Heip,
5,5 vuotias pupuni alkoi oireilla noin kolmisen viikkoa sitten oikeaa takajalkaansa, se ei astunut sille kokonaan. Jalan tilanne kuitenkin vaihteli ja koska se aina välillä ns. normalisoitui, sanoi eläinlääkärikin (puhelimitse), että liekö olla vain vanhuutta. Kuitenkin nyt viime perjantaina kani lakkasi astumasta tuolle jalalle kokonaan ja tilasin lääkäriajan tämän viikon maanantaille. Lääkäri venytteli jalkaa ja huomasi, että oikea jää parikolme-senttiä lyhyemmäksi kuin toinen ja sanoi jalan 'pudonneen' kuopastaan ym. Tästä jalasta oli lihakset jo alkaneet surkastua, joten pisti vasempaan kankkuun jonkun voimauttavan vitamiinipiikin. Kun pääsin kotiin, alkoi vasenkin ontua.. Aamuun mennessä liikuntakyky oli melko lailla takapäästä poissa. Soitin lääkärille, joka sanoi, että oottelisin nyt pari päivää ja katsotaan sitten.
Asia vaivasi kuitenkin niin paljon, että menin toiselle eläinlääkärille, joka ei osannut sanoa kuin, että näyttää osittaiselta halvaukselta/halvausoireilta. Ja että eipä voi tehdä mitään. Tämän jälkeen menin vielä tuolle pupun ekaksi tutkineelle kania näyttämään ja vaikka kani vetää itseään eteenpäin lähinnä etutassuilla, uskoi lääkäri sen saavan jalat takaisin hallintaan ajan kanssa ja, että kesään mennessä se jo pomppii eteenpäin- kipeälläkin jalalla, vaikkakaan ei välttämättä 100%.
Kanin takajalat siis liikkuvat vähän,meno on vaikeaa,mutta halutessaan pääsee eteenpäin esim. herkkujen perässä. Muutenkin syö ja juo suhtnormaalisti. Vähän on kuitenkin ehkä apea eikä luonnollisestikaan halua turhaan liikkua, tosin on aina ollut laiska pötköttelijä.
Mitäköhän halusin tässä sanoa/kysyä .. ööö.. :) Ehkäpä toivoisin ns. kohtalotovereilta ajatuksia? Voiko voimattomat jalat muka parantua itsestään ajan kanssa? Lääkäri puhui kuukausista.
Ensi viikolle varaan röntgenin, mutta sitä ennen en tiedä, miten päin olisin. Kani ei näytä kärsivän (toki välttelevät kivunnäyttämistä) ja syö sekä pesee itseään. Mutta toi laahaaminen on niin surkean näköistä.. :'( Mutta jos yksi lääkäri on sitä mieltä, että katsotaan nyt ajan kanssa, en todellakaan haluaisi rakasta kania lopettaakaan, mutta.. Lopetus/kuolema tulee joka tapauksessa olemaan oma henkilökohtainen maailmanloppuni. Pupu on taistellut mm. 3 kasvainleikkauksen läpi ja aina se on selvinnyt. Nyt en ymmärrä, miten yhden jalan ontuminen yhtäkkiä muuttui koko peräpään ongelmaksi.
Pahoitteluni pitkästä raapustuksesta, mutta jos jollakulla on jotain vastaavia kokemuksia, olisin kiitollinen, jos kertoisit niistä.
5,5 vuotias pupuni alkoi oireilla noin kolmisen viikkoa sitten oikeaa takajalkaansa, se ei astunut sille kokonaan. Jalan tilanne kuitenkin vaihteli ja koska se aina välillä ns. normalisoitui, sanoi eläinlääkärikin (puhelimitse), että liekö olla vain vanhuutta. Kuitenkin nyt viime perjantaina kani lakkasi astumasta tuolle jalalle kokonaan ja tilasin lääkäriajan tämän viikon maanantaille. Lääkäri venytteli jalkaa ja huomasi, että oikea jää parikolme-senttiä lyhyemmäksi kuin toinen ja sanoi jalan 'pudonneen' kuopastaan ym. Tästä jalasta oli lihakset jo alkaneet surkastua, joten pisti vasempaan kankkuun jonkun voimauttavan vitamiinipiikin. Kun pääsin kotiin, alkoi vasenkin ontua.. Aamuun mennessä liikuntakyky oli melko lailla takapäästä poissa. Soitin lääkärille, joka sanoi, että oottelisin nyt pari päivää ja katsotaan sitten.
Asia vaivasi kuitenkin niin paljon, että menin toiselle eläinlääkärille, joka ei osannut sanoa kuin, että näyttää osittaiselta halvaukselta/halvausoireilta. Ja että eipä voi tehdä mitään. Tämän jälkeen menin vielä tuolle pupun ekaksi tutkineelle kania näyttämään ja vaikka kani vetää itseään eteenpäin lähinnä etutassuilla, uskoi lääkäri sen saavan jalat takaisin hallintaan ajan kanssa ja, että kesään mennessä se jo pomppii eteenpäin- kipeälläkin jalalla, vaikkakaan ei välttämättä 100%.
