Nuoren uroksen käytösongelmat

Koirapuisto on laiskojen paikka. Tosin kaupungissa, missä ei ole mahdollisuutta pitää koiraa vapaana se on perusteltua. (näin eräs minulle sen perusteli hyvin.)) Mutta ei mitenkään välttämätöntä koiran kannalta.
Omistajansa seura ja sen kanssa tekeminen on koiralle mieluisinta jos asiat on kohdillaan.

."Olenkin miettinyt voisiko kyse olla stressistä, olemme perheemme kanssa vaikeassa elämäntilanteessa ja joudumme asumaan remonttia pakosalla väliaikaiskodissa vähemmän viihtyisällä asuinalueella... "..tämä ei normaalisti vaikuta koiraan, mutta jos koirasi on tämän aikana muuttunut niin voi olla että on vaikuttanut. Jos koira aistii sinussa sressin/arkuuden niin helposti lähtee "turvaamaan" ja suojelemaan sinua, jos välinne on mallillaan.

Todennäköisesti on monen asian summa. aikuistuminen, kevät, mutto jne..ja se, että tuo käytösmalli taitaa vaivata useampaa tuon rotuista..

"Tuleeko siitä sitten epäsosiaalinen loppuiäksi?"..eikö tuo esimerkki jo kerro että koira ei muiden seuraa kaipaa eikä sinne puistoon.

."En tiedä, olen vähän hukassa"..taidat olla, etkä ole yksin mutta pääasia että siitä tilasta haluaa pois.

Parhaan avun saat kun otat yhteyttä paikalliseen koiraseuraan ja pyydät sieltä paikallisen gurumillanin käyntiä ja arviointia.

Muista se riittävä tekeminen koiran kanssa, että käytös ei ole turhautumista.

"Nuorten uroskoirien rähinähän on kuulemani mukaan aika tavallista"
Paskapuhetta. Kun asiat ovat hyvin, koirat tekevät kaikkensa välttääkseen tappeluita. Älä nyt herrantähden usko tuollaista.

Lopeta puistoisa käynti. Se on stressaava paikka koirallesi. Ulkoiluta lenkittämällä,. Koirapuistot ovat muutenkin vihoviimeinen paikka, tunkea vieraita eri mielentilassa olevia koiria yhteen ahtaaseen tilaan, väkisin tutustumaan toisiinsa.

Tottakai elämäntilanteenne vaikuttaa. Koirat ovat älykkäitä. Ne näkevät ja lukevat omistajiaan kuin avointa kirjaa, kaikki hernoilunne, epävarmuutenne, jne saa koiran hämilleen. Se ei tiedä mitä pitää tehdä, kun omistajat käyttäytyvät oudosti ja asiat muuttuvat yhtäkkiä.

Eikös tuo ole rotunakin sellainen, ettei juurikaan tule toimeen muiden urosten kanssa? Tutustuit varmasti rotuun huolella sitä valitessasi?

Koirasta ei tule epäsosiaaline loppuiäkseen koirapuistoilun loppumisen vuoksi. Kuten huomaat (jos ajattelet) se ei viihdy siellä. Koirat eivät tarvitse puistoja. Niissä ei sosiaalisteta koiria. Se tehdään vapaalla maalla, tuttujen, turvallisten koirien kanssa. Ei tuntemattomissa laumoissa. Koirat eivät tarvi sataa kaveria. Omasi kertoo sen sinulle käytöksellään, olisi pitänyt jo tajuta.

Luepas nyt alkuun rodustasi joku kirja. Sitten juttele kasvattajan kanssa ja lue koiran elekielestä ja koulutuksesta. Ja aloita koulutus, kasvatus myös.

Puistoilun jättäminen tekee taatusti hyvää. Koirais voi ehkä alkaa luottamaan sinuun, kun et viekään sitä suoraan "pedon suuhun" missä joutuu aina vahtimaan selustaansa.

Mitä teet kohtaamistilanteissa, kun koira rähjää? Mitä koirasi elekieli viestii?

Aloita nyt ensin, jos et jo ole, väistämistaktiikka. Osoita koirallesi turvaa ja varmuutta viemällä se sivuun, ennen kuin rähinä alkaa. Koira rähjää koska sitä epäilyttää vatsaantulija ja se ei luota sinuun.

