parisuhde kun aloitettu päälle kuuskymppisenä. Vai jäikö kokeiluksi?
onko onnistunut?,
miten kävi?
1986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Neljäs vuosi menossa. Sopivin mies minulle, harmi, ei ennätä pitää vuosikymmeniä.
Mikä parisuhde?
Se pussailu- ja telttailujuttuko?
Vai yhteiset aamuhartaudet radiolla?
H.
Niin...
Mitkä ehdot sen parisuhteen? pitäisi mielestäsi vähimmillään täyttää, ennen kuin voidaan puhua onnistumisesta?
Elän hetkessä. Yksi suhde kesti vuoden. Toinen kohta kolme vuotta. Lapsia ei ole siunaantunut, onkohan se epäonnistumista? Muuten en ajattele mitään pidemmälle. Nautin yhteisistä hetkistä. Itse olen uskollista tyyppiä, kaveri on ailahtelevaisempi. Jännä juttu muuten, että suon hänelle uuden onnen, jos kohdalle sattuu. Siinä tapauksessa emme lähdemme eri suuntiin ystävinä. Juuri nyt ei ole ajankohtaista. Nuorempana suhtautui eri tavalla näihin asioihin.
Naisystäväni tapasi omaishoitajien lomareisulla miehen, he kumpikin olivat vielä aviossa ja yli 60v. Nyt on tilanne muuttunut ja tapailevat tiiviisti, pitäen silti kumpikin asuntonsa.
Mukavan tuntuinen on mies, ja he ovat todellakin menossa monessa.
Ainut harso on miehen puolelta se et vaimonsa on ns. vihanneksena hoitokodissa, joten yhteisasuminen on heidän mielestään tahditonta...seukkailevat vain.
Miehen aikuiset lapset hyväksyvät isänsä seurustelun, ystäväni mies on kuollut.
En tiedä...jotenkin ajattelen kohdallani et viimeistä viedään, jos jäisin yksin ..koskaanhan ei voi tietää?
Johan tässä on kokemuksia, niin hyviä kuin vähemmän hyviä, erinomainen pitäisi olla ajattelen nyt, vaan kuka sen tietää?
Joskus muinoin, äidit ja mummot käyttivät sanontaa: "Ihanaa! kun noista on tullut pari".
Tällä iällä, en suin surminkaan puhuisi parisuhteesta, enää koskaan.
Yhteiselämästä vain, se kattaa kaikenlaisen heilastelun ja epätoivon.
H.
Eikös nykyään vanhainkodeissakin ole kova säpinä? Seksiäkin harrastetaan. Se epäsuhta vain pahenee kun siellä on niitä naisia tappelemassa yhdestä miehestä ties kuinka monta mummoa. Mä hoitelen itseäni hyvin, ja suunnittelen jo vieväni parhaan miehen eukkojen nenän edestä sitten kun se aika koittaa:DDDDD
Sen kun näkis. Kyllä se vain tahtoo olla niin, kokemuksesta, että siellä renkkaa joko pää tai jalat, ei sinne terveitä oteta, eikä terve sinne toki haluaisikaan.
Milloin viimeksi kävit vanhainkodissa?
Useimmat ovat ruokasaliin talutettavia, jos kykenevät sinne.
Varsinaista seurustelua ei ole päässyt syntymään ja tuskin syntyykään enää näillä kymmenillä. Muutama tuttava, ehkä ystäväkin, on löytynyt, mutta siihen se jää. Kaikilla on omat kuvionsa tahoillaan eikä kukaan luultavasti sopeutuisi enää toisen kanssa elämään.
Ja selvennykseksi: kaikki ovat sinkkuja.
kumma juttu, mutta vaikeaa on sopeutua toisen kanssa elämiseen samassa asunnossa.
Siinäkö se onnistumisen mittari onkin? Minusta siihen ei tarvitse pyrkiäkään.
Miksi pitäisikään heti leikkiä " kotia" tapailua, ja yhdessä menoja varallisuuden mukaan.
Olin liki 40v ja mies jokusen vuoden nuorempi...tapailimme kaupungilla , kotiinsa kumpikin yön koittaessa. Useampi viikko siinä meni ennenkuin samaan yöpaikkaan mentiin, otin selville kaiken mahdollisen....äijämiestä en halunnut....no ei ollut, jne.
Kun on melki aina ollut muka jonkun kaa, voisi outoa olla yksin. Jotenkin nauttisinkin yksin olosta...mene ja tiedä?
Olimme olleet yhdessä yli vuoden kun menimme yht´aikaa saunaan ...alasti.
Siitä vaan , tapansa kullakin, omani ei ole ostettavissa!!!
Jaa...hmm... Mikähän ujoilun kohde tuo alastomuuskaan on... Sehän on syntymäasumme... No nykyisen "ystäväni" kanssa saunoimme synnyinasuissamme jo eka treffeillä hänen mökillään... Jäi vain saunomiseen silloin ehkä syystä että emme olleet valmiita vielä, ja ehkä ujoilimme... No nyt matkoiltaan tullessaan lupasin hänelle kuumat huulet, lämpimän sydämen, hellät kädet ja vilkkaat sormet... Jaa, uskompa moisten aluksi riitävän, kokemuksesta...
Jos on lämmin päivä, me nakuillaan ystäväni mökillä ja otetaan aurinkoa. Ensi treffeillä siellä saunottiin..... ja se oli menoa.
menee justiinsa sellaiseen johon minulle tulee stoppi. Ei kiitos, mies miehenä ja silleen!
Siellä rakastunut erässii..ibiza :))
Onnea vaan kovasti teille!
Siekii mokoma...
No ei sen tarvii olla sitä rakastumista jota teini-iässä tunsimme... Kyllähän tällä iällä riittää tuo toisen kanssa viihtyminen... Jos kaksi ihmistä kohtaa joilla synkkaa ja jotka antavat toinen toisilleen vapauden olla oma itsensä... Silloin se synkkaa... Minä en koskaan kahlitse kumppaniani ja sopimuksemme mukaan kerromme jos on "kertomista"... Ei se vaan ole sen kummempaa... :)
Etkö ole tottunut helliin ja hyväileviin miehiin? Tulee kiire.
Onhan tuo hyvin käynyt, vaikka on aloitettu 8-kymppisenäkin.