Hei kaikki kuumeilijat!
Olen 20-vuotias opiskelija, jolla on kova vauvakuume! Olen kuitenkin päättänyt odottaa muutaman vuoden, jotta saan suoritettua vaihtovuoteni ja muutenkin opiskeluni suhteellisen loppuun, jotta voin lopputyön tehdä esim. raskausaikana. Omat naispuoliset sukulaiseni ovat jo alkaneet kysellä milloin hankimme poikaystäväni kanssa lapsia, mutta olen vastannut että ajattelin ensin vähän opiskella. Siihen he ovat vain vastanneet että 'opiskelin minäkin vielä kun sain vauvan, ja hyvin meni. Siitä vaan yrittämään, jos siltä tuntuu' :)
Itselläni on vahva tukiverkko, ja ainakin 5 eri ihmistä, jotka voisivat vauvan hoitamisessa auttaa. Rahallinen tilanne ei ole kaikista vakain, mutta tällä hetkellä teen opiskelujen ohella töitä ja kerään rahaa säästöön (myös mieheni tekee töitä ja opiskelee). Vanhemmilta ja sukulaisiltani saan kuitenkin rahallista apua hädän tullessa.
Mitä mieltä te olette? Onko parin vuoden päästä hyvä aika hankkia lapsi? En ole ikinä ollut rellestävää tyyppiä, enkä juuri käy baareissa. Olen kotihiiri, joka tykkää viettää illat kotona elokuvia kavereiden kanssa katsellen. Toivon, että rahatilanteeni on vakiintunut parin vuoden päästä kun tulen vaihdosta, ja voin alkaa perustaa perhettä :) En odota mitään luksus-elämää, vaan yritän tulla mahdollisimman vähällä toimeen. Katselen kaupungilla aina kateellisena toisten pieniä palleroita, ja toivon että pian saisin itsekin :)
Olen 20-vuotias opiskelija, jolla on kova vauvakuume! Olen kuitenkin päättänyt odottaa muutaman vuoden, jotta saan suoritettua vaihtovuoteni ja muutenkin opiskeluni suhteellisen loppuun, jotta voin lopputyön tehdä esim. raskausaikana. Omat naispuoliset sukulaiseni ovat jo alkaneet kysellä milloin hankimme poikaystäväni kanssa lapsia, mutta olen vastannut että ajattelin ensin vähän opiskella. Siihen he ovat vain vastanneet että 'opiskelin minäkin vielä kun sain vauvan, ja hyvin meni. Siitä vaan yrittämään, jos siltä tuntuu' :)
Itselläni on vahva tukiverkko, ja ainakin 5 eri ihmistä, jotka voisivat vauvan hoitamisessa auttaa. Rahallinen tilanne ei ole kaikista vakain, mutta tällä hetkellä teen opiskelujen ohella töitä ja kerään rahaa säästöön (myös mieheni tekee töitä ja opiskelee). Vanhemmilta ja sukulaisiltani saan kuitenkin rahallista apua hädän tullessa.
Mitä mieltä te olette? Onko parin vuoden päästä hyvä aika hankkia lapsi? En ole ikinä ollut rellestävää tyyppiä, enkä juuri käy baareissa. Olen kotihiiri, joka tykkää viettää illat kotona elokuvia kavereiden kanssa katsellen. Toivon, että rahatilanteeni on vakiintunut parin vuoden päästä kun tulen vaihdosta, ja voin alkaa perustaa perhettä :) En odota mitään luksus-elämää, vaan yritän tulla mahdollisimman vähällä toimeen. Katselen kaupungilla aina kateellisena toisten pieniä palleroita, ja toivon että pian saisin itsekin :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Moikka!
Itse olen kanssa 20 v. täytän kohta 21, ja sikäli samassa tilanteessa että vauvakuume on näköjään kova eikä oikein ota hiipuakseen :D Olen tällä hetkellä töissä ( sellaisessa työssä mikä on kielletty raskausaikana) ja mietin myös että mitä jos hankkisi lapsia nyt, niin pääsisikö sitten enään amk/ yliopisto-opiskelemaan.
En vähistä kokemuksista osaa kokonaisvaltaisesti vastata että onko parin vuoden päästä sinulle sopiva aika alkaa tosissaan toivomaan lapsen tuloa, mutta kyllä järkipuoli aina sanoo että jos sitä vauvaa vielä jaksaisi odottaa eikä niin nuorena ryhtyisi toimeen. Mutta yleensä siinä käy niin , että tunnepuoli voittaa ja toiveet lapsesta on niin kovat, että ne ajaa pelon ylitse.
Ainahan sitä miettii että mitä kaikkea voi mennä pieleen, on liian suuria kuvitelmia tms. Luulen kuitenkin että kun joku joskus sanoi mulle että " eihän se koskaan olis sopiva aika saada lapsia, vaan aina ihminen keksii jtn kiireellisempää" niin tossa on jtn perää että alkaa sitten liikaa suunnittelee sitä sopivaa aikaa ja tapaa ja sit tulee kauheena pettymyksenä jos ei kaikki mee kuten on toivonu.
Mun mielestä me ei olla liian nuoria mutta meillä on kuitenkin verraten vielä vähän kokemusta elämästä. Mutta siinä kai sitä tulee , eikä aina saa pelkää että mitä JOS :)
Jos susta tuntuu vielä tällä hetkellä vahvemmin siltä että olis hyvä odottaa, niin se luultavasti on oikein. Jos et tiedä miltä tuntuu niin koita selvittää asiaa vaikka ajattelemalla lasta 10 v:tiaana ja itseäsi 30 vuotiaana. Se auttaa hahmottamaan pitkälle tulevaisuuteen.
Tsemppiä mitä ikinä päätätkin :)
Moi!
Hienoa että on muitakin ikäisiäni kuumeilijoita :) Mitä olen ystäviltä ja tutuilta kuullut, niin kyllä opiskelu onnistuu vauvan jälkeenkin. Jotkut sanoo että sitä jopa panostaa enemmän, koska vauvan ollessa unilla tietää että nyt on pakko opiskella koska muulloin aikaa ei ole, joten sitä opiskelee täysillä eikä vain surffaile netissä tai tuijota tv:tä. Toisaalta tämäkin on niin luonnekysymys...