Mieti oma käytöksesi, jos alat kiristää hinaa, tuijottaa koiraa, käskyttää epänormaalilla äänellä, jne se lisää tilanteen pelottavuutta koirasi kantilta.

Käytä hakua, näistä ohituksista on paljon ketjuja.

Juoksut voivat vaikuttaa, onko niitä?

Terveys, kivut saavat aikaan tuollaista käytöstä.

Muutama nyrkkisääntö(ellet noudata jo)
- Nartunpissan nuolemiselle täysstoppi
- Tuplaa lenkit joka päivä(ellet jo nyt lenkkeile yli 3 tuntia)
- Lenkille lähtö vain kun koira on rauhallinen, mieluiten vaikka suoraan nokosilta.
- Oma täydellinen levollisuus, ole ilmeeltä kuin toteemipaalu
- Ohitustilanteissa vie koira ohi nopeasti ja päättäväisesti, ota hyvissä ajoin lyhyelle kun näet vastaantulijan.
- Lyhyelle ottaessa pidä huoli että koira ei huomaa mitä olet tekemässä.
- Puhu koiralle koko ohituksen ajan, aloita hyvissä ajoin ja lopeta hetken jälkeen ohituksen ja anna palaute suorituksesta.
- Puhuessa kiinnitä huomio äänensävyyn, kun löydät oikean joka rauhoittaa, olet voiton puolella. Meillä hiljainen ja pehmeä miltei kuiskaava, ehkä teilläkin.

Lopuksi, muista että nyt on maaliskuu, kollikoirien kalenterissa se kuukausista julmin.

Kiitos auttavista kommenteista! Eniten helpotti kuulla, ettei se koirapuisto tosiaankaan ole välttämätön koiralle. Olenkin sen halunnut lopettaa, mutta minulle on myös sanottu että pilaan sillä koirani tekemällä siitä epäsosiaalisen, sekä epävarman ja aggressiivisen muita koiria kohtaan. Väkisin olen sitten koittanut puistoilla, vaikka on tuntunut että se minun lisäkseni stressaa myös koiraa. Oli kiva viimein saada "vahvistus" omille tuntemuksilleni, nimittäin juuri siltä minusta tuo puistoilu on väliin tuntunut, että heitän koirani leijonille.
Ja asumme juurikin kaupunkialueella missä ei voi päivittäin juoksennella vapaana, mutta puistoon voi mennä sen ollessa tyhjillään, ja pääsemme silloin tällöin metsään tai talvisin jäälle missä voi juosta vapaana.
Olen kyllä tutustunut hyvin rotuun, ollut aiemmin tekemisissä rodun kanssa ja tietoinen sen piirteistä. Kaikki vaan tapahtui ihmeen nopeasti, toisena päivänä temmellettiin iloisina muiden kanssa, seuraavana kaikille rähistiin.
Koirani on myös muuten peruskoulutettu ja hyväkäytöksinen, ongelmia ilmenee vain vieraiden koirien läsnäollessa. Koirani on minulle hyvin rakas ja tärkeä, harrastus johon käytän eniten aikaa heti opiskelujeni jälkeen. Sillä on myös toinen rakastava omistaja, eikä varmasti jää ikinä liikuntaa tai aktivointia vaille. Meillä, lapsettomalla pariskunnalla on aikaa!
Remmirähinän kanssa olen kokenut tekeväni oikein, vienyt sen päättäväisesti pois tilanteesta. Voi olla että se kuitenkin havaitsee epävarmuuteni, varmasti muutun itsekin levottomammaksi kun huomaan toisen koiran.
Olisiko vielä muita vinkkejä remmirähinän poistamiseksi? Makupalat eivät tunnu kiinnostavan yhtä paljon kuin se toinen koira...

"Olisiko vielä muita vinkkejä remmirähinän poistamiseksi?"..löytyy monta ketjua, joista varmaan löytyy sopivia neuvoja omaan tyyliin. Viimekesältä eniten keskusteluja. Kokeile hakua, niin voi löytyä helpommin.

