Oon jo monta vuotta harkinnut kirjoittavani kirjaa, luen paljon ja oon hyvä kirjoittamaan. Oon jopa aloittanutkin joitain novelleja, mutta sitten ajattelin että se idea olikin ihan tylsä ja siihen ne on jääny. Joka tapauksessa heräs taas halu kirjoittaa. Haluan kirjoittaa tarinan itseni ikäisille nuorille (16 v) ja oon aina ollut kiinnostunut fantasiasta, jotain sen tyyppistä siis haluisin kirjottaa. Mutta pää lyö tyhjää. Päähenkilö on valmis. Mitäs sitten? Enkelit ja demonit ja muut ulottuvuudet on kiinnostavia, haluaisin myös sijoittaa tarinani nykyaikaan. Mut tuntuu, että kaikki on tehty jo. Vampyyrit on kulutettu loppuun, ja kaiken maailman ihmisille näkymättömät keijut.
Kirjoittaminen sujuu mutta omaperäinen idea ja juoni on kadoksissa. Mistä saisin inspiraatiota tai onko teillä mitään vinkkejä? En uskalla kirjoittaa ennen kuin löydän kirjoittamisen arvoisen aiheen, ja pelkään aina et joku on tehnyt saman jo. Kun niitä fantasiakirjoja on jo miljoonia..
Kirjoittaminen sujuu mutta omaperäinen idea ja juoni on kadoksissa. Mistä saisin inspiraatiota tai onko teillä mitään vinkkejä? En uskalla kirjoittaa ennen kuin löydän kirjoittamisen arvoisen aiheen, ja pelkään aina et joku on tehnyt saman jo. Kun niitä fantasiakirjoja on jo miljoonia..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Karu totuus: kaikki tarinatyypit on ihminen kirjoitetussa historiassaan hyvin tehokkaasti käyttänyt loppuun, on siis kierrätyksen aika. Ehkä aikaamme siksi mielellään nimetäänkin "postmoderniksi" ajaksi. On tietysti eri asia kokeeko kirjailija elävänsä postmodernia aikaa, olevansa postmodernisti kirjailija.
Salaisuus löytyy näkökulmasta.
Omalaatuisesta kielestä.
Tarinasi sanomasta, ihmiskuvan omaperäisyydestä.
Persoonallisesta lähestysmistavasta fantasian lajityyppiin.
Ongelma ei ole demoneissa, enkeleissä, monstereissa - vaan siinä miten ohi kliseiden näet ne? Ehkä ne ovat muuta kuin kliseisiä hyvän, pahan voimia, enemmänkin sitä mitä ne kulttuurihistoriassa ihmisille ovat usein olleet: metaforia.
Mikä on siis sinun vertauskuvasi maailmasta, olemassaolon rajoista, rajattomuudesta, mielekkyydestä ja mielettömuudestä sekä tarkoituksesta, odotuksista, muutoksista? Eli sinun oma kirjailijakulmasi vaikuttaa asian tuoreuteen.
Kierrätä näkemyksiäsi.
Kärjistä ajatuksiasi uusille ketjuille. Uusille kaistoille, joita ei olla totuttu ajattelemaan, näkemään tai ymmärtämään. Odottamattomuus on usein nuoren ihmisen lahja. Koulukuntien kieltäminen, totutun skenaarion läpi näkeminen - siis uusia skenaarioita kohti.
Näistä ohjeista on varmasti hyötyä! Pohdiskelen tätä ja toivottavasti saan jotain aikaan :)
Huomasin tuolla
Runot palstalla on nyt
yhteisruno.
Laitoin sinne jo yhden pätkän,
jatkakaa !
....... aijoo, tajusin nyt kun kävin siellä kurkkimassa miten on edistynyt
kevätruno
niin aika nihkeetä vielä, sillä suurin osahan asuu jossain muualla kuin
etelässä.
Tääl Stadissa
kevät on parhaimmillaan
villisti jo
paikanpäällä !
Jeeeeeee........................ ! ......... aurinko paistaa.................