Jossain aiemmassa keskustelussa tuli kommentti että vanhempi nainen olettaa/odottaa aloitetta nuoremmalta, koska pelkää että nuorempi saattaa pitää häntä "liian" vanhana ja näin ollen nuoremman tulisi avata peli.
Ja tarkoita tässä ikäerolla sellaista 10 vuotta tai enemmän.
Mun mielestä tämä on vähän kakspiippunen juttu. Toisaalta itse ajattelen että vanhemman "kuuluisi" ottaa homma haltuun vanhemman "oikeudella" , viisaudella ja kokemuksella. Tyyliin "mie vien, sie vikiset" (t'ästä itse haaveilen;)).
Mutta tässä aiemmassakin tapauksessa vanhempi ajattelee että aloite olisi nuoremman tehtävä, ikään kuin vanhempi kokisi olevansa altavastaaja asemassa vanhemman ikänsä takia.
Sitten olen kuullut sellaistakin kamalaa (onneksi harvoin), että vanhempi osapuoli ei osaa ottaa nuoremman aloitetta todesta, eli taas kokee ikänsä heikkoutena.
Mitäs muut olette mielta? Eikö tästä kannattaisi avautua jos vaikka opimme kohtaamaan toisiamme paremmin?
Ja tarkoita tässä ikäerolla sellaista 10 vuotta tai enemmän.
Mun mielestä tämä on vähän kakspiippunen juttu. Toisaalta itse ajattelen että vanhemman "kuuluisi" ottaa homma haltuun vanhemman "oikeudella" , viisaudella ja kokemuksella. Tyyliin "mie vien, sie vikiset" (t'ästä itse haaveilen;)).
Mutta tässä aiemmassakin tapauksessa vanhempi ajattelee että aloite olisi nuoremman tehtävä, ikään kuin vanhempi kokisi olevansa altavastaaja asemassa vanhemman ikänsä takia.
Sitten olen kuullut sellaistakin kamalaa (onneksi harvoin), että vanhempi osapuoli ei osaa ottaa nuoremman aloitetta todesta, eli taas kokee ikänsä heikkoutena.
Mitäs muut olette mielta? Eikö tästä kannattaisi avautua jos vaikka opimme kohtaamaan toisiamme paremmin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Epäilen, että tähän ei löydy mitään patenttiratkaisua. Ihmisten tilanteet ovat niin erilaisia. Voi olla, että vanhempi kokee aloitteen tekemisen ongelmallisemmaksi monesti juuri siksi, että hän ei ole varma, kelpaako toiselle "niin vanha" tai onko toinen riittävän kypsä suhteeseen hänen kanssaan. Toisaalta taas nuorempi voi pelätä aloitteen tekoa siksi, että hän pelkää mahdollisen kokemattomuutensa tai erilaisen elämäntilanteen karkoittavan toisen pois. Mutta toisaalta, voihan toki olla, että nuorempi onkin näissä asioissa kokeneempi iästä huolimatta. Tai sitten voi olla, että ihmisten luonne vaikuttaa enemmän kuin ikä tai edes kokeneisuus. Toiset ovat vain luontevampia aloitteentekijöitä kuin toiset. Itse esimerkiksi olen melko ujo ja peräännyn nopeasti, jos en saa reaktiota. En kuitenkaan sano, ettei ikä ole ollenkaan merkityksellinen, koska ihmiset ihan oikeasti miettivät näitä asioita, mutta jotenkin toivoisin, että sillä olisi vähemmän merkitystä. Itse en usko, että eri-ikäisten parisuhteessa aina vanhempi dominoisi tai olisi jonkinlainen äitihahmo, vaikka voihan toki niinkin joissain suhteessa olla. Olisi kuitenkin vaikea kuvitella, että itselläni kävisi niin, vaikka eläisinkin suhteessa itseäni huomattavasti vanhemman tai nuoremman kanssa.
Vanhempi tekee aloitteen. Näin toivon.
Riippuu ihan persoonista, kummalle se on luontevampaa tehdä aloite, miten keskinäiset kemiat toimivat, jne. Minusta ikä ei liity siihen mitenkään.