Haluaisin lapsen todella paljon jo nyt ja olisin valmis hankkimaan sen, mutta järki sanoo että kannattaa vielä odottaa vuosi jotta pääsen vaihtoon (koska vauvan kanssa vaihtoon lähteminen on todella hankalaa, ja vaihtovuosi on kuitenkin todella tärkeä osa opintojani. Muuten voisi opinnot sitten jäädä kesken). Olen nyt psyykannut itseni siihen, että kun vuoden pari jaksan odottaa, niin sitten saan vauvan :D Se auttaa ihmeesti jaksamaan kun vauvoja katsellessa ajattelee että "parin vuoden päästä minäkin".
Tottakai on huolia, että riittääkö rahat ja miten vauvan kanssa jaksaa 24/7, mutta kuume on sen verran kova että se voittaa kaikki huolet ja pelot. Ja jotenkin elämällä on tapana vain onnistua, ongelmat aina voitetaan tavalla tai toisella. Niinpä, aina on joku tekosyy olla hankkimatta lapsia, oli se sitten ikä, työ, opiskelu yms. Jos odottaisi "sopivaa hetkeä" hankkia lapsi, niin se ei tulisi ikinä. Täytyy vain joustaa :)
Minustakaan me ei olla liian nuoria, vaikka meillä huomattavasti vähemmän elämänkokemusta onkin kuin 30-vuotiailla. Ihmiset toisaalta kypsyy eri tahtiin, ja kyllä sitä vanhemmuuden myötä kasvaisi huomattavan nopeasti. Niinpä, ei pidä aina jossitella vaan toteuttaa unelmat kun meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä :)
Vaikka vauvan todella paljon haluan jo nyt ja melkein alan itkemään kun näen vauvoja kaupungilla, niin järki sanoo että kannattaa odottaa vaihtovuoden jälkeen. Hyvää kannattaa odottaa, ja ajatus siitä että vaihdon jälkeen voin alkaa yrittää lasta saa minut jaksamaan :)
Kiitos todella paljon avustasi ja tuestasi! :) Onnea sinullekin, toivottavasti se vauva sieltä tulee :)
Moi, kiitoksia ja todella paljon toivon sinullekin että toiveet toteutuu :)
Pettymyksiä kyllä tulee aina paljon matkan varrella, luultavasti justiin sellaisia, että on ensin kuvitellu mielessään että joku asia menisi tietyllä tavalla, ja sitten ei menekkään ja siitä tulee pettymys. Mutta onneksi pettymyksistä selviytyy, kun tietää että ne kuuluu tavallaan jo itsessään elämään, että voi sitten oppia uutta :)
( Jos vielä päädyt tulee tänne vastaamaan:) Oletko viime päivien aikana miettinyt että jaksatko odottaa vielä vauvan saamista vai olisiko vauva jo nyt ajankohtainen ?
Mua on jo maaliskuusta asti mietityttänyt raskaus biologisena tapahtumana : tuntuu että raskaaksi tuleminen ei ole kamalan helppoa? ( vain ovulaation aikaan yms.) Sain itse negatiivisen tuloksen viime torstaina, mutta en siitä lannistu, koska lannistuminen jotenkin alkaa katkeroittaa mua :) Meen lääkärille parin viikon päästä että katsotaan tota terveystilannetta ja haluaisin vielä gynekologiseen tutkimukseen, että kaikki on sitten varmasti kunnossa. Mulla on siis ongelmana epäsäännöllinen kuukautiskierto :)
Jos tosiaan tuut vielä kirjoittaa, niin kerro jos haluat että mitä oot viime aikoina pohtinut vauva-asioista :) On kiva jutella jonkun saman ikäisen ja osittain samassa tilanteessa olevan kanssa :)
Moi! :)
Kiitos todella paljon, toivon sinullekin kaikkea onnea, toivottavasti se plussa sieltä pian tulee! Niinpä, ei kannata suunnitella elämäänsä liian tarkasti eteenpäin, koska ei se kuitenkaan aina niin mene. Kuten sanoit niin pettymyksiä tulee, eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Mutta onneksi kaikella on yleensä tapana onnistua tavalla tai toisella :)
Olen miettinyt todella paljon viime päivinä jaksanko odottaa vauvan saamista ja olen tullut siihen tulokseen että jaksan :) Haluaisin vauvan jo nyt mutta olen psyykannut itseni siihen että odotan vielä vuoden tai pari ja sitten alan yrittämään. Tätä ajatellen jaksan odottaa ja lisäksi kirjoitan ajatuksiani ja tunteitani ylös niin saan sitä purettua myös niin :) Mutta nyt olen päättänyt odottaa sen vaihtovuoden yli. Paljon tekee vauvaa jo mieli, mutta yritän olla kärsivällinen ja ajatella loogisesti :)
Joo, olen itse kanssa käynyt lukemassa tuolla miten ihmiset on tulkut raskaaksi: joillakin on onnistanut jo kuukaudessa ja osa taas on odottanut monta vuotta. Hyvä, ei kannata lannistua! Kyllä se plussa sieltä vielä tulee, pidän täällä koko ajan peukkuja!! Ajattelin itse myös käydä lääkärillä ja gynekologilla sitten vaihtovuoden puolessa välissä tai jotain kun alan lasta yrittämään (koska raskaaksi tulemiseen kestää yleensä enemmän kuin pari kuukautta ja jos nyt sattuisi heti onnistamaan niin ei se vauva enää siellä synny). Itsellänikin on epäsäännöllinen kuukautiskierto joten vähän pelottaa kuinka kauan sitä vauvaa saa yrittää. Mutta toivotaan parasta :)
Oikeesti tosi kiva ku saa jutella saman ikäsen kanssa :) Vaikka ei ihan samassa tilanteessa ollakaan, niin silti kuumeilijoita molemmat. Tosi helpottavaa lukea että joku miettii samoja kysymyksiä :) Kuinka kauan sulla on nyt ollu vauvakuumetta?
