Olen perheellinen nainen ja rakastunut itseäni vanhempaan naiseen. Mieheni kanssa olen tilanteesta puhunut paljonkin, ja hän tuntuu hyväksyvän tilanteen. Viimeiset neljä kk elämäni on ollut aika sekaisin, enkä saa asioitani kunnolla hoidettua, kun pyörittelen mielessäni jatkuvasti tätä ihastukseni ja minun kuvioita.
En tiedä ihastukseni ajatuksia minusta, kuitenkin hän ilmeisesti pitää minua jonkunlaisena ystävänään. Joskus joitakin hassuja vihjauksia hän on heittänyt, mutta pian taas niiden jälkeen ollut kuin välillämme ei mitään koskaan olisi ollutkaan.
Olen yrittänyt kertoa muutamaan otteeseen tunteistani, mutta koska hän "teeskentelee" ettei tajua mistä puhun, asian vääntäminen rautalangasta on vaikeaa. Asiaa hankaloittaa se, että hän luultavasti pitää minua heterona tiettyjen kommenttieni jälkeen. Argh, miten olenkaan osannut sotkea asiani näin lahjakkaasti! En vain osannut kuvitella, että joku nainen saa pääni ja elämäni näin sekaisin tässä elämäntilanteessa
En hänen kanssaan mitään parisuhdetta halua, ihastukseni on myös perheellinen nainen. Hän on kertonut, että miestään kohtaan hänellä ei ole mitään tunteita, tottapuhuen mies on kuulemani mukaan aivan paskiainen, joten sen voin helposti sivuuttaa.
Toiveuntani on, että välillämme olisi jotain ystävyyttä vahvempaa, jotakin lämmintä, sakeaa, erittäin läheistä ja eroottissävytteistä. Hänen lähellä olonsa tuntuu vatsanpohjassa ihanalta ja kuumalta, haluaisin niin paljon enemmän mitä nyt välillämme on!
Kaikenlisäksi tunnustan olevani hänestä jonkin verran mustasukkainen. Tietäisinpä, miten jatkaa tästä! Neuvokaa minua, ehdottakaa miten teistä olisi viisainta toimia. Tilanne on nämä tämän vuoden kuukaudet pysynyt samanlaisena, ja tuntuu että pääni eikä sen enemmin elämänikään kestä enää tällaista.
En tiedä ihastukseni ajatuksia minusta, kuitenkin hän ilmeisesti pitää minua jonkunlaisena ystävänään. Joskus joitakin hassuja vihjauksia hän on heittänyt, mutta pian taas niiden jälkeen ollut kuin välillämme ei mitään koskaan olisi ollutkaan.
Olen yrittänyt kertoa muutamaan otteeseen tunteistani, mutta koska hän "teeskentelee" ettei tajua mistä puhun, asian vääntäminen rautalangasta on vaikeaa. Asiaa hankaloittaa se, että hän luultavasti pitää minua heterona tiettyjen kommenttieni jälkeen. Argh, miten olenkaan osannut sotkea asiani näin lahjakkaasti! En vain osannut kuvitella, että joku nainen saa pääni ja elämäni näin sekaisin tässä elämäntilanteessa
En hänen kanssaan mitään parisuhdetta halua, ihastukseni on myös perheellinen nainen. Hän on kertonut, että miestään kohtaan hänellä ei ole mitään tunteita, tottapuhuen mies on kuulemani mukaan aivan paskiainen, joten sen voin helposti sivuuttaa.
Toiveuntani on, että välillämme olisi jotain ystävyyttä vahvempaa, jotakin lämmintä, sakeaa, erittäin läheistä ja eroottissävytteistä. Hänen lähellä olonsa tuntuu vatsanpohjassa ihanalta ja kuumalta, haluaisin niin paljon enemmän mitä nyt välillämme on!
