Kurjet pitkäkaulaiset
eivät pelanneetkaan pesistä.
Ne kai siksi suksivat suolle -
pitkät koivet omasivat,
vaan eivät räpylöitä.
Kurjista yksi
oli sotapäällikkö.
Sen nuijasodankin aikaan.
Se kuolemaan jo tuomittiin,
mutta sentään armahdettiin;
sai Anolassa eleskellä
kunnes kuoli.
Kurjista eräs toinen
oli ensin kaniikki,
yleni ja yleni,
kunnes muuttui kaniksi
ja pakoon pötki -
hukkui Ruotsin rannikolle
vaikka oli varta vasten
ehdolla arkkipiispaksi.
Kurjista eräs,
kolmas oli käskynhaltija,
lopulta valtaneuvos.
Osasi jopa suomea -
omisti kartanoita,
maita sekä mantuja,
mutt karkotettiin
vapaaherraks.
Mikäs siell on maatessa -
tuomiokirkossa.
eivät pelanneetkaan pesistä.
Ne kai siksi suksivat suolle -
pitkät koivet omasivat,
vaan eivät räpylöitä.
Kurjista yksi
oli sotapäällikkö.
Sen nuijasodankin aikaan.
Se kuolemaan jo tuomittiin,
mutta sentään armahdettiin;
sai Anolassa eleskellä
kunnes kuoli.
Kurjista eräs toinen
oli ensin kaniikki,
yleni ja yleni,
kunnes muuttui kaniksi
ja pakoon pötki -
hukkui Ruotsin rannikolle
vaikka oli varta vasten
ehdolla arkkipiispaksi.
Kurjista eräs,
kolmas oli käskynhaltija,
lopulta valtaneuvos.
Osasi jopa suomea -
omisti kartanoita,
maita sekä mantuja,
mutt karkotettiin
vapaaherraks.
Mikäs siell on maatessa -
tuomiokirkossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ai, että missäs sammakot?
Ne suolla pitkin poikin loikki,
läiskytteli räpylöitään,
yksi onki:
- Jos jotain herkullista
suon silmäkkeestä
siiman päähän saisi?
Jo sille toinen sammakko:
- Kireitä siimoja!
- Pidellyt on viimoja...
mutt kai se nyt prinssilläkin
joskus sentään
kiimoja pitelee!
Vaan mitä löydöstä?
Tuliko siitä
valtakuntaan prinsessa?
Se nousi suosta.
Sammakko sitä tonki
puhtaaksi mudasta.
- Tjaah!
Hyvin säilynyt on.
Niitä kurkia,
mutten mä jo kuollutta
viitsi suudella.
Niin sanoi prinssi.
Suonsilmäkkeiden
onkimisen jätti siihen.
Muut sammakot
yksinkertaisesti
suutelivat toisiansa.
- Elävälle neidolle mä kirjeen kirjoitan!
Ja siihen sanoja rakkauden
mä suitsutan!
Niin käyköön tässä näin
ja tähän!
- Juuh, tässä olen
kuiskas neito
tuumivaisen olan takaa.
- Niin kun petaat, niin sä makaat.
- Äläs kurki!
Vikkelä olikin ollut
yksi kurjista tuolla suolla.
- Mua et kyllä ala nuolla!
päätyi sanomaan,
kun sammakkoa roikotti
jo nokassaan.
- Nyt on siirrytty jo aikaan telaketjujen!
Niin että anna olla noitten metkujen
ja oma nälkäs hetkeks aikaa unohda!
Pudotti kurki sammakon,
joka kaiken varalta
hieman kauemmaksi
kurjesta ponkaisi
ennen kuin lohkaisi:
- Ihan kuin palloa
vihdoin viimein heitit!
Toi on kovaa pelii,
sunkin pesistä.
Noi kuivaa meitit!
Mutt jos aletaan kuvata
yhtä kirjaa alusta, niin
oli suo, kuokka ja Jussi...
vaan ei ole enää,
niin että tokkopa
edes jussina,
tahi pasina,
tahi jarnona
hallii koko Suomi...
se on aller yyber aller ny.
:)
Lopuksi tulkittavaksi oikea runo:
KANSAN HENKI
Kansan henki haltioitu,
myrsky pitkän pilven alta,
päivä päässyt kalliosta,
ken voi teljet tehdä sille?
Metsä liikkuu, manner järkkyy,
jyskää Suomen suuret järvet,
merta kohden virran vyöry,
kansan kulku vapauteen.
Suolla syntyi suomalainen,
kasvoi luona hallan harmaan,
korpihongat kehtovirren
lauloi mieliin maamme lasten;
eipä kuollut kansa, vaikka
tahtoi tappaa vieras valta,
hirsipuutaan kirjaelee
niinkuin nuori Kullervo.
Havuiselta vuotehelta
havahtunut seisoo Suomi,
viha karsas kulmain alla,
sydämessä synkkä kosto,
vielä viittaa entis-yöhön,
otsallansa orjan merkki,
räiskyy raivo hedelmätön,
katajainen karvaltaan.
Monet kansan parhaat pelkää:
"Tuonko oisi maassa mahti?
Silloin raukee raunioiksi
kaikki valon valtalinnat.
Tuo jos lait laatii täällä,
silloin sortuu kaikki kaunis
kaikki tieteet, kaikki taiteet,
vaipuu vuosisatain työ."
Monet suorat henget suree:
"Hukkaan tehdään työtä täällä;
turhaan tuli kansan valta,
jos ei tullut aatos laaja;
suotta maan on itsenäisyys,
miss´ ei mielet itsenäiset;
ellei suuruus sydämissä,
vähän mahtaa väljät lait."
Monet säikkyy hienot sielut:
"Tää ei kansa kansa meidän,
kansa pohjantähden alla,
jalo, kiltti, kiitollinen,
tyyni, vakaa, tuskan-tuttu,
joka kaikki kärsii, kestää;
tää on raukka, tää on raaka,
ruma, tyhmä, röyhkeä."
Tosin kaunis ei tää kansa,
sentään oma on se meidän,
on sen itkut meidän itkut,
on sen riemut meidän riemut;
Vaikk´ei kansa kalliolla,
unelmoitu urhoheimo,
sen on pyhät pyrkimykset
elontyömme viitanneet.
Kansalaiset! Suur´on aika,
lyödään vuosisatain arpa,
minkä tääll´on hengen herruus,
onko vapaus vaiko orjuus.
Suomi vaatii valkeutta,
tehkää pirtit päivän tulla,
kansakunnan kulmapaadet
synnyinmaahan painakaa!
Liisa Majapuron toimittamasta
Sulle laulan...
valikoimasta Eino Leinon runoja.
Joko se vihon viimein sitten tänä jussina hallii koko Suomi?;)