Ettei tarvitsisi yksin nauraa itselleen on pakko kertoa, mihin "himo säästäjä" pystyy. En ole todellakaan se "himo shoppaaja", jos olette sattuneet niitä kirjoja lukemaan.
Otin vihdoinkin nuo ompelukset esiin ja enkös`vain, aloin kerimään liikoja lankoja puolalle ja rullalle, siis ne 5 cm pätkät. Naurettavaa. Paljonkohan säästöä tulee? No ainakin se nykyisten eläkkeiden korotuksen verran, 5 € siinä "pitkässäjuoksussa", kuten tapana on ilmaista.
Olen huomannut muitakin omituisia piirteitä tuossa säästämisessä, ainakin, kun vertaan lapseni talouteen.
Päiväysvanhat viilit heitetään roskiin, samoin, kuin kuivaneet leivät, jotka ei ole homeessa vaan parasta korppujauho ainesta. Korppujauhot ostetaan kaupasta y.m. turhuutta.
Mutta Paavo-poika voittaa minutkin säästäväisyydellään. (Huom!, nämä TV-ohjelmat, jossa asia minullekkin selkisi.)
Eiköhän äänestetä Paavo pressaksi ja minut sihteeriksi, niin kyllä Suomi nousisi lamasta. No, vitsi, vitsi, mutta naurattaa tämä meidän yhteinen intohimo säästää, vaikka minulla ei ole säästäväisyydestä huolimatta mitään Pohjola opistoa.
Kuka kirjoittajista on paras säästäjä, siis se yltiöpihi?
Otin vihdoinkin nuo ompelukset esiin ja enkös`vain, aloin kerimään liikoja lankoja puolalle ja rullalle, siis ne 5 cm pätkät. Naurettavaa. Paljonkohan säästöä tulee? No ainakin se nykyisten eläkkeiden korotuksen verran, 5 € siinä "pitkässäjuoksussa", kuten tapana on ilmaista.
Olen huomannut muitakin omituisia piirteitä tuossa säästämisessä, ainakin, kun vertaan lapseni talouteen.
Päiväysvanhat viilit heitetään roskiin, samoin, kuin kuivaneet leivät, jotka ei ole homeessa vaan parasta korppujauho ainesta. Korppujauhot ostetaan kaupasta y.m. turhuutta.
Mutta Paavo-poika voittaa minutkin säästäväisyydellään. (Huom!, nämä TV-ohjelmat, jossa asia minullekkin selkisi.)
Eiköhän äänestetä Paavo pressaksi ja minut sihteeriksi, niin kyllä Suomi nousisi lamasta. No, vitsi, vitsi, mutta naurattaa tämä meidän yhteinen intohimo säästää, vaikka minulla ei ole säästäväisyydestä huolimatta mitään Pohjola opistoa.
Kuka kirjoittajista on paras säästäjä, siis se yltiöpihi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
En koskaan heitä ruokaa menemään, teen sen verran että kaikki tulee syötyä.
En laske kuumaa vettä turhaan, en osta valmiita ruokia.
Mutta tunnen erään joka käy naapurissa katsomassa telkkaria että ei mene sähköä, vessa vedetään vain isomman tarpeen jälkeen. Suihkussa ei käydä, sauna lämmitetään kerran viikossa ja peseydytään siellä, sinne saa veden kaivosta. Tiskit pestään kerralla samassa vedessä kun puhtaat astiat loppuvat.
mitään ei heitetä pois, asunto on täynnä tavaraa.
Myös naapuri on vanhemmiten tullut sairalloisen nuukaki, on rahaa pankissa niin että voisi loppuelämänsä elää huolettomasti.
Nyt lopetti kahvin juonnin kun se kallistui, ei syö juuri mitään, onneksi naapurin mies vie ruokaa.
Ainoa mihin menee rahaa on vastike ja kahdet lääkkeet, vastike on noin 80-90 euroa kk.
kaikki muu jää säästöön, henkilö on lähes yhdeksänkymppinen.