Luulen, että ikäerolla todellakin on merkitystä aloitteellisuuden suhteen ainakin siinä tapauksessa, että vanhempi osapuoli on esim. sitä sukupolvea, jolle nämä seksuaalisuusasiat ovat muutenkin vähän tabuja. Ja veikkaanpa, ihan näin by the way, että heidän joukosta löytyy myös kaappilesboja, jotka ovat aikoinaan menneet naimisiin ja perustaneet perheen haalineet kasaan talot, mökit, veneet jne., koska muuta vaihtoehtoa ei tosiasiallisesti ole ollut. Sosiaalinen paine, yhteisöllisyys yms. ovat painaneet vaakakupissa eniten.
Jos vanhempi osapuoli potee vielä jotain ikäkriisiä (vähättelemättä ollenkaan!), niin eipä siinä varmaan kovin hanakasti lähde aloitteita tekemään... testailee varmaan ja osoittaa kiinnostusta, mutta jättää takaportin auki, että voikin luikahtaa tilanteesta, jos alkaa pelottaa ;) Nuorempien on oltava aloitteellisia, jos meinaa saada tilanteelle jotain suuntaa.
Totta kai nämä on suurimmaksi osaksi luonnekysymyksiä, mut jos vertaa vaikka tohon tylsään (hekoheko) heteromaailmaan, niin siellä on ihan itsestäänselvä sääntö että aloite on yleensä miehen. Nainen voi toki halutessaan poiketa kaavasta, mikä sekin on yleensä hyvä juttu.
2 suurinpiirtein samanikäistä naista on samoilla kalkkiviivoilla, ja näin ollen kumpi tahansa tekee aloitteen. Ei ole sellaista tilannetta että toisen "pitäisi" tai " kuuluisi" toimia jotenkin tai odottaa toisen tekevän niin.
Kun on kaksi selkeästi eri-ikäistä naista kyseessä niin tuntuu tulevan asetelma ettei enää olla samoilla viivoilla, ja molemmat kokevat tilanteen ja oman asemansa erilailla, eikä tilanne tunnu enää olevan ollenkaan tasavertainen, ja silti molemmat voivat aivan eri mieltä miten ja kenen kuuluisi toimia ja lopulta voi käydä niin ettei kumpikaan rohkene tehdä mitään.
Eihän tässä voi mitään selkeää ohjenuoraa antaa, mutta kiinnostavaa kuulla miten kukin tilanteen ja asetelmaan omalla kohdallaan kokee.
Olen sitä mieltä, että periaatteessa kumpi vaan voi tehdä aloitteen, riippuu paljon myös persoonista ja tilanteista.
Itse olen tehnyt nuorempana vanhemmille naisille aloitteita ja vanhemmat naiset minulle eli nuoremmalle.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tälläiset ikäkriisi-ihmiset (olen sulle liian vanha-tyypit) ovat äärettömän vaikeita ja heidän kanssaan on äärettömän hankala seurustella (kokemusta useammasta ikäkriisi-naisesta).
Niin, että jos vastaan tulee vielä nainen, joka taas valittelee huonon itsetunnon takia, että on liian vanha tai yrittää todistella viehätysvoimaansa itselleen (ja muille), niin minun puolelta se on saman tien loppu. Olen niin äärettömän kypsääntynyt näihin ikäkriisinaisiin.
Paljon kivempaa, jos naisella on terve itsetunto riippumatta onko nuorempi vai vanhempi.
Mun exän kohdalla minä vanhempana tein aloitteen. Ikä eroa 9 vuotta. Kyl siitä jälkeenpäin keskusteltiin et vaivaako kumpaakaan, mutta kummallekkin oli ok jos vain meistä kummallakin on hyvä olla. Sittemmin kyl erottiin just siitä syystä et nuorempi ei ollukkaan valmis vie vakituiseen suhteeseen. Paljon olikin vie kokematta....
Tuo ikäasetelma tuo tosiaan pienen lisähaasteen kiinnostuksen osoittamiseen ja toisen ihmisen lähestymiseen. Ikään kuin se ei olisi muutenkin jo ongelmallista...
