Värikalvontulehdus (uveiitti)

Meillä on ollut 1 kerran toisessa silmässä. Muistaakseni 10 pv tippakuuri saatiin, 1 tippalääke vain. Tipat tehosivat jo samana iltana, seur pv:nä ei näkynyt enää juuri mitään ja 2:sena pv:nä silmä oli kuin terve, kuuri tietysti jatkettiin loppuun. Ei ole uusinut meillä. Ei meitä ainakaan tästä mitenkäänerityisemmin varoiteltu, pätevä lääkäri oli.

Jännä, että näin erilaiset lääkitykset saatu... Toivottavasti auttavat teilläkin, soittaisin takas, jos ei vaikutusta ala näkyä. En muista meidän lääkkeen nimeä, mutta pahvilaatikossa se oli ja laatikossa kulki lila, ruskea viivat valkoisella pohjalla.

Googleta englanninkielellä tuosta, löytyy enemmän tietoa.

Vastaan vaikka olen ihminen, minulla on ollut tuo värikalvon tulehdus muutamia kertoja.. Se on todella kipeä tulehdus, silmään sattuu jatkuvasti.
Ja minulla on annettu ohjeistus, heti kun alkuoireet tulevat. Muuten voi mennä näkö. Pitää mennä lääkäriin hakemaan resepti, noi silmätipat kun ei kestä kuukautta enempää, vaikka sitä lääkettä jäisikin pulloon.

Alussa kun tuli aika pian se toinen tulehdus perään, lääkäri kirjoitti reseptille valmiiksi silmätipat, ja kun menin mökille ostin ne valmiiksi matkaan.

Eli onko lääkärillä mahdollista kirjoittaa antibiootti resepti valmiiksi, kun kerran varmasti tunnistat tulehduksen, niin ei tarvitse heti rynnätä lääkäriin?

Meillä huomasi koirasta myös, että silmä on kipeä. Aristeli selvästi pitää sitä auki. Punoitus eteni tosi nopeasti, ei tullut mieleenkään jäädä odottamaan meneekö ohi vai lähetäänkö lääkäriin.

Mutta meillä tosiaan vain 1 lääke saatiin, auttoi tosi nopeasti ja ei ole uusinut.

Kiitos vastauksista :) Nyt neljäs päivä menossa ja tippoja antaessa huomasin että silmän oma väri pilkottaa jo ihan pikkuisen silmän reunasta. Meillä on myös tuo sama tippa, jonka nmhg mainitsit eli maxitrol ja tänään viimeistä päivää toinen tippa. Sisäistä kortisonia kontrolliin saakka. Ilmeisesti koiralla agressiivinen tulehdus, vaikka eläinlääkäriin päästiin saman päivän aikana kun huomasin silmän tilan (oli siis kehittynyt yön aikana, aamulla huomasin ja iltapäivällä ell).

Ja toki mennään jo ennen kontrollia eläinlääkärille jos silmä ei ala näyttää paremmalle tai rupeaa aristelemaan sitä.

Kuulumisia: vaivasta on nyt kärsitty n. 3 viikkoa ja tällä viikolla oli taas kontrolli. Tulehdus ei ole vieläkään lieventynyt ja nyt on uhkana jo verkkokalvon irtoaminen. Silmänpohja oli hyvin samea.
Tippojen ja kortisonitablettien lisäksi lääkitykseen tuli solunsalpaaja. Eli kovalla lääkekuurilla mennään.
Parin viikon päästä taas kontrolli ja verikokeet solunsalpaajan takia.

Koiralla ei ole muita oireita, toki kortisoni voi niitä piilottaa. Ei ole siis tiedossa mistä noin agressiivinen tulehdus johtuu. Jos kyseessä oli autoimmuunisairaus, tulehdus on yleensä kuulemma molemmissa silmissä. Toisaalta taas traumasta/silmän luo osuneesta iskusta seuranneen tulehduksen olisi pitänyt jo rauhoittua.