Et ole todennäköisesti epäonnistunut missään; kyseessä on vain rotu, jonka urokset käyttäytyvät jotakuinkin kaikki kuvaamallasi tavalla. Lapinkoiria pidetään mukavina ja ihmisrakkaina lussukoina, jota ne suurimmalta osaltaan ovatkin, mutta muita koiria kohtaan niiden urokset eivät pysty aikuisiällä käyttäytymään. Siskonikin yritti ihastua aikoinaan rotuun, mutta ei edes hänen pitkä kokemus eikä yritys saanut noita 2 luupäätä ruotuun. Rähiseminen muille uroksille alkoi murrosiässä ja joskus 3-4 vuotiaana rähistiin jo nartuillekin, jotka eivät olleet kiimassa.

Tällä palstalla saat kuulla aamusta iltaan lässytyksiä siitä, että kaikki koirat ovat koulutettavissa ties minkälaisiksi käyttäytymisvalioiksi ja että epäonnistumiset ovat aina osoitus koiranomistajan kyvyttömyydestä kouluttaa koiraansa. Totta toinen puoli, mutta se toinen puolitotuus on siinä, että lapinkoirauroksia ei voi käytännössä kouluttaa nk. hyväkäytöksisiksi vieraita koiria kohtaan.

ps. hyvä kirjotus nmjyfgmukfbvhuy

Kyllä varmaan perheenne muuttuneet olotkin ovat lisärasitteena. Jos omistajalla on huolta/epävarmuutta asioistaan, koira kyllä tällaisen aistii, ja saattaa lisätä omaa "suojeluansa". Jätä puistoilut ja muut sosiaalistamiset, keskity reippailuun, kahdenkeskiseen kouluttamiseen, ole jämäkkä ja rauhallinen koirasi kanssa, vältä toistaiseksi tilanteita, joissa koiraasi provosoituu. Lähde olettamuksesta, että kriisi on tilapäinen ja se korjataan. Optimismia!Suosittelen myös ammattilaisella käyntiä, saat siitä itsevarmuutta.

Harmi, että ihmisillä on nykyään mielikuva siitä, että koiran täytyisi ehdottomasti päästä oleskelemaan toisten koirien kanssa. Eikö sen jo huomaa, että koira puisto on yleensä aika stressaava paikka koiralle? Todellisuudessa koira on onnellisimmillaan ihmisen kanssa, omiensa parissa.
Itse kyllä käyn silloin tällöin koirapuistossa, mutta täällä päin puistot ovat yleensä aika tyhjillään ja silloin on helppo valvoa ja hallita koiran toimintaa, eikä koiraa stressaa, kun se huomaa, että olen sitä suojelemassa tarpeen tullen.

Muuttaminen on koiralle raskasta ainoastaan siinä vaiheessa, jos se on sitä ihmisille. Jos ihminen stressaa, niin koira tietenkin huomaa sen. Tietenkin uusi asuin alue hieman vaikuttaa koiraan, kun kaikki on taas uutta, mutta tämä ei niihin vaikuta kunhan itse on rauhallinen.

Nyt vaan lukemaan ohjeita remmirähjäämisen poiskouluttamiseen ja ne koirapuistoilut aluksi kokonaan pois. Kannattaa vaikka yrittää saada koiralle joku koirakaveri, jonka kanssa voi silloin tällöin käydä lenkillä ja puistossa leikkimässä (siis kun on tyhjillään). Silloin koira saa meuhkata rauhassa, kun arvoasetelmat on kunnossa toisen koiran kanssa ja ne voivat keskittyä ihan vain olemaan ja leikkimään.

Koirasi ei muutu agressiiviseksi tai muutakaan sontaa, jos teet sille palveluksen ja lopetat koirapuistoilun. Se on ihmisen keksintö, ihmisen on helppo mennä sinne seisoskelemaan ja kuvitella, että koirakin tykkää. Niissähän tapellaan jatkuvasti. Siellä nimenomaan ei sosiaalisteta koiraa, sinne saa viedä vain jo sosiaalistetun koiran. Kaikki koirat eivät kaipaa kavereita. Ahdas pieni puisto, jossa erirotuisia, ikäisiä, tyyppisiä, kuntoisia, eritavoin sosiaalistettuja, koulutettuja, kasvatettuja, ruokittuja, hoidettuja, jne jne jne on kaikkea muuta kuin kiva juttu koiralle.