Kokemukseni mukaan vanhempi osapuoli on usein varovaisempi ja saattaa ottaa metsästettävän, perinteisen naisen roolin. Tulee lähemmäs, mutta hetken päästä etääntyy. Ja tarkoitan nyt siis ikäeroa joka on yli 10v. Vanhempi ei ehkä usko, että nuorempi on kiinnostunut hänestä sillä tavalla.
Niin kuin joku tuossa mainitsikin, kyse on varmasti eri sukupolvista. Jos on elänyt vuosikymmeniä maailmassa, jossa homoja ei ole, voi nainen tuntea itsensä araksi. On opetettu että homous on sairaus ja rikos. Hän ei ole tottunut saamaan huomiota toisilta naisilta, ts. pelin "säännöt" ovat hakusessa. Jos siis on niin sanottu late bloomer.
Nuoremman osoittama kiinnostus imartelee, mutta miten vastata siihen? Kasvoja menettämättä?
Itse nuorempana osapuolena toivoisin, että toinenkin ottaisi rohkeammin ohjakset käteen. Kyllä se nuorempi on ihan oikeasti kiinnostunut, ei iästä vaan ihmisestä numeroiden takana. Haaveilen siitä, että vanhempi tulee vastaan ja antautuu mukaan, kokenein ottein ja vahvoin silmin.
Kauniisti sanottu. Itse olen tuo vanhempi ja tosiaankin sukupolvea, josa lesbous oli hävettävää. Tästä tunteesta on todella vaikea päästä eroon Ihastukseni kohde on reilu 20 v nuorempi ja kaikesta päätellen ihastus on kyllä molemminpuoleista. Itse olen kypsynyt asiaan vasta pikkuhiljaa laskemalla yhteen 1 1 ja tietyistä vihjailusta aloin päätellä, että missä täsä oikein mennään. En kuitenkaan usko uskaltavani tehdä aloitetta, ikävää mutta totta. En ole kuitenkaan täysin varma toisen tunteista, enkä halua haavoittaa sydäntäni.
Toinen osapuoli on kyllä suoraan sanonut pitävänsä minusta kovasti ja olen vastannut hänelle samoin, mutta se ei vielä riitä, sillä voihan ystävästäkin pitää ??
Toinen asia, miksi aloitetta on vaikea tehdä on se, että kun seurailee täällä näitä juttuja, niin todella moni on sitä mieltä, että yli nelikymppiset ovat jo mummoja, eivätkä he tarvitse minkäänlaista suhdetta. Jos näin moni, kuin täällä, lesbo ajattelee samoin, niin mistä voin olla varma, ettei oma ihastukseni ajattele samoin ? Kas siinä pulma.
Itse olen yli 50, mieleltäni paljon nuorempi. Liikun paljon ja pidän itsestäni muutenkin hyvin huolta, joten olen monen mielestä huomattavasti nuoremman näköinen kuin oikeasti olen.
Muualla maailmassa ollaan jo pitkään tunnustettu se tosiseikka, että vanhemmat OVAT tosi hotteja kaikin puolin... koittakaahan nyt ryhdistäytyä ja tunnustaa oma viehättävyytenne! Vähän pidemmän aikaa maailmaa katselleena luulisi luottavan enemmän itseensä ja tuntemuksiinsa? Samassa ajassa eletään kuitenkin, joku vain on elänyt vähän aiemminkin ja joku jatkaa vielä vähän pidempään, mutta tärkeintä onkin tämä hetki. Ja siinä ollaan yhdessä...
Olen 34v nainen ja ihastunut vähän päälle 5-kymppiseen naiseen. Uskaltaisin satavarmasti tehdä aloitteen, ellemme olisi tutut ympäristöstä, jossa se ei oikein ole sopivaa. Tiedän että hän pitää minusta, mutta uskon hänen olevan hetero. Silti flirttailen hänelle minkä ehdin. Joskus mietin että fiksuna naisena hänen luulisi ymmärtävän mistä minun tunteissani on kyse.
