Kuinka vauvakuume iskee?
Itselläni pitäisi alkaa harkita kai lastentekoa jonkun vuoden sisään. Mutta kun mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Lapset ovat jees ja niiden kanssa tulen mielestäni hyvin toimeen, mutta kuume ei kyllä ole noussut. Olen ollut aina hieman "erilainen" tyyppi; lapsuudessa kaverini olivat poikia (ei asunut tyttöjä lähistöllä) ja niinpä perinteiset nukkeleikit jäivät väliin. Olen muutonkin ollut vähän sellainen poikatyttö, eikä kellään sukulaisellakaan ole ollut sopivan ikäisä nappuloita, joita olisin voinut hoivata vaikkapa yläasteikäisenä. En ole valinnut vielä lapsettomuutta, mutta olen hieman ymmälläni, kun ei kuume nouse. Ikätovereillani vauvakuume tuntuu tosi ravistavalta asialta. Olisin kyllä valmis tarjoamaan kodin kyllä esim orpolapsille. Onko ketään samansuuntaisia kokemuksia omaavia? Kuinkas sitten kävikään?
??:lee ihmettelijä
Itselläni pitäisi alkaa harkita kai lastentekoa jonkun vuoden sisään. Mutta kun mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Lapset ovat jees ja niiden kanssa tulen mielestäni hyvin toimeen, mutta kuume ei kyllä ole noussut. Olen ollut aina hieman "erilainen" tyyppi; lapsuudessa kaverini olivat poikia (ei asunut tyttöjä lähistöllä) ja niinpä perinteiset nukkeleikit jäivät väliin. Olen muutonkin ollut vähän sellainen poikatyttö, eikä kellään sukulaisellakaan ole ollut sopivan ikäisä nappuloita, joita olisin voinut hoivata vaikkapa yläasteikäisenä. En ole valinnut vielä lapsettomuutta, mutta olen hieman ymmälläni, kun ei kuume nouse. Ikätovereillani vauvakuume tuntuu tosi ravistavalta asialta. Olisin kyllä valmis tarjoamaan kodin kyllä esim orpolapsille. Onko ketään samansuuntaisia kokemuksia omaavia? Kuinkas sitten kävikään?
??:lee ihmettelijä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saattaisi olla adoption harkinta paikallaan. Jos ei vauvakuume iske, niin ei sitä tarvitse jäädä odottamaan. Hoivaamisvietti ei vaadi mitään vauvakuumetta. Suomessakin saattaisi olla aikas monta lasta ilman vanhempia...
Jos taas oma jälkeläinen olisi luontevampi kohde hoivalle, voin kyllä auttaa asiassa. ;)
Itse olin vielä muutama vuosi sitten varma siitä, että en hanki lapsia. No harrastaminen ja opiskelu ym. oli kiivaimmillaan ja ei ollut edes sopivaa miestä silloin. Kaverit ympärillä poti vauvakuumetta ja oli niin lässyn lässyn kun joku pieni edes vilahti. Pidin toki itsekin lapsista jo silloin, mutta en vain jaksanut innostua vieraiden vauvoista. Ja vauvakuume oli todella tuntematon käsite.
No kaikki alkoi muuttumaan kun 30 v. alkoi lähestymään. Sitten veli sai pienen ja pääsin kummiksi. Siitä alkoi se minun halu saada omia lapsia. Se tuli pikkuhiljaa. Nyt on sisaruksilla enemmänkin lapsia ja kun on nähnyt miten paljon se voi antaa, niin miksei itsekin ajattelen.
Nyt minulla on sellainen mieskin jonka kanssa lapset on suunnitelmissa. Alkaa vain olla kiire kun ikää on jo 32 vee. Tosin en voi sanoa, että "kuumetta" olisi vieläkään tai ehkä vähän, ehkä olen enemmänkin realistinen. Jos saan lapsia niin hyvä niin. Nyt kyllä jaksaa vieraidenkin vauvat kiinnostaa..
Ystävälläni oli samat fiilikset kuin minulla, mutta kummasti hänkin muuttui. Nyt on kaksoisvauvojen äiti ja ei kuulemma antaisi hetkeäkään pois.
Eli et ole epänormaali ollenkaan!