Todellakin toi että on saman ikäinen on jotenkin silleen tärkeä, niin tietää että on suhteellisen saman verran elämänkokemusta takana ja ollaan tavallaan " samalla viivalla" . Luulisin nimittäin että jos keskusteltais tässä silleen että toinen olisi vaikka 30 v. niin voisi tulla vähän sellanen opettaja-oppilassävy keskusteluun :)
Minunkin mielestä on aika huojentavaa että saa puhua jonkun kanssa täällä, koska eihän sitä tosiaan mee äitille ihan ekana puhumaan, vaikka ollaan äitin kanssa tosi läheisiä,mutta äiti ei pystyis tässä tilanteessa hahmottamaan asiaa silleen objektiivisin silmin :)
Mulla tää vauvakuumeilu alkoi silleen salakavalasti pikkuhiljaa :
ajauduin lukemaan vauvablogeja ( muotiblogit ei kiinnosta ollenkaan :D en ole vaateihmisiä :D) ja sitten mietin omaa elämää : mulla on poikaystävä, josta pidän todella paljon ( me ei olla vielä sanottu sitä r-sanaa, niin en kirjoita sitä tähän, tosin se " r-sana " mun mielestä sanotaan kyllä ennen kun alkaa vauvakuumeilla :DD) ja ajattelin että hän on juuri sellainen jonka kanssa haluan olla. Sitten mietin että pakkoko sitä on elämäänsä vain suunnitella että nyt teen sitä, huomenna tätä ja 3 vk päästä tota, vuoden päästä jne. vaan tekisi myös silleen kun tuntuu.
Vauvakuumeeni oirehtii silleen että selailen blogeja ja mietin omaa kehoani ja haluaisin itse päästä kokemaan sen myös :)
Tiedän että äitinä olisin sellainen, jolta aina saa rakkautta ja huolenpitoa, joka miettii ja harkitsee ennen kuin tekee hölmösti ja joka näkee myös lapsensa näkökulmasta ja osaa tukea häntä kaikessa.
Vauva on kuitenkin niin suuri asia, että luulen etten ole tajunnut tilannetta vielä loppuun asti :) jotenkin konkreettiselta kaikki tuntuu vasta kun ON jo raskaana.
Se noloin juttu on tietty se etten ole poikaystävälleni kertonut
( ja tämä tunnustus on aika kompastuskivi, koska aika epäkypsää on minun käytös). Inhimillistä mutta näin :)
On siis vähän luurankoja kaapissa :D joten yritys ei vielä ole konkreettisella tasolla, ajatuksen tasolla vasta.
On muuten hiano juttu jos tiedät mitä haluat , koska se on elämässä aika vaikeeta yleensä konkreettisesti tietää :) on myös hyvä että jaksat suunnitella ja odottaa, mä taidan itse olla suunnitellut jo liikaa lyhyen elämän varrella ja nyt en enää halua, vaan haluaisin vaan olla :)
Kertoisitko muuten että oletko sun poikaystävän kanssa puhunut ? Onko hän lapsiihminen, että tykkää lapsista ? Entä sun vanhemmat, mitä mieltä ne on jos tietäisi että haluaisit olla nuorena jo äiti ?
Kiva jos kerkiit vastaamaan :)
moi...
Itselläni on 3v poika ja armoton vauvakuume. Yritämme siis lasta ja samalla minä opiskelen amk:ssa ekaa vuotta. ikää on jo yli 30. Onneksi mies on töissä.
Lapsen kanssa opiskelu on todella rankaa erityisesti jos miehelläon vuorotyö...olet kahden lapsen kanssa mutta samalla mielessä painaa seuraavien päivien pakolliset tehtävät, kokeet(joita tuppaa olemaan useampi samalle viikolle) ja se, että milloin sinulla on aikaa lukea, noh se on omasta yöunesta pois...
Minua hieman harmittaa se, että lapsi on kuitenkin etusijalla ja koulu vasta sitten mutta kun se koulu jyskyttä siellä takaraivossa anyway...
Itse en aio koulusta luopua, tykkään koulustani, haluan lapsen ja jos sellaine minulle suodaan niin opiskelu on entistä rankempaa mutta aion yrittää. Pinnahan siinä vain meinaa kiristyä, kun pitäisi keritä kaikki asiat tehdä yhtäaikaa.
Kannataa kysellä miehenkin mielipide lpasenhoidon ja koulun kanssa. sillä mies joutuu myös tekemään todella paljon, että saat lukea kokeisiin ja tehdä tehtävät.
Moi nwqin! Sori että kesti vähän vastata, mutta on ollut tosi paljon kiireitä opiskelujen takia... Niinpä, nyt ollaan samassa elämäntilanteessa samanikäisinä niin tietää tasan tarkkaan mitä toinen tarkottaa eikä siihen tule sitä sun mainitsemaa opettaja-oppilassävyä :) Eikä sellasia "silloin kun minä olin sinun ikäisesi niin..." . Joo, mä oon kanssa äitini ja siskoni kanssa tosi läheinen, mutten silti niille kehtaa ihan suoraan tästä vielä puhua. Vois vähän ihmetellä :)
Mulla on ihan sama, että luen vauvablogeja koska muotiblogit ei oikein kiinnosta :D Ollaan siis vähän 'erilaisia' ikäisiksemme :D Sulla on kuitenkin tosi hyvä tilanne ku pidät tosi paljon poikaystävästäsi ja toisin päin :) Mäkin oon lukenu kaikkia blogeja ja sivustoja, ja oon usein kuvitellu omaa elämääni millasta se ois ensinnäki kun oon raskaana ja sitten kun on se pieni vauva. Kuulostaa ainakin tosi hyvältä, tiiät mitä oot tekemässä. Ja jos oot samanlainen kuin minä, että viihdyt kotona paremmin kavereiden kanssa kun baarissa vetämässä lärvejä niin kai sekin on aina plussaa :) Joo, musta tuntuu etten mäkään oo vielä ihan täysin tajunnu kaikkea mitä se vauva tuo mukanaan mutta oon ihan valmis siihen että se tulee olemaan tosi raskasta.
