Onnistuneet polvileikkaukset

Kyllä se kipu hellittää,joskus vaan vaivaa pitempään.
Itsellä kipukautta kesti yli 2kk,sitten se pikkuhiljaa laantui.

Itselläni leikattiin kierukkaa tähystyksessä kaksi viikkoa sitten. Aika pienillä turvotuksilla on mennyt eikä mittään todellisia katastrofeja ole ollut. Eilen tein enemmän kotitöitä ja turposi hieman tavallista enemmän. Kilahdin täysin ja haukuin puolison kun hän oli mut kotitöihin nalkuttanut. Tosi vaikeaa on pitää positiivinen mieliala. Alun perin sanottiin, että sairaslomaa tulee kaksi viikkoa ja luulin että sen jälkeen kävelen normaalisti. Edelleen kävely on hidasta ja liika kävely tosiaan turvottaa. Ennen leikkausta ei turvottanut mutta oli kipeä. Sillon pääsin kuitenkin linkuttamaan aika kovaa. Nyt köpöttelen kuin vanha vaari.

Yritän pitää menttaalipuolta yllä ajattelemalla, että ei ne tee kunnallisella semmosia leikkauksia, joiden ennuste olisi yleensä huono. Meinaan että ei sellaseen tuhlattais rahoja.

Raivostuttaa nuo ihmisten kommentit tyyliin että: "ota itseäs niskasta kiinni äläkä sääli siinä itseäs". Kyllähän tässä tekis kaikenlaista kun vaan jalka toimis.

Hyvä fysioterapeutti on auttanut tosi paljon vaikka se maksaakin aika paljon. Vaikka tarkoitus on harjottaa fyysistä puolta, niin auttaa se henkisestikin. Jotenkin se vaan lohduttaa kun hän kertoo mistä mikäkin johtuu ja sanoo että se on täysin normaalia.

Meikäläisen polvi tähystettiin pari vuotta sitten. Minulla ongelma on se, että polvesta on rusto rikki, eikä sitä ihan helpolla korjata. Ja kun korjataan, niin toipumisaika on varsin pitkä. Eli minun polveni on kertaalleen "puhdistettu", mutta varsinaista korjausta ei ole tehty.

Sinulla ehkä suurin ongelma on tuo, että polvi ei ole ollut tavallaan kipeä, vaan haitta on ollut tuo lumpion sijoiltaanmeno.

Leikkauksen onnistumisen suhteen on varmaan aika keskeistä se, mitä siitä polvesta on rikki. Ja toipuminen ottaa aina aikansa, missä tahansa leikkauksessa. Itselläni leikkauksen jälkeen särkyä oli seuraavana päivänä, mutta sen jälkeen kaikki meni hyvin (tosin nyt polvi oireilee jälleen). Kuntoutukseen kannattaa panostaa kunnolla, sillä oikeastaan vain sillä tavalla polvesta tulee mahdollisimman hyvä.

Mutta tsemppiä toipumiseen. Aikansa se ottaa, mutta uskoisin, että hyhvä siitä tulee.

Wolle, tehtiinko sinulle rustosolusiirre? Tässä juttua rustovaurion korjaamisesta rustosolusiirteellä -> http://www.niveltieto.net/nivelklubi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?num=1289898664 . Nuorille potilaille pienemmät rustovauriot kannattaa useimmiten korjata, ennen kuin on liian myöhäistä.

On ihan luonnollista, että wanhoilla ihmisillä polvet ovat kuluneet. Useimmilla yli 50-vuotiailla on jo huomattavaa polven nivelruston kulumaa.

Mulle tehtiin mm tuberositas osteotomia, eli sääriluun yläpään kyhmyä lyhennettiin ja siirrettiin ulkosivulle päin (kai)

Sen jälkeen Ventromedialisatio et distalisatio, eli tarkoitti muistaakseni ojentajajännettä jota siirrettiin??

Ja lopuksi tehtiin MPFL rekonstruktio, en edes muista mitä toi tarkoitti, vissiin lisää jänne siirtoja, ja ruuveja polvi "täyteen" :/


Ja tämä kaikki tehtiin,vaikkei polvi ollut edes kipeä ?!!!?? toki silloin oli kipua kun lumpio meni sijoiltaan.

Oon lukenut niin paljon netistä siitä kuinka leikkauksen jälkeen polvi ns paheni, ja kuinka sitä joutuu sit syömään kipulääkkeitä loppuelämän :(

Ikää vasta 30. Voi hyvä tavaton, mitä tästä vielä tulee..

Niinhän se varmasti onkin, ja toivottavasti..siis todellakin toivon että polvesta tulee parempi.
Kiitos Wolle. Toivottavasti saat säkin polves kuntoon! :)

Aikanaan kun operaatiossa kävin, yritin hakea monenmoista tietoa liittyen polven tähystykseen. Eikä sitä oikein mistään löytynytkään. Täällä keskustelupalstallakin on aina vaaransa, kun näyttää siltä, että vastaukset eivät aina ole niin asiallisia. Onneksi on näitä fiksujakin keskusteluja. Jotenkin tuntuu, että kun voi vaihtaa muiden kanssa ajatuksia, niin saa ihan realististakin tietoa mistä oikeasti on kysymys ja mitä oikeasti tapahtuu.

Mutta, uskon, että tuosta sinunkin polvestasi tulee loppujen lopuksi ihan toimiva peli. Ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että nuo ensimmäiset viikot operaation jälkeen ovat vaikeita, kun ei oikein mihinkään pääse saati mitään voi tehdä eikä se kipu, jos sitä on, niin ainakaan helpommaksi asiaa tee. Minulla operaatio oli syys-lokakuun vaihteessa ja yli vuodenvaihteen oli treenikieltoa ja senkin jälkeen vielä juoksukieltoa alkukevääseen. No, itsekästä ajatella, että ei päässyt reenaamaan, kun kyse kumminkin on omasta terveydestä...

Kärsivällisyyttä se vaatii joka tapauksessa, ja sitkeää kuntoutusta. Oman reisilihakseni ympärys pieneni 4,5 cm toipilasaikana, vaikka sitä kuinka koitti ennen ja jälkeen vahvistaa. Mutta tsemppiä kuntoutukseen!

Polvi tähystetty kuukausi sitten ja todettiin rustovaurio, joka operoitiin ja verestettiin. Turvotus poissa, mutta kävely edelleen hankalaa. Ei kipuja. Jalka pettää alta pois, sauvat edelleen kävellessä. Reisilihas pienentynyt 6 senttiä.

Sökö_polvi: Juuri tuota samaa minäkin silloin ajattelin. Ja kirjoittelinkin jonkin verran, tosin eri nimimerkillä. Tähystyksen jälkeen tuntui siltä, että jaan ainakin oman kokemukseni. Itse olin ja olen vieläkin hysteerikko yleensäkin lääkärien suhteen, onneksi sattui olemaan joukkueen taustoissa suht tuttu ortopedi, joka tähystyksen teki. Ja kaikki meni itse operaatiossa tosi hyvin, eli siinä ei ole valittamista.

Minulla oli oikeastaan heti lupa varata kivun sallimissa rajoissa, käytännössä kävelin keppien kanssa 4-5 päivää. Leikkausta seuraava päivä oli säryn kanssa vaikein, ja kun se kerran alkoi, niin ei tahtonut millään lähteä pois. Mutta sen jälkeen tilanne parani.

Kova naksuminen ja pauke kävi polvessa monta viikkoa. Sanoinkin, että vaikkei minua näkisi, niin kuulee kyllä kun liikun. Oikeastaan operaatiosta lähtien olen käyttänyt suhteellisen vahvaa polvitukea, joka kyllä on auttanut. Mutta voin sanoa, että nyt tilanne on se, että tuolla liukkaalla ei ole tosiaankaan kiva liikkua. Kaikki ylimääräiset luiskahdukset tekevät enemmän tai vähemmän kipeää.

Työni on itse asiassa myös aika paljon liikkumista ja vääntelyä joka suuntaan, mutta ihan ok pystyn vielä olemaan töissä. Itse asiassa olen ajatellut ottaa tuon polviasian esille nyt kun työterveystarkastus on taas ajankohtainen, tietääpä sitten ehkä paremmin, missä mennään - ja ehkä mitä pitää tehdä.

