Äitini kuoli ja nyt kun hautajaiset on pidetty ja suurin suru ohi, on pakko tarttua perunkirjan tekoon. Olen ainoa lapsi. Äidillä on kaksi kiinteistöä. Toisessa hän asui itse ja toinen on vuokralla hänen miesystävällään.
Ongelma on nyt tämä miesystävä, joka väittää, että hän on toisen kiinteistön oikea omistaja, eli hän on maksanut aikanaan koko kiinteistön hinnan ja hankinta on tehty äitini nimissä, koska hänellä oli ulosottovelkoja kymmeniä tuhansia.
Tämä mies ei kumminkaan ole pyynnöstäni huolimatta esittänyt selvitystä, miten hän on kiinteistön oston rahoittanut ja äidin rahaliikennettä tutkiessa en ole myöskään nähnyt mitään kyseiseen mieheen liittyvää. Hänen suorituksia äidilleni näkyy vain vuokranmaksu.
Mistähän tässä oikein on kyse? En viitsi turhaan maksella lakimiehelle! Olisiko jollain hyviä neuvoja? Voiko kiinteistörekisterin tietoja pitää totuutena ja tehdä perunkirja olemassa olevilla faktoilla?
Ongelma on nyt tämä miesystävä, joka väittää, että hän on toisen kiinteistön oikea omistaja, eli hän on maksanut aikanaan koko kiinteistön hinnan ja hankinta on tehty äitini nimissä, koska hänellä oli ulosottovelkoja kymmeniä tuhansia.
Tämä mies ei kumminkaan ole pyynnöstäni huolimatta esittänyt selvitystä, miten hän on kiinteistön oston rahoittanut ja äidin rahaliikennettä tutkiessa en ole myöskään nähnyt mitään kyseiseen mieheen liittyvää. Hänen suorituksia äidilleni näkyy vain vuokranmaksu.
Mistähän tässä oikein on kyse? En viitsi turhaan maksella lakimiehelle! Olisiko jollain hyviä neuvoja? Voiko kiinteistörekisterin tietoja pitää totuutena ja tehdä perunkirja olemassa olevilla faktoilla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä, kiinteistön lainhuutotietoja voi pitää totuutena. Se on sitten miesystävän asia, jos hän haluaa lähteä tätä totuutta muuttamaan oikeudessa (mikä ei ole erityisen helppoa, koska hän ei ole millään tavalla edes pesänosakas).
Piti kertoa tuossa aloituksessani vielä, että kyseinen mies vaatii melko suurta summaa näistä "rahoituksistaan". Mutta kun en sellaista perustetta näillä käytettävissäni olevilla tiedoilla löydä.
Ihan mielelläni teen tekisin äitini asiat lain mukaisesti ja oikein.
Onko tuon äidin miesystävän asia näillä tiedoilla sitten ihan muita toimenpiteitä vaativa? Sanoin hänen vuokrasopimuksensa irti pari päivää sitten ja samantien alkoi tämä mekkala. Hän väittää, että äiti on tehnyt testamentin, jossa hänellä olisi hallintaoikeus kiinteistöön jossa on asunut 8 vuotta. Sellaista ei löydy, eikä äiti eläessään puhunut mistään testamenteista. Hänellä oli pankin säilytyksessä muita papereita kyllä, mutta ei testamenttia.
Yksinkertaista toimit kuten mies olisi täysin tavallinen vuokralainen.Jos se alkaa jotain havitteleen SE joutuu todistaan kaikki väitteensä kirjallisesti oikeudessa.Eli jos ei muuta kun sanot irti niin haet häädön sille sitten.Samoin asuntoosakkeen omistaa aina se jonka nimi on osakekirjoissa ei muut:=)Jos on ollut tyhmä ja todella maksanut koko asunnon sillä on oltava niistä maksuista kuitit tietenkin eli mustaa valkoisella.Testamentti pitää löytyä ja pelkkä saajan ilmoitus ei riitä jotta muka saamassa jotain.Jos ei ole niin ei ole.Tee perunkirjat sen mukaan kuin ukkoa ei olisikaan jos kerran omaisuus on kokonaan äitisi nimellä.Tämä uusi laki jossa avopuoliso rinnastetaan aviopuolisoon astui voimaan vasta eilen eikä koske äitisi tapausta jos kuopllut kerran ennen lakia.
Antamiesi tietojen valossa vaikuttaa vahvasti siltä että ukko jauhaa silkkaa paskoa, eli ei ole koskaan mitään rahaa talosta maksanutkaan. Mutta jos olisikin niin että puhuisi totta, niin se on sitten voi voi kun ei kerran mitään paperia asiasta löydy. Kyllähän järki sanoo, että jos tosiaan olisi antanut rahat äidillesi kiinteistön ostoon, niin olisi vaatinut asiasta velkakirjan.
