heippa
Minut adoptoitiin nelikuisena vauvana helsingin kaupungin kautta nyk. perheeseeni.
Tiedän bio äidistäni vain tyttönimen, ja että bio isäni kuoli raskauden lopulla joka oli syy adoptointiin.
Tunnen etten ole kokonainen, ennenkuin saan tietoa mistä olen "peräisin".
Mitenköhän bio-äiti suhtautuu,jos ottaa yhteyttä?Pelkään paljon,ja olen sentään aikuinen 25v nainen.
Oma identiteetti kadoksissa jotenkin, kun ei juuriaan tiedä.
Oma äitini suhtautuu myönteisesti, mutten haluaisi loukata häntä ottamalla yhteyttä bio-äitiin, joten en ole äitiltä kysellyt.
Mietin usein onko minulla puoli-sisaruksia, tai muuta sukua jossain,ja onko kukaan minun näköinen :/
haluan tietoa bio-äidistäni!
orpo86
5
375
Vastaukset 5
- 3+18
Ota yhteyttä Helsingin kaupungin adoptioasioita hoitavaan henkilöön. Sieltä varataan sinulle aika adoption jälkipalveluun, jolloin saat tietää vanhempiesi nimet, tarkat adoptioon johtaneet syyt yms. tietoja mitä biologisen äitisi adoptioneuvonnassa on kirjattu ylös. Näiden tietojen perusteella saat sitten esim. väestörekisterin osoitepalveluat biosi nykyiset yhteystiedot. Voit esim kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa voit kysyä mieltäsi askarruttavia asioita halutessasi esittää tapaamistoiveen jne.
- orpo86
kiitos neuvosta. pelkään vain että en saa häneltä vastausta...
- onnea tiellesi
Rohkeutta toivotan sinulle :) On luonnollista että haluat tietää syntyperäsi ja kun asia vaivaa niin et menetä mitään. Sitähän ei tiedä miten bioäitisi suhtautuu mutta olet sitten ainakin kokeillut. Adoptiovanhempasi ovat kuitenkin niitä vanhempiasi jotka sinut ovat kasvattaneet ja rakastavat sinua,vaikka bioäitisi ei haluaisikaan olla yhteydessä sinuun.
- ADOPTIOÄITI
Toivon sinulle myös onnea!Ihmettelen vaan että ei sinun adoptiovanhempasi ole kertonu taustaasi sinulle vai eikö ollut silloin vielä niin yleistä puhua asiasta avoimesti?
Sinun kannattaa ottaa ihan yhteyttä esim.Pelastakaa lapset ry:hyn ja sitä kautta yrittää selvittää taustaa,jos vain sieltä onnistuu..kannattaa ihan oikeesti yrittää!(Käy ainakin kattomassa heidän nettisivut!)
Meillä on adoptoitu pieni tyttö,nyt 7kk (saimme hänet joulukuun alussa) ja aiomme olla avoimina hänelle taustastaan ja kertoa sitten kun ymmärtää tai alkaa kysellä niin kuin asiat on.Ja hän voi ottaa yhteyttä bioäitiin sitten kun haluaa,jos haluaa ja en tiedä haluaako bioäiti olla sitten yhteydessä meidän tyttöön..se on sitten ajan kysymys.
Mutta olen kyllä niin kiitollinen tuosta meidän pienestä prinsessasta,että en osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä on!Häntä on odotettu jo kuitenkin yli 5 vuotta!
No niin nyt poikkesin hieman aiheesta..mutta voimia ja jaksamista sinulle!ja onnea!:)Kaikkea hyvää! - Mairska
itse olen 30v ja sain juuri tietää, että minut on adoptoitu 7kk ikäsenä.
Haluaisin myös selvittää sinun mainitsemasi asiat ja olenkin jo ottanut alustavasti yhteyttä Pelastakaa lapset ry:n, joka hoiti adoptioni. En ole vielä sopinut sinne aikaa, mutta sitä kautta saan tietää varhaislapsuuteni historian ja mahdollisesti sen, onko minulla sisaruksia ja elääkö bioäitini vielä.
Sen verran erilainen tilanne on, että minä en pelkää mitä löydän tai jätän löytämättä. Tämä koko homma tuli minulle ihan puuntakaa väestörekisterikeskuksen verkkopalvelun kautta tietoon ja ajattelin että miksen ottaisi selvää biojuuristani vaikka ilmankin olen voinut hyvin.
Omat vanhempani eivät ole kertoneet minulle adoptiosta, koska silloin 80-luvulla on neuvottu ettei adoptiosta kerrottaisi lapselle ja sittemmin elämä on heitellyt eteeni vaikka ja mitä eivätkä vanhempani ole osanneet enää ajatellakaan minun olevan adoptoitu vaan kokeneet minun olevan 100% heidän, joten eivät ole tulleet kertoneeksi. Minusta se on ihan OK, nyt aikuisena osaan suhtautua asiaan hyvin, tunnen itseni ja minulla on paljon parempi itsetunto kuin nuorena. Jos olisin saanut tiedon vaikkapa teini-iässä olisin voinut kapinoida vieläkin enemmän.
Kerropa aloittaja, oletko saanut yhteyttä biovanhempiisi ja onko sinulla sisaruksia?
Hyvää jatkoa ja paljon tsemppiä! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 39665
- 93658
Sinä mies olisit
ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s32599Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.16578Miksi jätit minut
Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?38547Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella
Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?49511Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se
Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?63506- 34502
- 63491
- 68479