Tähystetty polvi: No ei se helppoa ole sinullakaan. Toisaalta, kun miettii, niin kun me liikumme niin polvihan se onkin aika merkittävä ruumiinosa liikkumisen osalta. Ja siihen kohdistuu kohtuullinen paino, voima ja osittain vääntökin kun liikutaan.

Sanovat muuten, että tuo rustovaurio noin teknisesti ottaen on pahempi juttu kuin kierukkavaurio. Syy oli kutakuinkin se, että kierukassa ei ole hermopäätteitä, mutta rustossa niitä on... ja kun sitä rassataan, niin se ei voi olla tuntumatta.

Mutta täytyy sanoa, että tuo taitaa juuri olla se meikäläisen kauhuskenaario tuon mahdollisen tulevan operaation suhteen (mahd. sama kuin sinulla)... tai mikä sitten lieneekään.

No niin, nyt sitten on tuki otettu pois, ja täysvaraus sallittu heti.
Röntgenkuvien mukaan sääriluu on luutunut hyvin ja polvilumpio on asettunut hyvin paikoilleen.
Jalka tuntuu todella kevyeltä ja veltolta, pidin kuitenkin 6 viikkoa ortoositukea päivät/yöt, siitä tuli niin tuttu ja turvallinen.
Nyt alkaa kova kuntoutus!
Sairaslomaa on vielä 6 viikkoa, joten toivossa eletään et olisin silloin työkunnossa :)

Kauanko olit sairaalassa :)

Nivelkierukka: Aikanaan kun tuo polvi tähystettiin, niin tähystyksessä oli varauduttu oats:iin. Sitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta tehty, enkä sen perään osannut edes kysellä. Käsittääkseni se on melkein sama asia kuin mosaiikkiplastia, ellei jopa sama. Käytännössä siinä siirretään vaurioalueelle ns. rustoluusylintereitä, joita otetaan jostakin toisesta paikkaa polvesta.

Kai se on vähän niin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Ja Sökö_polvi, muista ottaa aikasi. Polvihässäköissä on parempi antaa polven parantua kunnolla. Eli jos vähänkin tuntuu siltä, että polvi ei ole kunnossa, niin sitten vain lisää saikkua, kyllä niitä töitä ehtii vielä tehdä!

Täällä kohta 18 vuotias tyttö. Mulle tehtiin vuosi sitten elmslie trillat leikkaus ja luin kauhukertomuksia netistä, miten polvi ei tule koskaan kuntoon ja oikeasti pelotti mennä leikkaukseen. No leikkaus tehtiin ja pari päivää sairaalassa. Sitten alkoikin se hirvein vaihe eli kuntoutus. Sitä luuli, ettei polvi tule koskaan kuntoon. Tylsiä jumppa ohjeita annetaan kun tekisi mieli vain juosta lenkkejä. No kuntoutumaanhan se pikkuhiljaa lähti ja kun olin saanut kepit pois ja salibandyn pariin juuri takaisin, niin sitten oli aika lääkärissä ja sain kuulla, että ruuvi oli irronnut ja kiinnitetty osa lähtenyt pois paikaltaan, eikä luutumista ollut tapahtunut. Se oli kyllä sokki, kun kipuakaan ei tuntunut, mutta ilman uusintaleikkausta jalka olisi kuulemma voinut sivuttaisliikkeessä pettää kokonaan. No siinä itkettiin ja murehdittiin, että samat kuntoutumiset edessä taas. Sama leikkaus tehtiin puoli vuotta sitten ja sillä kertaa kaikki tehtiin eritavalla ja kuntoutumisohjeetkin olivat erilaiset. Itkin monta päivää leikkauksen jälkeen, että en jaksa enää kävellä kepeillä ja mitään muutakaan. Nyt sitten reilu puoli vuotta on mennyt toisesta leikkauksesta ja jalka on kuin uusi. Leikkaus onnistui ja jalalla voi juosta, hyppiä, mennä kyykkyyn ja vaikka mitä. Ruuvit poistetaan vielä viikon päästä leikkauksessa, mutta sinne mennään ilomielin kun jalka on kunnossa. Eli vaikka eka leikkaus meni aivan täysin lääkärinkin mukaan pieleen, niin kyllä tämä toinen oli onnistunut leikkaus ja rutina polvea koukistettaessa on pientä sököön polveen. Vuoden sisällä oli tarkoitus leikata molemmat polvet ja saldona oli sitten kaksi leikkausta yhteen ja kohta kolmas kun ruuvit poistetaan. Mutta kaikille zemppiä kuntoutumiseen ja polven paranteluun ja uskokaa oikeasti niitä suosituksia esim. juoksemaan lähtemisestä, sillä minä otin varaslähdön ekalla kerralla ja sekin saattoi olla osasyynä toiseen leikkaukseen. Mutta joo onnistuneitakin polvileikkauksia on olemassa ja terve polvi on kuitenkin kepeillä kävelemisen ja tylsien kuntouttelemisien arvoista!! :)

Hienoa kuulla että sulla 18 vuotias onnistui tuo leikkaus, ja mikä ihaninta, että pystyt hyppimään ja mennä kyykkyyn, eli elämään normaalia elämää :)

Mulla nyt n 2 kuukautta leikkauksesta, kontrollikäynnistä (2vkoa sitten) ei mennyt ku kaksi päivää kun jätin jo toisen kepin pois :)
Fysioterapiaan on täällä monen viikon jonot,
yksityiseen pääsen ensi viikolla, sitä odotelles. Halpaa se ei ole, mutta kyllä sinne kannattaa mennä jos siitä vaan on hyötyä.
Polvi taipuu vasta noin 80 astetta, eli se huolestuttaa :/ mutta muuten ei ole minkäänlaista kipua.

Onko kenelläkään ollut sellaista säteilyn tunnetta leikatussa jalassa, tuntuu jotenkin jalkapohjassa, niinku saisi pienen sähköiskun?
Meneeköhän ohi?
En nimittäin uskalla ilman keppiä kokeilla kävellä, sillä tasan tarkkaan kaadun jos saan sen ns "sähköiskun" :(

Noonni kohta sä kävelet jo ilman keppejä, eikös aika ookkin lopulta menny nopeasti? :) Kiva kyllä lukea muiden polvileikkaus kokemuksia, kun itsekin semmosta kokenut.

Ainiin mullekin tehtiin silloin toi joku osteotomia juttu tähän polveen, mut puhuivat myös elmslie trillat tyylisestä leikkauksesta kai ne siis on vähän sama, kun siis luin ylempää vielä näitä juttuja niin tuli mieleen! Ja ei kans ollu mitään kipuja tai mitään paitsi siitä, kun lumpio muljahteli muutamia vuosia ja nivelsiteet venähti pari kertaa just sen virheasennon takia.
Mullakin silloin toisen leikkauksen jälkeen taipui vajaa n. 80 siitä 90 asteesta mihin pyrittiin, mutta kyllä se siitä sitten alkoi taipumaan, kun jalkaa sai alkaa liikuttelemaan ihan kunnolla.

Ja tosta säteilystä; mulla tuntu kans jotain ihmeellisiä sähköiskuja jalassa, mutta kylläkin tuossa polven alla olevassa jänteessä. Ja ne ilmesty joskus 3kk ton toisen leikkauksen jälkeen, keppejähän ei silloin enää ollut. Kun esim. kävelin suht nopeasti kaupungilla niin yks kaks tuli semmonen pistos ja kyllä se vähän hetkautti. Niitä tuli silloin jonku aikaa, mut nykyään ei enää tule. Paitsi mun polven vieressä on tunnoton alue ja välillä siihen tulee jotain sähköiskuja ja alkaa kihelmöimää ja pakko raapia, vaikkei siitä oikein tunnekaan. En tiiä mistä nää tämmöset johtuu, joistain hermoista varmaan? Mut sä kerroit et tuntuu jalkapohjassa, että semmosta en oo koskaan kokenu ja kuullu.

Jep muistan kun aika meni niiin hitaasti ja tuntui, ettei koskaan pääse kepeistä ja polvi ei koskaan parane :D ja yks kaks hurahtanu vuos ja kahesta leikkauksesta toivuttu. Kyllä sä kyykkyynkin kohta pääset, vaikka saattaa tuntua alussa kyllä tosi jäykältä ja hepposelta se jalka :) kauan sulla nyt onkaan ollu sitä sairaslomaa? ja oliks sulla siinä kipsi vai joku tuki?