Kaikenlisäksi tunnustan olevani hänestä jonkin verran mustasukkainen. Tietäisinpä, miten jatkaa tästä! Neuvokaa minua, ehdottakaa miten teistä olisi viisainta toimia. Tilanne on nämä tämän vuoden kuukaudet pysynyt samanlaisena, ja tuntuu että pääni eikä sen enemmin elämänikään kestä enää tällaista.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Millaisessa tilanteessa hän on kertonut sinulle ettei hänellä ole tunteita miestään kohtaan? Kuulostaa lähes identtiseltä tilanteelta kuin missä itse olen, paitsi haaveilen jopa parisuhteesta... Minäkin olen yrittänyt päästä irti, mutta hän on niin vastustamaton ja lisäksi vihjailee, mutten satavarmasti silti osaa uskoa että on molemminpuolista. Itse tarvitsisin juuri tuota rautalangasta vääntämistä, että uskaltaisin seuraavan askeleen ottaa.
Niin minäkin tarvitsisin sieltä toiselta osapuolelta vahvistusta, ja selkeää sellaista, että uskaltaisin "vääntää rautalangasta". Puheita mieheen liittyen olen kuullut muutamiakin kertoja.
Kerro tarkemmin tilanteestasi meagain!?
Ja hänkö on bi? Omituiselta kuulostaa tämä kuvio, ei tuosta mitään hyvää tule, ei millään pahalla. Kummalta kuulostaa että joku sanois ettei ole mitään tunteita toista kohtaan ja kuitenkin olis sen kanssa, ei kov in uskottavaa hei.
Olenhan itsekin miehen kanssa ja ihan muunlaisesta elämästä haaveilen. Kuvio on varmasti kumma, mutta on sitä kummempaakin kuultu. Tämän naisen suuntauksesta en tiedä yhtään mitään. Mutta se on varmaa, että välillämme on jotain ollut, enkä tiedä mitä, ja onko yhä.
Kenenkään parisuhdetta en halua rikkoa, en edes suhdetta halua, mutta onhan sitä monenlaisia vaihtoehtoja nykypäivän maailmassa. Ja ihan niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ainakin oma mieheni suhtautuu ajatuksiini suopeasti, miksen siis voisi haaveilla etteikö se sopisi hänen miehelleen myös. Niinhän se ei silti välttämättä ole.
Painotan, että tämä mies ei tässä vaiheessa ole se ongelma numero yksi, kun ongelmana on yleensäkin asian esille ottaminen. Tuntuu niin vaikealta ajatukselta yhtäkkiä alkaa kertomaan, että hei mä olen suhun rakastunut, mitäs siitä ajattelet ja mahtaako sulla olla mitään tunteita minua kohtaan.... ja siinä yhteydessä puhuttaisiin varmaan miehetkin ja parisuhteet selviksi.
ReadMyEyes - oletteko pitkään olleet miehesi kanssa?
Minunkin ihastukseni on hiukan vanhempi...
Olen ollut mieheni kanssa n. 10 vuotta. Aika vilkas keskustelu tästä kehkeytyi :)
Mitä jos hakisit seuraa muista sitoutumattomista bisseistä?
Kun ei vaan kiinnosta. Juuri tämä työkaverini sattuu olemaan tunteideni kohde, enkä sitä pysty vaihtamaan noin vain. En muutenkaan ihastu helposti. Eikä pieneltä paikkakunnalta uusia tuttavuuksia löydy noin vain.
Edellinen siis nikiltä ReadMyEyes
Ei tuohon voi sanoa kuin tee jotain konkreettista - kerro tunteista, astu hänen reviirilleen, tai anna olla ja ota etäisyyttä, keskity omaan elämääsi.
Tuskin sinä täältä palstalta tämän kummempaa vastausta löydät. Tiedät kyllä itse mitä voit asian eteen tehdä, eikös?
Spekuloida voi loputtomiin, mutta se on vain arvailua, toisen pään sisään ei pääse, ja on ihan turha lähteä tulkitsemaan sanoja ja eleitä niin kuin niissä olisi jotakin salattua merkitystä. Kokemusta on ... auts!!
