Poika on nyt n. 11½ vuotias ja saa raivokohtauksia pienestäkin asiasta. Olen yrittänyt löytää keskusteluun kultaista keskitietä, mutta suuttumuksen aiheet vaihtelevat eivätkä ole mitenkään asian todelliseen suuruteetn korreloivat.
Onko nämä murkkuiän ensimmäisiä oireita?
Raivokohtaukset alkoivat tuossa Joulun tienoilla ja pahenevat vain. Täytyy olla todella johdonmukainen ja perustella asiota, jotta järkevä keskusteluyhteys säilyy. Asia voi olla vaikkapa television äänen voimakkuus. Jos pyydän hiljentämään, niin sieltä voi tulla ryöppy sanoja tai sitten ollaan vain hiljaa ja lasketaan äänen tasoa. Koskaan ei tiedä mistä suuttumus alkaa.
Pientä karvoitusta näytti minulle yllättäen yksi päivä. Ovat selvästi erotettavissa, mutta vaaleita ja hentoja vielä. Voiko murkkuiän sanoa alkaneen? En muista tuon karvoituksen olemassaoloa ainakaan viime kesästä. Samoin hikoilu (toistaiseksi hajuton) on voimistunut selvästi. Harrastaa nyrkkeilyä 3 vuotta ja vasta nyt talvella olen huomannut, että tulee salilta aivan märkänä. Toistaiseksi ei deodoranttia vielä käytä.
Positiivista on, että kertoo ennenpitkää mieltä askarruttavat asiat. Ei peittele, mutta rauhallisena perusluonteen omaavana pidättelee mielipahaansa jonkin aikaa, ennenkuin avautuu. Minun tehtävä on huomata nuo mielen muutokset ja ottaa asiat puheeksi.
Kaverisuhteissa myös muutoksia. On sellaisten kanssa, jotka vastaavat harrastuksiltaan ja mieltymyksistään enemmän hänen tasoa ja vanhat lapsuuden kaverit on jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt viihdytään myös pareittainkin, kun ennen sosiaalinen elämä oli aina laumaperäistä. Saattaa soittaa kaverinsa kanssa pitkään huoneessaan rumpujaan ja keskustelevat kypsempiä juttuja. "Legokausi" on totaalisesti jäänyt ja viihdykkeinä pidetään softaamista, tietokonetta, tv:tä, soittimia, urheilua ja elokuvia.
Onko nämä murkkuiän ensimmäisiä oireita?
Raivokohtaukset alkoivat tuossa Joulun tienoilla ja pahenevat vain. Täytyy olla todella johdonmukainen ja perustella asiota, jotta järkevä keskusteluyhteys säilyy. Asia voi olla vaikkapa television äänen voimakkuus. Jos pyydän hiljentämään, niin sieltä voi tulla ryöppy sanoja tai sitten ollaan vain hiljaa ja lasketaan äänen tasoa. Koskaan ei tiedä mistä suuttumus alkaa.
Pientä karvoitusta näytti minulle yllättäen yksi päivä. Ovat selvästi erotettavissa, mutta vaaleita ja hentoja vielä. Voiko murkkuiän sanoa alkaneen? En muista tuon karvoituksen olemassaoloa ainakaan viime kesästä. Samoin hikoilu (toistaiseksi hajuton) on voimistunut selvästi. Harrastaa nyrkkeilyä 3 vuotta ja vasta nyt talvella olen huomannut, että tulee salilta aivan märkänä. Toistaiseksi ei deodoranttia vielä käytä.
Positiivista on, että kertoo ennenpitkää mieltä askarruttavat asiat. Ei peittele, mutta rauhallisena perusluonteen omaavana pidättelee mielipahaansa jonkin aikaa, ennenkuin avautuu. Minun tehtävä on huomata nuo mielen muutokset ja ottaa asiat puheeksi.
Kaverisuhteissa myös muutoksia. On sellaisten kanssa, jotka vastaavat harrastuksiltaan ja mieltymyksistään enemmän hänen tasoa ja vanhat lapsuuden kaverit on jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt viihdytään myös pareittainkin, kun ennen sosiaalinen elämä oli aina laumaperäistä. Saattaa soittaa kaverinsa kanssa pitkään huoneessaan rumpujaan ja keskustelevat kypsempiä juttuja. "Legokausi" on totaalisesti jäänyt ja viihdykkeinä pidetään softaamista, tietokonetta, tv:tä, soittimia, urheilua ja elokuvia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Auts. Täsmälleen niinkuin meillä. Poika heinäkuussa 12.
Se tunne, kun te vanhemmat jaksatte valittaa murrosiästä koko ajan. Antakaa nulikoiden kasvaa miten tahtoo.