Olen nainen ja järjettömän rakastunut naispuoliseen työkaveriini. En ole kertonut hänelle tunteistani. Hän saa kylmät väreet tai ehkä oikeammin kuumat sellaiset menemään kehossani, kun edes ajattelen häntä ja hänen ihania silmiään, hymyään ja katsettaan. Epäilen että kyseinen henkilö on kuitenkin hetero ja tunteet eivät ole, eivätkä koskaan voi olla molemminpuolisia:( Alan olemaan ihan hajalla tän jutun kanssa. Miten sais tunteet laantumaan, kun vaikka tää toisaalta niin ihanaa onkin niin samalla myös aika kidutusta. En tiedä onko hän huomannut mitään. Toisaalta tuntuu, että pakko kai on ollut jo huomata kun häntä tuijottelen ja hymyilen ja varmasti huomioinkin enemmän kuin muita…
Miks pitää olla näin hiton rakastunut...
Miks pitää olla näin hiton rakastunut...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vielä lisäystä.. Eli kaiken hyväkkään lisäksi, olen tällä hetkellä parisuhteessa miehen kanssa (ollut jo monia vuosia) ja hänestä myös kovasti välitän, muut tunteet ovat ajanmittaan ikävä kyllä pahasti laimenneet. Mutta voiko tunteilleen mitään? :( Toivottavasti en saa nyt ainoastaan tuomitsevia viestejä....
Parisuhtessa ja myös tajuttoman ihastunut parisuhteessa elävään ja vielä kaiken lisäksi itseäni aika huimasti nuorempaan naiseen. Ei se kuule laimene se ihastuksen tunne. Välillä kuohuu enemmän ja välillä vähemmän. Välillä tekis mieli luopua koko leikistä, mutta taas jostain kuman syystä tunne laukeaa aina vain uudelleen ja uudelleen. Tätä on jatkunut joa lähes kaksi vuotta. Kohteeni on pakko ollut huomata jotain, mutta ei varmaan sitten tunne samoin, joten näin sitä mennään itsekidutuksessa päivä kerrallaan eteenpäin. Ise en osaani tietoisesti valinnut, kuten ei varmaan meistä useimmat. Ihastumisen tunne tulee vain nurkan takaa tahdoitpa tai et.
Todennäköisesti hän pitää sua yhtä heterona, kuin sinä häntä.
Eihän niille tunteilleen mitään voi..todellakaan. Eri asia miten niiden tunteiden saattelemana alkaa toimimaan.
Mikä saa sut ajattelemaan että tunteet eivät, tai saati koskaan voisi olla molemminpuolisia?? Onko siis muita syitä tän hänen oletetun heterouden lisäksi?
Mulla se tilanne, että olen itse nuorempi kuin ihastukseni. Itsekään en kuitenkaan ihan nuori enää kun 40-kymppiä lähentelen ;) Hän ei ole tällä hetkellä parisuhteessa, eikä tietääkseni myöskään tapaile ketään.
Niin se taitaa olla ettei näitä tunteita väkisin saa laimenemaan. Jos hetken tuntuu siltä että jotenkin olisi laimennut, niin eihän siihen tarvita kuin taas yksi pieni katse hänen puoleltaan ja olen taas entistä rakastuneempi ja jalat vellinä :)
Miten voikin jo pelkkä katse viedä "jalat alta".
Juu, ja en minäkään tätä tietoisesti ole valinnut, tuli nurkan takaa mullakin...
Ei tässä mitään muita syitä ole kuin se, että oletan hänen olevan 100% hetero. Tarkotin sitä, että tuskin on tällä hetkellä molemminpuolista tämä tunne ja vaikka tekisin mitä niin ei todnäköisesti sellaiseksi tule muuttumaankaan :(
Niin ja voi tosiaan olla, että pitää mua kans heterona kun en nyt mitään selkeitä vihjeitä ole toiseenkaan suuntaan antanut. Kai tässä on odottanut josko toiselta tulisi jotain vihjettä... Oiskohan kellään vinkkejä miten voisi hienovaraisesti hänelle asiasta vihjata tms?
Puhuit aivan minun suullani! Voi tätä rakastumisen tuskaa!! Voi miten paljon tahtoisinkaan, että rakkauteni kohde tunteeni ymmärtäisi, huomaisi, tietäisi... kertominen on niin vaikeaa, kun ei tiedä toisen suhtautumista. Tilanteemme kuulostaa aivan samanlaiselta... laita sähköpostiosoite jos haluat kirjotella ja vaihtaa ajatuksia :)
Niinpä niin, voi tätä tuskaa... Nyt ei ole sellaista osoitetta minkä viitsisin tänne palstalle laittaa, mutta jos sellaisen saan aikaiseksi hommattua niin voinhan tuota laittaa :)
Tsempit sinne!