Koira luottaa omistajaansa varmasti enemmän, kun se huomaa, että omistaja ei viekään minua tuonne. Se alkaa pitää sinusta, seuraa sinua paremimin, tottelee. Sinäkin saat näin vietettyä paremmin aikaa kahden koirasi kanssa, tulet pakostakin tarkkeilemaan sitä enemmän , kun muu väki puuttuu ympäriltä. Tarkkaillessasi ja leikkiessäsi koirasi kanssa, opit siitä uutta joka päivä. Opit koirasi eleistä, milloin mitäkin. Silloin enakointi on joka pv entistä helpompaa.

Haun kautta löydät paljon remmirähjäketjuja, lue sieltä.

Kun koirasi luottaa sinuun, kaikki on helppoa. Jos koira ei luota, se puolustautuu itse (mm rähjää).

Kommentoin vain otsaketta: Siitä saa kuvan, että ongelma on koiran syytä.

Väitän, että ongelma on ihmisen aiheuttama. Koira toimii vaistojensa varassa. Se rähjää, koska ei luota omistajan hoitavan hommaa. Esim puistoon viemällä omistaja osoittaa, koiralle, että olet omillasi, minä vien sinut tuonne, selviä yksin.

Muuta oma käytöksesi, sieltä se ongelmakin kumpuaa.

Yleensä ongelmat lähtee aika pienestä asiasta. Niin pienestä että sitä mahdollista syytä ei laiteta merkille. Mikään ei tule puuntakaa. Se ongelma muutos muodostuu pikkuhiljaa, ellei syy ole jokin kertarysäys tai vastaava.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää tarkkailla omaa koiraa ja oppia tuntemaan se niin hyvin, että normaalikäytöksestä voi helposti poimia siitä poikkeavat muutokset tai muutoksen alut.

Eli opettelu tuntemaan koirasi käytös ja miten se käyttäytyy terveenä tai mikä on sen normaali käytös missäkin tilanteessa.
Jos tapahtuu jotain, niin seuraa koiran käytöstä myös riiittävän pitkään tapahtuman jälkeen., niin silloin on mahdollista paneutua ja puutua heti mahdolliseen alkavaan käytösen muuntautumiseen.
Samoin kun tunnet miten koirasi käyttäytyy terveenä huomaat heti kun sen terveyteen tulee muutos tai muutoksia.

Paljon kun tekee ja kerää siitä kokemusta, niin silloin kehittyy "sivusilmä" jolla tarkkaillaan ja laitetaan asioita merkille kaiken ohessa.
Joskus myös on syytä hieman tarkkailla asioita ennen puuttumista ja katsoa miten asiat kehittyy, kun on myös mahdollisuus, että kyseessä on hetkellinen fiba. Jos sitten lähetään parantamaan pelkkää oiretta voi saada aikaan kierteen ja näin vain pahentaa ja sotkee itse perussyyn.
Tilannetta ei välttämättä korjaa enää se kuuluisa erkkikään, kun ei tiedä mitä korjaa.

Kiitos taas rakentavasta palautteesta. Tuohon koirapuistoasiaan sanoisin vielä sen verran että on tosiaan paljon niitä, joiden mielestä sen tyyppinen sosialisointi on koiralle kaikki kaikessa. Olen kuullut monestakin suusta että se on koiralle ehdottoman tärkeää ja parasta aktivointia. Puistoissa omistajat monesti kehuskelevat että koirat ovat monen tunnin temmeltämisen jälkeen väsyneitä ja onnellisia ja saa itse olla rauhassa. Koska olen ensiomistaja, niin päättelin sitten itse lukevani koiraani väärin.
Mielestäni koirani oli kuitenkin enemmän stressaantunut kuin onnellinen, puistoilun jälkeen se yleensä vinkui ja uikutti aikansa ennen kuin osasi rauhoittua. Itse pidän enemmän perus hihnalenkeistä, niistä tulee hyvä mieli sekä minulle että koiralle ilman stressaamista.
Nyt aionkin käyttää enemmän omaa järkeäni, ja kysyä neuvoa ennemmin koirafoorumeilta tai ammattilaisilta kuin koirapuistoissa niiltä muilta omistajilta.
Jokainen koirahan on kuitenkin yksilö, ehkä joillekkin, esimerkiksi leppoisille seurakoirille puisto onkin oikea paikka.
Lapinkoirien luonteesta olin myös tietoinen. Koulutuksesta huolimatta jotkut roduille ominaiset piirteet voivat olla vaikeasti poiskitkettävissä. Ja tarviiko kaikkea edes kitkeä jos niistä ei kummemmin haittaa ole?
Mielessäni on käynyt, että voisinkohan asuintilanteen rauhoituttua ottaa koiralle toisen koiran kaveriksi? Sitten sillä olisi omassa laumassa myös koiraseuraa.

