Walesi vai kultsi?

Sanoisin, että welshi on noista aktiivisempi, samoin kuin rodun terveystilannekkin paljon parempi. Jos haluaa kaverin lintumetsälle, niin suosittelisin welshiä. Tokokentillekkin se sopii, mutta sillä on taipumusta vöyhkäämiseen enemmän kuin kultseilla. Welshi on kuitenkin rotuna todellinen duracell-pupu, joten jos olette laiskanpuoleisia liikkujia, niin unohtakaa se. Tosin taitavat tolleritkin olla sellaisia, joten ehkä ette ole. Ja lenkkikaveriahan haitkin. Welshi on rotuna sellainen, joka lenkkeilee kanssasi säässä kuin säässä, ja paikassa kuin paikassa. On kuin kotonaan haastavissakin maastoissa. On paljon ketterämpi kuin kultsi, ja meillä lenkkeillään porukassa jossa on kultseja, labbis sekä welshi. Jos noutajat ovat mukana, pitää reittiä pohtia paljon tarkemmin. Niillä on paljon enemmän massaa, ja ne ovat kömpelömpiä. Tottumuksista ei meidän tapauksessamme ole kyse, eikä ikäerotkaan ratkaise, ovat kaikki suurin piirtein samanikäisiä. Welshimme tosin ottaa myös enemmän riskejä, mutta olemme vielä selvinneet ilman tapaturmia ja vahinkoja. Mutta välillä on kyllä säikäyttänyt.

Welshi on väsymätön touhuaja, ja sen miellyttämisen halu ja ihmisrakkaus on erittäin suuri. Ja ainakin meillä se rakastaa lapsia, tuli lapsiperheen (3 vilkasta poikaa) lapsiin tottumattomana, mutta ei siitä mitään ongelmaa tullut. Se ei hermostu mistään, mutta yhden asian kanssa pitää olla tarkkana. Nimittäin koska se on erittäin oppivainen koira, niin lapset opettavat helposti sille vääriä asioita. Aiempien koirien kanssa ei ole ollut samaanlaista vahtimista. Rajat pitää olla selvät, eli sisällä ei riehuta koska tämän oiran saa muksut hyvion helposti mukaan riehakkaaseenkin leikkiin.


Metsällä koira oli meillä ekan kerran mukana reilun 6 kk:n iässä. Ja nouti linnut, toiminta on sille todella verissä. Tuolloin vielä oli hankaluuksia istua käskystä, joten varovainen sen kanssa silloin piti olla vielä hösellyksen vuoksi, mutta nouto-/jäljestyskone se on. Samoin se on väsymätön puurtaja, toisin kuin monet nykykultsit. Ja vaikka se tuntuukin keskittymiskyvyttömältä kotioloissa, niin kun se pääsee "omaan työhönsä", niin hösellys jää. Yksi iso etu on myös se, että se ei poistu omistajastaan irtiollessaankaan kauas, ja seuraa herkin aistein omistajansa touhuja. Noutajien kanssa on omistajillaan ollut huomattavasti hankalampaa mm.- luoksetulon opetus, mutta welshimme tulee onnellisesti vaikka kesken kiihkeimmän koirapaininkin. Sen suosikkitemppu on juuri luoksetulo, ja se on todella vauhdikas. Tätäkään ei ole varsinaisesti koulutettu sille.

Itse siis suosittelisin metsästävälle noista vaihtoehdoista welshiä, ja niin suositteli kasvattajakin, joka kasvattaa noita molempia rotuja. Tällaisiakin on Suomessa, joten kannattanee kääntyä heidänkin puoleensa.

Olipa hyvä tiivistys tuossa edellä. Metsästystähän on monenlaista. Kultsu ei ole niin monipuolinen kuin welshi, mutta vesi- ja noutohommissa se yleensä päihittää welshin. Jos miehesi on kaikenriistan pyytäjä on welshi ehdottamasti parempi. Valintanne pitänee tehdä periaatteella pieni höseltävä koira vaiko iso hieman vähemmän höseltävä koira. Kumpikin rotuhan on luonteeltaan loistava (ts. ei paimennus- eikä vartiointiviettiä) ja samaa voidaan sanoa tietenkin tollerista.

Kiitos infosta teille! :) Selkiytti ajatuksia paljon. Kultaisesta on varsin vähän tietoa itellä tuosta työkoirasta. Lähipiirin kultsit on ollu sellasia pullamössökoiria, että niistä ei osaa sanoa mitään. Toinen rotu taas on mulle oikeastaan tuntematon. Pitää vissiin lähteä näyttelyyn niitä ihailemaan... :)

Ota metsästyslinjainen kultsu.