Toteanpa tässä sivusta vaan, että onkohan tuo toiseen naiseen ihastuminen naiselle tyypillinen piirre? Jota nykyisin uskalletaan ymmärtää paremmin kun asioista puhutaan yleisesti enemmän ja ne on hyväksytympiä
Mä muutin pois, niin kyllä laantui, mutta unohtaa en voi ja tykkään edelleenkin. Tätä se elämä on.
No on tässä käynyt mielessä työpaikanvaihtokin mutta kun ei sekään niin helppo ja yksinkertainen ratkaisu ole toteuttaa... Toisaalta nyt sitä tulee töihin ihan mielellään kun ihastus samassa työpaikassa. Ensimmäinen kerta kun ei edes kesälomaa hirveästi odota ;) kun sitten tulee pakollinen katko näkemiseen. Kyllä tää on vaikeeta...
No oli tässä sitten useampi päivä kun emme toisiamme nähneet. Mutta eipä kyllä tunteet laantunu, päinvastoin. Tänään taas suuria vaikeuksia katsoa häntä silmiin ja katse harhaili puhuessakin. On vaan niin ihanat silmät ja katse hällä ettei tiedä mitenpäin olis. Että kai se niin on ettei nää tunteet mihinkään tästä laannu... Voi hemmetti! Mitä mä teen....
Ja pöh, se on sitten viikonloppu ja nyt ei nähdä pariin päivään :(
Hitto :( Oon yrittäny viime päivät kaikin keinoin pitää tunteet viileenä ja tuijotella ihastusta mahdollisimman vähän. No kun vähän sitten aattelin, että ois ollu viileempää ilmassa niin eikös sieltä tullut sitten taas käteen tarraus ja siinähän se sitten taas oli :( Ei tartte kun sen vähän pitemmän katseen tai kosketuksen niin taas on pasmat ihan sekasin. Pitäskö tässä nyt sit yrittää vältellä täysin koko ihmistä? Vähän on kyllä sekin vaikeeta kun pitäis yhteistyötä tehdä… Kyllä risoo. Vai pitäiskö sitä sitten vaan kertoa hälle tunteista, mistä seurais mitä varmemmin sydänsuruja mutta ois sitten ainakin asia selvä ja ehkä ihastuskin yksipuolisena ajanmittaan laantuis…
Mulla vähän samantapainen tilanne kuin sulla AP. Erona vain se, että kumpikin ollaan vapaita. Ongelmana sitävastoin on suuri ikäero, olen se nuorempi ja siksi epävarma.
Ihastukseni M selvästikin nauttii antamastani huomiosta, tulee aika kiusoittelevan lähelle juttelemaan, nauraa makeasti jutuilleni. Seuraan katseellani, kun hän liikkuu työtilassa, jossa lähes aina muitakin. Silmäni nauliintuvat säärten kaariin, keinuviin lanteisiin, rintoihin.
Menneellä viikolla katsoimme jotakin asiaa samalta tietokoneen ruudulta. Seisoin ruudun vasemmalla puolella ja käteni kulki näppiksen editse oikealla olevaan hiireen. M tuli yhtäkkiä todella lähelle lukeakseen jotain tarkemmin ruudulta, antoi ylävartalonsa painautua käteeni niin, että tunsin hänen rintansa kättäni vasten. Miksei hän perääntynyt vaan pysyi siinä pitkään? En myöskään minä siirtänyt kättäni...Tämä kaikki on niin hämmentävää, en tiedä mihin suuntaan nyt kulkea?
Kyllähän se vähän häiritsee työntekoa, kun ei pysty toista edes silmiin katsomaan. Mulla menee niin että alku on aina vaikeaa, mutta jotenkin se pulssi tasaantuu jossain vaiheessa ;D. No tehdään kyllä tosi vähän töitä yhdessä... huokaus.
Heitä se eukko ulos, niin tulee tilaa tunteillekin. Eukko valtaa kaken vapaanja tuo vielä äijänsäkin.
Ei niitä saa millään laantumaan. Se tuli taas tänään todistettua ;).
Juu samassa veneessä. Olen ihan tolkuttoman ihastunut työtoveriin, 20 vuotta vanhempaan, perheellisiä ja naimisissa olevia kumpikin. Hän on ihana, kaunis, mukava, hauska, iloinen, kosketteleva, kutsuu minua joskus ihanaksi muruksi jne. Meidän kohtaamisemme tulevat aika lailla vähenemään työn puolesta jatkossa, ja se tuntuu tooooooodella pahalta. Olen onnistunut mielestäni omalla aktiivisuudellani luomaan välillemme orastavan ystävyyden. Mutta tuntuu että olen ollut tosi aktiivinen sitä luomaan. Haluaisin huomiota häneltä, sellaista aloitteellista. No onhan sitä nyt tietysti niinkin. Mutta jotain tässä on tehtävä koska emme samassa määrin enää kohtaa ja minä todella haluan hänestä LÄHESIEN YSTÄVÄN!!!!