Hellä romanssi/Ritva ja Rauli

Koulussa oli tapahtunut jotain, jotain mitä en halunnut ajatella. Olin paennut kevätjuhlista ennen kuin Rauli oli kerinnyt tulla luokseni. En olisi kestänyt nähdä hänen ruskeita kiharia hiuksiaan ja tummia silmiään, jotka katsoivat minuun aina niin tuskaisina. Paitsi tuolloin…

Suudelma oli ollut ajattelematonta ja täysin harkitsematonta. Jumppasalin tyhjyydessä Raulin vahvat kädet olivat vetäneet minut itseään vasten, huulet painuneet huulilleni. Ja minä olin vastannut suudelmaan. Voi miten ääliö minä olinkaan.

Sain syyttää itseäni siitä, että makasin nyt selälläni kovalla puulaiturilla tuijotellen siniselle taivaalle ja olin kuudensadan kilometrin päässä kotoa. Tätini oli kysellyt minua mansikkatytöksi ja eläintenhoitajaksi näin kesäkuuksi ja suotuin välittömästi. Se oli keino päästä pois Raulin luota, keino saada selvitellä tunteitaan ja ajatuksiaan. En minä halunnut olla uskoton Kallelle, minähän rakastin häntä. Vai rakastinko? Jostain syystä kun koetin ajatella Kallea ja helliä hetkiämme, mieleeni nousivat Raulin hymyilevät kasvot, ja hänen ilmeensä kun hän sanoi; ’’Ritva Rituni, sinähän suutelit takaisin!’’ Ooh, kuinka vihasinkaan kun minua kutsuttiin Rituksi. Mutta Raulin suusta se kuulosti niin hellältä, ei ollenkaan niin pahanilkiseltä kuin kun muut minua sillä nimittelivät.

Siinä siis makasin. Olin sanonut meneväni uimaan, mutta vaikka uimapuvun olin päälleni heittänyt, en varpaallanikaan ollut veteen koskenut. Sen sijaan löhösin ruohonkorsi suupielessä järven rannalla ja yritin tyhjentää ajatukseni kaikelta konstikkaalta. Seuraavaksi olisi haettava lehmät laitumelta navettaan, hevonen ruokottava ja talli siivottava. Hevonen olisi vielä ajettava kun jossain välissä kerkeäisin. Sitten, kuten muinakin täällä vietettyinä päivinä, kaatuisin lopen uupuneena sänkyyni vintillä, ja vaipuisin uneen.

Ajatukseni katkesivat, kun takanani heinikossa kahahti. En jaksanut kohottaa päätäni, kissa se siellä varmaan hiiriä jahtasi. Samassa kuulin kuitenkin askelten kolisevan laituria pitkin. Kohottauduin kyynärpäideni varaan ja tähysin tulijaa. Aurinko paistoi hahmon selän takaa, ja hänen kasvonsa jäivät peittoon, vaikka kuinka siristin silmiäni. Samassa tuttu ääni naurahti: ’’Ritva Rituni, täälläkös sinä olet aurinkoa ottamassa?’’ Säikähtäneenä hypähdin ainakin metrin ilmaan. Rauli, tämä ei voinut olla mahdollista! ’’Et tainnut odottaa minua?’’ Hän nauroi helisevää nauruaan ja katsoi minua ilkikurisesti. En saanut hetkeen sanaa suustani, vaan tuijotin poikaa suu auki. Lopulta kuitenkin kokosin itseni ja sain kysyttyä häneltä; ’’Mitä ihmettä sinä täällä teet??’’
’’Etkö tiennyt, että tädilläsi on mansikankerääjän paikka auki?’’
Tämä ei voinut olla sattumaa, ei voinut…
’’Mutta minähän olen täällä mansikankeruussa.’’
Mitä tämä tarkoitti, miksi Rauli oli täällä?
’’Ai, tätisi kyllä kertoi täällä olevan jonkun eläinten hoitajan, muttei puhunut mitään mansikkatytöstä.’’
Mitä minä teen, mitä minä teen?!
’’Jaa, no kyllähän sinä voit minun puolestani mansikat kerätä. Mutta kuule, miten sinä tänne tulit’’
’’Kohtaloa varmaan. Halusin nähdä hieman Keski-Suomeakin. Tätähän kehutaan kauniiksi seuduksi, ja niin se kyllä onkin.’’ Rauli viittasi tyynelle järvenselälle.
Rauli jätti mainitsematta, että oli kysellyt usealta Ritvan kaverilta minne tämä oli hävinnyt ja selvittänytkin tytön majailevan tätinsä hoivissa Keski-Suomessa. Kun hän oli jäljittänyt Ritvan tädin asuinpaikan ja osoitteen, hän oli suoraan soittanut ja kysynyt mansikanpoimijan paikkaa. Ja häntä oli onnistanut!
’’No, etkös aio esitellä paikkoja? Vein jo kamppeeni vintille.’’
Vintille, en minä voi nukkua Raulin kanssa samassa huoneessa!!
’’Ai, niin. Tätisi varoitti, ettei sitten mitään peliä, vaikka samassa huoneessa nukutaankin.’’

’’Ei pelkoa. Minullahan on POIKAYSTÄVÄ, ja sinulla taas tyttöystävä.’’ Nakkelin niskojani ja lähdin marssimaan kohti saunaa josta hain vaatteeni.

Ritva ei tuntenut Raulin katsetta selässään harppoessaan sata metriä pojan edellä.
’’Oliko se suudelma vain harhaa Ritva Rituni? Kuvittelinko vain tunteesi?’’ Rauli mietti surullisena koettaessaan saavuttaa edellään viuhtovaa tyttöä.

En nyt tiedä kannattaako jatkaa… Jos nyt joku haluaa, niin sitten. (Ensi jaksossa saatetaan päästä jopa itse asiaan…)