Onko mökkinaapureista

Hyvin menee kun muistaa pari seikkaa.
Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta.
Sitä, minkä kerran sanot, ei saa koskaan vedettyä takaisin, laske aina 10:een, ennenkuin kommentoit kaikenmaailman asioita liian terävästi.
Kannattaa ottaa rennosti, eikä provosoitua, eikä tyrkyttää myöskään omia mielipiteitään, ellei niitä kysytä.
Kannattaa morjestaa kaikkia lähiseutulaisia reilusti aina nähdessään, siitä jää kaikille joviaali kuva, eikä ongelmia tule koskaan.
Jos naapuri on tullakseen kaveriksi, se tulee luonnostaan ja luontevasti, väkisin ei.
Ihan kaikkien kaveri ei ole geneettisestikään mahdollista olla, mutta ei se mittään, asian kanssa voi elää.

Ainakin kahta sorttia. Toinen mökkinaapurini ottaa muutkin huomioon, eli ei metelöi tarpeettomasti. Toinen puolestaan on rakentanut mökkitontilleen "teollisuushallin", ja metelöi siellä varhaisesta aamusta itamöyhään kaikkina viikonpäivinä. Otin asian viimein puheeksi, ja vastauksensa oli että ei kuvitellut metelin häiritsevän meitä. Ei metelöinti tuosta ole kovin paljon vähentynyt.
Etäisyyttä molempiin asumuksiin on yli 100 metriä, mutta kun on häirikkö asialla, ei sekään auta.

Hyvä naapuri ei näy ei kuulu mutta piipahtaa kylässä jne.

Huonon naapurin elämänsisältö on toisten sairaalloinen kyttääminen, jatkuvaa pientä ilkivaltaa yms.

Tällaiseksi osoittautui yksi mökkinaapureista, henkisesti häiriintynyt maanviljelijä. Sairas k--sipää jonka takia mökin myynti on käynyt mielessä. Ei auta miten käyttäytyy koska suuntaa vihansa kaikkia kohtaan oli ne vaikka ohikulkijoita.

minä kun sanoin naapurin kakaroiden metelöinnistä ja ryyppäämisestä naap ämmelle hän sanoi että muuttakaa pois

Lähinpään naapuriin 300m seuraavaan 700m, kyllä saari on mukava paikka asustella, selvät rajat, ei hyttysiä, ei hirvikärpäsiä, ilmansuunnat jokasuuntaan, puhelin kiinni ei tule vieraita kuin kutsuttaessa, näin kallavedellä

KAikkien kanssa tulee toimeen, mutta....oli mökkinaapuri, jota oli mahdoton sietää, vaikka kuinka yritti.
Vakiorituaali;
perjantai-ilta kun koitti, naapurin pihaan kaarsi auto/autoja, siitäpä alkoi helvetinmoinen koko viikonlopun kestävä mekkala. Agrikaatti pauhasi taukoamatta, stereot huusivat täysillä terassilla läpi vuorokauden, isäntäväki runsaat vieraat vetivät viinaa kellon ympäri metelöiden, riidellen ja huutaen. Ystäviä ei viitsinyt kutsua kylään, juhannuksia ei oltu kuin yksi omalla mökillä. Siis se oli aivan uskomatonta meininkiä. En ole ennen kuullut miehen kiljuvan aamu neljältä laiturilla juoppohulluuskohtauksen saaneena, tulipahan sekin koettua.

Käytiin monet monituiset kerrat keskustelemassa asiasta, silloin kun känni ei naapurilla ollut vielä päällä. Isäntä lupasi ottaa huomioon naapurit, kunnes taas korkki aukesi, ja se aukesi joka viikonloppu. Ei auttanut lakimiehellä uhkailut, ei järkipuhe, ei mikään.

Tilanne rauhoittui, kun kännikala bilettäjä laittoi mökin myyntiin, just ennenkuin meikäläinen. Uuden naapurin kanssa menee hyvin, hän osaa ottaa huomioon muutkin kuin itsensä. Mutta kyllä vieläkin verenpaine nousee, kun muistelee vanhoja. Ja välimatka ei auta mitään, kun ollaan järvenrannalla. Hermostuivat muuten vastarannalla olevat mökkiläisetkin tähän rakkaaseen ex-rajanaapuriin.

Naapurin blondi-emännän kanssa vietettiin aikaa, nyt on mökki myynnissä, ja eropaperit vetämässä. Ensi kesänä sitten vuokramökkiin.

Hyvä naapuri asuu tarpeeksi kaukana eikä sen kanssa tarvi olla missään tekemisissä.

Pakko oli ostaa moottorivene kun naapuristo moisilla häiriköi eli sitä saa mitä tilaa tähän asti pärjännyt hyvin soutamalla ja hyvä liikuntamuoto kaiken lisäksi.

Perintökaluiksi sain pokasahan ja kuorimaraudan kunnon sahapukki niin äkkiä saat lihakset lämpenemään pokasahalla ei tarvitse halkomakoneita ja moottorisahoja eli vanhat keinot kunniaan pystyy aistimaan luontoakin samalla.