Muistan kun pelasin sählyä ja teippasin jesarilla polven ja vielä laitoin tuen siihen, niin silti polvilumpio jotenkin muljahti aina sivuun ja meni itsestään takasin, että onnellinen oon kun leikkaus auttoi, että loppui se vaiva.

Ja joo jouduin uusintaleikkaukseen, kun luutuminen ei lähtenyt käyntiin ja sen takia ruuvit tavallaan pettivät ja ku siinä leikattii joku suikale ni se ei sit luutunu kiinni. Pakko oli kaikki käydä läpi ja ekalla kerralla sain ortoosin ja toisella kerralla sitten kipsattiin nilkasta lonkkaan asti. Ja toisella kerralla laittoivat kaksi ruuvia yhden sijaan, eli se toinen leikkaus tehtiin vähän paremmin. Keskiviikkona sitten vielä yksi leikkaus edessä, kun poistetaan ne ruuvit, mutta se taitaa olla pieni päiväkirurginen toimenpide verrattuna tohon toiseen leikkaukseen ja jospa sitten voisi ihan rennosti tehdä tällä kaikkea ja olis polvi kokonaan kunnossa.
Toiseen polveen on mietitty samaa leikkausta, mutta oon nyt pähkäilly, että onko järkeä tehdä siihen, kun se ei ole muljunut ollenkaan pariin vuoteen ja ei tunnu miltään, paitsi yhen jalan kyykyissä pistää vähän :p toisaalta taas nuorena voisi tehdä sen, ettei vanhempana tulisi ongelmia.

Ai sulla oliki niin pitkä sairasloma. Toivottavasti se 5 viikkoa sitten riittää ja oot valmis menemään töihin :) Et saanu varata ollenkaa? Ohoh oli varmaan vaikeeta. Kyllä se juoksukin sieltä sujuu varmasti joskus! :D

Nii oon se 18-vuotias tyttö. Pari päivää sit kerroin tosta mun jutusta.

Ei niitä ruuveja ole pakko poistaa, mut mulla ne on tullu tosi pintaan et tossa polven kohalla on kunnon patti ja ruuvit tuntuu ihon läpi, että en pysty todellakaan olee polvilteen ja jos siitä painaakin vähäsenkin niin kyllä tuntuu. Ekalla kerralla ruuvit tulivat tosi pintaan ja pelästyinkin, että tokan leikkauksen jälkeen on kans menny pieleen koko juttu, mut ne on vaa vähän tullu ulos päin. Nii et jos alkaa vaivaa niin silloin harkitaan poistoa. Hah täytyy varmaan kysästä, että saanko ruuvit muistoks mukaan, kun ollaan yhtä oltu jo kauan! :D harmi ku just ehtiny haava alkaa haalistumaan, niin taas avataan :P

Sählyä pystyn pelaamaan aivan normaalisti ja oon alkanu luottaa tohon polveen kunnolla. Polvi muljahti aina sivuttaisliikkeessä ku juoksin ja enää ei ole leikkauksen jälkeen käyny mitään, että tyytyväinen oon leikkaukseen :) Vaikka toinen jalka on kylläkin varmaan vielä vähän heikompi, kun lihakset oli aika surkastunu kahen leikkauksen jälkeen. Luotan kyllä nykyään polveen, sillä talvella liukastuin kaksi kertaa polven päälle ja ei käynyt mitään.

Mun jalat on kyllä ihan erinäköset kun mulla siirrettiin jotain kiinnityskohtaa niin leikkaamaton on ihan vinkkara. Niin siksi mietin, että kannattaisiko leikata, kun jos alkaa vaikka tulemaan jotain askelvirheitä tjn.. kun on erilaiset. Täytyy kysästä varmaan lääkäriltä tästä :D

Jaksamisia myös sinne päin!! :) Ja ilmoittele miten jalka sitten toimii ja onko kunnossa :) Mielenkiintoista ja mukavaa on kuulla muiden polvitarinoita ja kuulumisia.
Huomenna on se ruuvinpoistoleikkaus edessä ja sitten näkee voinko koskaan olla polvillaan enää tällä koivella.
Hyvää kevättä sinnekin päin! :)

Hienoa kuulla, että onnistuneitakin polvileikkauksia on. Tai taitaa olla vain niin, että kukaan ei niistä viitsi täällä pahemmin kirjoitella.

Meikäläinen parkkeeraa ortopedin vastaanotolle ensi viikolla ja sitten katsotaan, missä tällä hetkellä mennään. Polvi on kohtuullisen kehnossa kunnossa juuri tällä hetkellä, mutta toki parempiakin vaiheita on.

Nähtävästi seuraava etappi vie magneettikuvauksiin, jotta nähdään miten tuo rustovaurio on kehittynyt ja toisaalta myös se, mitä on tapahtunut tuolle polven toiselle puolelle, joka sekin on alkanut sohlata...

Mutta, katsotaan kuin käy...

Leikkauksesta on nyt noin puolitoista kuukautta. Kirjotin jo aiemmin tähän ketjuun. Paraneminen ei ollut kovin kummoista kahden ekan viikon jälkeen. Tällöin esim. 100 m kävely sattui ja polvi oli tosi jäykkä. Hakeuduin polvileikkauskuntoutukseen erikoistuneelle fysioterapeutille ja siitä lähti räjähdysmäinen paraneminen. Aluksi haettiin liikeradat takaisin. Polvi ei liikkunut sitä ennen kuin 90 asteeseen. Aika nopeasti se saatiin taipumaan jo lähes yhtä hyvin kuin terve polvi. Sitten korjattiin lihaskunto ahkeralla jumpalla. Nyt polvi on jo paljon parempi kuin ennen leikkausta. Suosittelen leikkausta kaikille. Osa vaan ei parane itsestään ja tällöin kannattaa hakeutua osaavan fysioterapeutin hoitoon. Osalla taas polvi paranee lähes välittömästi itsestään. Kyse on paljon onnesta mutta leikkaus auttaa kaikille, mikäli polvi tarvittaessa kuntoutetaan.

Väitteet siitä että kierukan osapoistot aiheuttaisivat automaattisesti rustokulumat on pitkälti roskaa. On osoitettu että kierukan poistot korreloivat selvästi myöhemmin alkavan polvikuluman kanssa. Toisaalta kyse voi olla alun perin polven rappeumasairaudesta, jolloin ensiksi hajoaa kierukka ja lopulta rustotkin. Toisilla taas kierukka menee onnettomuuden seurauksena ja tällöin mitään lisäoireita ei kehity. Ei noita kannata liian vakavasti ottaa. Kierukkaleikkaus on yksi Suomen yleisimpiä leikkauksia ja usealla tutullakin on se tehty. Ihan normaalisti yksikin kaveri on pelannut futista ja sähyä jo yli kymmenen vuotta. Jos polvi kuluu loppuun 70-vuotiaana niin ei sille sitten mitään voi. Pistetään proteesi sitten.

No niin, vähän yli viikko sitten jätin molemmat kepit pois.
Alku oli hankalaa ja hidasta mutta joka päivä huomasin huomattavan eron, ja nyt kävelen jo ihan hyvin :)
Hitaasti kylläkin, mutta varmemmin, eli uskallan käydä vähän pitemmälläkin lenkillä.
Turvotusta on vieläkin :( en tiedä kauanko sitä kestää...

Polvi taipuu noin 100-110 astetta, ettei vieläkään sen enempää :(
Ja niin jäykkä on, varsinkin aamuisin kun oon nukkunut koko yön jalka suorassa.

Kävin fysioterapiassa, mikä oli ihan turha reissu.
Ihan samoja liikkeitä tehtiin,mitä teen kotonakin...ei mitään uutta... ja siitä pitäisi vielä maksaa melkein 40 €/kerta :D
Multa löytyy kotoa kuntopyörä, tasapainolautaa sekä nilkkapainoja... eli pystyn kuntoileen kotonakin :)

Inöri", sullehan oli sit todellakin hyötyä fysioterapiasta, hienoa!
Pistää kyl miettimään osuiko mulle jotenkin huono terapeutti, mut yksityisellä kyllä kävin eli luulisi että siellä osataan hommat.
Ja muutenkin kiva kuulla että polves parantui noin nopeeta ja hyvin :)
Onhan se niin itsestä kiinni, kuinka ahkerasti jaksaa kuntouttaa jalkaa.

