Miten tutustua uudella paikkakunnalla? Tai ei niin uudellakaan enää. Asuin 30 vuotta Helsingissä. Pari vuotta sitten muutin lähikaupunkiin, jossa ei ollut ennestään tuttuja. Seinät kaatuvat päälle. Tämä on niin se klassinen juttu, että puhun vain kaupan kassalla.
En kuulu ev.lut. joten seurakunnan toiminta ei kai tule kysymykseen. Naapurit eivät halua tarjoamaani lastenhoitoapua. Olen käynyt useilla työväenopiston kursseilla. Näyttäisi että ihmiset tulevat sinne harrastamaan ja nimenomaan hengähtämään omista ihmissuhteistaan. Tutustumisyritykset on tyylikkäästi vaiettu...
Olen aikoinaan ollut Helsingissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja aktiivinen päiväkoti- ja koulutoimikunnissa, koulujen johtokunnissa, ja muissa järjestöissä. Terveyteni vuoksi en jaksa enää järjestötoimintaan.
Sukulaiseni ovat satojen kilometrien päässä. Lapset ovat lähteneet pesästä, osa ulkomaille, osa puurtaa töiden ja opiskelujen kanssa. Kyllä he käyvät kun ehtivät.
Teen psyykkisesti raskasta, yksinäistä työtä ja tässä alkaa ajatukset pyörimään kehää.
Mikä neuvoksi?
En kuulu ev.lut. joten seurakunnan toiminta ei kai tule kysymykseen. Naapurit eivät halua tarjoamaani lastenhoitoapua. Olen käynyt useilla työväenopiston kursseilla. Näyttäisi että ihmiset tulevat sinne harrastamaan ja nimenomaan hengähtämään omista ihmissuhteistaan. Tutustumisyritykset on tyylikkäästi vaiettu...
Olen aikoinaan ollut Helsingissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja aktiivinen päiväkoti- ja koulutoimikunnissa, koulujen johtokunnissa, ja muissa järjestöissä. Terveyteni vuoksi en jaksa enää järjestötoimintaan.
Sukulaiseni ovat satojen kilometrien päässä. Lapset ovat lähteneet pesästä, osa ulkomaille, osa puurtaa töiden ja opiskelujen kanssa. Kyllä he käyvät kun ehtivät.
Teen psyykkisesti raskasta, yksinäistä työtä ja tässä alkaa ajatukset pyörimään kehää.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No ehdotan tuolla alempana mainittua perskänniä. Sellainen kunnon nollaus, sitten taas etenee. ;)
Sinun pitää hakea ammattiapua, olet hakeutunut väärälle puolelle suomea.
Kuule provinssissa kaikki on on toisin.
Stadissa jokainen budjaa tyylillään, ketään kiinnosta naapuri.
Mutta mitä harvemmasti asutulle alueelle joudut, sen tarkempaan kontrollolliin pääset.
Kompataan.
Osuit asian ytimeen.
=DW=
Muista äänestää ihmisten puoluetta"
Miksi yleistät? täällä ei ainakaan asiat ole noin? ....täällä on paljon ihmisiä myös paljon tarinoita ja ihmiskohtaloita. Riippuu ihan siitä missä asut..
Tsau:Friidu
Olet todella oikeassa. Mitä pienempi paikkakunta sen tarkempi syyni, puheet pienten paikkakuntien autuudesta voi unohtaa. Hyvät puolensa niissä on mutta enemmän huonoja,en suosittele, itse 20 v pikkupaikassa asuneena.
Hanki koira.
Ihan oikeasti, koiran kanssa pääsee tutustumaan ihmisii, kun kulkee seitä paskottamassa monta kertaa päivässä. Ainakin joku tulee räpättään, jos ei koiraa silittään:DDD
Ja toinen on tosiaankin toi, että menet lähipaariin ja vedät oikein kunnon perskännit. No siinä riskitekijänsä. Voihan se olla, että kaikki tuntee sut ja kiertää kaukkaa, etkä sä ite tunne ketään...