Joo saa sitä tietysti itseään kiusata pokasahan kanssa, outoo vain näin 2000 luvulla kun hommat voi tehdä helposti, toisaalta ei kaikille koneet sovikkaan , joko ne teloo itsensä tai menettää malttinsa kun tekniikka lakkoilee, siis on yksinkertaisesti peukalo keskellä kämmentä

Ei se kannata jumittaa. Vuokramökkiä peliin vaan. Joka vuosi uudet kokemukset. Hittojako sitä naapureita miettimään ja rahaa polttamaan omistusmökkiin muutaman lomaviikon takia.

Yhteinen tie on ainakin perseestä, etenkin, jos naapuri ei osallistu sen kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin...

Minun näkemyksen mukaan sinne mökille mennään kyttäämään naapuria joka harrastaa sitä samaa. Hymyillään kun tavataan ja ennen kuin naapuri häipyy näköpiirin ulkopuolelle, alkaa hampaiden kiristely tyyliin tuokin saatanan mulkku jne. Kännissä käydään tuntemuksia purkamassa ja seuraavana päivänä käydään pyytämässä anteeksi kerta toisensa jälkeen.

Mökkielämän onni ja autuus on hakeutua ahdistavasta kaupunkiympäristöstä maalle ahdistavaan ympäristöön.

Erikoisin mökkiranta missä tuli vierailtua (ja niitä on monta) oli tontit kaavoitettu pitkiksi ja kapeiksi. Näytti todella hyvältä siihen asti kun käveltiin laiturille. Molemmilla puolilla kaksi naapuria ja laitureiden välit ihan naurettavan lyhyet. Lahden poukama ja tontit kiilautui kohti rantaa. Viereisen mökin isäntä noin viiden-kymmenen metrin päässä tuli saunasta eikä kehdannut mennä järveen kun seisoimme viereisellä laiturilla vaan palasi takaisin saunaan...Hieno paikka. Silloin kun naapurit ei ole paikalla.

Mökkinaapurini pyysi lainaksi moottorisahaa, kun olimme lähdössä mökiltä, en kehdannut kieltää, olivat kaataneet puita tontiltaan ja samalla vaivalla meidänkin tontilta kolme koivua, oli tarvinneet saunapuita, olivat hiljattain ostaneet mökin ja saimme heidät naapuriksemme, tarjoutui joskus tarjoamaan lasillisen , vähän niinkuin asian korvaukseksi, toinen seikka heillä on katiskoita ja ilman lupaa käyttävät meidän venettä ,ikävää kun vene on aina kalan suomuissa, mitä minun pitäis tehdä, olen vähän huono sanomaan, samoin käyvät poissaolessamme hakemassa puuvajasta milloin mitäkin

Itse valokuvasin polttopuut, aina oli viety naapurin toimesta pinosta, huomautin asiasta , niin loppui varastaminen ja morjestelu

Mikä ihme on mökkinaapuri, Minulla on mökki ja lähimpään asuttuun taloon 3km ei niistä ole haittaa, Miksi pitää tunkea sellaiseen paikkaan että on mökki mökissä kiinni. Eikö ole sama kun asuu siellä kaupungissa

Ei mökillä mitään naapureita kaipaa, paras kun antaa jokaisen olla omissa oloissaan eikä turhaan häiritä toisia

Perintömökin naapurina on luonnonsuojelualue, johon alueen omistaja ei saa kaavoittaa tontteja ollenkaan. Lähin naapuri on lahden toisella puolella oleva kännikala, mutta äänet saattavat kuulua tyynenä kesäiltana vaimeasti korviimme. Niin syrjässä korpimailla sitä jo tykkääkin, että kiva kun kuulee ihmisääniä ja illan ohjelmanumero on seurata törmääkö kännikala moottoriveneellään rantakiviin vaiko ei.

Vaikka matkaa mökille on 600 km, niin sen kärsii kesälomillaan kun saa oikeasti olla rauhassa naapureista välittämättä.

Lähin naapuri muutaman kymmenen metrin päässä. Vaikka näkö- ja kuuloyhteys, ei häiritse. Saadaan vesi ja apua, kun tarvitaan. Puolin ja toisin. Kutsusta kyläillään. Useita naapureita näkö- ja huutoetäisyydellä, muttei koskaan häiriötä. Tervehditään ja jutellaan tavatessa. Satunnaiset rannan tallaajat eivät aina ymmärrä yksityisyyttä kunnioittaa.

Kannattaa siis yhteenvetona ostaa mökki,vaikka ison loven pankkitiliin tekeekin:)

Siitä vaan jos haluat tutustua sukulaisiin joiden kanssa et ole ollut missään tekemisissä ennen mökin hankintaa. Ilmestyvät kutsumatta.

leikki sikseen eikä tuo leikkiä ollut mutta itselle mökistä on muodostunut erittäin tärkeä henkireikä lieveilmiöistä huolimatta.

