poliisien sanomisia meille eikä myöskään välittänyt näiltä mitään kysymyksiä asiasta puhelimenomistajalle. Puhelimenomistaja oli aivan ulkopuolisena vain katsomassa tätä keskustelua kunnes kysyi poliiseista puhuvatko he englantia. Tuli lyhyt ja ytimekäs vastaus viroksi, että ”me asume eestis ja rääkimme vaan eesti keel”. Tässä oli kaikki, mitä puhelimen omistajalla oli vuorovaikutusta poliisien kanssa, sillä henkilökunta ei kertonut siitä, mitä poliisit heille sanoivat tai kyselivätkö nämä jotakin tapahtuneesta. Puhelimenomistaja pyysi saada jotakin lappua vaikka henkilökunnalta siitä, että hän on asiasta heille ilmoittanut. Tätä ei kui-tenkaan suostuttu kirjoittamaan, eihän ovessa ollut havaittavissa murto-jälkiäkään. Minä pyysin samaa ja perustelin sillä, että vakuutusyhtiölle olisi edes näyttää jotakin. Taas kieltäydyttiin, kunnes todella hermotuin. Tällöin sovittiin niin, että puhelimen omistaja kirjoitti paperin ja vas-taanotossa ollut nuorimies kirjoitti nimensä alle.
Kaikki pyynnöt, kuten puhelinoperaattorin numeroon soittaminen sekä poliisille soittaminen teilattiin aina suoralta kädeltä. Pyytäminen ei auttanut, saatikka se, että henkilökunta olisi itse vieneet asiaa eteenpäin ja olleet avuksi. Ainoastaan kova vaatiminen sai henkilökunnan tekemään nämä toimenpiteet, jotka mielestämme olisivat automaattisesti kuulut tapahtuman hoitoon ja hyvään, ammattimaiseen asiakaspalveluun. Ilmeisesti Centralissa asiakas on asiakas vain silloin, kun kaikki sujuu hyvin ja ongelmatilanteita ei tule vastaan.
Tosi paskat fiilikset jäi henkilökunnan toiminnasta. Taitaa olla niin, että ensi kerralla kun organisoin reissua niin valitsen jonkun toisen hotellin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo, tämä on niiden viron "palveluammattilaisten" typerä puoli. Joskus kiinnostaa, joskus ei...
On muakin aika monta kertaa raivostuttanut, mutta sit vaan mietin, että eihän mun ole pakko tulla tänne. Jollain 10 euroa/yö taksalla tuollaisen käytöksen hyväksyis, mutta nyt kun hintoja on nostettu euro-tasolle, niin voimme jo vaatia ja raivota... ja lopulta olla menemättä sinne.
Mun auto yritettiin viedä, ja peräti 2 poliisiautoa tuli paikalle, tehtiin rikosilmoituksia yms. mutta ei niitä oikeesti se
voro kiinnostanut.
Niinpä...
Tuo kuulostaa jotenkin valitettavan tutulta!
Samassa hotellissa meiltä vietiin noin vuosi sitten myös matkapuhelimet ja elektroninen muistikirja.
Henkilökunta ei silloinkaan tiennyt mistään mitään, eikä halunnutkaan tietää. Lukko luettiin, mutta meille ei annettu siitä mitään printtiä pyynnöstä huolimatta, koska hotelli ei luovuta sellaisia tietoja - sanoivat. Turvakamera oli ihan oven edessä, mutta ei tietenkään päällä - olivat hyvin pahoillaan.
Poliisi ei tullut, me menimme poliisille, mutta suomen tai englanninkieltä taitavaa henkilöä olisi pitänyt odottaa saapuvaksi 2 tuntia ja laiva lähti, joten mentävä oli...
Matkatoimisto sentään pahoitteli ja hyvitti lahjakortilla ja puhelinyhtiö teki myös hienoa työtä auttaakseen.
Ja mitenkä ne tavarat niistä huoneista sitten katoavat...? No, varmasti siellä toimii sellainen liiga, joka tekee yhteistyötä jonkun/joidenkin henkilökuntaan kuuluvien kanssa ja siksi kukaan ei tiedä mistään mitään...