Kahden viikon päästä olis jälkitarkastus, tavoitteeksi oon asettanut että saisin siihen mennes polvea taivutettua 130 astetta ja kävelyyn jonkin verran vauhtia :D

Polvi tuntuu olevan aika lailla ikävässä kunnossa. Kaikenlainen rasitus aiheuttaa tällä hetkellä ongelmia. Ortopedi totesi polvea kokeiltuaan vain, että mitään akuuttia ei ole. Tarkoitti kaiketi lähinnä sitä, että sivu- ja ristisiteet ovat kunnossa.
Ilmeisesti kuitenkin vanha rustovaurio on pahentunut ja kierukkavauriokin on mahdollinen. Tosin sillä käsittelyllä vähintään tuli kierukkavaurio :)

Perjantaina on vuorossa magneettikuvaus, jossa toivottavasti selviää polven tilanteesta enemmän. Eipä tämä näinkään mitään herkkua ole...

Maailmalta löytyy tuhansia tutkimuksia jotka ovat yksimielisiä siitä, että nivelkierukan poistaminen aiheuttaa polven nivelrikkoa. Nivelrikon kehittyminen on nivelkierukan poistamisen jälkeen on tietysti yksilöllistä. Toisille nivelrikko tulee nopeasti ja toisilla taas hitaammin. Onneksi nykyään pyritään säästämään mahdollimman paljon nivelkierukkaa eikä sitä poisteta kokonaan kuten 80-luvulla.

Lue vaikka täältä tutkimuksia -> http://scholar.google.com/scholar?hl=en&q=meniscus arthritis&as_sdt=0,5&as_ylo=2000&as_vis=0 .

Samaa mieltä siitä, että nivelkierukan pienet poistot eivät tunnu altistavan nopealle nivelrikolle. Sen sijaan jos suurin osa nivelkierukasta joudutaan poistamaan, eli 60% tai enemmän niin siinä tapauksessa nivelrikko tulee etenemään nopeasti.

Nivelkierukan poistoja tehdään sen vuoksi koska kukaan tässä maailmassa ei vielä osaa korjata pahasti vaurioutunutta nivelkierukkan rustoa jonka vuoksi repemät joudutaan poistamaan. Tarkennus, että mitään rustovaurioita ei lääketiede osaa vielä korjata. Ehkä joskus lähivuosien aikana joku keksii ratkaisun.

Etelä-Amerikan joissakin futisliigoissa pelaajilta poistettiin aikoinaan ehkäisevänä toimenpiteenä molemmat kierukat kokonaan ennen liigakautta. Näin saatiin ehkäistyä tyyppivammojen synnyt ja kalliit kauden katkeamiset kätevästi etukäteen. Samat jampat pelasivat joka tapauksessa melko pitkän uran ihan ilman kierukoita. Vanhempana kyllä varmaan polvet on saattanut vaivata monellakin. Mutta samaa mieltä varmasti siitä, ettei ne nyt ihan turhatkaan ole ja niiden mahdollisimman hyvä säästäminen kannattaa.

Leikkauksesta on kulunut noin 3 kuukautta.

Eilen olin jälkitarkastuksessa Ortonis,
ja se on kuulkaas sellainen juttu että tämä mun leikattu polvi on paremmassa kunnossa ku toinen (terve)polvi :D
Lääkäri nimittäin käsin kokeili lumpiota,
leikatussa polvessa se oli tukevasti paikallaan, kun taas toisessa hyvä ettei lähteny paikoiltaan :(

Luulenpa että joskus vielä joudun leikkauspöydälle toisenkin polven kanssa :( mutta vielä ainakaan ei polvi vaivaa, eikä lumpio ole pois sijoiltaan koskaan lähtenyt, joten leikkausta en edes harkitse.

Mutta takaisin leikattuun polveen,
saan jalan hyvin suoraksi,
taipuu n 120 astetta, mutta lääkärin mukaan saan olla tyytyväinen ja kyllä se siitä kuulemma vielä notkistuu.

Mitään kipua en tunne polvessa.

Kävely sujuu jo tosi hyvin.
Teen päivittäin 1-2 kävelylenkkiä, n 1-3 km.

Kuntopyöräilen päivittäin, sen verran tylsää se on etten jaksa kauaan polkea, mutta sanotaanko että poljen 20 kertaa päivässä 3-5 minuuttia :D



Mutta vielä se mokoma lekuri jatkoi sairaslomaa parilla viikolla, vähä niinku varmuuden vuoksi :/
vaikka olisin jo niiiiin valmis töihin :)
Onpahan nyt sit ainakin hyvin aikaa saada tää jalka ns työkuntoon :)

No niin, täälläkin ollaan elävien kirjoissa! Polvi siis kuvattiin puolitoista viikkoa sitten ja lausunnon kävin hakemassa eilen. Tänään sitten soitteli tuo lääkäri ja asiaa yhdessä ihmeteltiin. Kuvan perusteella meikäläisen polveen on parin vuoden aikana kehittynyt jo syystä tai toisesta kohtalaisen laaja kuluma, tai siis rustopinnat ovat hyvin epätasaiset. Aiemminhan tuo rustoon kohdistunut urheiluvamma löytyi siis polven sisäsivusta reisiluun päästä, mutta nyt on myös tuon ulomman puolenkin rustoissa vikaa. Lääkärin mukaan tosin sopii suhteellisen hyvin trauman jälkitilaan. Lisäksi lateraalimeniskissä etuosassa on "sisäinen halkeama" l. ei siis varsinainen repeämä, vaan jotain muuta. Ja vielä noin 5mm. meniskikysta, joka tangeeraa tuota meniskin etuosaa (oli sillä joku hieno nimikin).. mutta mitä lie tangeeraaminen?

Oikeastaan olin yllättynyt tuosta kulumasta, oireet kun pääasiassa ovat keskittyneet tuohon ulkoetusivuun.

Mutta nyt tässä sitten ihmetellään, että mitä tehdään. Glukosamiinit on kokeiltu, eikä niistä ollut apua. Toisaalta tähystyksestäkään ei ilmeisesti ole apua... eli taitaa tulla vielä pitkät vuodet eteen tämän kintun kanssa... Niin ja yksi vaihtoehto oli kai sitten nuo jotkut pistokset polviniveleen... argh...

Uusi konsultaatio ortopedin kanssa on tuloillaan, joten saas nähdä... Voisi sanoa, että jos tuolle ei mitään voi tehdä, niin sitten alkaa harmittaa toden teolla!

Työterveyshuollon lääkärin kautta pääsin ortopedille Terveystaloon, eli yksityisellä ollaan... onneksi on oma vakuutus, joka auttaa tuolla taustalla...

Mulla leikattiin se ruuvi pois tässä kuukaus sitten polvesta ja tuntuu kyllä hyvältä :) Polvilteen en varmaan koskaan pysty olemaan tai eihän sitä tietenkään tiedä. Nyt kun liikun taas normaalisti niin toiseen leikkaamattomaan polveen on tullut pistävää kipua ja saa nähdä leikkaanko sittenkin parin vuoden sisällä ton toisenkin. Mutta onnistunut leikkaus mielestäni oli tuo, koska lumpio on tukeva vaikkakin kyykkyhyppyjä ei voi ihan täysillä tehdäkkään :)

Ja Wolle76 jaksamisia sulle ja toivotaan, että polveen löytyy hyvä ratkaisu jolla sitä saataisiin kuntoon!!

Pitkästä aikaa täällä taas! Mitenkäs teillä muilla toipuminen on edennyt. Täällä päässä asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että polvi leikattaneen jossakin vaiheessa. Ortopedin mukaan kyseeseen voisi tulla tuo luun rei'itys tai vaihtoehtoisesti ruston siirto. Lisäksi tuo kierukan tilanne huolettaa.

Ortopedi oli kuitenkin sitä mieltä, että tässä iässä kannattaisi ainakin vielä yrittää korjata tilannetta, koska myöhemmin asialle ei ainakaan voida mitään tehdä.

Toisaalta huojentava uutinen, toisaalta... Mutta ei tässä kai auta muu kuin katsoa, mitä tapahtuu.

