olen joku toinen
toisessa maassa
ajattelen sinun mielellä
vain toisella tavalla
asun kaupungin toisella
reunalla
sinä olet siis minusta kaukana
haluaisin että ravistaisimme
vaatteistamme
naapureiden katseet
sinä kirjoittaisitkin rakkaudesta
sinun tavalla
omana aloituksena
kirjoitatko punaisella kynällä
unesi minusta?
vaikka kuulet
et ole nähnyt vielä
kaikkea
toisessa maassa
ajattelen sinun mielellä
vain toisella tavalla
asun kaupungin toisella
reunalla
sinä olet siis minusta kaukana
haluaisin että ravistaisimme
vaatteistamme
naapureiden katseet
sinä kirjoittaisitkin rakkaudesta
sinun tavalla
omana aloituksena
kirjoitatko punaisella kynällä
unesi minusta?
vaikka kuulet
et ole nähnyt vielä
kaikkea
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaksaako, kaiken epäsuoruuden
vielä suoruuden.
Haasteena elämän,
sen otan, punaisella kynällä.
Istun yksin "kirkossa",
kuuntelen ja katson
sehän on minussa
uneni sinusta...
minä istun aina
sinun vierellä
vaikka olenkin muutaman
penkkirivin päässä
sinulla on "kirkkosi"
on aina ollut
olkoonkin aikoja
ettet sitä tiennytkään
rakkaani
me olemme niin kiinni
saman puun juurissa
punaisella kirjoitetuissa
sinä myös
suuressa tilassa
en ole huolissani
levollinen
selittämättömän edessä
tilani on vielä suurempi
koska taivas on katto
puut seininä juurineen
veden juoksu soi korvissa
kauniina kaikuna
pitäisikö minun jo huolestua?
Kattoni yhtä korkealla : )
selittämätön olen
tämän rakkauden ehdottomuudesta
"kunhan lipsahdin vähän "kirkkoonkin"
puiselle penkillekin" syynsä siihenkin
irrottautumaan
hiljakseen todelliseen uneeni...
päässäni raksuttaa
kirkko on laaja käsite
monta seurakuntaa jotka
pitävät "kirkkoaan"
monta puista penkkiä
monta monituista syytä..
"Vaikka kuulet
et ole nähnyt vielä kaikkea".
Ja vaikka et kuulisi.
Näät taaksesi.
Siellä oli sittenkin paljon.
Älä unohda.
Se oli rikkautta.
Jokainen sekuntti.
Ajattomuuden kellossa.
Pidin jälleen runostasi.
Saa aikaan ajatuksia.
Kiitos
Totta
lupaan
en unohda
Kiitos Margitta:)
Tänään rakkauteni on keväisessä sateessa, Luojan kyynelissä, enhän ole tappanut rakastani, punaisin ruusuin orjantappura kruunulla...
ajatusta
joskin tiedostamatonta
onko tapettavissa se
mitä ei konkreettisesti
ole olemassa?
Luojan kyyneleet
kastelee maan
synnyttäen
uusia pavunvarsia
kurottamaan kohti taivasta
Riitteellä jään sua
kuuntelen
Olen joku toinen
mä ajattelen
Niin vahvoin askelin
ain' vaan eteenpäin,
kuljeskelen
En naapureita katsele
heitä kuuntelen, ja
kuuntele en
En kirjoita rakkaudesta
en, en punetta siihen
laita, en
Riitteellä jään, jään
valkoisen, sua kuuntelen
En kaikkea, en
vielä nähnyt
ole, en
Mutt' sua
mä kuuntelen
Ja riitteen, riitteen
valkoisen, niin
hohtavan
Mä nään
Pakahdun
Mä kaiken nään