Olen aina ollut yliherkkä kaikelle kilpailulle, mutta tässä asiassa voisin kyllä kilpailla. Sodanjälkeisen ajan lapsena jo kotikasvatukseen kuului, että mitään ei heitetty pois. Tähän aikaan sovellettuna se voisi kai merkitä sitä, että kaikki kiertoon. Kun minulla tuohon kasvatukseen tuli vielä lisäksi luonnonsuojeluaate niin eipä muuta tarvittu. Säästäjä olen, mutta en rahanahne. Eikä askeettinen elämä ole minulle itsetarkoitus, liitän sen eettiseen, vastuulliseen elämäntapaan omalla kohdallani, mutta ymmärrän sen, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Minulle vain elämän mieli on tässä - pienessä ja vaatimattomassa.
Juuri me sodanjälkeisen ajan lapset osaamme säästää. Muistan aina vanhempieni neuvon, kaikkea voi tarvita viellä joskus, kuten vanhoja kenkiä?
Siksi minunkin taloudessa on noita tavaroita, joita voi joskus tarvita, kuten pieneksi menneitä vaatteita, joita mukamas joskus käytän ja niitä korollisia kenkiä, joita itse en voi enää käyttää, mutta ehkä joku joskus.
Toisaalta muistan omat lapseni, jotka sitten vintiltä hakivat "aarteita" ja nyt toivon, että lapsenlapseni tulevat hakemaan minun "säästöni". Tytär 6-v on luvannut muuttaa asuntooni, kun minä kuolen. Poika 4-v on taas varma, että hänen "mielitietty "muutta hänen luokseen, vaikka onkin leipurin tytär.
Oliko meillä tuonikäisinä näitä avioliitto kandeja? Ei ainakaan minulla. Nykyisin se tuntuu olevan aivan tavallista tuolla tarhassa. "Puolisot" on jo määritelty ja onneksi tytöillä on pojat ja pojilla tytöt.
Tulee mieleeni, kun joidenkin mielestä esim. homous on kasvatus virhe, niin voiko mummi ylenmääräisellä hellyydellään pilata viellä tuon pojan? En todellakaan usko, kuten en tyttärenkään tulevaa lesboutta, vaikka kuinka hellisin.
Lipsahti taas asiasta viidenteen, mutta ompelukone alkoi "sakata", koska en huomannut langankiertoa ajoissa. Kyllä meni lankaa turhaan ainakin 5-vuoden eläkkeiden korotuksen verran. Onneksi minulla on juuri paistetut sämpylät sillä "leipäjuurella", jossa omenasoseen kanssa hapatetaan se alkujuuri.
Tuo lapsuudenkodin avovintti olikin varsinainen aarreaitta, siellä kai opin tuon vanhasta viehättymisen ja myös kunnioituksen vanhaa esineistöä ja niiden tekijöitä kohtaan. Meillä on vielä lapsuudenkoti jäljellä ja siellä minulla on sama vaikeus heittää mitään pois. Kuin särkisin jonkin harmonian, jos sen teen.
No, paikkaahan on jouduttu kunnostamaan ja senvuoksi on myös jouduttu osittain luopumaan alkuperäisestä "lookista", mutta henki on vielä tallella.
Enpä muista, että olisin katsastanut itselleni puolisoa kovin nuorena, vaikka olinkin herkkä ihastumaan - oliskohan se "köyhän ainoo huvitus (vilkas mielikuvitus) " ollut osasyynä ihastumisiinkin. Omat poikani eivät ihastuksistaan minulle kertoneet, mutta nuorempi kyllä valitti jo päiväkodissa sitä, että tytöt juoksevat hänen perässään...
"Omat poikani eivät ihastuksistaan minulle kertoneet"
Faijalle ne salaisuudet vähän vihjailtiin ennenkin.
Se oli vain niin että vähän pelotti kun faija rohkaisi ja kertoi hellästi (?) pikkutuhmia tytöistä.
Äitiltä olisi tullut rättiä naamalle, kun oli poika.
Luultavasti itkeskelivät tyttölapsiensa kanssa.
Mutta hienoa on ajatuksesi lapsuudenkodista, sikäli kun ei ole rintamamiestalo, vaan vanhempi homehyyskä.
Aina sitä voi jättää, faijan jättämän, vanhan niittokoneen tontin reunalle.