Ei näitä asioita palstoilla ratkota, vaan ihan toisen kanssa suoraan puhumalla. Ihmisiä taitaa vain viehättää tällaiset jännitteet ja selvittämättömät tunnemöykyt. Energiaa voisi tuhlata johonkin rakentavampaankin.
Oletko miettinyt mitä tämä sinulle kertoo elämästäsi, tämä jahkailu ja haaveilu? mitä sinulta puuttuu? Voisitko kääntää tämän oman parisuhteesi eduksi? Vai olisiko muutoksen paikka?
Tuntuu, että olet kovasti vasta matkalla jonnekin, anteeksi vaan.
Älä lopeta kirjoittelemista silti... On muitakin samassa tilanteessa olevia ja tällaiset kirjoitukset auttavat meitä. Tunteilleen ei voi mitään. Olen yrittänyt jo pitkään. Välillä parempia aikoja, ettei kokoajan pyöri mielessä, mutta kun toista näkee kokoajan niin on vaikeaa. Eikä halua rikkoa perheitä. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista että "ota tai jätä". Koita kuitenkin nauttia ihastuksesta ja joko toteat itsellesi että se on vain pääsi sisällä tapahtuvaa, tai sitten teet asialle jotain, mutta älä kiirehdi, ettet pelästytä toista.
Tunteille ei voi mitään, mutta sille voi, miten tunteisiin reagoi. En kannata hiljaa etenemistä = velloa tilanteessa kuukausi kaupalla. Energiaa menee hukkaan.
Parasta olisi, jos tämä toinen osapuoli tajuaisi, mistä on kyse ja tarttuisi sitten "härkää sarvista". Sitä varmaan aloittajakin toivoisi. Vaikuttaa, että hän kirjoitti tänne lähinnä purkaakseen tilannettaan/ahdistustaan.
Ihan kuin hän olisi jokin kaarnalaiva, jota virta kuljettaa. "Jos se toinen tekisi... jos jotakin tapahtuisi" "en voi tunteilleni mitään".
Aikuisen ihmisen pitää ottaa itse vastuu omista tunteistaan ja teoistaan. Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kuin tämä ihminen itse. Asiat eivät järjesty, ellei niitä järjestä.
Puolustan nyt keskustelua sivusta seuranneena aloittajaa. Hän ei varmaankaan ajattele olevansa kaarnalaiva virran vietävissä, mutta pohdiskelee, olisiko viisasta toimia tai tehdä jotakin vai jättää toimimatta. Ajatuksia ennen ratkaisevaa hetkeä. Siihen on tullut monenlaisia kannanottoja, toivottavasti saamme vielä kuulla mihin hän itse päätyy.
Parempaa telenovelleahan tämä on kuin mitä tv:stä näytetään ;)
"Olisiko viisasta tehdä näin... vai järkevää olla tekemättä noin..." Fiksua pohdintaa noin periaatteessa ja melkeinpä missä tahansa muussa tilanteessa, mutta soveltuuko ohjenuoraksi tässä ap:n tapauksessa??? Taitaa olla arvioitavissa vasta jälkikäteen.
Voi olla järkevää olla toimimatta ja keksiä sille miljoona hyveellistä perustetta vahvistukseksi, mutta tyytyykö sielu ja sydän sellaiseen?
Mihin tämä ketju hävisi tuolta naapuripalstalta??? Ihmettelee hän...
ja itselleen vastaa, että olikin tullut jo takaisin *hups* :) Soriiii....
Kuinkahan moni päätyy toimimaan kun tuntuu, että nämä jahkaaja ihmiset pyörivät täällä vuodesta toiseen. Välillä olen näin palstoja seuranneena bongannut jopa samoilta ihmisiltä uusia aloituksia pitkän ajan jälkeen - samassa tilanteessa. No ehkä ollaan halattu tai jotain. Ja yleensä otsikossa jotakin "Sekaisin" tapaista.
Kannustavia ja ikäviä vastauksia, molemmista olen kokenut hyötyneeni joten kiitos kaikille kommentoineille!
