Istun hiljaa yksin tässä
Avaruudessa päättymättömässä
Ajatuksein lentää, juoksee
Tunnontuskain ne saaneet on luokseen
Elontaival käy raskaaksi mäessä
On sieluin eksyksissä ajassa, iäisyydessä
Kuin tuska suuri on ruumin kolhun
Se nöyrtyy edessä tän sieluni solmun
Mut matkani tää ei pääty vielä
Viel' toivon, uskon olet jossakin siellä
On matka tää, täynnä kurjuutta, ikävää
Kuin ikijää, se hohkaa kylmää jäätävää
Nyt painan pään vasten untuvaa, lämpimään
Unelmiini jään, hetkeks pois täältä, käyn lepäämään
Kun aamu käy kera kasteen ja valon
Onko sieluni täys, löysinkö taas sen tunteen ja elämän palon.
:)
Avaruudessa päättymättömässä
Ajatuksein lentää, juoksee
Tunnontuskain ne saaneet on luokseen
Elontaival käy raskaaksi mäessä
On sieluin eksyksissä ajassa, iäisyydessä
Kuin tuska suuri on ruumin kolhun
Se nöyrtyy edessä tän sieluni solmun
Mut matkani tää ei pääty vielä
Viel' toivon, uskon olet jossakin siellä
On matka tää, täynnä kurjuutta, ikävää
Kuin ikijää, se hohkaa kylmää jäätävää
Nyt painan pään vasten untuvaa, lämpimään
Unelmiini jään, hetkeks pois täältä, käyn lepäämään
Kun aamu käy kera kasteen ja valon
Onko sieluni täys, löysinkö taas sen tunteen ja elämän palon.
:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakkaus
vain voi särky olla
Sielun
kahden palon
: ) ( :