Kun aloitin oman prosessini ja aloin elää uuttä elämääni ja kerroin perheelleni niin en ole saanut minkäänlaista tukea ja ovat kohdelleet minua kuin toisen luokan kansalaista.
Ei ole alkoholisti sisarukseni koskaan tarvinnut miettiä, että saavatko he perheeltä ehdotonta hyväksyntää ja apua jos sellaista tarvitsee.
Olen ottanut etäisyyttä perheeseeni, kosko tollainen kohtelu ei ole terveellistä oman mielenterveyden kannalta terveellistä.
Nyt en ole ollenkaan heidän kanssaan tekemisissä ja ei ne ole ottanut mitään yhteyttä.
Muuten minulla on asiat hyvin ja elän rauhallista elämää kumppani kanssa.
Toisikseen en enää kaipaa perhettäni, kun en kelpaa heille sellaisena kuin olen ja eihän sille mitään voi jos ei tule toimeen.
Ladyxx
Ei ole alkoholisti sisarukseni koskaan tarvinnut miettiä, että saavatko he perheeltä ehdotonta hyväksyntää ja apua jos sellaista tarvitsee.
Olen ottanut etäisyyttä perheeseeni, kosko tollainen kohtelu ei ole terveellistä oman mielenterveyden kannalta terveellistä.
Nyt en ole ollenkaan heidän kanssaan tekemisissä ja ei ne ole ottanut mitään yhteyttä.
Muuten minulla on asiat hyvin ja elän rauhallista elämää kumppani kanssa.
Toisikseen en enää kaipaa perhettäni, kun en kelpaa heille sellaisena kuin olen ja eihän sille mitään voi jos ei tule toimeen.
Ladyxx
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinkin voi käydä, samoin myös päinvastoin. Suhtautumista ei välttämättä tiedä ennakkoon, osittainen negatiivinen yllätys tuli minullekin.
Suhtautuminen voi olla positiivista ja samalla loukkaavaa.
Luulen että tämä on yleisin. Ei läheskään kaikki jää ilman tukea. Tosin sillä varauksella, että osa ei ymmärrä sitä loukkaavuutta ja hymyilee vain. Lähipiirit voivat kyllä hyväksyä, mutta hyväksyvät lähinnä sen että siinähän nyt on, eivät oikeasti sukupuolta tai juuri muutakaan.
Siitä on paljon kiinni, kuinka paljon cissijuttua kärsii kuunnella ja antaa valua toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Kun "pitäähän niitä ymmärtää kanssa".
Eiks tohon nyt kannata jo jotenkin varauta henkisesti, kun asia tavallaan on jo teidossa, että ei välttämättä tule sitä hyväksyntää tai ymmärrystä.
No onneks omalla kohdalla ei äidin puolelta tullut oikeen minkäänlaista palautetta kun pari viikkoa sitten avauduin asiasta. No kattoo kun seuraava kerran näkee niin mitä tulee. Isälle en ole vielä kertonut ja sieltä todennäkösesti tulee aika varmasti negatiivistä palautetta kun kerron asiasta.