Ihastuin häneen koska koin (ja koen edelleenkin), että olemme samalla aaltopituudella. Kun ihastuu, toinen ihminen on ihastuneen silmissä maailman kaunein juuri sellaisena kuin hän on. Olen tavannut vanhempia naisia, jotka toitottavat omaa nuorekkuuttaan ja hehkuttavat näyttävänsä nuoremmalta kuin mitä ovat. Se on turhaa, koska silloin kun ihminen ihastuu, hän ihastuu ihmiseen juuri sellaisena kuin hän on. Ole siis vain rauhassa ihana oma itsesi :)
Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin meni kyllä perille ;) Se mitä tuossa kirjoituksessani kerroin, eli että näytän monen mielestä nuoremmalta kuin olen, tarkoitti nyt lähinnä sitä, että pelkään hänen pettyvän jos ja kun kuulee ikäni. Jos hän ajattelee ulkoisen olemukseni perusteella, kuten niin monet, että olen nuorempi, niin mitäs sitten kun sanonkin hänelle, että ikää on 52 ?
Itselleni tämä on pienoinen kynnyskysymys. Kaipaan silti kovasti rakkautta ja hellyyttä ja olen sitä mielihyvin myös toiselle antamassa.
Olen samaa mieltä, että ihmisen sisäinen olemus ratkaisee lopulta, mutta kyllä mun on sanottava, että ihailen vanhempia naisia ihan ulkoisin perusteinkin ;) Joistakin vanhemmista naisista vain huokuu sellainen elämänkokemuksen myötä kirkastuva säteily. Ja on upeaa katsoa naista, joka on sinut itsensä kanssa, löytänyt itsensä ja tyylinsä ja osaa kantaa kehonsa sen mukaisesti.
Ikääntyminen voi oikeasti olla kaunista; se tuo olemukseen lisää syvyyttä ja tietynlaista arvokkuutta. Nuorekkuus on hyvä asia silloin, jos sen ymmärretään tarkoittavan avointa ja uteliasta suhtautumista elämään, ajassa ja ajanhengessä elämistä, mutta ei sillä mun mielestä ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.
Ja jos oikein mietin, niin mun on hirmu vaikea käsittää, mitä nuoremmilla muka on sellaista, mitä vanhemmalla ei ole tai voisi olla... Miksi siis vanhemmuus (po. asiaa koskevassa merkityksessä) olisi jotenkin alisteista nuoremmuuteen nähden? Toivottavasti nämä elävän maailman esimerkkitapaukset ja rohkeat Aikuiset Naiset pönkittävät kollektiivisesti kaikkien vanhempien naisten itsetuntoa. Enemmän on elämää kuin numerot antavat ymmärtää!
Eikös tuo ole kahden kauppaa, kumpi vaan sen voi tehdä-yleensä se rohkeampi puoli. Itse tein alotteen nuorempana ja kyllähän siinä selvisi tunteiden olevan molemminpuolisia, ikäeroa 14 vuotta. Nyt hyvin onnellisesti yhdessä =) Ja KYLLÄ- Nainen paranee vanhetessaan!! ;) Olkaa siis ylpeitä itsestänne Naiset =)
Minulle kävi näin: Minua nuorempi (15v.) suuteli minulta jalat alta ihan yllättäin. Kävelin bussi pysäkille metrin ilmassa. Pistin viestin seuraavana päivänä, että olipa suudelmassa tehoa...... Lopputulos on tämä, olemme yhdessä ja naimisissa. Meillä on yhteinen omakotitalo ja eläimet. On myös velat, mutta onneksi myös työt molemmilla. Ikäerolla ei ole merkitystä jos kemiat ja rakkaus iskevät. Näin se vaan menee niin heteroilla kuin meilläkin.
Aikuisissa naisissa on potkua! Tässä ajassa on jotain erikoista... tabut muuttuu tarinoiksi ja rajoja rikotaan monessakin mielessä. Äiti Maata ravistellaan kaikin tavoin, vai onko se Mama itse, kun ravisteleekin meitä??
En lähtisi pokaamaan vanhempaa ellen tietäisi että on samoin suuntautunut ja ainakin vähän kiinnostunut minusta. Se ei vaan kävisi päinsä, ehkä vanhempaan naiseen liittyy jotakin arvokkuutta. Ikäero on minusta muuten ihan jees juttu, meidän lesbojen tarjonta on sen verran pienempi, että jos oikeanlainen osuu kohdalle, ei ole ikään katsominen.
http://www.youtube.com/watch?v=1o4NsLukxyA
tässä esimerkkivideossa tuomariäänet menevät nuoremmalle aktiivisuuden perusteella,mutta ei vanhempikaan ihan lahnaksi jää. ihan jees leffa ja sopii siihen teemaan, mikä täällä tuntuu olevan pinnassa yhdellä ja toisella.