K/K neuvoo ruosteenestosta lähemmin.
H.
Jaa, että mieslinjassa kulkevat poikien uskoutumiset. No sähän tiedät....
Kyllä se meidän koti taitaa olla se "vanhempi homehyyskä" (kyllä sä osaat niin kaunein sanakääntein asioita ilmaista, hunksi. Niittokonetta meiltä ei kyllä
jäänyt tontinreunalle, mutta siinä voiskin olla ideaa... Vois sitten sanoo, että sitä niitämme, mitä olemme kylväneet.
Noh, ainahan voi aidata jonkun alueen missä meijän mamma kaatui nenälleen ja alushousul vilkkuivat.
Kunhan jää joku "pyhä paikka", sellainen joka jaksaa viedä vanhoja tarinoita sukupolvelta toiselle.
Tuonlainen paikka voi olla jossain saunan lauteellakin?:)
H.
Voihan se pyhä paikka olla vaikka omassa päässä. Mutta katsos tänä päivä on muotia nämä demonstraatiot... Ja onhan sekin tärkeetä, että ihmiset rakentuvat sillä, kun näkevät, miten alkeellista toisella on elämä...
Meidän homehyyskäkin siellä maalla on oikea ystävyyden talo. Naapurit kiittävät, kun meille voi tulla ihan sopimatta. Kynnys on matalalla ja katto korkeella.
Laittaa sit GPS-koordinaatit. Minulla on Navigaattori joka toimii autossakin.
H.
Ohjeita met emme anna, jotain rajaa sentään...Mutta jos satut paikkakunnalle, aja ohi - vai miten se ystävällinen kutsu nyt kuuluikaan...
kiitos luottamuksesta mut jätetään rust banit rauhaan ja puhutaan pihistelystä.
Ei ainakaan sillon kun nöösi olin menty omalle isälle puhumaan naisista.
Niitä oppeja imettiin äijäporukan örinöistä ja valehreltiin kaverien kanssa.
Se oli sellasta luonto vetää tikanpojan puuhun hommaa.
Älä sä pilkkaa vanhaa sellanen kun itekkin olet,aina kun ottaa jonkun vanhan esineen kouraansa niin se alkaa syöttämään tarinoita mun mieleen.
En siis kanna sua kämmenellä vaan jotain vanhaa rukinlapaa esim.
Pihistelystä sen verran et mulla on krostraineri saunassa ,saa hien pintaan ja puut säästyy.
Tuollainen käsitys mullakin oli poikien sukupuolikasvatuksesta, k/k.
Enpäs keksinyt tuota sanoo hunksille, että vanhan ei pidä pilkata vanhaa...
Just noin käy mullekin vanhojen tavaroiden kanssa, ne alkaa kertoa tarinaa. Ei ne kyllä kaikille kerro, niillekään, jotka on elänyt samoissa olosuhteissa. Minunkin veljistä ainakin kaksi olis ollut valmis kärräämään kaatopaikalle kaiken vanhan ja jyräämään talonkin matalaksi. Onneksi kummallakaan ei ole enää sananvaltaa meidän "rappiotilalla".
Tuota säästövinkkiä en ole vielä kokeillutkaan, siis krostraineria, muualla kuin kuntosalilla. Mutta kävellen tai polkupyörällä pyrin matkani kulkemaan milloin se on mahdollista.
Meilläkin on vielä lapsuuskoti jäljellä, mutta valitettavasti nyt jo niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata rempata ja sieltä pitäisi siirtää näitä "aarteita" johonkin. Veljeni rakennuttama uusi talo on kyllä ihan vieressä, mutta hän ei jostainsyystä halunut sinne yhtään näitä vanhoja, koska hänkin kai mielessään ajatteli, että se vanha saa olla sellaisenaan ja muistona entisestä.
Itse vietin siellä aina lomani, joten lämmityskin pelasi , mutta asiat muuttuivat. Veljeni kuoli ja lopetin siellä käynnit. Asumaton talo alkaa kyllä pian lahota, koska siellä ei lämmitetä, eikä korjailla edes kattoa.