Ymmärrän hyvin ettet oo kertonut vielä sun poikaystävälle, koska mäkään en oo saanu vielä aikaseks :) Se on se vaikein osuus tässä, koska mitä jos se sanookin ettei se vielä halua? Mullakin on vasta ajatuksen tasolla, ettei oo vielä mitään yrittämistä mutta jo näin on tosi kiva, kun saa päivät pitkät kuumeilla ja haaveilla vauvasta. Toisaalta kuume vaan pahenee koko ajan ja olisi kiva jos jotain tapahtuisikin ja sen vauvan saisi sieltä. Mutta jo se että tietää parin vuoden päästä minullakin on vauva (toivottavasti... jos kaikki menee hyvin), niin sekin antaa jo kummasti voimia jaksaa :)
Joo, nyt vain pitää onnistua pitämään suunnitelmista kiinni :) Mutta aina jos meinaa tulla liian kova halu saada se vauva niin ajattelen että ilman vaihtovuotta en valmistu ja näin en saa kunnon ammattia, joten vauvan kasvuympäristö ei ole niin hyvä kun se voisi olla. Ja vaihtoon on niin vaikea lähteä vauvan kanssa, joten olen päättänyt odottaa. Toivotaan että odotus sitten palkitaan :) Jos susta tuntuu että oot suunnitellu jo tarpeeks, nii oon sitä mieltä ettei sun enää tarvitse mitään suunnitella. Siitä vaan vauvaa yrittämään, koska jos sitä tarpeeksi haluaa niin kyllä se sieltä tulee :)
En oo vielä mun poikaystävälle suoraan sanonut että haluaisin vauvan, mutta epäsuorasti olen viittaillut ihailemalla pieniä lapsia ja vauvoja kaupungilla :D Kyllä hän on lapsi-ihminen, tykkää lapsista ja viihtyy heidän kanssaan. Esim vierailuilla leikkii aina myös pienten serkkujeni kanssa, eli varmaan hyvää isäainesta on :) Mutta vanhemmista en tiiä, ne oli jo 30 kun mä synnyin. Epäilen että ne alussa ainakin vähän ihmettelee mutta sitten kun oon saanut ne vakuutetuksi että oikeesti haluun tätä ja oon valmis siihen, niin ne on kyllä mun tukena (auttaa, voi hoitaa välillä vauvaa, tarvittaessa jopa antaa rahallista tukea). Lisäksi mulla on sukulaisnaisia, jotka on saanu vauvat sillon ku ne on vielä opiskellut joten ne ainakin on tukena (on jo kysellykin että oonko jo suunnitellut lasten hankkimista :D). Entä sulla? Onko sun poikaystävä lapsi-ihmisiä? Miten luulet sen suhtautuvan siihen että haluut lapsen? Entä sun vanhemmat? :) Kiva kuulla jonkun toisenkin tilanteesta, ettei tule sellanen että yksin on tässä tilanteessa. :) Sori että kesti vastata, yritän nyt tulla seuraavan kerran nopeemmin!! :)
Moi baby born! Kiva että tulit tänne kertomaan millaista opiskelu on vauvan kanssa niin pystyy edes vähän varautumaan (vaikka oon jo aika paljon erilaisia foorumeja lukenut ja sieltä etsinyt tietoa). Joo, oon kanssa lukenut että se on tosi rankkaa, mutta kuume on niin kova etten opiskelujen loppuun jaksa odottaa... Varmaan riippuu kanssa vähän aineesta jota opiskelee? Itselläni nimittäin on viikkotunteja vain noin 15, ja esseitä ei ole hirveästi. Eli tällä hetkellä ainakin omaa aikaa on tosi paljon suht. vähäisen työmäärän takia.
Tiedän tunteen, että lapsi tulee ennen koulua. Ihan samoilla linjoilla mennään: aion hankkia vauvan ja samalla jatkaa koulua, oli se kuinka rankkaa tahansa. Mutta kun koulun haluan käydä ja vauvan haluan niin paljon, niin on vain tehtävä joku kompromissi.
Joo, ajattelin että jos saisin kerättyä rohkeutta ja kerrottua suunnitelmistani poikaystävälleni ennen kesää. Minulla on toki tässä vielä se vaihtovuosi välissä, mutta hyvä antaa poikaystävällekin vähän aikaa sulatella uutista :) Minulla on onneksi myös hyvä 'tukiverkko', joka on valmis hoitamaan vauvaa tarvittaessa esim. muutaman tunnin pari kertaa viikossa vaikka jopa meillä kotona (mm. tädit, serkut, kaverit, sisarukset, vanhemmat yms). :)
Heipä hei keskusteluun osallistuneet!
Oma tarinani liittyy osittain opiskeluun, toki olen jo vähän pidemmällä opiskeluissani kuin te muut vauvaa pohtivat.
Olen 22-vuotias ja opiskelen amk:ssa viimeistä vuotta, opinnäytetyö on puolessa välissä ja valmistuminen häämöttää loka-tai joulukuussa. Omalla alallani ja etenkin kotiseudullanion se tilanne, että hyviä töitä joihin itse tähtään on vaikea saada edes kesätöinä ilman kunnon työkokemusta. Tilanne olisi siis sellainen, että lukuvuoden loputtua nyt keväällä mulla olisi koulusta jäljellä enää opparin kirjoitusta, eli voisin tehdä täyspäiväisesti töitä. Mutta niitä ei vain tunnu löytyvän.
Kihlatun kanssa ollaan pitkän aikaa lapsensaannista heitetty ilmoille vitsiä "sitten joskus", mutta tänään jotenkin ajatus tuli vakavasti ilmoille, koska olen hakenut viimepäivät hulluna oman alan töitä ja mitään järkevää ei oo löytynyt. Kihlattu sitten sanoi, että ruvetaan yrittämään lasta jos mulle ei töitä löydy. Hän on hyvissä vakituisissa töissä ja mun minimiäitiysraha-pelotteluista huolimatta sen mielestä me pärjättäis ihan ok. Ja tukiverkostoakin löytyy vanhemmista, anopista, siskosta jne.
Jos tärppäisi heti, lapsi voisi syntyä alkuvuodesta 2012 ja mä voisin tehdä siihen asti ihan mitä töitä vaan. Jos ei tärppää, en menettäisi siinä mitään. Mulla on kuitenkin kesätyöt jo tiedossa vaikka ei omaa alaa olekaan eli jotain rahaa on ainakin tulossa. Syksyllä sitten jos vauva olisi tulossa, alkuperäisen suunnitelman mukaan tekisin oppari pois alta ja valmistuisin ja voisin tehdä edes jotain töitä niin kauan kuin pystyn.