Mä olen asunut vähän siellä ja täällä. Ja kirjoilla tsadissa ollut parikymmentä vuotta. Mun mielestä asia menee niin, että se vaatii vähän aikaa. Ei väkisellä tutustumalla saa kavereita. Niihin vaan törmäilee jotenkin. Mutta kaatuvien seinien sisällä, et edes tapaa ketään. Pitää olla liikenteessä, aivan kuten kerroitkin jo yrittäneesi. Ylös ulos a painu vaikka lenkkipolulle.
Niin, mä siis olen saanut tarpeekseni ihmisistä. Paljon kivempaa olla itekseen. Vättelen ihmisiä, melkein kaikki kuitenkin ihan perseestä >:/
=DW=
Ja muista äänestää Ihmisten Puoluetta!
Se auttaa myös yksinäisyyteen!
Koira, kuinka saatoin unohtaa tuon ohjeen mikä on oikeasti hyvä! Koirasta on seuraa muutoinkin, ja sen kanssa tulee lähdettyä ulos ja aina tulee juttua muiden koiranomistajien kanssa. Pärskännissä sen sijaan on vaaransa, riippuu tietty millainen on humaloidina. :)
Perskänniä en ole kokeillut, mutta koiraa kylläkin. Tytät otti vuosi sitten rescue-koiran, joka päätyi minulle. Ei mikään söpöliini, joka houkuttaisi ihmisiä pysähtymään, vaan suojelunhaluinen keskikokoinen uros. Ei toivoakaan että tutustuttais koiraystäviin lenkellä. Koirapuistot on reilun 10 km päässä ja niissä käydään silloin tällöin. Hitto tää on kuin kuskais lasta harraskuksiin. No mutta koirapuistossa menee hyvin ja koira antaa minun puhua ihmisille. Tulee tietysti helpommaksi tässä kun säät lämpiää ja pystyy olemaan kauemmin koirapuistossa. Ei pysty tulemaan tyhjään kotiin ilman että hajoaa.
Minulle ei tahdo se alkoholi maistua, mutta hyvän asian vuoksi yritän opetella. Menen tänään lähipubiin juomaan siiderin, huomenna ehkä kaksi, ylihuomenna kolme jne. Ihan tosi, lähden nyt pubiin.
Puhuin tunnin äidin serkun kanssa (mun laskuun). On sekin jotain.
Ihmettelen jos puhut pelastuskoirasta (rescue) ettet voi sen takia tutustua muihin ihmisiin. Vika ei ole koirassa vaan hihnan toisessa päässä, en tarkoita välttämättä sinua vaan sitä joka on koiran alunperin ottanut, kouluttanut ja totuttanut ympäristöön (ei näköjään ole).
Koira on nuori ja ohituksia harjoitellaan koulutuksessa saatujen ohjeiden mukaan ja edistytään. Toivoisin tietysti että koiran kanssa vastaantulevat olisivat halukkaita yhteistyöhön ja antaisivat koirille mahdollisuuden tutustua. Eräs rouva tuli useana iltana vastaan chihua-koiriensa kanssa ja malttoi aina pysähtyä. Kolmantena tai neljäntenä iltana hänen ehdotuksestaan talutimme toistemme koiria. - Tytär on järjestänyt koulutusta jo ihan pennusta.. Aika pian Tallinnasta tuonnin jälkeen huomattiin että koira pelkäsi myös perhepiiriimme kuuluvia miehiä. Se on oppinut pelkäämään jo ihan siellä pentuaikana. Palkitsen sitä nakilla esim kun ohitamme naapurin. Sen tekisi mieli rähjätä, mutta nakki antaa positiivisen muistijäljen. Jne...
En koe koiraa ongelmaksi, vaan sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden puuttumisen.
Olen ajatellut muutta "vielä kerran" ja olin ajatellut siis ihan jonnekin maalle, Jopa että pieneen kylään jonnekin. Siitä oli täällä kahtaanlaisia kokemuksia. Kertoisiko joku tarkemmin.
Niin, ja kävin pubissa juomassa kokiksen ja vaikka ketään ei tullutkaan minun pöytääni, niin oli kiva kuulla puheensorinaa ja musiikkia.