Asia ei minulle edes kuulu, sillä perilliset ovat nuoria ja sitä "roinaa" on liikaa, joka ei mahdu mihinkään. Näin ne vain rakkaat muistot menee, mutta itseäni yritän tsempata ja lohduttaa, että niin moni Karjalan evakko menetti myös k a i k e n ja mikä ikävä heillä mahtaakaan olla?
Jotenkin jäi kirjoituksesi mieleeni ja lueskelin noita aikaisempiasikin. Olet mielestäni "minuntyyppinen" ihminen.
Yleensä en tähän aikaan edes valvo, mutta minulla oli teatteri-ilta lapsukaisten kanssa ja vanhemmat kotiutuivat myöhään. Jotenkin oli sellaista hulabalota, että uni ei tule. No, kyllä se sitten aamulla kostautuu, mutta mihinkäs eläkeläisellä on kiire?
Tavallinen tarina maaseudulla tuo, väyrystelijä. Vanha rakennus ränsistyy, väistyy uuden tieltä. Surullisempaa näkyä ei ole. Yleensähän joku taho määrääkin vanhat rakennukset purettaviksi. Historia on nykyihmiselle tarpeetonta, halveksittua "nostalagiaa".
Meillä on ollut sellainen onni matkassa, että kaikki veljeni ovat rakentamisen ammattilaisia ja nykyinen puolisoni on myös taitava käsistään. Porukalla paikan hoitaminen on onnistunut ja tuntuu pahalta ajatella sitä vaihetta, kun emme enää siihen pysty. Seuraava sukupolvi tuskin on niin kiinnostunut paikasta, että ottaa sen vastuulleen.
Meidän talo on kyllä talvet kylmillään - vain wc-tilassa on peruslämpö. Eihän se nyt niin kivaa ole talvella mennä taloon, kun sisällä voi olla -12, mutta meillä on takkamuurit ja pattereita - ja lampaannahkavällyt ja untuvamakuu-pussit - niillä mennään.
Kiva kuulla, että löytyy muitakin samanhenkisiä. Vähän vitsinähän sitä on joutunut itseään pitämään näine mieltymyksineen, mutta mitä väliä.
Voi olla että ei ole kauaa, yksi kansanedustajaehdokas jo lehdissä valittaa kun ei vielä uskalla astua "avioon".
Kun häpeää ajatusta suudelmasta ja häätanssista.
Voihan se olla myös nerokas vaalilause sukupuolisesti ja Suomalaisgeneettisesti (Olikohan korrekti ilmaus) poikkeavalta.
Stadille käy kohta niin että tulee toinen "Romanialaistapaus", on kaksi asiaa mihin ei uskalleta ottaa enemmistön mukaista kantaa.
H.
Viime kesänä mustikkametsässä tuli vastaan pariskunta, jolla oli hienot hirvikärpässuojat. Vanhat sukkahousut, joihin oli leikattu pyöreät silmäaukot.
Tulin alkujärkytyksen jälkeen aika hyväntuuliseksi, naurattaa vieläkin.
Mitä ihailtavaa on suomalaisessa genetiikassa? Ihme tauteja, joita ei muualla maailmassa sitten olekaan ihmisten vaivana.
Tutkijat ainakin ihailevat Suomalaisuutta.
Geenitutkijat.
Mistä minä tiedän? Osaan vain katsoa silmilläni.
H.
Onhan meillä 36 ihan ommoo taatiakin, kun taidetaan useimmat olla sukulaisia seitsemännen kirnunvirutusveden kautta.
Eiköhän säästäväisytys normaalijärjen rajoissa ole pelkästään positiivista.
Nykyisin päätyy valtavasti turhaanostettua ruokaa kaatopaikoille, onko se viisasta?
Ihan tyhmää heittää jätteisiin viimeistä myyntipäivää näyttävät tuotteet, saati useinmiten jo ylittänyttä. Asiantuntijoidenkin mukaan ihminen voi käyttää aistejaan päättäessään, mikä on vielä syötävävää.