Ahdistaa tosin kun tietää, että kukaan työnantaja ei halua palkata raskaana olevaa, edes määräaikaiseksi siihen asti kuin vauva syntyy. Siksi pitäisi saada edes jotain määräaikaista työtä jo ennemmin, ainakin ennen kuin raskaus näkyisi... Agh, tää on niin vaikeeta! :( Mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tuli kuitenkin mieleen, että JOS tärppäisi pian ja vauva syntyisi alkuvuodesta 2012, niin kuinkahan nopeasti pääsisin virallisesti kiinni työelämään...? En kuitenkaan halua että tutkintoni menisi vanhaksi, mutta opiskelemani ala on sellainen jossa opitaan kaikesta jotain, mutta ei kuitenkaan mistään kunnolla mitään (aka liiketalouden tradenomi :D). Mutta kuitenkin käytännössä valmistumisen jälkeenkin työelämään mennessä työuran pitää aloittaa lähes nollasta, joten olisiko sillä sitten väliä, jos olisin valmistumisen jälkeen työelämästä poissa esim. noin puoli vuotta?
Olen kuitenkin päättänyt, että ensimmäisen lapsen haluaisin saada ennen 25 ikävuotta. Haluaisin siis olla suhteellisen "nuori äiti", joten nyt olisi hyvä aika ruveta jo yrittämään. Perhepiirin kautta on kokemusta siitä, ettei lapsi tule kun käsketään ja siihen voi mennä jopa vuosia ja lopulta voidaan tarvita hedelmöityshoitojakin. Toivon kuitenkin, että omalla kohdallani ei olisi näin... Pitäisi ehkä käydä neuvolassa juttelemassa tilanteesta ja tarkastamassa, että ainakin mun kohdalta asiat olisi ok. Äidinhän siinä pitää olla fyysisesti kondiksessa, että raskaudella olisi parhaat mahdolliset edellytykset.
Ja olen samaa mieltä teidän kanssa siitä, että aina löytyy joku tekosyy miksi ei lasta voisi tuoda senhetkiseen elämäntilanteeseen. Jos ei rohkaise itseään suureen ja vähän pelottavaankin askeleeseen, havahtuu vasta vanhana siihen että on jo liian myöhäistä. Ja mun mielestä mitä ennemmin ensimmäisen lapsen saa, sitä parempi jos vain on siihen henkisesti valmis. Ensimmäisen lapsen jälkeen on sitten aikaa miettiä tulevaisuuttaan; haluaako toisen lapsen, luoko uraa jne. Eläkeikää nostetaan koko ajan, joten kyllä sielä töissä ehditään olla kyllästymiseen tai jopa kuolemaan asti. Mistä tietää pääseekö meidän ikäluokka koskaan eläkkeelle vai ehtiikö aika jättää jo ennen sitä? Ehkä parempi vaan elää omaa eloaan ja hyväksyä omat ratkaisunsa, kuin katua tekemättäjättämisiään.
Ja sulle vauva
Moi vauva
Moikka kaikille kanssa yhteisesti,
haluaisitteko kertoa täällä että miten toi teidän terveys ?
mm.Onko teillä säännölliset kuukautiset ?
Onko teillä perussairauksia tai todettu endometrioosia ?
Oletteko olleet papa eli kohdusta otettavassa irtosolunäytetestissä ?
Jos jaksaisitte vastailla niin kiva :)
En tiä että olenko ainoa joka murehtii, voiko saada lapsia :)
Moi Mietintämyssy päässä! :)
Kiva että tulit tänne liittymään keskusteluun! Se on ainakin hyvä, jos kihlattusi sanoi että voisitte alkaa lasta yrittää, koska se on selvä merkki siitä että myös hän haluaisi lapsen. Ja se että hän on vakituisissa töissä on aina plussaa, joten ei sun varmaan tarvitse oikeasti siitä minimiäitiysrahasta huolehtia. Lisäksi sulla on noin laaja tukiverkosto, joka aina auttaa jos tulee jotain ongelmia!
Ootko kyselly saako määräaikasia töitä esim. kirjastosta, postista tai kaupasta? Niistä voisi nimittäin saada jotain 5kk työpaikkoja, ennen kuin vauva syntyy. Ja jos olisit jossain postissa lajittelemassa kirjeitä, niin se ei edes oo niin kauheen fyysistä, niin sun raskaus ei kärsisi siitä.
Kuinka pian se tutkinto menee vanhaksi? En tiedä miten tuossa sinun opintosuuntautumisessa on tilanne, mutta luulisi ettei 0,5-1 vuosi poissaolo työelämästä haittaisi työelämään pääsyä. Koska meneehän jotkut esim. armeijaan tai interrailille korkeakoulusta valmistuttua, mutta silti saa töitä kotiin palattua :)
Itse olen päättänyt myös, että haluan olla nuori äiti. Samalla tavalla kuin sinä, mieluusti jo ennen 25 ikävuotta mutta viimeistään ennen kuin täytän 30 :) Minäkin olen kuullut ettei vauva ihan heti sieltä tule, miksi myös haluaisin aloittaa vauvan yrittämisen mahdollisimman pian jotta sitä 'pelivaraa' olisi.
Niinpä! Ja sama koskee kaikkea muutakin. Jos me ei uskallettaisi astua 'tuntemattomaan', niin eihän me ikinä mentäisi uusiin työpaikkoihin tai aloitettaisi opiskeluja... Tottakai vauvassa on kyse ihmisestä, mutta silti sekin on askel uuteen, johon täytyy vaan kerätä rohkeutta. Eikä sille ole mitään "oikeaa aikaa", aina tulee muuten jotain syitä miksei sitä voisi hankkia. Oot ihan oikeessa siitä, että töitä ehtii tehdä myöhemminkin :) Ja esim vielä 40-vuotiaana pystyy ongelmitta tekemään töitä, mutta lapsen saaminen ei ole enää läheskään yhtä helppoa kun nuorempana. Silloin on sitten kiva miettiä, että tässä on tehty 20 vuotta töitä eikä lasta ole saanut siihen väliin vaikka olisi halunnut...
Joo, olen kanssa ajatellut että ainakin sen vaihtovuoden kestän vielä ilman vauvaa, ja sitten voisin alkaa yrittää kun alan tehdä gradua tai jotain :) Koska sitten ei jää opiskelut roikkumaan hirveästi, gradua voi tehdä vaikka kolme vuotta vauvan rytmin ja tarpeiden mukaan, mutta kursseilta ja luennoilta on vähän vaikeampi olla poissa. Niinpä, olen yrittänyt miettiä kaikkia vaihtoehtoja, ja siksi en vielä uskalla alkaa yrittää vauvaa jos se tärppääkin heti. Silloin en nimittäin pääse vaihtoon, enkä saa opintojani valmiiksi kuin vasta sitten kun lapsi menee kouluun tai jotain.