Olen pyytänyt ihastustani lauantaina ulos syömään ja istumaan iltaa, ja olen päätökseni tehnyt. Kerron tunnoistani, en pyydä häneltä mitään. En edes kysy hänen omista ajatuksistaan, hän kertoo jos haluaa. Luulen, että kertominen keventää sydäntäni, ja saattaa jopa "puhkaista kuplan". Toivottavasti tämä ei vaaranna ystävyyttämme, mutta hän on niin sydämellinen ihminen, että en oikeastaan pelkää sitäkään.
(Edellinen viesti oli ilmestynyt jo ennen tämän kirjoittamista -vastasin ensin Lesbot-puolelle. Tilanne on minulle uusi, en ole aiemmin jahkaillut asioitani millään palstoilla, ja nytkin päätin toimia kuten kerroin. Loppu tapahtuu siten kuin on tapahtuakseen... Kiitos vielä kaikille vastanneille, sain paljon uutta mietittävää itsestäni, etetnkin kriittissävyisistä viesteistä. Teitä kannustavia vastaajia haluaisin kiittää halauksen kera. Aina uudelle alueelle hypättäessä elämässä sitä huomaa olevansa niin keskeneräinen. Kasvua toivottavasti tapahtuu, ja te vastanneet annoitte ensisysäyksen sille!)
Kiitos itsellesi... samanlaisessa tilanteessa on monia ja tällaiset aloitukset auttavat ja rohkaisevat varmasti. Kukapa sitä koskaan tietää, mistä niitä sopivasti persauksille potkaisevia löytyy! Tsemppiä yhteiselle tutkimusretkelle :D
Pitäiskö hankkia oma elämä, kun on pitkin päivää mietityttänyt sun ja ystäväsi kohtaaminen :D Toivon sydämestäni, että tapaaminen vastasi odotuksiasi, ja enemmänkin...
No hei kaikille ja kiitos mielenkiinnosta!
Tapaaminen oli täydellinen, oloni on aivan höyhenenkevyt. Puhuminen oli ihmeen helppoa, siihen varmasti oli auttanut tämä täällä tapahtunut asioiden pyörittely ja oman mielipiteen vahvistuminen, että se mitä meinaan tehdä, on hyvää ja oikein.
Kun aloin tunteistani puhumaan, ystäväni kertoi arvanneensa jo aiemmista vihjailuistani minulla joitain tunteita olevan, mutta ei siitä huolimatta uskaltanut luottaa aavistuksiina.
Olin kuulemma kuitenkin ollut niin vaikeaselkoinen, että välillä hän ajatteli vain kuvitelleensa. Hän oli kovin hiljainen, mutta silmissä oli jotenkin uskomattoman onnellinen ilme. Tuijottelimme toisiamme melkein kokoajan silmiin ja olimme hiljaa, toisin kuin yleensä. Jotain pakahduttavan kaunista ja ihanaa se oli, siihen hetkeen en muuta kaivannutkaan. Tuntui kuin välillämme olisi ollut sähköä vaikka Suomen energiantarpeiksi, siinä se vain oli ja väreili. Itselleni illallinen ei oikein maistunut, sillä olisin melkein voinut oksentaa onnesta. Joimme pari lasia viiniä, rentouduimme hieman ja silmissämme pilkahteli.
Mitään mistään tulevasta emme puhuneet, ystäväni ei myöskään kertonut omista tunteistaan varsinaisesti. Hän vain sanoi, että on aina tiennyt minun olevan aivan erityinen nainen. Vaistoni mukaan noihin sanoihin sisältyy paljon, hän sanoi ne sellainen katse silmissään, että ajattelin putoavani penkiltä.
Hymyillen ja kepein askelin lähdimme lopulta kotiin, ehkä hieman viivytellen, ehkä hieman vastentahtoisesti. Poistuessamme ravintolasta, olo oli kuin olisi ollut huumaantunut usemmastakin viinilasillisesta. Ennen eron hetkeä halasimme toisiamme ensimmäistä kertaa (hän tuoksui taivaalliselta) ja suutelin häntä pikaisesti kun se tuntui luontevalta ja hyvältä.