Toinen asia on sitten sairalloinen säästäväisyys, Siihen saattaa langeta rikkaista rikkainkin. Kun pankkitili pankissa vain kasvaa, leikkaa nuukajussi vessapaperin halki, että säästyy. Jättää vessan vetämättä, no, siitä voi putkimies saada toitä. Lisää keittoon vettä, jos sattuu tulemaan yllätysvieraita, makua nyt sitten liemessä tuskin onkaan. Siivouttaa huusholliaan tuttavanaisella, antaa palkaksi vanhoja lumppujaan. ://
Lopuksi lapsettomalle saapuu perijätär junalla, ei ehdi hautajaisiin, mutta ehtii perinnönjaolle.
En ole sukulainen, vaan ihmettelevä tutun jälkeläinen.
Entäpä nuo JWH-huumeporukat
jotka kiitettävän ahkerasti vierailevat yksinäistenkin vanhusten luona
Täällä on ainakin aika tutuksi tullut tämä itäslaavilainen rahan, asiapapereiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus
Ajan hämärästä ajan hämärään, tottahan se on ihmiselossa.
En minä ihmisiä moiti, avun tarpeessa olevia on todella paljon nyky-Suomessa.
Erittäin kurjaa niillä ihmisillä jotka joutuvat hengellään maksamaan petosporukoiden hommat.
Sama herkku lienee kuin Hitlerillä aikoinaan...
Voiko häntäkään oikeastaan syyttää mistään - toteutti vain 30-luvun politiikkaa.
Jos joku on nuuka ja säästäväinen, miksi siitä tehdään ympäristön murhe. Vihan kohde. Ja perintöFantasiat ja -jutut elää sangen vahvoina jonkun kansanosan jutuissa. Nykynuoretkin voisi mielestäni käyttää omia voimiaan ja koulutettuja nuppejaan omin voimin tehtyyn työhön mieluummin kuin täydellisten rikosten suunnitteluun. Eikö noita rötösherroja tässäkin maassa liene tarpeeksi entuudestaan.
Totuus kuitenkin lienee että mikään huusholli tai talo ei pysy pystyssä ellei kukaan pidä rahapussistaan kiinni.
Notta vähän sentään rajoja noille lapsukaisille.....
Säästäväisyys?
Subjektiivinen tuntumus?
Yhden säästäväisyys voi olla toisen tuhlausta.
Eiköhän se ole henkilökohtainen tunnekysymys?
Onko säästäväisyyttä jos tänään, kulutusratkaisua tehdessä, ajattelee asiaa pitemmällä tähtäyksellä?
En pidä itseäni säästäväisenä.
En ole koskaan säästänyt mutta olen pyrkinyt mielestäni järkeviin ratkaisuihin tarkoituksena saada käytetylle rahalle vähintään tyydyttävä vastike.
Joskus vastikkeen arvioinnissa menee pieleen.
Halvempi ratkaisu ei aina olekaan kokonaistaloudellisesti järkevin.
Pelkästään se että sattuisi olemaan rahaa käytettävissä ei mielestäni ole rahan käytön syy vaan minun käsitteistössäni tuhlausta.
ET-lehden 5:n ryhmän luokittelun mukaan kuulumme nuukailijoiden 14%:n ryhmään.
Meille on yhdentekevää mitä muut meistä ajattelevat.
Kaupassa katson yksikköhinnat mutta jos meidän molempien mieli tekee Kuuban kiertomatkalle niin sinne mennään.
Joku tärkeysjärjestyshän asioilla pitää olla!
Vaimoni on vaikeampi tapaus.
Joudun toistuvasti kannustamaan hänen mielestään edullisissa hankinnoissa.
Jos tämä tilaisuus ei toistu ja tuolle on käyttöä niin ota saman tien useampia!
Esimerkiksi kerran palatessaan tyttöjen joulumarkkinamatkalta Berliinistä rajoittuivat ostokset kahteen ristipistotyösettiin.
"Katso, mukana langat ja kehykset samaan hintaan kuin meillä maksaa pelkkä pohja"!
Selvyyden vuoksi, rouvan luottokortissa oli käyttämätöntä varaa useampi tonni enkä minä ole koskaan katsonut hänen kulujaan.
Mielestäni ei ole pihistämistä mutta joskus liikkuu järkevän rajamailla.