Niinpä. Onneksi täällä on muitakin jotka haluavat jo nuorina äideiksi niin ei tarvitse kuunnella aina sitä että pitää odottaa että on jo 30 ja vakituinen työpaikka ja kaikki :)
Moi nwqin! :)
Olen tässä itse koko ajan keräämässä rohkeutta, jotta voisin sanoa poikaystävälleni vauvasta. Mutta luulen että hän ottaa sen ihan hyvin, koska pitää itsekin lapsista ja on sanonut joskus haluavansa myös perheen. Minuakin välillä huolettaa se jos en saakaan lapsia, koska olen aina kärsinyt epäsäännöllisistä kuukautisista... Mutta ajattelin käydä ennen yrittämisen alkua lääkärissä tarkistamassa että kaikki on hyvin. Ja sitten tietenkin yritän syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti. Ja kun tarpeeksi yrittää, niin yleensä se vauva sieltä lopulta tulee :) Ja jos ei tule, niin aina on hedelmöityshoidot yms, joihin kannattaa tutustua.
Okei :) Niinpä, jotkut ihmettelee että jopa 25-vuotias on nuori äiti, kun taas joistakin 20-vuotias on jo ihan normaalin ikäinen (ei ole enää teiniäiti). Riippuu niin ihmisestä, mutta kai sen viimeistään näkee sitten kaikkien reaktioista kun sen vatsan kanssa liikkuu :D
Okei hyvä! Kyl mä sitten luulen ettei sun poikaystävälläkään oo mitään vauvoja ja lapsia vastaan :) Ja jos hän on sua vanhempi, niin luulisi ainakin että silläkin alkaa kohta (toivottavasti) biologiset kellot soimaan. Kannattaa kysyä ihan ohimennen :) Jos esim keksit jonkun hyvän aasinsillan, esim ravintolassa osoitat pientä lasta ja sanot jotain "kato ku on söpö vauva, miten se hymyilee ilosesti tuolla" tai jotain "lapset on niin hauskoja kun ne on niin ilosia ja viattomia, vai mitä mieltä oot?" :D Pitää ottaa itteään vaan niskasta kiinni ja uskaltaa, vaikka hyvä mun on sanoa kun ittekään en oo saanu vielä sanotuks. Mutta kyllä se on varmaan sitten sen arvosta :)
Mutta miten ne sun vanhemmat sitten alkureaktion jälkeen suhtautuis? Oisko toi esim. vaan se ensireaktio, ja sit ne oiskin ihan positiivisia kun ois vähän tottunut ajatukseen itsestään isovanhempina? Mun vanhemmat nimittäin varmaan vähän säikähtäis ja ihmettelis alussa, mutta sit ku kertoisin niille ettö oon tosissani ja haluun tätä niin ne on kyllä tukena :) Kyse on kuitenkin niiden lapsenlapsesta, että eiköhän ne ainakin jonkin ajan päästä leppyis :)
Joo, ajattelin ehdottomasti mennä lääkärintarkastuksiin ja kaikkeen mahdolliseen, että tiiän että vauva saa parhaan mahdollisen alun :) Ja lisäks pitää mennä kyselemään miten se vaikeuttaa sitä, kun mullakin on ollu tosiaan epäsäännölliset kuukautiset (yleensä se johtuu siitä, että stressaan tosi paljon).
Onnee sinne lääkärikäyntiin, toivottavasti kaikki menee hyvin! Mäkin haluun käydä sitten ennen kun tosissaan alan yrittää sitä vauvaa niin juttelemassa siitä teoriapuolesta jotta tietää vähän enemmän (ja paras olisi jos saisi poikaystävän raahattua sinne mukaan :D). Tosissaan tota moraalisaarnaa kuulee jo ihan tarpeeks! :D Joo, kerro! Mä pidän täällä peukkuja pystyssä :)
Ja sit vielä tohon sun toiseen viestiin: Mäkin oon vähän huolissani saanko lapsia kuukautisten takia, mutta se lohduttaa että yleensä tiedän niiden jääneen väliin koska oon stressannu niin paljon tai ollu kipeenä. Ongelma on se, että miten stressaisin vähemmän. Ja miten, onko täällä sellasia jotka sairastaa paljon? Ite oon noin kerran kuukaudessa flunssassa, niin on kanssa vähän huolestunut, että jos saan jonkun kauheen flunssan sit raskausaikana... Ja noissa testeissä aion käydä viimeistään ennen kun alan yrittää vauvaa :)
Moikka kaikki vauvaa tahtovat nuoret! Oon lukenu tämän koko ketjun alusta loppuun ja itselläni on aivan sama tilanne myös! Tosi kiva kuulla teidän mietteitä :) fiksuja pointteja.
Olen siis itse myös kohta 21 vuotta täyttävä vauvakuumeinen tyyppi ja amk- opiskelut ovat kahden välivuoden jälkeen edessä nyt syksyllä. Ihanan puolisoni kanssa olen seurustellut 6 vuotta ja tiedän että juuri hänen kanssaan haluan saada lapsen. Ongelmana on vain juuri tuo uskallus ja rohkeuden puute lähteä nyt yrittämään kun ammatti on vasta tulossa ja rahatilanne vaatisi aika paljon kohotusta :P teillä on ihanan rohkaisevia viestejä Ja perusteluja miksi vauvaa kannattaa harkita näinkin nuorena.
Minun poikaystäväni tietää että haluan lapsen ennen kuin täytän 25 ja toissapäivänä Sainkin häneltä ihanan vastauksen että heti vaan kun on mahdollista niin hän on valmis (tarkoitti just tota opiskelua ja työtilannetta). Aijon kyllä todellakin osallistua teijän 'nuorten äitien' keskusteluun :)
Ainiin ja vielä se, että samanikäinen ystäväni joka opiskelee amk:ssa sai juuri 2 kuukautta sitten pojan! Se oli uskomatonta nähdä ylä-asteelta asti ollut kaveri pienen vauvan kanssa. Eikä helpotayhtään kun hän yllyttää minuakin hankkimaan lapsen!
