Antti Tuuri: Rata, Otava 2010
Antti Tuuri kirjoittaa vielä sotakirjan. Niistä ei näytä tulevan loppua, vaikka jo kohtuuden nimissä pitäisi. Nyt on kyse retkestä Muurmannin radalle ja siellä tehtävästä tuhotyöstä.
Kirja on tyyliltään Tuurin aikaisempien kirjojen tapainen. Tapahtumat ja vuorosanat sanotaan jännästi takakautta kiertäen. Asioiden ja tapahtumien tulkkina on joukkueenjohtajan taistelulähetti. Hänellä on läheinen tarkastelunäkökohta taisteluihin ja tapahtumiin.
Kirjan teksti on tyypillistä sotakerrontaa. Lopussa on yllättävä, varmaan ehkä älykkäämmän lukijan pääteltävissäkin oleva taisteluretki, joka ei aivan mene käskyn mukaan. Kuitenkin kirjasta puuttuu jokin syvempi näkemys ja vaikuttaa, että kyseessä on Tuurilta jonkinlainen välityö: kirja piti saada aikaiseksi, ja tulihan se siitä.
Tuuri ja hänen ystävänsä Erno Paasilinna joskus miettivät, miten pelastaa kirjailija vanhuudessa kirjoitettujen huonojen kirjojen häpeältä. He keksivät teloitustoimikunnan. Jos tämä yksimielisesti toteaisi, että nyt kirjailijan on aika lopettaa kirjoittaminen, ja tämä ei sitä uskoisi, toimikunta menisi ja ampuisi kirjailijan. Nyt on tosi lähellä em. tilanne.
Antti Tuuri kirjoittaa vielä sotakirjan. Niistä ei näytä tulevan loppua, vaikka jo kohtuuden nimissä pitäisi. Nyt on kyse retkestä Muurmannin radalle ja siellä tehtävästä tuhotyöstä.
Kirja on tyyliltään Tuurin aikaisempien kirjojen tapainen. Tapahtumat ja vuorosanat sanotaan jännästi takakautta kiertäen. Asioiden ja tapahtumien tulkkina on joukkueenjohtajan taistelulähetti. Hänellä on läheinen tarkastelunäkökohta taisteluihin ja tapahtumiin.
Kirjan teksti on tyypillistä sotakerrontaa. Lopussa on yllättävä, varmaan ehkä älykkäämmän lukijan pääteltävissäkin oleva taisteluretki, joka ei aivan mene käskyn mukaan. Kuitenkin kirjasta puuttuu jokin syvempi näkemys ja vaikuttaa, että kyseessä on Tuurilta jonkinlainen välityö: kirja piti saada aikaiseksi, ja tulihan se siitä.
Tuuri ja hänen ystävänsä Erno Paasilinna joskus miettivät, miten pelastaa kirjailija vanhuudessa kirjoitettujen huonojen kirjojen häpeältä. He keksivät teloitustoimikunnan. Jos tämä yksimielisesti toteaisi, että nyt kirjailijan on aika lopettaa kirjoittaminen, ja tämä ei sitä uskoisi, toimikunta menisi ja ampuisi kirjailijan. Nyt on tosi lähellä em. tilanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä arvio, kiitos!
Kas kun sattukin. Päättyvällä viikolla tuon luin ja en mää sitä nyt ihan Tuurin huonoimpiin laskisi. Tyyli on tätä taattua, repliikitöntä tapahtuneen raportointia. Siitä pitää tai ei. Minusta toimi hyvin vaikkapa Kylmien kyytimiehessä. Liekkö ollut silloin uutuudenviehätystä.
Perusideahan on sama kuin vaikka Asejunassa tai Viljajunassa. Miehillä on tehtävä, ja kirjailijalla tehtävä on kertoa kuinka homma tehtiin, teknisine yksityiskohtineen, ja kuinkas sitten kävikään. Ihan vanhan kunnon länkkärielokuvan draaman kaaren mukaisesti. Tosin vähemmillä ihmissuhdesotkuilla, jotka eivät suomifilmin luonnekuvaan sovi. Huumori on niukkaa ja tiukkaa, kuten tilanteetkin. Mieluummin pohjalaiskomiikka mielestäni toimii puhuttuna kuin mutkan kautta kerrottuna.
Rata on oiva aikalaiskuva ja oppikirja talviulkoilusta nykyihmisille, jotka coretexeineen ja haahkanuntuvapusseineen miettivät, lähtiskö reissuun kun pakkastakin on melkein parikymmentä. Eikä moottorikelkassa ole lämmitettyjä kahvoja.
Rohkenen suositella, siis kirjaa ja ulkoiluakin, säästä riippumatta.
onko kirja vaikuttamiseen pohjautuva?
Avaappa vähä kysymystäsi. Kenen vaikuttamista tarkoitat? Miesten operaation vaikutusta sotatoimien lopputulokseen, lukijan mieleen vaikuttamista sodan järjettömyyteen suhtautumisessa, vaikuttamista veteraanien arvostukseen vaikko jotain muuta minulle ymmärtäytymätöntä?