Se, jättääkö yksi suomalainen menemättä siihen hotelliin seuraavan kerran, on niille täysin samantekevää. :(
osaa. Sellaista tapahtuu Virossa(ja muualla). Oppirahat on kuitenkin maksettava. Virossa ei pidä jättää mitään arvokasta koskaan mihinkään yksinään varsinkaan hotellihuoneisiin tai autoon. Tämän kun opin noin 10v. sitten, senjälkeen ei ole enää mitään hävinnyt. Mitkään lukot eivätpaikallisia varkaita pitele. Tietotaitoa sillä alalla alalla löytyy, etenkin myös näihin elektronisiin lukusysteemeihin. Kännykät ja rahat kun pitää aina omassa taskussa, pärjää jo aika pitkälle.
Anteeksi vaan, mutta kännykkä matkalaukussa? Miksi? Minulla on kännykkä aina mukana taskussani.
Miksi yleensä koko kännyä mukaan? Loma maistuu paremmalta, kun on 100% lomalla.
Joo..
oli kaksi huonetta ja neljä henkeä..toisen huoneen porukka ajatteli, että turha sitä on kahta kännykkää ottaa illalliselle mukaan..riittää, että toisella on. siksipä toinen jätti luurin huoneeseen.
Sain muuten kuulla yhdeltä kaiffalta joka on vakuutusyhtiössä töissä, että hänen kollegalle tuli mieleen vähän vastaava tapaus kun kuuli tästä meitin keikasta. ko. hotellista oli lompakko oli viety huoneesta mutta turvakameran kuvasta henkilökunta näki, että siivooja oli päästänyt joskun miehen huoneeseen..tällöin hotelli oli ilmeisesti korvannu jotakin..
Minä itse pidän myös aina kännyn mukana. No anyway..kyllähän tuo kännykän omistaja sai hotellista viestin kun täytti huoneessa olleen palautelomakkeen, että kiitos palautteesta ja ovat pahoillaan..wau? Saa nähdä, tuleeko reklamaatioon jonka lähetimme mitään parempaa vastausta..
Olen ollut kyseisessä hotellissa lukuisia kertoja, eikä koskaan ole tapahtunut mitään, onneksi. Käyn muutenkin usein Tallinnassa, nytkin matka on varattu 15.6.-04.
..samahan minullakin, tämä tän kertainen reissu oli kolmas tänä vuonna. Aian eimmin kun olen ollut yötä Tallinnassa niin olen Centralissa ollut ja kaikki on mennyt ihan jees..mutta nyt siis kävi näin..
Olin muutaman vuoden vakuutusyhtiössä töissä ja minulle syntyi sellainen käsitys, ettei koko Tallinnassa ollut yhtäkään sellaista hotellia, ettei jotakin vastaava olisi tapahtunut... Maassa maan tavalla ja tämä tuntuu siellä olevan jonkilainen tapa.
Yhdyn kirjoittajaan kyllä siinä, ettei se tavara ole niin tärkeä, vaan se, että antaako hotelli asianmukaista apua. Todellinen asiakaspalvelija pystyy helpottamaan toisen hätää jo pelkällä omalla käytöksellään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta siihen, miten asia koetaan, voi vaikuttaa ja paljon.
Niin kauan kuin tälläistä tapahtuu ja auttamisen kulttuuri on mikä on, niin kyllä tulee paljon pahaa mieltä...
Mutta ehkä EU ajan mittaan opettaa senkin läksyn; ihmiset osaavat vaatia ja jos vaatimuksiin ei vastata, niin eipä ole asiakkaitakaan.
Opettakaa omalla käytöksellänne; olkaa kohteliaita, mutta pitäkää puolenne!
Tsemppiä koko porukalle, joille tämä sattui!
Hotelli pysyy kannassaan, että huoneessa ei ole käyty eikä sieltä niin ollen ole voinut mitään hävitä.
Heillä on ollut jo kaksi palveria aiheesta, johon henkilökunta on kutsuttu koolle. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että ko. reklamaatiomme on lähetetty koko ketjun johtajalle, matkatoimistollemme ja tietenkin hotellin myyntiin sekä hotellin johtajalle.
Tämän johdosta hotellista on oltu yhteydessä ja he hyvittävät nyt huoneet (hieman päälle 100e) sekä antavat kaksi kappalette paremman luokan huoneita käyttöömme, silloin kun haluamme.
Näin..mutta ilman omaa aktiivisutta vastauksesi oli tullut vain tuo hotellin pahoittelemme tapahtunutta. Nyt sentään asia on koko ketjun johtoportaan tiedossa ja henkilökuntaa on läksytetty tapahtuneesta.
aSian käsittely kohdaltani päättyy tähän
ensikuussa Tallinnaan, sama hotelli, tiedämpähän pitää varani ja katsoa tarkemmin josko huoneesa käydään penkomassa tavaroita poissa ollessani.