Hei vaan. Tuli pitkästä aikaa eksyttyä taas tänne.
Töihin menin 5 kk leikkauksen jälkeen.
Nyt leikkauksesta n 6,5 kk:ta ja polvi on toiminut oikein hyvin :)
Mitään kipua ei ole vaikka kävelen päivittäin töissä 7-8 tuntia. Hieman jäykkä on vielä, enkä pääse vielä kyykkyyn. Juosta en ole uskaltanut... mutta todella tyytyväinen olen :)
Ensi keväänä poistetaan ruuvit, ehkä sit pystyn olemaan polvillani.

Wolle, joko on tietoa minkälainen operaatio on tulossa?
Pidän kovasti peukkuja, että säkin saisit polves kuntoon :)



Ihanaa, saan vastata omaan aloitukseen että,
oli ONNISTUNUT POLVILEIKKAUS.

Kiitos Orton sairaala ja lääkäri, Arsi Harilainen

Hienoa, että leikkauksesi näyttäisi onnistuneen hyvin. Niin se vain parantaa kovasti mieltäkin, kun homma luistaa ja polvi toimii.

Meikäläisen operaatio olisi tarkoitus tehdä ensi viikolla. Eli ensisijaisesti koitetaan hoitaa mikrofraktuuroilla, mutta lopullisesti asia varmistuu sitten leikkauspöydällä... toisaalta hyvillä fiiliksillä odotan operaatiota, toisaalta vähän jännittääkin, mutta ainakin toivon, että jotain parempaa olisi tiedossa...

Vaan nyt ei auta kuin odottaa...

No niin, toipuminen on täälläkin päässä alkanut. Polveen tehtiin mikrofraktuurat (5) reisiluunpäässä olleeseen rustovaurioon. Alunperin homma piti tehdä puudutuksessa, mutta päätyivätkin sitten nukutukseen. Olipa sekin taas kokemus muiden joukossa...

Leikanneen lääkärin mukaan vaurioalue oli 8x8mm eli hänen mukaansa aika otollinen tämäntyyppiselle korjaukselle. Polvessa on havaittavissa jo selvästi kulumaa / nivelrikkoa. Mutta luulenpa, että sen kanssa pärjää, kunhan tuo pahin kohta saatiin korjattua.
Nyt on sitten kepittelyä jonkin aikaa, reisilihastreeniä ja kuntopyöräilyä... 3 kk:n päästä saisi sitten rasitusta lisätä.

Toiveikas olen tuon kuntoutumisen suhteen, joten toivottavasti kaikki menee ok. Nyt ovat muut tehneet parhaansa ja loppu on sitten minusta kiinni! :)

Tässä esimerkki ei niin onnistuneesta polvileikkauksesta.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=755&a=6418

Hmmm minulla se ensimmäinen leikkaus epäonnistui, toinen onnistui ja ruuvi poistettiin.. kerroin aiemmin näistä. Nyt meni ruuvin poiston jälkeen mahtavasti kesä ja kaikki, ei mitään tuntemuksia sählyä pelatessa!! :) Mutta juuri kun pääsi kehumasta niin leikattu polvi muljahti taas, vaikka se leikattiin, jotta näin ei kävisi :( No toivotaan, että nyt kuntoutuisi tuo ja ei enää tapahtuisi mitään, toisaalta leikkaus vaikuttaa onnistuneelta, mutta silti pääsi muljahtamaan kovassa väännössä paikaltaan. Mutta toisaalta sellaisessa väännössä se voisi muljahtaa keltä vaan.
Kerro ihmeessä Wolle76 miten sujuu!

Täällä tehdään töitä edelleen tuon kuntoutuksen suhteen. Polvi siis operoitiin syyskuun puolivälin tienoilla ja siitähän on nyt kulunut suunnilleen se kolme kuukautta, jonka jälkeen saa hiljalleen aloittaa tuon rasituksen lisäämisen - virallisesti! Onhan tässä treeneissä oltu mukana jo jonkun aikaa, mutta olen yrittänyt olla maltillinen.
Alunperinhän ohjeet menivät niin, että ensimmäinen kuukausi oli pelkkää kuntopyöräilyä (2-3 kertaa päivässä 10-30 min). Kuukauden päästä tuli mukaan vesijuoksu ja kävelyn piti sujua suunnilleen ontumatta. Kävelylenkkejä ei vielä kuitenkaan tässä kohden suositeltu Ja näillä onkin sitten menty tähän asti.

Polvi on kai ihan kohtuullinen. Kai siinä mielessä, että kun ei ihan tarkkaan tiedä, millainen sen pitäisi olla. Kävely on edelleen vähän ontuvaa, eikä kovin pitkiä lenkkejä todellakaan tarvitse vielä tehdä. Juoksemista en ole edes yrittänyt. Tuo alue, johon nuo mikrofraktuurat tehtiin, vihloo edelleen jonkin verran, mutta se lienee asiaan kuuluvaa. Ilmeisesti rustoa on alkanut kasvaa tuohon vaurioalueelle, nimittäin polvi naksahtelee jonkin verran ja toisinaan jopa aika kivuliaastikin. Enemmänkin olen huolissani tuon saman polven ulommasta puolesta, joka on välillä todella kipeä (kipeämpi kuin tuo korjattu sisäsyrjä) aijeuttaen ongelmia jopa kävelyyn, eivätkä nämä liukkaat kelit ainakaan tilannetta paranna. Magneettikuvien mukaan ko. paikassa saattaa olla jonkinmoinen halkeama kierukassa, mutta eipä ainakaan tähystyksessä siinä ilmeisesti ollut erityisempää. Mutta täytyy seurata tilannetta :)

Muuten olen kohtuullisen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Tämän tyyppisissä jutuissa kun nuo toipumisajat ovat aika pitkiä. Lääkärin mukaan lopullinen tulos olisi arvioitavissa joskus 6-12 kuukauden kuluttua- ja siihen on aikaa.

Mutta rehellisesti voi sanoa, että kuntopyörästä on tullut kohtuullisen hyvä kaveri näinä viime kuukausina :)

Minulla on leikkauksesta puoli vuotta ja käyn fysioterapiassa ja kehottavat harjoittamaan lihaksia ja polvea tasapainolaudalla.. vaikka tekee kipeää, niin mitä enemmän tekee, sitä nopeammin kuntoutuu kuulemmas sano fyssari. Saas nähdä kuinka tuo auttaa.

Minulla tehtiin tähystyksellä mikrofrakturointitoimenpide vuoden alussa. Kepeillä kävelin 12 viikkoa, sillä alue, joka korjattiin oli laaja.

Alussa polvi turpoili paljon ja oli kipeä, mutta kuukaudessa kipuilu laantui, vaikka turvotusta olikin hieman. (Vinkki:syö kipulääkkeitä! Ilman niitä kipu käy sietämättömäsi)
Klexanea pistin 30 päivää.(Turvotus oli niin voimakasta)

4 viikon jälkeen aloitin fysioterapian ja vesijumpan. Lähtötila oli se, että jalka taipui vain 25 astetta. Siitä sitten viikon päästä 50 astetta ja kahdessa kuukaudessa jalka taipuikin jo niin, että sain jalan käännettyä varovasti niin, että kantapää osui pakaraan.

Minulla leikkaus onnistui hyvin, mutta sen jälkeen tein itsekin PALJON töitä. Lainasin kuntopyörän, jolla treenasin 3x10min joka päivä (varovasti), hankin nilkkapainot, tasapainolaudan ja pilates-"pötkön". Kävin/käyn vesijumppaamassa/uimassa 3-4 kertaa viikossa ja heti kun sain luvan lähdin kävelylle.

Kovasta harjoittelusta ja fysioterapiasta huolimatta reisi kapeni 6 cm. Sillä 12 viikkoon ei saanut leikatulle jalalle laskea 100 % painoa.
En kuitenkaan huolestunut tästä, sillä alussa keskityin siihen, että polvi alkaa taipumaan ja jalka vahvistuu pikku hiljaa.

Nyt 4 kuukautta leikkauksen jälkeen olen aloittanut tehokkaamman jalkatreenin (prässi, kyykyt, jalan ojennus ja lenkkeilyn) Pikku hiljaa jalalle lisätään lisää vastusta ja jalka vahvistuu.

Kesäkuussa pitäisi päästä jo pienelle hölkkä lenkille. :)

Ennen leikkausta huolestuin todella, kun luin näitä foorumeja ja tuntui kuin kenelläkään ei ollut leikkaus onnistunut. Onneksi kuulun joukkoon, jolla tuo operaatio onnistui.