Vähän aikaa ollut hiljaiseloa tällä palstalla niin päätin kirjoittaa :)
Lääkäriin en päässyt vielä viime viikolla niin kuin oli tarkoitus, sillä en saanut töistä vapaata. Nyt koitan tänään varata uuden ajan, että pääsen mahdollisimman nopeasti( syy lääkäriin menoon oli siis se, että haluan varmistaa hedelmällisyyteni ja mahdollisuuteni tulla raskaaksi olevan kunnossa).
Mulla ja mun poikaystävällä oli todella ihana pääsiäinen ja saimpa tietää käytännön kautta että hän tykkää lapsista, koska leikitiin vähän yhdessä poikaystävän siskon lapsen kanssa, eikä häntä ahdistanut yhtään että puhuin sen jälkeen yleisesti jtn lapsista :) Todella hyvä uutinen mulle, en usko että poikaystävä säikähtäis sitten kun joskus nää lapsiasiat on ihan täysin ajankohtaisia :)
Oon lukenut lapsettomuudesta kirjaa tällä viikolla ja onhan se todella tuskallista luettavaa. Siksikin mun täytyy tietää, olenko fyysisesti kunnossa.
Moi sunny21!! :) Kiva kuulla että olet ihan samassa tilanteessa kuin me muutkin. Ja onneksi olet saanut "rohkaisua" viesteistämme :D Onneksi sun poikaystävä on noin positiviinen, se antaa varmaan kanssa tosi paljon uskallusta ja tukea! :) Vau, onnellinen toi sun kaveri! Varmaan ihana nähdä kuinka ystävä on saanut vauvan, ja tietää että itsekin voisi olla samassa tilanteessa :)
Ja nwqin, harmi ettet päässyt lääkäriin. Toivottavasti saat uuden ajan mahdollisimman pian! :) Tosi hyviä uutisia ne, että sun poikaystävä viihtyi aidosti lapsen kanssa! :) Eli nyt vaan keräämään rohkeutta ottaa asia puheeksi, koska ei hänellä näytä olevan mitään lapsia vastaan ;) Mä en uskalla lukea kirjoja lapsettomuudesta, muuten alkaa pelottaa liikaa....
Moikka kaikille, jos satutte enää käymää täällä päin :)
Eli nyt ollaan sitten raskaana, rv 9 4 menossa eli toisin kun tällä palstalla pelkäsin mulla ei ollutkaan endometrioosia tai pcos:ssää yms. että olisi ollut vaikeampi tulla raskaaksi.
Vielä on riski tietty päällä kun en ole vielä 12.viikkoa ylittänyt mutta ei se mitään, odotellaan :)
Kertokaa kuulumisia tällä palstalla kirjoitelleet :) Jos viel käytte täällä.
Heippa!
Ajattelin kertoa omaa kokekustani. Olen nyt 22-vuotias ja mulla on 4 vuotta syksyllä täyttävä lapsi.
Ite alotin vuosi sitten amk:ssa. Mies käy töissä ja tekee myös iltavuoroja. Aika rankkaa on ollut, kun on täytynyt tehdä "töitä" kokoajan. Opiskelusta on paljn töitä iltasinkin ja tarvitsis lapsen kanssakin tehdä kaikennäköstä. Kuitenkin oon selvinny. Nyt kesällä en ole pitäny yhtään lomaa, vaan oon vuorotöissä ja koitan kerätä rahaa säästöön niin paljon kuin mahdollista.. Kyl tää silti on menny..Vaikkakin oma vapaa-aika ja loma on mitätöntä. Itse en tähän rumbaan ainakaan toista lasta haluaisi :D Ois pelottava ajatus
Hei nuoret ihanat äidit ja äidiksi tulevat!
Itse olen seurustellut vasta pari kuukautta ja olen 22-vuotias.Olen ollut aikasemmin kahdessa pitemmässä parisuhteessa ja nyt tuntuisi siltä että kuta kuinkin sopiva mies olisi löytyny kaikin puolin jonka kanssa voisin perustaa perheen ja mennä naimisiin..Kolmas kerta toden sanoo!
Vielä näin aikasessa vaiheessa ei ole lapsien aika mutta toivoisin että jo ensi vuonna alkaisi yritys.Olemme puhuneet mieheni kanssa asiat halki lasten ja naimisiin menon suhteen.Mieheni on 29vuotias eikä isäksi enään mikä nuori.Hän haluaisi itse tulla niin pian kuin mahdollista äidiksi (ottaen tietenkin huomioon tasapainoinen tarpeeks kauan jatkunut parisuhde yms.) Mieheni on hyvin menestyvä yrittäjä ja kaikin tavoin fiksu tapaus mutta kyllä hänelläkin alkaa suoraan sanottuna ikä painaa päälle..Meidän molempien mielestä.
Olen ollut kolme vuotta poissa opiskeluelämästä (tämän ajan ollut työelämässä koko ajan) ja nyt olisi tarkoitus hakea sykysyllä amk:hon.Alku vuodesta olisi edessä mahdollinen koulun aloitus ja muutto yhteen mieheni kanssa (jos siis pääsen kouluun).
Olen sitä mieltä että opiskelun ja pienen vauvan voi sovittaa yhteen jos on tarpeeks halua ja tahtoa siihen. Tunnen ja tiedän monta vastavaa tapausta jotka ovat saattaneet opintonsa loppuun vauvan hoidon ohessa ja vielä hyvin arvosanoin.Mielestäni se on itsestä kiinni ja koen tuntevani itseni sen verran hyvin että luulen pystyväni siihen.
Ja kuten te kaikki äiteydestä haaveilevat nuoret minäkin haluaisin olla äiti mahdollisimman nuorena olosuhteet huomioon ottaen. Oma äitini oli 24 kun sai minut ja olen vieläkin ylpeä siitä että hän jaksoi hoitaa,harrastaa ja huolehtia minusta ihanalla tarmolla joka on meillä nuorille annettu.
Loppu yhteenvetona voin sanoa vielä sen verran että viimeistä levyä viedään e-pillereiden suhteen.Olen syönyt nyt yhteensä 6vuotta pillereitä (tosin pidin yhdessä välissä vuoden tauon). Keskustelimme mieheni kanssa e-pillereistä ja hän oli sitä mieltä että jos minusta siltä tuntuu voidan käyttää kondomia tästä edes päin koska keskuteltiin pillereiden haittavaikutuksista ja siitä kuinka kauan voi mennä siihen että hormonitasapaino palautuu ennalleen.Eli vielä 18 pilleriä ja se on siinä.Joskus pitää luopua mukavuudesta että myöhemmin saa jotain todella tärkeää ja korvaamatonta tilalle..