Vaikkei verkkokalvon irtoaminen vielä ole varmaan niin kai pitää pikkuhiljaa hyväksyä ajatus että koiran toinen silmä voi sokeutua.
Huoli ei myöskään koske pelkästään meitä vaan saattaa koskea myös koiramme jälkeläisiä ja pentujen omistajia jos kyseessä onkin autoimmuunisairaus.

Kiitos, kun tulit kertomaan kuulumisia. Vain tällätavoin muutkaan voivat hyötyä näistä ketjuista.

Onpas todella agressiivinen tulehdus. Toivotaan parasta.

Kerrotaampas taas kuulumisia. Koiramme on nyt puolisokea. Toisesta silmästä verkkokalvo on irronnut lähes kokonaan. Vielä tuntuu jotain näkevän ko. silmällä mutta verkkokalvo irronnee kokonaan. Ei ole tietoa onko verkkokalvo irronnut ensin ja siitä on seurannut tulehdus vai toisinpäin. Oli miten oli mutta tulos on huono jokatapauksessa :(

Kortisoni ja solusalpaajalääkitys jatkuu vielä ainakin seuraavaan kontrolliin. Solusalpaajaa joudutiin hieman vähentämään koska koiran maksa-arvot olivat nousseet :(

Jatkossa nähdään miten tuo toisen silmän sokeus vaikuttaa elämään. Tällä hetkellä koira on niin väsynyt lääkityksestä ettei ole oma energinen itsensä, mutta muuten käyttäytymisestä ei huomaa ollenkaan silmän tilannetta.

Onpa ikävä kuulla. Onneksi koiralla on kuitenkin rakastava perhe, joka huolehtii ja hoitaa. Jaksamista ja voimia teille ja koiralle eritoten, toivottavasti saamme lukea jatkossa parempia kuulumisia.

Päiviteempä tilannetta. Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta jo kuukausia. Lääkitys purettiin kesäkuussa ja saatiin silloin yllättäviä uutisia...verkkokalvo ei ollutkaan irronnut. Periaatteessa toinen silmä ei ole välttämättä pysyvästi sokea, koska verkkokalvo ei ollut kovin pahasti vahingoittunut. Silmään vaan on jäänyt niin paljon tulehdusjätettä ja ko. jätepesäke sijaitsee juuri silmän keskellä. Ell arvioi että möykky sulaisi jossain vaiheessa ja näkökyky saattaisi jonkun verran palautua.


Tähän mennessä parannusta ei ole kuitenkaan tapahtunut. Eipä silti koiran menoa näytä haittaavan. Pari kertaa on törmännyt johonkin ulkona pimeässä jos este on ollut tuon "huonon" silmän puolella. Elokuussa koiralta putosi karvat, ilmeisesti lääkityksen jälkivaikutuksesta. Öljy ja vitamiinikuurin jälkeen karvat on kasvaneet takaisin ja koira näyttäisi olevan kaikin puolin ennallaan. Vain silmän heijastus on jäänyt.

Kesän jälkeen silmä ei siis ole vaivannut eikä tulehdus uusiutunut. Vaarana on vielä verkkokalvon irtoaminen, koska jos/kun tulehdusjätemöykky sulaa silmässä se voi vetää verkkokalvon mukanaan. Talvella käydään vielä kontrollissa.

Amerikkalaisessa Golden Retriever Discussion ryhmässä siitä on puhuttu paljonkin Lisäksi siellä se on todettu olevan vain ja juuri kultaisilla noutajilla ja myöskin että on perinnöllinen sairaus
tuossa linkissä siitä lisää
https://eyespecialistsforanimals.com/golden-retriever-pigmentary-uveitis-grpu/?fbclid=IwY2xjawJ8gORleHRuA2FlbQIxMABicmlkETAwT28wMXRQUGQ1UFBjaDQ3AR4jn6jwC5YBJOQlxpliy4PvE7vsw9DPTJPPGTIo6HXbZKf0RmcVn72_W41diw_aem_ff-6UPExVjJA_97vuOi5tA

ei siis suositella koiraa jalostukseen