Kanin takajalat siis liikkuvat vähän,meno on vaikeaa,mutta halutessaan pääsee eteenpäin esim. herkkujen perässä. Muutenkin syö ja juo suhtnormaalisti. Vähän on kuitenkin ehkä apea eikä luonnollisestikaan halua turhaan liikkua, tosin on aina ollut laiska pötköttelijä.
Mitäköhän halusin tässä sanoa/kysyä .. ööö.. :) Ehkäpä toivoisin ns. kohtalotovereilta ajatuksia? Voiko voimattomat jalat muka parantua itsestään ajan kanssa? Lääkäri puhui kuukausista.
Ensi viikolle varaan röntgenin, mutta sitä ennen en tiedä, miten päin olisin. Kani ei näytä kärsivän (toki välttelevät kivunnäyttämistä) ja syö sekä pesee itseään. Mutta toi laahaaminen on niin surkean näköistä.. :'( Mutta jos yksi lääkäri on sitä mieltä, että katsotaan nyt ajan kanssa, en todellakaan haluaisi rakasta kania lopettaakaan, mutta.. Lopetus/kuolema tulee joka tapauksessa olemaan oma henkilökohtainen maailmanloppuni. Pupu on taistellut mm. 3 kasvainleikkauksen läpi ja aina se on selvinnyt. Nyt en ymmärrä, miten yhden jalan ontuminen yhtäkkiä muuttui koko peräpään ongelmaksi.
Pahoitteluni pitkästä raapustuksesta, mutta jos jollakulla on jotain vastaavia kokemuksia, olisin kiitollinen, jos kertoisit niistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä, että kerroit pitkästi kaikki.
Mielenkiintoni herätti se, että lääkäri totesi jalan pudonneen kuopastaan, mutta ei sitten kuvannut kania heti ! Mikään vitamiinipiikki ei korjaa tuollaista!
Ja se, että kanisi tila huononi heti tuon jälkeen, kielii hoitovirheestä.
Hyvä jos kani syö. Hyvä jos se liikuttelee takajalkojaan.
Silloin sillä on mahdollisuus ehkä toipua.
Onko tuo sitten kanin arvoista elämää... Ei.
Kuukausia näin elävä kani ei ole sitä... Valitettavasti.
Jos ja kun vaivan hoitamiseen kuluu näinkin paljon aikaa voivat vauriot olla pysyviä, joten varaudu lopettamiseen.
( kun ihmisillä lähtee takapäästä tunto niin aikaa leikkaukseen on n.2 tuntia )
Toivottavasti saat röntgenin jo huomiseksi !
Tsemppiä ja voima-ajatuksia sinulle ja kanillesi !
Tosiaan, jos jalka on muljahtanut kuopastaan niin tuskin se piikin avulla takaisin luiskahtaa. Toiselle jalalle siis ilmaantui samat oireet... Kannattaisiko kanin antaa levätä? Älä yritä rasittaa kania liikaa ennen lääkärissä käyntiä. Soita kaneihin enemmän peryhtyneelle lääkärille (vaikkapa Helsinkiin MauHau:hun) ja kysy hänen mielipidettään.
Samaa vaivaa ei ole ollut omilla kaneillani, mutta eräs kaneistani oli teräsvaari. Se selvisi monesta vaivasta, mutta kasvaimen tultua se lopetettiin olihan ikää kertynyt 9v.
itellä halvaantui kahden kanisisaruksen takapäät toissakesänä.. liekö joku sukuvika?
mulle mun kanien hyvinvointi on kaikkein tärkeintä enkä voinut vierestä katsoa kun takajalat laahas perässä. vein molemmat lopetettavaks koska mielestäni se ei ole kunnollista tai onnellista kanin elämää.
molempien poismeno satutti mutta en vain voinut antaa toisten kärsiä. tosin syöminen sujui loppuun asti samanlailla kuin ennenkin..
tosin se oli mun päätös ja sun päätös on vain sun. voimia sulle sekä kanillesi. pidän peukkuja pystyssä teille.
Minulla oli 10.v kani sillä ei ollut ikinä mitään kunnes sen oikea jalka halvaantui se oli viikon verran pois käytöstä. Se parani, viikon eli normaalisti kunnes vasen jalka halvaantui, päätimme lopettaa kanin vanhuuden takia ja että ei tarvii kärsiä eteenpäin jos ei sattumoisin parane niinkuin minun tällä kanilla.