"koiralle toisen koiran kaveriksi"...ensimmäinen koira kuntoon ennen toista, ja senkin käytös saisi vakiintua ensin rauhassa. Parhaassa tapauksessa tuplaat vain stressin ja olot kaikilta, sekä samalla häviää koko ilo koiranpidosta.

Älä kiirehdi. Toisen koiran seura toiselle on ehkä huonoin syy hommata se.
Onko koirasi valmis kilpailemaan ja jakamaan huomion toisen kanssa? mieti sitä tarkkaan. Yleensä toinen koira on hyvä ottaa kun ensimmäinen on n.3-4v.
Se on riittävä ikä ja silloin koira on jo asettunut ja ei ole ota uutta tulokasta edun viejänä.

Samoin kun ensimmäinen koira on hyvin käyttäytyvä/koulutettu, niin se antaa nuoremmalle riittävän käytösmallin ja helpottaa uuden kasvattamista.
Kaksi keskenkasvusta ei ole koskaan toimiva yhtälö.

Samaa mieltä kui p-i toisen koiran hankinnasta. Älä ota ennen kuin kaikki ok ekana kanssa. Älä myöskään ota koiraa syyllä: kaveriksi toiselle.

Koira pitää ottaa "oikeista syistä". Muista, että aina alussa saat, joudut lenkittämään erikseen ja treenaamaan, leikkimään, että oppii seuraamaan sinua eikä vanhempaa koiraa.

Koirapuistoissa käyvät ihmiset tietenkin kannattavat niitä. Mutta se luonnoton paikka koiralle. Luonnossa vapaana liikkuessaan ne enimmäkseen väistäisivät vieraita koiria, kiertäisivät kaukaa. Nyt ne ahdetaan sinne väkisin "leikkimään". Monesti siitä on leikki kaukana ja koiralla juurikin käy kierrokset, kun joutuu jatkuvasti siellä vahtimaan taustaansa.

Onko oikein viedä koira puistoon väsytettäväksi? Jos ei itse viitsi viettää aikaa koiran kanssa, olisiko kannattanut hankkia pehmolelu? Koira on älykäs, sen kanssa voi tehdä monenlaista.

Hienoa, että ajattelet asioita koirasi parhaaksi :)

Aluksi uskon että koirallasi on murrosikä. Tai ainakin luulen niin kirjoituksesi puolesta... En kulläkään tiedä minkä ikäinen koirasi on, mutta näin uskoisin. Oma kultainennoutajani on ollut aina kiltti kaikkia kohtaan, mutta kun murrosikä tuli ei voinut enää sietää toisia uroksia ja komennukset meni kuuroille korville. Kävi jopa siskoni mäyräkoiran päälle ja he käyvät meillä n. viikon-kuukauden välein. Saimme onneksi kultsini irti nopeasti toisen kurkusta ja selvittiin säikähdyksellä. Myöhemmin kävi myös toisen koiran päälle, mutta siinäkään ei käynyt kuinkaan... Onneksi. Se alkoi myös hyppiä toisen koiramme päälle, joka on paljon pienempi! Ja mitä ikinä teki ei auttanut. Siitä pitää vain taistella yli ja olla komentamatta liikaa. Ettei sille tule traumoja, vältä hyökkäys tilanteita. Myöhemmin se menee aika lailla ohi ja nykyään ainakaan minun ei tarvi pelätä hyökkäyksiä ja tänäänkin pihallemme oli tullut outoja irtokoiria ja ne vain leikkivät pihalla keskenään. :) Jos teidän tilanne on kuin meillä, niin se on ohi menevää... ^^