Yllättävää tässä tilanteessa oli se, miten ujoksi sitä vetää ihmisen tällaisten asioiden äärellä. Tunne oli suurinpiirtein sama, kuin 13-vuotiaana ensitreffeillä, paitsi miljoona kertaa voimakkaampi. Yhtään en tiedä tulevasta, mutta minulla on kevyt tunne siitä, enkä huolta kanna siitä. Luotan, että asiat menevät tästä eteenpäin omalla painollaan.
Ihanaa !!! Ooon niin onnellinen sun puolestas. Kunpa pystyisin itse samaan ;)
Toivotaan, että jatkuu. Jään kuulolle.
Ziiisös sun kanssasi, nainen... Olet melkoinen Amorin lempilapsi :)) Kaikkea hyvää sulle/teille!
Merkillinen ajatus!
Merkillistä täällä on vain ne mun hipstersit :-))
Upeeta! :) Olisinpa itsekin yhtä rohkea, mutta enhän mää oo...Tsemppiä sulle! Jatkoviestejä odotellessa ;)
Mihin odotat jatkoa??
Olisipa kiva tietää miten kävi tämän tarinan kanssa :)
Mäkin odotan (innolla) jatkokuulumisia, mutta seuraavan kerran kun tapaan viehättävän naisen, ajatelin varmistaa että minä luen näitä palstoja ja että toivon, merkitsisin hänelle sen verran että jättäisi meidän kahden väliset asiat tarinoimatta, käyttäisi mahdollista kertynytta viisauttaan viisaasti. Ts. ei retostelisi täällä kaikelle kansalle tuntemuksiaan, kaikille vaikka kuinka kauniita ne olisivatkin.
Viisautta on mielestäni rakentava kommentointi epävarmoille, eikä toimia täällä mielikuvitusmaailmassa mielikuvien luojana lipevällä kielenkäytöllä.
Aloittaja, jos näin monen kuukauden päästä vaivaudut tulemaan lukemaan tätä tekstiäsi, jota olet höystänyt, kertoisitko, mikä saa sinut kirjoittamaan näitä? Mulle tämä on oikeasti vierasta ja punastelen ajatuksestakin. Mutta itse asia ei ole vieras ollenkaan, ja mieluummin hoidan nämä ystävieni (suvaitsevaisten) kanssa / pistän sydämeeni tapahtumat.
teksti tuntuu päiväunelta.
Minun mielestäni tekstin kirjoittaminen on ollut ihan ok, koska se ei kuitenkaan ole niin tarkka että siitä ketään voisi tunnistaa. Ja en muuten ole ap. Selailin vain vanhoja tekstejä ja jälleen pisti silmiini. Kyllä näitä lukee muutkin kuin itse kirjoittajat. Ja ei ole pakko lukea/vastata jos sinua ei kiinnosta.
Tarkoitit varmaan edelliselle. Mistäs tiedät ettei siitä voinut tunnistaa? Muuten, aika tarkka kuvaus tapahtumista btw.
Niin, en sano että itseni tunnistaisin, mutta ajattelin itseni tuon toisen tilalle ://
Olen kerran tunnistanut itseni yhdestä keskustelupalstan kirjoituksesta. Tilanne ei ollut yhtään tämän kaltainen, ihan muu. Mutta kummalliseltahan se tuntui, miksi kirjoittaja kertoi minuun liittyviä asioita tuntemattomalle suurelle yleisölle, mutta tunsin itseni jollain oudolla tavalla samalla myös tirkistelijäksi, vaikka kirjoituksessa puhuttiin minusta! Erittäin outo kokemus kyllä.
Täysin sama juttu mullakin. Mutta hän hän aloitti, joka leikin aloittaa jne....
Siksi vastasinkin kuten edellä.