Minun äidin kotona velipoika sai tilan ja talon, äitini lehmän kantturan. Siitä seurasi ikuinen riita suvuille ja meille lapsille ainainen pelko, että isä tappaa
äidin. Isältä olivat menneet hermot sodassa.
äidin. Isältä olivat menneet hermot sodassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hermot ? Suattaapi olla .
Näitä nähty, liian vanhaa kaivaa esille. Neon menneitä aikoja, monenkaan isä ei ole enää elossa joten annahan olla! Tämä palsta on 60vuotiaille, menehän suraavaan!
Kompataan.
Net nuot vanhat ukot oli olleet kovilla. Mitä nyt äkkiä muistelin, kaikki oli pirun äkäisen oloisia ja stanan äkkipikaisia.. Siis net, jotka oli jääneet henkiin.
Sotien muisteleminen alkaa olemaan mennyttä aikaa, siis tuolta kantilta. Pitäs muistaa, ketkä jäi henkiin, net kuitenkin piti maata pystyssä sotien jälkeenkin.
En ite ole nähnyt, mutta naapurin vanhalla isännällä oli ollut tapana kossupullon juotuaan, syöksyä pirtinpöydän alle pommituksia suojaan, koko lopun elämänsä.
Ja sitten yks juttu, mistä ei paljoa puhuta. Kuka perkele jaksaa juosta pois syväriltä kolme vuorokautta perjälkeen nukkumatta. En tiedä, mitä amfetamiinia niille aikanaan on syötetty, mutta ilman douppaamista ei sotia ei ole ennenkään käyty. Ja jotenkin mietityttänyt, että johtuiko suomen sinällään erittäin loistava sotamenestys siitä, että meillä doupattiin, itänaapuri veti votkaa >:/
Ja tätä douppaumista mä kans epäilen yhdeksi syyksi, miksi siis monet rintamamiehistä oli sellaisia kuin oli vanhemmiten. Siis muiden syitten lisäksi. Kyllä se keneen tahansa jättää jäkensä, kun joutuu kovapanosammuntoihin.
Niin siis, antaapa aiheen olla rauhassa. Turha jakaa esi-isien perintöjä jälkikäteen.
=DW=
isä kuoli 1984 äiti kuoli 2003.
Tilan ja omaisuuden olivat siirtäneet kahdelle pojalleen jo 1968. Toinen oli silloin 19v. ja nuorin 4v.
Tytöt saivat tietää asian vasta perunkirjoituksissa 2003.
Ei tullut edes lehmän kantturaa, ei kolutusta, eikä myötäjäisiä...
Suomen historiaa.