Tuttu juttu. mullakin on uroskoira joka käyttäytyy uroskoiria kohtaan vastaavasti. tyttökoirien luo en ole uskaltanut koiraani päästää vaan kierrän kaukaa kaikki koirat. luulin että kun leikkautan koirani niin ongelma poistuu, mutta ei heilauttanut yhtään tilannetta. Mun koirani rotu on Punainen irlannin setteri. Ja nyt on jo kesällä 8 v. Mulla ei tulis kuuloonkaan lähteä koirapuistoon koirani kanssa. vaikea tilanne se on mutta minkäs teen. asun koirani kanssa rivitalossaj ja saan aina olla varuillani ettei koirani vaan pääse karkuun kun täällä on muitakin koiria. Olen saanut 20 euroa sakkoa poliisilta kun naapuri ilmoitti virkavallalle mun koirani karkaamisesta.kun se meni naapurin lemmikille rähisemään. mitään kuitenkaan ei käynyt muuta kun ääni oli mitä melkosin.

Uroksetkin tulevat keskenään toimeen jos ne saa olla koiria eikä kunikaita jos se omistaja on päällikkö ei sen tarvitse muille rähjätä.

Pakko oli tulla vielä tänne kertomaan nämä tämän hetken kuulumiset. Kysymykseeni vastanneet lähes kaikki olivat sitä mieltä että koirapuistoilu kannattaisi lopettaa ja keskittyä koiran kanssa muihin puuhiin. Samaa mieltä oli myös palveluskoiria vuosia harrastanut ystäväni. Joten eipä olla siellä käyty enää, muutakuin sen ollessa tyhjänä. Muutenkin oma käytös koirani kanssa on muuttunut, sain uutta itsevarmuutta ja esimerkiksi kaoottiset ohitustilanteet ovat ainakin hitusen parempaan päin. Pari täydellistä ohitustakin on jo tehty!
Havaitsin sellaisen hassun jutun, mitä en edes aiemmin huomannut, että koirani rähisee helrkemmin vastaantuleville isoille kuin pienille koirille. Pari kertaa on pienen koiran ohi päästy ihan rauhassa niin, että toinen koira ollut ihan parin metrin päässä. Isojen koirien kanssa ei olla vielä ihan siellä menossa....
Nyt ollaan keskitytty paljon myös tokon peruskäskyjen harjoitteluun, aiemmin treenasin niitä vain sisällä, nyt olen koittanut ulkonakin. Makupalat eivät tunnu olevan paras motivaattori koiralleni, pitää keksiä jotain muuta, tai kokeilla parempia makupaloja.
Kuitenkin näiden pienien muutosten jälkeen suhteeni koiraani on muuttunut reippaasti parempaan suuntaan. Isoin ero on kontaktin otto, ulkosalla jos koira esimerkiksi on epävarma jostain kovasta äänestä, se katsoo ensiksi minua, miten minä reagoin. Jos kävelen kylmän rauhallisesti eteenpäin, sekin unohtaa koko äänen.
Muutenkin koira nykyään käskemättä kävelee ulkosalla mielellään rinnallani, ja ottaa katsekontaktia. Sitä se ei ole ikinä ennen tehnyt, yleensä vetää jossain edessä tai huitelee ojassa unohtaen olemassa oloni kokonaan :D
Kesällä olisi ehkä tarkoitus mennä johonkin toko-kurssille, mikäli ongelmat ovat sen verran aisoissa että yleensä KEHTAAN... :D Tähän asti en olisi voinut kuvitellakaan että tohtisin viedä tätä rähisiää mihinkään :)
Että kiitos vaan vastanneille, ohjeet auttoivat.