Vinkkejä!
1.hakeudu hoitoon hyvälle ortopedille
2.seuraa ortopedin ohjeita. Malta kävellä kepeillä juuri niin kauan kuin sinun käsketään.
3.hanki hyvä fysioterapeutti.
4.tee kaikki harjoitukset mitä fysioterapeutti sinun käskee tekevän. Älä fuskaa treeneistä!
5.anna jalan parantua rauhassa. Paraneminen vie useita kuukausia aikaa.

Kuntoutus kaiken a ja o! Itselläni kolme viikkoa takana kuntotusta fyssarilla, samat ohjeet kerran viikossa eikä eteenpäin yhtään..joten nyt vaihdetaan ja toivotaan parasta!!

Mikrofraktuura on jäänne menneiltä vuosikymmeniltä. Tarkkaan ottaen kultaiselta 80-luvulta -> http://en.wikipedia.org/wiki/Microfracture_surgery . Suuri osa potilaista päätyy mikrofraktuuran jälkeen pahempaan tilaan, kuin ennen leikkausta. Ainut hyvä puoli leikkauksessa on, että se on halpa ja helppo. Onneksi nykyään on parempiakin tapoja korjata rustoa.

Nim. Kokemusta on

Tänne eksyin taas :)

Nyt on leikkauksesta n 1,5 vuotta, ja maanantaina Helsinkiin pitäis jaksaa lähteä (400km) poistattamaan ruuvit polvesta.
Jännittää...
Oon kuullut että se on pikku juttu, ja kotia pääsee samana päivänä, eikä edes keppejä tarvitse.
Ainoa mitä pelkään on se paikallispuudutus :( pelkään piikkejä, soitin Ortoniin, ja siellä joku tyttö sanoi että jos haluaa niin saa rauhoittavia jos pelkää liikaa :D
noh, ehkä mä selviän ilman... hehe.

Tiistaina olis työvuoro, hmmm... tuleekohan tuosta sairaslomaa?

Polveni on muuten täysin kivuton, kyykkyyn mennessä on vieläkin jäykkä mikä saattaa johtua niistä ruuveista. Polvillani en pysty olemaan ruuvien takia, ne on ihan pinnassa eikä tartte paljoakaan kolauttaa niin lähes taju lähtee, niin kipeää tekee :(
Mutta en edelleenkään juokse, en tiedä miksi.. voi olla että pystyn, mutten uskalla juosta.
Pari kertaa polvilumpio on ns yrittänyt pois paikoiltaan, ikävä tunne... mutta polvi ei onneksi jää kipeäksi. Mutta ajattelin silti lääkärille siitä mainita.


Mitenkäs Wollen polvi, onko kunnossa?

Mikrofraktuuraleikkauksesta on nyt kulunut jokseenkin vuosi ja ainakin ortopedin mukaan tässä ajassa pitäisi näkyä se, mikä lopputulos on. Mielestäni tilanne on tällä hetkellä jopa huonompi kuin ennen leikkausta ja olen asiasta ortopedin kanssa keskustellutkin.

Eli niin kuin aiemmista kirjoituksista voi lukea, tein aika hartaasti töitä tuon koiven kanssa niin, että kun se leikattiin syyskuussa 2011, niin koko loppuvuoden tein annettujen ohjeiden mukaan kaikenmoisia oheistreenejä, eli kolme kertaa päivässä kuntopyörää ja lisäksi lihaskunto- ym. liikkeitä 1-2 kertaa päivässä. Helmikuussa 2012 aloitin varovaiset lajitreenit joukkueen kanssa. Ennen sarjakauden alkua toukokuussa en ollut tehnyt yhtään tiukkaa juoksu- tm. treeniä. Käytännössä en edelleenkän pysty tekemään minkäälaisia juoksulenkkejä eli kunnon ylläpito tapahtuu kuntopyörällä ja soveltuvin osin sauvakävelyllä (joka sekin on välillä kivun vuoksi täysin poissuljettu).

Mikä sitten on ongelma? Ongelma on se, että polvi ei ojennu täysin suoraksi ja toisaalta se ei myöskään kestä täyttä painoa päällään ilman, että se vihlaisee kivuliaasti. Jos polvea vääntää esimerkiksi istuessaan "väärin*" niin vihlaisu on samanmoinen, eli nivelpinnalle kohdistuva paino ei yksistään ole vihlaisun aiheuttaja. Ja vihlaisuhan kohdistuu suunnilleen tuolle operoidulle alueelle. Polvi myös turvottelee jonkin verran.

Kesäkuun alussa kävin ortopedin kehotuksesta röntgenissä, josta lausuntona oli, että nivelessä ei ole havaittavaa kulumaa ja että lumpiossa on jonkinmoinen vika, joka on aiheuttanut lumpion reunaan alkavaa terävöitymistä (?). Se ei kuitenkaan selitä noita vallitsevia ongelmia.

Eli nyt oikeastaan ihmetellään, että mitäs nyt - työterveyslääkärin mukaan järkevintä olisi tähystää polvi heti uudelleen ja katsoa, mitä mikrofraktuura-alueelle on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään... Leikanneen ortopedin kanssa ei olla vielä kovin aktiivisessa kanssakäymisessä asian suhteen oltu, vaikkakin hän tietää ongelmista...monessa suhteessa tulevaisuuden kannalta olisi tehtävä jotain ratkaisuja, mutta monen monta kysymysmerkkiä leijuu juuri nyt ilmassa. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta koitetaan pitää lippu korkealla, asioilla kun on tapana järjestyä

Kyllähän se sopii. Anna vain toimintaohjaita, niin saadaan asiaa eteenpäin.

Moikka!

Aikoinaan kirjottelin tolla nimellä niin jatkanpa sillä vaikka tuo ei aivan paikkaansa pidäkään...
Mulle tehtiin sen Elmslie trillat tyyppinen leikkaus ja toisen kerran kun ensimmäinen epäonnistui.. nyt niistä n. 2vuotta. Ikääkin jo 19 vuotta jihuuu! Noiden leikkauksien jälkeen polvilumpio edelleen muljahteli 1-2x vuodessa ja nyt olikin kohtalokas kuukausi sitten - samaisesta polvesta nyt eturistiside poikki ja kierukka revennyt :(
huoh koskakohan mun vaivat loppuisivat. Että en nyt ehkä olekaan sillä kantilla, että olisi ensimmäiset onnistuneet koska leikattiin, ettei polvilumpio olisi enään muljahdellut, mutta niimpä vaan muljahteli.

No jopas on sinullekin ehtinyt sattua ja tapahtua. Toivottavasti saat kuitenkin polvesi kuntoon - ja niinhän se on, että niin kauan on toivoa, kun asialle voidaan jotain tehdä.

Itselläni polvi kuvattiin uudelleen noin kuukausi sitten. Lausunnon mukaan rustovaurioalueen rei'itys ei ole tuottanut odotettua tulosta, vaan nivelessä on kantavalla pinnalla luuhun asti ulottuva rustovaurio (4/4) ja toinen rustovaurio ei kantavalla pinnalla (3/4). Eturistisiteen kiinnityskohdassa oli myös jotain ongelmaa ja ulkokierukan etu- ja takasarvessa jonkunmoista repaletta. Siinä kai ne suurimmat... mutta päänvaivaa aiheuttaa.

Suositus olisi taas leikkaus, mutta en ole vielä asiaa sen paremmin miettinyt.

Jep tuo toivo juttu oli hyvin sanottu!
Voi hitsi :( Kyllä nää polvivaivat vaan on ikäviä! ja etenkin kun vaivat vaan jatkuvat. Välillä tuntuu, yhdelle ihmiselle kertyy aina näitä kaikkia vaivoja useita perä perään.
Minkälainen toimenpide on siis nyt suosituksissa?? Voi toivon kyllä tosi paljon, että polvestasi tulisi vielä kelpo peli!

Sitäpä samaa minäkin toivon :) Mutta tosiasia on se, että tuo aktiiviura näyttää nyt sitten lopullisesti tulleen päätöspisteeseensä - ja ihan luonnostaan :( Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.