Moi,
ja kiitos paljon vastauksista sekä erityisesti myötätunnosta! Käytiin vielä kahdella ell:llä ja lopputulemana lihasrappeuma (jalka ei ole tullut ulos kuopastaan tai ainakin mennyt muiden ell:n mukaan paikalleen). Tähän ei kuulemma enää ole olemassa hoitoa, muuta kuin saatiin vielä pari piikkiä vitamiinia, joka voisi parantaa tilannetta. Yksi lääkäreistä kokeili tuntoa huonommassa eli oikeassa jalassa ja sanoi, ettei siinä oikein ole tuntoa (vasen nyt parempi). Kuitenkin saman päivänä vitamiiniannosten jälkeen kani virkistyi ja kykeni esim. rapsuttamaan korvaansa ko. oikealla jalalla. Nyt ajattelin vielä soittaa jollekin kanispesiaalimmalle klinikalle, onko mitään tehtävissä, sillä kani on kyllä vireä, syö sekä turkki kiiltää. Tuntuu todella pahalta lopettaa kaveri, joka tulee (kömpelösti) luo ja nuolee ja on vuorovaikutuksessa muutenkin. Myös pystyy pitämään itseään paremmin puhtaana peräpäästä. Muuten ensi viikko lienee meillä se takaraja; jotenkin itselle kyllä rajana, se että jos toiselta viedään liikuntakyky, ei se enää ole elämisen arvoista elämää.. :( Toisaalta jos olisi olemassa jokin mahdollisuus kuntoutua lihasrappeumasta tai neurologisesta viasta, olen enemmän kuin valmis kokeilemaan ihan kaikkea - välmatkasta (kanin ehdoilla) tai rahasta huolimatta.
Jaloissa, molemmissa (vasen jo parempi) on siis yhä selvästi tunto ja kani 'tunnistaa' molemmat - rapsuttaa korvia niillä sekä pesee niitä, eivät roiku tunnottomina perässä. Tavallaan tuntuu kun jalkalihaksia (,jotka luonnollisesti alkavat kärsiä käytönpuutteesta - tassujumppa kuulemma turha, jos/kun rappeuma?) hieroo, kuin ne sähköttäisivät eli ne saattavat mm. täristä, reagoivat kosketukseen.
On kovin vaikeaa, kun kani tosiaan selättänyt jo kasvainleikkauksia & virtsatulehduksen ym.. Tuntuu, että haluan kääntää ihan jokaisen kiven ennen piikkiä, mutta en missään nimessä kanin hyvinvoinnin kustannuksella.. :/ Ruokahalu edelleen hyvä,mutta kuten jo edellä mainittiin, ei sekään pelkästään riitä..
Jos jotain ajatuksia esim. hermostollisista vioista (kumpikaan jaloista ei halvaantunut, peräpää vain laahaa, koska oik. takajalka ns. krympyssä), akupunktiosta tai jonkintyyppisestä lihasrelaksanteista (onko näitä edes kaneille? Kani ei ole saanut mitään ns. lääkettä, vain vitamiinia), kuuntelen mielipiteitänne edelleen todella kiitollisena!
Nyt keskityn syöttämään pupulle sen herkkuja, rapsuttamaan sitä 24/7, kun se vielä on täällä.. Toivon vain, että teen varmasti 100% kanin eteen.. esim. röntgeniä ei tehty,koska kuulemma rauhoitus olisi sille liian raskasta ja ell ihan varma, että murtumasta ei ole kyse.
Mutta mutta,, vanhuus ei tule yksin eikä sitä voi leikata pois, vaikka kuinka haluaisi.. :'(
Jos kyseessä on lihasrappeuma niin miään ei ole oikeastaan tehtävissä.
Vitamiinit voivat auttaa. E ja B12 mm.
Lihasrappeuma vaikuttaa myös sydämeen.
Jos tunto on heikentynyt toisessa jalassa voisi kyseessä olla jokin hermostollinenkin juttu.. Itselläni on nyt iskias ja vasen nilkka on tunnoton.
Tsemppiä teille. Niin kauan kun kani ei kärsi tai siihen ei satu, niin voitte nauttia yhteisistä hetkistänne.
Nyt iki-unessa
Moikka,
meillä oli sama juttu edesmenneellä kanillani 6 vuotiaana.
Itse venyttelin jalkoja ja kyllä rupesi taas pikkuhiljaa toipumaan.
Osanottoni kanisi puolesta ;( ♥
Otan osaa! ='(
Kanit ovat elämäni ja jos jollekkin niistä kävisi jotain, niin...
ymmärrän tunteesi, itse kokennut saman...
VOIMIA KUITENKIN!
Osanottoni.
" Ikävä ei koskaan katoa - se vain muuttaa muotoaan. "
otan osaa!:'(
Mulla on 13-14 vuotias kani Oliver(tiedetään,aika vanha) niin sen takajalat on varmaan halvaantunu...Se ehkä lopetetaan huomenna jos ei ole muuta vaihtoehtoa.Arvatkaa miltä tuntuu,kun melkein saman ikänen kani joka on ollu koko sun lapsuuden talossa ja sitten se lähtee, eikä sitä enään ole.Tai no kyllähän se tulee uniin pomppimaan.