Hemesti kissautti kahvit
Kalle Päätalon viimeinen
Eränkäyntiä Juuson kanssa
Kalle Päätalo: Selkosten viljastaja, Gummerus 2000
Kirjan kertoja on rakennusmestari, väliin kunnan töissä, väliin kaupungissa hääräävä rakennusten asiantuntija, siis selkeästi eräs kirjailija Päätalon kirjallisista sivupersoonista, Usko Limitys. Uskon kaverina erästelee kansanmies Juuso, jonka kanssa asiat menevät helposti hakaukseen, jos ei ole valmis pyörtämään puheitaan. Höpöhommiin Juuso ei ryhdy. Sellaisena hän pitää mm. joskus pilkkimällä kalan narruuta. Mutta sen sijaan kyllä käestäminen (= kalan saartaminen verkolla), arinahommat ( = tuulastus), verkkopyynti, katiskahommat, nokkasten ja maderysien laitto, onkiminen, jne onnistuvat. Myös mehtuuhommissa on Juuso vanhan kansan karhunkaatajien sukua. Mutta jos purutupakka putoaa hankeen, pitää lupaava ketunsaarto keskeyttää ja lähteä opettamaan hemestille (= vaimo), miten taskunpohjat paikataan. Monet nuotiokahvit Usko ja Juuso kissauttavat
( = keittävät), monta raatia (= juttua) Juusolta irtoaa, joskin juuso laittaa höystöä (= valetta) mukaan yhtä paljon kuin Uskon inhoamaa suolaa kahvipannuun.
Kirjan erästelytarinoissa Päätalo elää ehkä mielikuvituksessaankin niitä kokemuksia, jotka joskus jäivät tarina-asteelle. Lienee mies kuitenkin Juuson kanssa erästellyt, niin uskottavia ovat näiden Rakennustaito-lehteen kirjoitettujen juttujen jännitteet, detaljit ja ajankuva. Kirjassa on paitsi erästelyn kansantieteellistä antia, myös menneen ajan ihmiskuvaa, huumorin sävyttämää sukupolvien kohtaamista, jne jne…
Uskon pitää joskus turvautua viekkauteen, kun käsittelee hidashoksaisempaa Juusoa. Kun Usko esim. ei haluaisi siivota Juuson särkisaalista, hän käy yöllä napsimassa katiskoiden pohjat tongilla irralleen. Juuson ihmetys on suuri, kun pohjat tippuvat särkiä pullollaan olevista katiskoista, vaikka pyydöt tuskin ovat saaneet ruosteen pilkkua vielä. Joskus erästelijät torautuvat, kun ovat molemmat äkkiottoisia. Hauskaa on seurata sovun hierontaa, jota Päätalo kuvaa mestarillisesti, kuin kuunaan Juhani Aho maalaiselämää kuvaavissa lastuissaan.
Luin joka sanan tarkkaan, iloisissa ja innoittuneissa tunnelmissa. Kalamiehen mieleen tuovat kertomukset samaistumiskelpoista ainesta, mitä tulee kaverisuhteisiin tai esim. kateuteen ja ystävyyteen, muista seikoista puhumattakaan.
Kirja päättyy enteellisesti Juuson ”hyvästijättöön”, joka saa karskimmankin miehen naaman peruslukemille.
Kalle Päätalon viimeinen
Eränkäyntiä Juuson kanssa
Kalle Päätalo: Selkosten viljastaja, Gummerus 2000
Kirjan kertoja on rakennusmestari, väliin kunnan töissä, väliin kaupungissa hääräävä rakennusten asiantuntija, siis selkeästi eräs kirjailija Päätalon kirjallisista sivupersoonista, Usko Limitys. Uskon kaverina erästelee kansanmies Juuso, jonka kanssa asiat menevät helposti hakaukseen, jos ei ole valmis pyörtämään puheitaan. Höpöhommiin Juuso ei ryhdy. Sellaisena hän pitää mm. joskus pilkkimällä kalan narruuta. Mutta sen sijaan kyllä käestäminen (= kalan saartaminen verkolla), arinahommat ( = tuulastus), verkkopyynti, katiskahommat, nokkasten ja maderysien laitto, onkiminen, jne onnistuvat. Myös mehtuuhommissa on Juuso vanhan kansan karhunkaatajien sukua. Mutta jos purutupakka putoaa hankeen, pitää lupaava ketunsaarto keskeyttää ja lähteä opettamaan hemestille (= vaimo), miten taskunpohjat paikataan. Monet nuotiokahvit Usko ja Juuso kissauttavat
( = keittävät), monta raatia (= juttua) Juusolta irtoaa, joskin juuso laittaa höystöä (= valetta) mukaan yhtä paljon kuin Uskon inhoamaa suolaa kahvipannuun.
Kirjan erästelytarinoissa Päätalo elää ehkä mielikuvituksessaankin niitä kokemuksia, jotka joskus jäivät tarina-asteelle. Lienee mies kuitenkin Juuson kanssa erästellyt, niin uskottavia ovat näiden Rakennustaito-lehteen kirjoitettujen juttujen jännitteet, detaljit ja ajankuva. Kirjassa on paitsi erästelyn kansantieteellistä antia, myös menneen ajan ihmiskuvaa, huumorin sävyttämää sukupolvien kohtaamista, jne jne…
Uskon pitää joskus turvautua viekkauteen, kun käsittelee hidashoksaisempaa Juusoa. Kun Usko esim. ei haluaisi siivota Juuson särkisaalista, hän käy yöllä napsimassa katiskoiden pohjat tongilla irralleen. Juuson ihmetys on suuri, kun pohjat tippuvat särkiä pullollaan olevista katiskoista, vaikka pyydöt tuskin ovat saaneet ruosteen pilkkua vielä. Joskus erästelijät torautuvat, kun ovat molemmat äkkiottoisia. Hauskaa on seurata sovun hierontaa, jota Päätalo kuvaa mestarillisesti, kuin kuunaan Juhani Aho maalaiselämää kuvaavissa lastuissaan.
Luin joka sanan tarkkaan, iloisissa ja innoittuneissa tunnelmissa. Kalamiehen mieleen tuovat kertomukset samaistumiskelpoista ainesta, mitä tulee kaverisuhteisiin tai esim. kateuteen ja ystävyyteen, muista seikoista puhumattakaan.
Kirja päättyy enteellisesti Juuson ”hyvästijättöön”, joka saa karskimmankin miehen naaman peruslukemille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa tutustua myös muuhun eräkirjallisuuteen, jos pidit Selkosten viljastajasta.
itsekin kirjoitellut eräjuttuja
Otavalle ja Karistolle ( Erämaailma, Eränkävijä) parin täysimittaisen
kirjan verran. Mutta eräkirjavinkkejä voisit antaa, jos tiedät tämmöisiä
äkkivääriä, kuin Päätalon uusin.