Alustavasti olisi mietinnässä mosaiikkiplastia, eli ideana olisi siirtää rustoluusylntereitä muualta, vähemmän tärkeältä alueelta tuonne rikkoalueelle. Ilmeisesti tehtäisiin osittain tähystämällä ja osittain sitten avoleikkauksena, eli joka tapauksessa tähänastisista jutuista isoin. Ja se ehkä tässä sitten vähän enemmän huolettaa. Sitä en osaa sanoa, että olisiko noille muille tehtävissä / tarkoitus tehdä jotain... mutta siinä sivussa kai sekin menisi :)

Ensi viikolla asian pitäisi sitten ainakin jollain tasolla selvitä.

No mitäs on selvinnyt? kyllä nykyään vaan voidaan korjailla monilla keinoilla..

Se on harmi, että sun aktiiviuran täytyy loppua :( itse rakastan harrastustani (salibandya) niin paljon, että vielä tulen sitä yrittämään kun joskus eturistiside korjataan.. vaikkakin moni on sanonut, että vieläkö tahdon sen sitten taas rikkoa.. Muttapa mutta kyllä ainakin vielä jos pystyn niin kokeilen ja teen kaikkeni, ettei se enää menisi..
Että ei ole helppoa lopettaa jotain tärkeää itselle! Mutta zemppiä sulle paljon, että saat jalkasi siihen kuntoon edes, että se pärjää mukana elämän menoissa! :)

No selvisihän se sitten. Eli toisen arvion mukaan mosaiikkiplastiaa / oatsia ei tulla tekemään - eikä mitään muutakaan. Syy oli se, että polvessa on jo lievää kulumaa ja ottaen huomioon toipumisaika sekä ennusteen epävarmuus sitä ei ole järkevä tehdä. Niin se vaan näkyy muuttuvan...

Ensimmäinen ortopedi suositteli po. toimenpidettä ja puhui reilun neljän viikon toipumisajasta, tämä toinen ei suositellut ja sanoi, että toipumisaika pelkästään keppien kanssa olisi jo kahdeksasta viikosta eteenpäin.

Vähän ristiriitaiset fiiliksethän tässä on, kun oli jo alustavasti asennoitunut tuohon leikkaukseen ja sitten ilmoitetaankin, että ei käy ja tajuaa, että tällä se on sitten loppuikä taivallettava. Ironista, että ortopedi antoi luvan tehdä ihan mitä vaan, kunhan ei maratonia suunnittele juoksevansa. Olin kyllä hänelle kyllä kertonut, että ei tahdo tämä lievempikään liikkuminen sujua... Että antaa mennä vaan :/

En tiedä seuraileeko kukaan enää tätä viestiketjua, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa.
MInulla on pitkä historia näiden polvivaivojen kanssa. Ensimmäisen kerran oikea polveni meni sijoiltaan, kun oli noin 10-vuotias (nyt olen siis 20). Jalka pääsi taittumaan sellaiseen asentoon, että lumpio pääsi luikahtamaan jalan ulkosyrjälle, sohvalta tipahtaessani. Operaatio joka polveen tehtiin oli aika turha. Polvi siis avattiin ja sieltä otettiin luunsirpale pois ja polven ympärillä oleva kapseli kursittiin kiinni. Polvi on aiheuttanut tässä vuosien varrella enemmän ja vähemmän ongelmia.
Otin viime syksynä polven uudelleen puheeksi, kun kävin työterveystarkastuksessa, ja sitä kautta he passittivat minut lääkäriin ja fysioterapiaan. Lääkäri kertoi, että polven rustoon on tullut muutos ja lumpion alapinnan rustoon on ikään kuin "kasvanut karvoja". Niitä kuulemman putsaillaankin, mutta hyöty sellaisesta toimenpiteestä olisi lyhytaikainen.
Fysioterapeutti sen sijaan suositteli minulle tukipohjallisia ja alaraajatutkimusta, sillä se, että polveni eivät kestä voisi liittyä virheelliseen kävelytyyliin ja jalkojen virheasentoon.
Nyt pohjalliset on teetetty, ovat sovitusta vaille valmiit, MUTTA tuli taas vähän mutkia matkaan:
Viime joulukuussa liukastuin kaupan parkkihallissa, ja ette arvaakkaan! Tällä kertaan vasen jalkani meni liukastumishetkellä pahaan asentoon ja vasen patella luksoitui! Nyt tilanne olikin jokseenkin pahempi. Ambulanssimiehet saivat kyllä patellan helposti takaisin paikoilleen, mutta se luksoitui uudelleen, kun polvea yritettiin sitoa. Sitten minut kiidätettiin päivystykseen. Lääkärin tutkiessa polvea se luksoitui uudelleen. Röntgenissä ei pystytty ottamaan Laurenin projektioita, sillä polvi ei olisi pysynyt sitä aikaa paikoillaan. Myös saranaortoosin pukemisen aikana sijoiltaan meno uusiutui. Tämän kaiken jälkeen kotiinlähdön hetkellä pyörryin.
Noin kaksi kuukautta myöhemmin uusissa röntgenkuvissa havaittiin luunsirpale, joka tulee kiinnittää uudelleen tähystysleikkauksella. Samalla ortopedi sanoi, että polveen olisi hyvä tehdä elmslie trillat, sillä kotonakin patella on muljahdellut ikävästi useita kertoja. Viikon päästä pitäisi näiden operaatioiden tapahtua. Pelottaa, sillä olen lukenut paljon huonoja kokemuksia tuosta "elmeristä". Toisaalta, en tiedä voiko tämä tilanne enää tästä kauheasti huonontuakkaan. :( Saranaortoosin ja kepin kanssa olen kulkenut nyt 3 kuukautta. :(((

Moi Wolle76!
jos vielä luet palstaa, olisi kiva kuulla tämänhetkinen tilanteesi. Mulla on aika identtinen taarina sun kanssa jalajina koripallo.

Moikka! Sattumalta tulin täälläkin pyörähtämään ja tähänkin keskusteluun oli muutama viesti tullut jatkoksi. Johan on sinulla elinaemilia- sattunut ja tapahtunut noiden polvien kanssa. Itse asiassa, nyt kun tätä viimeisintä polvihässäkkää on omalla kohdallani selvitelty, eräs fysioterapeutti kiinnitti huomiota myös tuohon jalkojen kokonaisvaltaiseen toimintaan, askellukseen, virheasentoihin jne. Ihmetteli, kun asiaa ei ennen ole huomioitu. Ja samaan hengenvetoon hän totesi vielä senkin, että on sitten kyse minkälaisesta polvivaivasta tahansa, niin fysioterapia ja kuntoutus ovat aina keskeinen osa toimintakyvyn ylläpitoa ja parantamista. Mutta mitä tulee tuohon sinun operaatioosi, niin tottahan sinne kannattaa mennä, jos sinusta tuntuu, että ei tuo ainakaan huonommaksi enää voi mennä. Uutta siitä ei enää varmasti saa, mutta ehkä paremman vanhan! Tsemppiä sinne :)

KobeB: Sain tuohon polvivaivaan testikäyttöön Unloader One - ortoosin. Kyseinen ortoosi muuttaa polvinivelen kulmaa sillä tavalla, että tuolle vaurioalueelle tulisi mahdollisimman vähän painetta. Testikäytön jälkeen tuntui, että tuki toimii mainiosti, joten sain sellaisen hankituksi. Eihän nuo ongelmat kokonaan ole vieläkään poistuneet ja tuo vaurioalue ilmoittaa kyllä varsin herkästi, jos ei osaa olla varovainen. Pystyn kuitenkin tällä hetkellä treenaamaan kohtuullisen hyvin ja ajatus olisi, että vielä ensi kesän pelaisin ja sitten se olisi kai siinä. Mutta tuesta on siis ollut jonkin verran hyötyä ja normaalielämässä hyvinkin paljon.

Vielä en oikein ole hyväksynyt sitä asiaa, että tuolle polvelle ei voisi mitään tehdä, joten jossain vaiheessa varmaan otan yhteyttä johonkin "rustoguruun" joka voisi vielä tehdä arvion noiden kuvien ym. perusteella. Ärsyttävää, että tuossa polvessa ei ole käytännössä muuta ongelmaa, kuin tuo rikkoutunut, suhteellisen pieni vaurioalue, joka sitten "sähköttää" kohtuullisen kiukkuisesti, kun sille päälle sattuu.