Toivotan teille raskaana oleville,yrittäjille ja sitä harkitseville nuorille mammoille ihanaa loppu kesää ja kaikkea hyvää.Ehkä saan vielä ensi vuonna liittyä teihin odottaviin jos kaikki menee edes jotenkin suunnitellusti!:) Käyn kyllä mielenkiinnolla teidän edistymistä täällä seurailemassa.Hengessä mukana
"Mieheni on 29-vuotias eikä isäksi enään mikä nuori."
On kyllä isäksi edelleen melko nuori, kun Suomessa isäksi tullaan keskimäärin yli 30-vuotiaina.
"Mieheni on hyvin menestyvä yrittäjä ja kaikin tavoin fiksu tapaus mutta kyllä hänelläkin alkaa suoraan sanottuna ikä painaa päälle.Meidän molempien mielestä."
Eihän tuossa vielä mikään ikä paina päälle. Jos et sattunut tietämään, niin mies voi tulla isäksi koko elinikänsä aikana kuolemaan asti, koska miehen hedelmällisyys ei putoa koskaan nollaan miehen eliniän aikana. On sinulla oudot käsitykset, jos alle 30-vuotias mies on vanha isä. Omasta mielestäni sellainen on vielä hyvin nuori isä.
Vaikka mies pystyisikin teoriassa saamaan lapsia koko elinikänsä, se ei tarkoita sitä, että miesten pitäisi saada lapsia mahdollisimman vanhoina. Kyllä sillä miehenkin iällä on vaikutusta syntyvän lapsen terveyteen (tai siis todennäköisyyteen siitä, että lapsi syntyy jonkin muunlaisena kuin terveenä). Ja miehelläkin saattaa olla mielipide siihen, että haluaa saada lapset nuorina, jotta on sitten vielä itsekin nuori, kun lapset ovat aikuisia.
Eikä se ole normaalia haluta olla 60-vuotiaana teini-ikäisten isä. Tuo 29-vuotias ei suinkaan ole mielestäni vielä vanha, mutta ei kyllä ainakaan liian nuorikaan :) Tai siis, jos elämä muuten on mallillaan, ei ole ainakaan mitään syytä lykätä lasten saamista tuossa iässä.
"Kyllä sillä miehenkin iällä on vaikutusta syntyvän lapsen terveyteen (tai siis todennäköisyyteen siitä, että lapsi syntyy jonkin muunlaisena kuin terveenä)"
Miehen iällä on huomattavasti vähemmän vaikutusta siihen, että syntyykö lapsi terveenä kuin naisen iällä. Toki silloin sillä saattaa olla vaikutusta, jos kyseessä on 90-vuotias mies, mutta esimerkiksi 30-vuotias mies ei vaikuta millään tavalla heikentävästi lapsen terveyteen, kun ei vielä vaikuta sen ikäinen nainenkaan.
En väittänytkään 30-vuotiaan vaikuttavan lapsen terveyteen. Jälleen kerran täällä ei osata lukea tai sitten ei vain ymmärretä luettua....
Tarkoitin tuolla lauseella (kuten se mielestäni ihan hyvin jo alkuperäisestäkin viestistäni ilmenee), että vaikka mies pystyykin saamaan lapsia ikälopuksi asti (eli esimerkiksi tuonne 60 -vuotiaaksi asti) sitä lasten saamista ei välttämättä vapaaehtoisesti kannata (kuka sitä edes haluaisi) jättää sinne asti ihan vain siksi, että 30-vuotias ei ole liian vanha isäksi.
Heipähei kaikille!
Ensimmäiseksi myönnän suoraan, että en ehtinyt lukaista kuin aloitusviestin, mutta vastaan silti :)
Itse olen 22-vuotias viimeisen vuoden AMK-opiskelija. Perheen perustaminen on ollut päämääränämme avokkini (23-vuotias, olemme olleet yhdessä 4,5 vuotta) kanssa jo useamman vuoden, mutta olin sitä mieltä, että sen aika on vasta, kun minullakin on hyvä työpaikka ja siis opiskelut opiskeltu. Mieheni on siis vakituisesti töissä. Nyt minulla on jäljellä puoli vuotta opintojani. Toukokuun lopussa ajatus siitä, että ensi kesänähän olisin jo ehtinyt olla puoli vuotta töissä (minulla on työpaikka tiedossa valmistumisen jälkeen), joten silloin esikoinen olisi jo tervetullut. Tuntui hassulta, että tähän asti olin ajatellut, että siihen menee ikuisuus ja nyt se hetki olisikin jo aivan käsillä!
Minulla oli ollut hormonikierukka käytössä 1,5 vuotta (menkkani eivät ole helpoimmasta päästä ja muut ehkäisyvälineet eivät sopineet minulle; ehkäisyä kierukan, erilaisin pillerein ja ehkäisyrenkaankin kanssa olin käyttänyt yhteensä kuusi vuotta) ja ajattelimme, että jos haluaisimme saada esikoisen kesällä 2012, pitäisi se kierukka jo poistaa, että ehtii hormonitoiminta palautua. Kesäkuun alussa siis poistatin sen ja menkat alkoivat heti seuraavana päivänä. Ajattelimme menkkojen jälkeen, että emme käytä ehkäisyä, sillä raskaus niin pian olisi epätodennäköistä (olihan tuo vuoto todennäköisesti vain tyhjennysvuotoa, sillä minulla ei 1,5 vuoteen ollut menkkoja ollut) ja jos tärppäisikin, niin koulu on ainakin sitten jo käyty, kun esikoinen syntyisi. Noh, heinäkuun alussa erinäisten oireiden vuoksi tein testin ja siihen ilmestyikin ne maagiset kaksi viivaa.
Nyt siis menossa kymmenes raskausviikko, eikä kyllä yhtään kaduta :) Hiukan stressiä luo se, että miten selviän koulusta tämän pahoinvoinnin kanssa (sitä minulla nimittäin vielä ainakin riittää vaikka muille jakaa!), mutta eiköhän senkin aika sitten näytä....
Onnea kaikille odottajille! :)