Maalla asumisesta.
Vähintäänkin käänteinen juttu. Mä siis olen asunut vähän siellä ja täällä, kokemusta kaikenlaista, mutta maalta kotoisin, asun periaatteessa tsadissa, mutta nytkin olen itekseni mökillä.
Pöndellä kaikki tuntee ja tietää sut heti kun muutat, pienet piirit. Susta tulee Osulan puheenaihe moneksi vuodeksi ja Esson-paarin väki tietää sun asias paremmin kuin sä ite.
Ja jutuilla tapa muuntua, juorutessa. Mua itteeni naurattanut pirusti yks juttu. Tää mun mökki on siis mun synnyinkoti. Totas noin. Naapurin, siis ihan rajanaapurinkin nuori-isäntä oli luulossa, että mun sisko on mun äiti, mun siskonmiues on mun isä ja mun vaimo on mun tytär :DDDDD
Siis se on syntynyt sen jälkeen, kun olen aikanaan muuttanut pois täältä ja käynyt vain satunnaisesti. Mutta niin se nuoriso oli esson paarissa päätellyt omin päinsä :DDD
Ja toikin uttu on täysin totta.
Mun kokemus on, maalla hankalampi tutustua ihmisiin kuin kaupugissa. Täällä tiukat verkostot, ihan pakostakin. Niihin sisään pääseminen on todella aikaa vievää. Kaupungissa ihmiset pienemmissä piireissä, yksinäisiä. Kukaan ei oikein tunne ketään. Juttuseuraa puuttuu.. Ja paraspuoli on se, että aloitustilanteessa kaikki on aina samalla viivalla, tasavertaisia. Pöndellä lasketaan ensin hehtaarit ja määritellään marssijärjesty niitten mukaa. Pikkutilallinen ei ole samassa kahvipöydässä esson paarissa suurtilallisen kanssa....
Siis protokolla pöndellä voi olla sulle ylimääräisen hankala yhtäkkiä saada hallintaan. Sun päälle kävelee epähuomiossa joku osulan ovella, erehdyt kiroamaan. Hah, sitten kun menet pankkiin, lainan saminen voikin olla hankalaa, kun se päälle kävellyt olikin pankinjohtaja eukko....
Ei kyllä ihan ensimmäiseksi kannata alkaa maalle muuttamista suunnittelemaan, jos kärsii yksinäisyydestä. Mä taas viihdy yksikseni, siksi olen mieluusti maalla paljon.
Mainittakoon, kevät on raskasta aikaa monelle. Tuolla kuuskymppisissä joku uteli neuvoja kivuttoman itsemurhan tekemiseen. Ota iisisti nyt ja ulkoiluta koirua paljon.
=DW=
Ja muista Ääänetää Ihmisten Puoluetta!
Ota yhteyttä sinne kansalaisopistoon ja tiedustele olisiko siellä mahdollisuutta perustaa ryhmää vaikka yksinäisten kokkikurssille. Tai vaikka vaan tavallista kokoontumista muiden yksinäisten kansssa, opiskelisitte vaikka sitä paikkakuntaa ja sen historiaa missä nyt asut.
Rimmir, ehdotuksesi on tosi hyvä. Vien varmaan idean eteenpäin.
DW, mietin kyllä tarkkaan. Kansaneläkkeellä ja vajaa kaksi hehtaaria ja menneisyydestä riittää repimistä... vaikkei mitään rikollista ollenkaan. Toisaalta, kun olen nainen, niin hehtaarit eivät ehkä määrittele minua ensi sijaisesti.
Kun kerran kysyin vinkkejä, niin aion kokeilla - ja kokeilinkin tänään, eli menin tuonne paikalliseen pubiin ja olin siellä klo 21-24. Olin siellä ihan selvin päin. Tunsin itseni tosi tervetulleeksi, vaikka join vain vettä. Kaikki meni hyvin. Aion käydä siellä silloin tällöin: päiväsaikaan voin istua siellä kirjan tai sudokujen kanssa ja saatan käydä joskus illallakin.
Etsin edelleen muitakin myös muita vaihtoehtoja.