Hei! Mua on alkanut ärsyttää ja masentaa nää samat piirit ja jutut vuodesta toiseen. Tuntuu siltä, että haluan olla enemmän ittekseni ja pitää etäisyyttä joihinkin ihmisiin. Onkohan mulla jonkinlainen ikäkriisi, ku kohtapuolin täytän 50v.? Välillä mietin, et muuttaisin maisemaa ja jättäisin ikävät asiat ja aloittaisi uuden elämän . N49v
tympii
niin--
4237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä liikkeellä.
Ei tuo mitenkään erikoiselta kuulosta. Yks sun toinen veetuutuut elämäänsä jossain vaiheessa, syystä tai toisesta.
Monilla tulee vastaan se, että ikävuosia kertyy ja sen jokainen tajuaa, että joskus ne vuodet loppuvat. Alkaa kai tympimään ne asiat, jotka jäi tekemättä, eikä kaikkea enää kerkeä tai pysty tekemään. Tympii, ihmiset, joilla muka menee hyvin tai jotain. Mitäpä sitä veetuuntunut ihminen iloisella, pintapuolisella mennestyvien ihmisten seuralla tekee? Ta jotain.
Itellä oli hiljanen alasajo. Mä ollut niin monessa päälläni, että tässä ei jaksa riehaantua oikein mistään. Mä olen muutenkin viihtynyt ihan hyvin itekseni a pienissä piireissä. Mutta erinäisistä asioista johtuen, joutunut aivan liikaa riekkasemaan ties missä kokouksissa ja perkele, järjestellyt seminaareja ja rokkifestivaalejakin joskus. Mun CV:ssä tosiaan on kirjoitettu, että "tilaisuuksien järjestäminen"
Mä niinkuin sain pikkuhiljaa tarpeekseni ihmisistä. Net kun on useimiten mun mielestä täysiä ääliöitä, melkein kaikki :DDDD
No, pakko mainita. Mä olen asunut vaikka missä ja erilaisia duuneja ollut enenpi kuin A-nelkulle mahtuu. Mä ajelin hiljakseen alas kaiken joutavan, tarkoitus viettää mahdollisimman rauhallista elämää. Ihanhan tuo onnistuu, kun vain jaksaa olla ölövinä.
Ympäristönvaihdos piristää aina, jos kaipaa piristystä. Uusia juttuja ja uusia ihmisiä. Mä tässä seuraillut. Piru, mun ikäiosiä ihmisiä, joilla on ollut yksi työpaikka ja asuvat synnyinkodissaan. Eipä niiitten kans nyt niin hirveästi voi mistään jutella, elämänkokemus puuttuu. Itellä sitä liikaakin.
Niin, mä täytin viime kesänä 50. Tympiinnyin tsadiin ja olen ollut lähinnnä kesämökillä, itekseni. Ihan hyvin menee, vaimoa a kissaa tokikin on välillä ikävä, mutta onhan näitä viestintävälineitä keksitty. Ja olen mä sielläkin aina käynyt välillä. Nytkin piti lähteä, mutta sen verran laiskottaa, että ei viitsi lähteä ajamaan autolla...
Ai niin, sulla kun on päälle tulossa noi vaihdelaatikko vuodet, se vaikuttaa fiiliksiin älyttömästi. Ukoille käsittääkseni tulkee samat fiilikset sitten, kun se eturauhassyöpä iskee kiinni. Ukkojen viidenkympin villitys johtuu vain naisten vaihdelaatikko vuosista. Lisääntymiskyvytön akka kun on lisääntymiskyvytön. Akat koittaa vääntää asiaa mitenpäin tahansa, mutta kun ukko alkaa silittelemään paitaa ja kulkemaan tansseissa tai pingossa, se vaan johtuu siitä asiasta. Ihan luonnollista.
Mnaah. Jos tympii, keksi jotain. Monet alkaa eleleen omaa eloaan, kun pääsee kakaroista eroon. Aika kuppaista eloahan se on ollut jokusen kymmenen vuotta, että kyllä siinä jotain piristystä tarvitseekin.
=DW=
Sama fiilis.En halua työn ulkopuolella nähdä ketään,enkä ota mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen osaa.Olenkin päättänyt,että heti,kun vain saan omaisuuteni muutettua rahaksi,päätän päiväni.Lapseni saavat perintönä ne rahat.He ovat juuri tulleet täysi-ikäisiksi,joten mitään ongelmaa ei ole sen puoleen.Olen ollut yksin avioeron jälkeen jo yli 10v,enkä halua minkäänlaista kaveruutta kenenkään kanssa.En halua enää koskaan tulla petetyksi ja loukatuksi.Olenkin psyykannut itseni niin,että kun tulee se lähdön hetki,pääsen rauhaan ja vapauteen.En todellakaan halua olla yhteiskunnan tai lasteni taakkana vanhana ja raihnaisena.
No kyllä täälläkin masentaa ja tympii: Minäkin täytän kohta 50,johtunee siitä. Haluaisin lähteä ja tehdä jotain erilaista, kotona ei jaksaisi aina olla. Mutta rohkeus ei riitä. Tuttua ja turvallista eloa mutta ah niin tylsää.
Kiva perintö lapsille, saavat sitten hyvän esikuvan elämäänsä, miten itse toimia, jos ei kaikki menekään nappiin...