Eli mies ei ole millään lailla osallinen äitisi perinnönjakoon ja voit aivan huoletta antaa hänen höpinöidensä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Lisäksi voit ajatella niin, että äitisi nimenomainen tahto on ollut, että hänen miesystävänsä ei saa mitään hänen omaisuudestaan. Äidilläsi olisi halutessaan ollut useita vuosia aikaa hoitaa asia kuntoon esim. testamentilla, tai jopa menemällä naimisiin tämän miehen kanssa.
Uskon tunteneeni äitini melkoisen hyvin, vaikka olenkin asunut vuosia monen sadan kilometrin päässä hänestä. Olen varma,että olisin löytänyt jonkunlaista faktaa mikäli äidillä ja miesystävällään olisi jotain rahansiirtoja ollut. Jos tuon miehen hyväksi olisi testamentti, niin loogisin paikka sen säilytyksessä olisi ollut pankin tallelokero, missä äitini muitakin tärkeitä papereita oli.
Näillä eväillä sitten edetään, enkä noteeraa miesystävän vaatimuksia tässä tilanteessa ollenkaan. Mitään näyttöä väitteilleen hän ei ole esittänyt, enkä minä ole äidin asioista tarkkojen syynien jälkeenkään mitään faktaa tuon miehen puheisiin perustuen löytänyt.
Aika kummallista kumminkin tämä elämä! Kohtasinko elämäni ensimmäisen koijarin äitini kuoleman johdosta ;(
Varo ottamasta lakimiestä !
Jos on tarpeen asianajaja-lakimies, niin on oltava tarkkana ja kyseltävä voiko luottaa ja toivottavasti joku kokenut voisi suositella lakimiestä.
Pikkaisen parempaa selvitystä, miksikä lakimies on asianajajaa parempi vaihtoehto?
Käsittääkseni juuri nämä huijarit ovat näitä lakimiehiä joilla ei ole mitään hävittävää, asianajat taasen voivat hävitä paljonkin jos alkavat sutkaamaan ja vedättämään.
Tietenkin on olemassa ei tasoisia asianajajiakin, toiset osaavat asiansa paremmin kuin toiset.
Kertokaa mitä todellista eroa on lakimiehellä ja asianajajalla? Käsittääkseni kaikki asianajajat ovat lakimiehiä, mutta kaikki lakimiehet eivät ole asianajajia. Eli jos haluat asianajajan on sinun hankittava lakimies
Yksikään lakimies ei ole minua pettänyt, 5 asianajajaa kyllä.
A-sianajajaliiton rinnalle voisi perustaa B-sianajajayhdistyksen lakimiehistä.
Asianajajat ovat kokemukseni mukaan kaikki lahjottavissa, kunnon lakimiehet eivät.
Yleisesti annetaan uskoa, että A-sianajajaliitto erottaa epärehellisyyden vuoksi.
Totuus lienee toisenlainen, minkä olen havainnut itsekin lakimiehenä ollessani:
rehellinen lakimies ei tuohon A-sianajoyhdistykseen kuulu.
B-sianajajaliiton tunnus voisi olla laukkaava sika, selässä ritari peitsineen...
Tavanomainen a-sianajaja etsii pesästä epäselvyyksiä, pistää jutun tutkintaan ja nuijii kerran kuussa palkkiota yksin pitämästään pesäkokouksesta.
Eräässä tuntemassani tapauksessa kuolin & konkurssipesän a-sianajaja veloitti per kuukausittainen nuijankopaus 40.000 mk vauraasta pesästä, joka olisi lähes alle tuon kuukausisumman pääsyt konkurssiveloistaan.
Konkurssiin tuon rakennusliikkeen haki eräs F-alkuinen vakuutusyhtiö heti kuultuaan yhtiön omistajan äkillisestä kuolemasta, kun sillä oli laskusaatavaa.
Pesän tyhjennyttyä vuosien kuluttua pesänhoitaja antoi väärän lopputilityksen,
jota leskl ei uskaltanut moittia uskoen joutuvansa muuten ongelmiin sen vuoksi, ettei ollut tiennyt/ymmärtänyt ilmoittaa konkurssissa kaikkia rakennusliikeen tuohon aikaan tavanomaisia, takuuaikaisia vakuuksia eri rakennuskohteisiin.
Käyttänyt kaikki epärehelliset asianajajat :).
Itselläni on ihan erinlaiset kokemukset, asianajaja joka hoitelee minun asioita kyselee monesti että harkitse kannattaako ruveta ruljanssiin, onko hyöty sitä luokkaa että kannattaa tapella.
Lakimiehet, jota eräällä henkilöllä on useita vievät eteenpäin epätoivoisia asioita ja lopputuloksena on kalkkiviivoilla vetäytymiset yms. eli asiakkaan rahojen polttelua.
Jos se miesystävä alkaa hankalaksi tai yhtään uhkailee, niin ilmoita HETI hänelle että ilmoitat uhkaukset poliisille ja haet lähestymiskieltoa jos jatkaa.
Luulen että se katkeroituu niin paljon että ties mitä suunnittelee, mutta katkaise uhkaukset heti alkuun.!