Mul meni puolet tota pätkää katellessa siihen kun mietin kumpi heistä on se vanhempi:D Mut ilmeisesti tummempi, katseen perusteella.
Mikä toi leffa muuten on?
Die Konkurrentin :)
Itseäni ei niinkään huoleta ikäero, sillä se on se ja sama, mutta sen sijaan mietityttää se, että itse olen se kokemattomampi osapuoli. En tiedä, miten minua huomattavasti kokeneempi nainen suhtautuu sellaiseen, enkä oikeastaan edes osaa tehdä aloitetta, vihjailla vain. Harmittavinta tässä on se, että olen jo ihan aikuinen nainen, mutta tunnen olevani lapsen asemassa siinä, mitä tulee naisen romanttiseen lähestymiseen. Vaikka tämänhetkinen kiinnostuksen kohteeni onkin minua vanhempi, en usko, että iällä on juuri mitään tekemistä tämän asian kanssa. Enemmän taitaa merkitä iän tuoma kokemus ja varmuus naisten kanssa - tai sitten sen puuttuminen.
Itse olen 23-vuotias ja jumaloin 40-50-vuotiaita naisia... Olen ikäistäni nuoremman näköinen, sillä olen lyhyt, siro ja hieman "lapsen kasvoinen"...
En ikimaailmassa uskaltaisi tehdä aloitetta... Mutta sellaiset arvonsa tuntevat, älykkäät, kokeneet ja itsestään huolehtivat (en tarkoita mitään väkisin nuorennettuja, vaan tavallisia naisia jotka laittautuvat aamulla puolituntia-tunnin ja tietävät mitkä vaatteet sopivat heille) ovat vain upeita, kerta kaikkiaan upeita. Mutta sellaisista väkinäisen nuorekkaista en välitä... :)
En tajua miten kypsät, upeat naisert voivat kokea olevansa altavastaajan asemassa, nuoriin rimpuloihin verrattuna :b
Minä "vanhempana" naisena koen kyllä melkoisen vaikeaksi aloitteen tekemisen. Olen ihastunut itseäni 12 vuotta nuorempaan naiseen, joka on hyvin ujo luonteeltaan. Olemme pitäneet melko tiiviisti yhteyttä jonkin aikaa, lähinnä sähköpostitse. Pelkään säikyttäväni hänet karkuun liiallisella innokkuudella, joten en uskalla suoraan tunnustaa, että minulla on tunteita häntä kohtaan. Olen viesteissäni kyllä vihjaillut aika paljon, ja kertonut pitäväni hänestä, mutta mitään varsinaisia tunnustuksia en ole tehnyt.
Jännitän kuin teini-ikäinen tämän ihastukseni tunteita minua kohtaan, ja mietin, miksi hän ei ole tarttunut viesteissäni tarjoamiini koukkuihin. Eikö hän ole kiinnostunut vai aiheuttaako ujous ja kokemattomuus sen, että hän ei joko uskalla vastata flirttailuun tai ei usko, että se on sitä? Toisalta haluaisin tietää, mutta jos kysyn suoraan, onko hän kiinnostunut minusta muuna kuin ystävänä, niin pelkään sydämeni särkyvän, jos vastaus onkin kielteinen. Tuntuu hölmöltä elätellä päiväunia, kun ei tiedä toisen tunteista, mutta en taida vielä olla valmis luopumaan haaveistani...
Tai yksinkertaisesti hän saattaa tuntea/kokea ettei osaa. Ei vain kykene ylittämään sitä tärkeää kynnystä.
Ujous tekee kömpelöksi, mutta se ei suinkaan tarkoita etteikö ujon fantasioissa tapahtuisi paljonkin, vaikka mitä...
Tässä tapauksessa uskoisin että aloitteen tekeminen olisi luontevampaa sinulle.
Kannattaa yrittää :)
jos haluaa.....kun vaan törmäisi taas.