Mökkinaapuri myi mökkinsä perheelle, jossa jäseniä, suurin osa pikkulapsia, 2 -10 vuotiaita, lukumäärältään parikymmentä. Meteli on korviahuumaava! Kaikki huutavat, karjuvat, kiljuvat. Trampoliini tuotiin 5 metriä meidän mökkiterassistamme. Siis heidän rajaan kiinni. Kun huomautimme asiasta saimme kuulla olevamme ryyppääviä , yökaudet lapsien unta häiritseviä metelöitsijöitä. Olemme melkein seitsemänkymppinen aviopari, joka on 26 vuotta mökillään käynyt. Kertaakaan ei aiemmin ole meidän väitetty metelöivän. Olen typertynyt. Meidän pitää laittaa rakas mökkimme myyntiin.

Meillä on ikävät mökkinaapurit toisella puolella, toisella puolella on ihan ok tyypit. Joskus kun toivoin, että nämä hankalat naapurit muuttaisivat pois, mies sanoi, että vielä hankalammat voi tulla tilalle.

Nykyiset naapurit "lainailevat" meiltä mitä sattuu, eivät viitsi edes lupaa kysyä puhelimella. Koirankin kusettavat nippa nappa yhteisellä rajalla (joskus lipsuu meidän puolelle), vaikka metsää on siinä lähellä vaikka kuinka paljon. Helpompikin heidän olisi sinne mennä. Lisäksi se naapurin rouva kyylää (tai kyllä se mieskin veneestä kyylää) meidän tekemiset tarkkaan, mies oli sen joskus nähnyt pusikossakin kurkottelevan.

Kyllä niiden kanssa pystyy elämään, ihmetellä vaan täytyy toisten tapoja.

Huvittaa miten muinoin sukuni hallussa olevaa naapurimökkiä ja meitä vahdittiin veneistä. Omin luvin myös kalstajat pitivät veneitään ja verkkojaan tontilla. Nyt kun on myyty, eivätpä uskalla lähellekkään tulla.
Nykyiset naapurit sitten vahtivat meitä. Hih hih sentään. Pienet ympyrät vissiin.

Oli vain yksi mökkinaapuri. Siitä kuoli mies ja leskirouva piti puutteessa peliään mieheni kanssa. No, eipä siinä mitään. Hain avioeron ja meni mökki myyntiin.
Ex-mies itkee vieläkin kun siinä meni samalla myyntiin myös omakotitalo jossa hän kuvitteli elävänsä lopun ikäänsä. Mutta kun rahat eivät miehellä riittäneet talon lunastamiseen, joutui muuttamaan kerrostaloon. Oma oli vikansa. Olisi uittanut heppiään vain kotivesillä.
Itseäni ei kerrostaloasuminen haittaa pätkääkään.

ajoitan lomani syyskuun alkuun, ei ole naapureita.

2 vko syksyn sateessa, viileydessä ja pimeine iltoineen.

Kun hain uutta mökkiä, niin kriteerinä oli, ettei yhtäkään naapuria. Sellainen löytyi kolmen vuoden etsinnän jälkeen.

Täällä tosiaan rentoutuu, äänessä ainoastaan lintujen ihana laulanta!

Hirveitä tuo naapurin metelöinti.

Nyt pauhaa ruohonleikkuri. Päivällä, illalla ja yölläkin ajellaan moottoriveneellä. Perässä vedetään jotain liukupalloa jossa ollaan kyydissä.

Autolla ajetaan samoin yöllä.

Musiikki soi öisin ja metelöidään.

Samoin huutaminen toiselle kun tehdään jotain remppaa ällöttävällä murteella vielä.

Koko luonnonrauha meni kun ei kovinkaan fiksut rakensi itselleen "kesä mölskän" missä saa olla kuten heitä huvittaa.Luulevat olevansa oikeita määräilijöitä.

Yksi naapureista ihan ällö. Ei tosin metelöi.

Ykdi onneksi ok.

Nastolan Salajärvellä eräällä mökillä metelöidään rannalla. Humalainen porukka alkaa hirvittävän mölyn illalla joka muuttuu kovaksi huudoksi ja jatkuu aamupuolelle asti

Täällä somerniemellä on nautittu mökkeilystä ja normaali naapureista jo 80-luvulta lähtien. Ollut todella hiljaisaa seutua ja kaikki mökkinaapurit tuttuja kunnes..joku kusipää järven puolelta alkoi vuokraamaan tönöjänsä kaikenlaisille ryhmille, melusta ja äänistä päätellen parikymppisille(?) kakaralaumoille. Nämä tuntemattomien ryhmät vaeltavat meidän muiden mökkien taakse mölyämään ja huudattamaan musaa yöllä, heidän mökkinsä on oikeasti kilometrien päässä. Mökkirauha on täysin mennyt, tuntemattomia laumoja vaeltelee suoraan edestäsi, tulevat myös poimimaan marjoja metsästäsi ja ennen kaikkea se huutaminen ja musan huudattaminen. Kai meillä alkuperäisillä mökkiläisillä on jotain oikeuksia tässä?