Moi! Kellä ortopedillä Wolle kävit terveystalossa? Asutko helsingissä? Mulla on nyt
mikrofraktuuraleikkaus takana, varauskielto 6 vko, 3 takana.
Vähän hirvittää minkälainen jalka tästä jää jäljelle. Mun rustovauriot olivat isot, 3 kappaletta ja kaikki käsittääkseni kantavilla pinnoilla. Voi olla että urheilut on urheiltu koko loppuelämäksi. Ikää vasta 40v, joten harmittaa. Nyt vaan pitäisi löytää motivaatiota kuntoutukseen.
En kyllä ollut ollenkaan tietoinen miten hankala kohta ihmisellä onkaan tuo rusto.

Rustovauriot ovat ainakin vielä toistaiseksi varsin viheliäitä ongelmia. Todella toimivaa ratkaisua ei kai oikein vielä ole, mutta tutkimustyötä tehdään koko ajan. Itse kolhin tuon koipeni jo vuosia sitten, ja osittain nykyisestä tilanteesta saan syyttää itseänikin nykytilanteesta, sillä lääkäriille menin vasta sitten, kun tilanne oli jo huono. Tosin, ehkä sillä sitten järjestelin itselleni vielä muutaman pelivuoden.

Mikäli haluat kuulla kuvioista lisää tms. niin laita postia ([email protected])

Elinaemilia
Minulle on tehty Emsilie Trillant leikkaus 5-vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole lumpio lähtenyt kertaakaan pois paikoiltaan!

Vanhoihin viesteihin jatkoa mutta kertokaapas kokeneemmat kenelle ortopedille kannattaa antaa polvensa eturistiside leikattavaksi?
Oulua lähinnä olen ajatellut välimatkojen takia.

Hieman tilannepäivitystä pitkästä aikaa:
Polvi on nyt siis operoitu 8.3., mutta ortopedi päätyi siihen ratkaisuun, että tehdään pelkkä pehmytkudosten kiristys. Nyt polvi on pysynyt paikoillaan hyvin ja olen voinut taas palata opintojen pariin. Jos sijoiltaanmenoja tulee jatkossa, suunnitellaan sitten toisenlaista operaatiota (lumpio kai kiinnitettäisiin kiinni johonkin luuhun).

Nyt ei ole enää polvi kipeä. Ei satu yhtään, mutta ei ole enää kyllä polveakaan mihin sattuisi. Kävin yksityisellä ortopedillä ja kerroin että en jaksa 8 polvileikkauksen jälkee enää kipuja. Ja koska vasen jalka ei enää muutenkaan toiminut ollenkaan pyysin polven poistoa. Ortopedi oli samoilla ajatuksilla ja ehdotti säären puolesta välistä tehtävää amputaatiota. Leikkaus suoritettiin viikko sitten ja kivut tosiaan ovat poissa. Elämä voittaa...

Pettyneenä polveni tilanteeseen 10kk kestäneen kuntoutuksen jälkeen tulin tänne lueskelemaan, löytyykö kohtalotovereita. Eli vaivana on polven rustovaurio painoa kantavalla pinnalla. Tähystettiin vajaa vuosi sitten ja uusien magneettikuvien perusteella ortopedi totesi, ettei vaurioalue ole parantunut. Samalla todettiin, että voidaan vielä jatkaa kuntouttamista ja odottaa, josko vaurio vielä paranisi. Ei siltä tunnu, vaan polvi on koko ajan kipeämpi. Astuessa sattuu, lukkoilee, turpoileekin taas, särkee ja siihen päälle lihaskivut. Olo on turhautunut ja pettynyt, koska mitä tahansa teenkin, seurauksena on kipua. Vaiva haittaa aina vain enemmän elämää. Harrastukset kärsivät, työnteko on tuskaa.

Maksusitoumus uuteen toimenpiteeseen on saatu ja näin ollen voisin varata ajan seuraavaan toimenpiteeseen. Vaihtoehtoja ovat mullakin mikrofraktuuran uusiminen tai mosaiikkiplastia, riippuen siitä, minkä verran parantumista on tapahtunut. Ortopedi sanoi kyllä senkin, ettei voi luvata parempaa lopputulosta. Pätevä lääkäri kyllä kyseessä, polviguruksi mainittu.

Suurin harmi tässä on se, että ikää mulla on vaan vähän päälle 20. Lääkärit surkuttelee sitä, että näinkin nuorena joutuu kestämään tällaisia kipuja ja sanovat, ettei tilannetta voi tähänkään jättää. Pakko on tehdä jotain. Nyt vain mietin, haluanko mennä leikkaukseen, kärsiä uudet kivut ja kävellä kepeillä 3-6vkoa (ortopedin arvio) ja olla sairauslomalla 2-3kk:ta. Ja sitten kai taas uusi kuntoutusjakso. Sitähän on takana vasta reipas vuosi, ja silti on reisilihas huonossa kunnossa. Salilla käyn yhä ja treenaan useita kertoja viikossa, vaikka nyt tilanne onkin se, että kivut ovat vain lisääntyneet.

Onko mosaiikkiplastiasta kokemuksia?

Moi sökö_polvi :)
Eilen olin ortopedin luona. Mietimme yhdessä, kuinka monesti polveani onkaan operoitu! Sekosimme täysin laskuissamme! Ongelma polvessa alkoi v.-95 ja jatkunut siitä asti. On otettu tähystyksessä pois useita kertoja ruston palasia, korjattu kierukkaa, tuettu polvilumpiota, syöty rustolääkettä, mutta kipu ja kävely ollut kaikesta huolimatta huonoa ;(
Nyt viime kuvauksessa pari viikkoa sitten, todettiin sääri- ja pohjeluun hankaavan toisiaan ja kierukka rikki. Nivelrikko pitkällä, vaikka ikää ei vielä edes 50:tä.
Käytän pitkää metallitukea jalassani, jotta lumpio ei pääse siirtymään paikaltaan. Sen avulla kestän arkea.
Nyt kuitenkin sain tiedon, että vihdosta viimein pääsen keinonivel leikkaukseen. Luotan ja toivon, että säryt ja vaivat jäävät sinne.
Oma kuntouttaminen jalkaa kohtaan, on äärimmäisen tärkeää. Uinti ollut myös itselläni avunantaja huonoilla hetkillä.
Toivon, että jalkasi tulee kuntoon, etkä joudu tällaiseen kierteeseen, kun minä! Anna parantumiselle aikaa ja värikästä syksyä sinulle :)

Itelläni leikattiin polvi about kuukausi sitten. Kipuja ei ole ollut oikeastaan ollenkaan muutakun pari muutama päivä leikkauksen jälkeen. Kepitki jätin pois jo alle kahdessa viikossa. Nyt polvi on yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon että kyseessä oli eturistiside. Se on toki hieman yksilökohtaista.

Hei, minulle tehtiin kaksi viikkoa sitten rustonsiirre leikkaus vasempaan polveen. Rustoluusiirre FOCA otettiin elinluovuttajalta. Vaurioalue oli 2,6 cm x 2 cm. Tämän lisäksi osa repeytyneestä kierukasta poistettiin. Minulla rusto oli irronnut puolen sentin luun kanssa ja muita vaihtoehtoja korjaamiselle ei ollut. Oma rusto oli kauttaaltaan huonoa 4. asteen vaurio.
Kipua tai turvotusta ei ole ollenkaan. Kipulääkitystä en ole tarvinnut lainkaan, edes sairaalassa. Polvi taipuu nyt 110 astetta. Varata ei vielä saa, 4 vko kepeillä. Haaveena päästä jumpalle kesään mennessä.

Vanha viesti, mutta sama mulla itkettää ja kaduttu keinonivelleikkaus. Niin paljon kun yritin selvittää asiaa, niin en saanut lääkäreiltäkään tai muualtakaa kunnon vastauksia muista vaihtoehdota, vaikka yritin kovasti selvittää, se on leikattu ja peruttamaton asia.
Olin jo perua edellisenä päivänä leikkauksen , kunpa olisin tehnyt sen.

Miten pitkään olette joutuneet odottamaan polvileikkauksia tapaturman jälkeen? Telon jalkani lokakuun lopulla ja alustava leikkausaika on vasta tammikuun lopussa, tämän odotus ajan olen sairaslomalla ja jalka käyttökelvottomassa kunnossa, kepeillä konkaten pitää kulkea... hirvittää että se pahenee tässä odotus/jonotus aikana.