Niina Hakalahti: Aavasaksa

Piano- ja sanataiteilija Hakalahti väittää olevansa eräänlainen koomikko, mutta kirjoittaa vakavista asioista. Tasapainoillen toden ja tarun rajamailla kuin taitava nuorallatanssija huippusirkuksessa. Selviten putoamatta.
Niina-tädin henkilögalleria koostuu äärimmilleen muokatuista henkilöistä, joita jokainen tunnistaa lähipiirinsä reaalimaailmasta. Kuten kaiken paremmin tietävä, laadukkuutta ykkösasiana pitävä ja lastensa elämää kontrolloimaan pyrkivä äiti. Lapsille järjestetty kultturikierros Tampereella on mainio jakso mamman kontrofriikkiydestä.
Tai kiltti Seppo-poika, jolle kokkaaminen Raxissa ja satunnainen korttipeli on riittävä sisältö elämään. Unelmana kajastelee kesäinen automatka myyttiselle Aavasaksalle.
Sisko Sarita on jättänyt näyttämötaiteelliset opintonsa kesken ja avioitunut Italiaan. Mahtisuvun varallisuus tarjoaa helpon elämän lastenhoitajineen, joten päivä täyttyy satunnaisasiakkaiden jumppavalmentamisesta.
Sepon elämä järkkyy vaiheittain. Työkaverin sulho muuttaa alivuokralaiseksi, ihan vain pariksi yöksi. Aika venyy, hyyryläisen tilan tarve laajenee ja lopulta sopeutuvainen Seppo joutuu evakkoon kodistaan kun hurmaavan hulttion tarpeet menevät isännän edelle.
Sarita lomailee Suomessa ja tapaa vanhaan ihastukseensa opiskeluajoilta. Samantien hän törmää äitinsä ehdottomaan ymmärtämättömyyteen. Joka tietennii johtuu lasten parhaaksi-laatuajattelusta. Sarita törmäys omaan umpioitumiseensa on rankin. Sarita ei tiedä miten omaa lasta hoidetaan, eikä edes mukanakulkevan lastenhoitajan asioista ole mitään käsitystä. Saritan sekoilut tamperelaisen teatteriryhmän kanssa tuntuvat juuri siltä tekotaiteellis-radikaalilta huuhaalta kuin kokeellinen vapaa teatteri useimmiten on. Ikinä en ole katsonut enkä kato.
Kaaos ja konflikti kaikesta tietennii lopulta tulee ja asiat sanotaan kerrakin suoraa. Onko mikään miltä näyttää, voiko rehellisyydellä parjätä ja onko kohtuullisuus kylliksi? Loppuratkaisu on hivenen lepsu, perääntyvä ja helppo. Jotain jätetään kuitenkin auki, jotta unelmat toteutuisivat. Edes Sepon, sympaattisen, hitaan ja kiltin ihmisen.
Jos alempana nimittelen Tuuria vähäsanaiseksi niin tässä repliikkejä, kuvallisuutta ja toimintaa on kyllin vaikkapa elokuvan aineksiksi.
Rohkenen suositella, ei tosikoille.