Voi olla kahden ikävuoden uhmat herralla menossa. Eli tuskin kannattaa koirapuistoon viedä.. Muutenkin siellä voi aina sattua kaikenlaista kun ei koskaan tiedä niistä toisten koulutusmetodeista. Minäkin tapasin kerran sellaisen naisen, jonka mielestä koira koulutetaan alistamalla aina, ku tekee jotain väärin. Positiivinen ehdollistaminen oli siis kuulemma perseestä ja en tienny mitään. Hyvinpäs tuo staffini on tähän päivään asti käyttäytyny vaikka alistaminen ei päivärutiineihin kuulunutkaan.

Niin ja nakit toimii aina ;)

Kannattaa katsoa liviltä tulevaa koirankuiskaaja ohjelmaa. Siinä koiran kouluttaminen perustuu koiramaailman arvoihin. Ja ihmisen oman "mielentila" on erittäin tärkeä. Jos koira huomaa sinun jännittävän niin koirasta tulee varuillaan oleva ja rupeaa herkästi rähjäämään.

Koirakouluttaja hakee haasteita ja kehittää itseään.
Koirallanne käytösongelmia, agressiivisuutta, seinille hyppelyä, haukkumista, vetämistä yms.?

Laittakaa sähköpostia:
[email protected]
Annan palautetta ja vastailen saapumisjärjestyksessä, myös tapaamiset mahdollisia

Olen tuon koirakuiskaajan Cesar Millanin oppien kannalla,koska ne ovat samoja metodeja,joita emo käyttää pentuun.
Eli näykkäisy (kosketus) kun koira toimii väärin.
Mutta kosketus on oltava oikea-aikainen eli välittömästi kun koira tekee jotakin kiellettyä. Eikä omistaja saa olla kiihtynyt,sillä eihän emokaan ole.
Kaikki komennot on tehtävä rauhallisessa mielentilassa.
Ongelma vain on siinä,että 90 % omistajista reagoi aika myöhään koiransa virheisiin.
Palaute koiran käytökseen on oltava välitön.
Silloin koira oppii mikä on väärin.
Ja se koskee kaikkeen.
Itse olen saanut hyviä tuloksia pelkästään tyttäreni koiran rähjäämisongelmaan.
ja hoidan koiraa noin 2 kertaa vuodessa viikonloppuisin.
Minun seurassani koira on ulkona lenkeillä paljon rauhallisempi.

Noh, yksi itseoppinut roikottaa koiria hihnasta ja vielä sanoo että näin ne emätkin tekee.
Saahan siihe uskoa.

Tottakait koirat uskoo rangaistusta, eihän ne mitään tyhmiä ole. Kun riittävästi annetaan rankkua, koirat lopettaa kaiken itsenäisen tekemisen, sitten ne onkin helppoja.

Ihminen tekee sitä, minkä kokee nopeimmaksi ja helpoimmaksi tavaksi, ja koiran kouluttaminen, niin että sille opettaisi jotain uutta asiaa on joillekkin ihmisille ihan äärimmäisen vaikeaa ja negatiivinen palaute koiralle on niin helppo antaa.

Kuten näet topiikin aloittaja, koiraporukka on valitettavan usein tuota piikittelevää, solvaavaa sorttia. On ollut aina, ja ei se siitä taida muuksi muuttua. Yksilöitä löytyy joiden kanssa asiat sujuvat, porukuan yhtenäisyyteen ja vilpittömään apuun en luottaisi päivääkään.
Koira ei koirapuistoa tarvitse, sinua kyllä. Sinulla on suurimmaksi osaksi asiat ihan kohdallaan. Voimakasluotntoiset urokse, vallankin keväällä käyttäytyvät juuri noin. Ota ohittamisohjeista vaarin, jos ne tuntuvat sinusta , sinun omalle koirallesi sopivan. Leikkaus voi rauhoittaa urosta, opittua käytösmallia se ei poista.
Kaikkea hyvää sinulle ja rekulle, käytä omaa tervetta maalaisjärkeä, sillä selviät yllättävän pitkälle. Koira koiran paikalle, ja itse olet määrätietoinen, ymmärtävä, tinkimätön ja luotettava ohjaaja. Muuta koirasi ei tarvitse. Toivon oikein hyvää kevättä ja pärjäämistä koirasi kanssa.
Ps. Koirien ei aina tarvitse toisista koirista tykätä, riittää kun se ohitustilanteessa sietää niitä.