Valurautapannun rasvapoltto epäonnistuu

rasvapolttelija

Mistä johtuu, että valurautapannun rasvapoltto ei onnistu? Ongelmia on kaksi. Ensimmäinen on, että rasvapolton jälkeen pannun pinta muuttuu erittäin tahmeaksi. Siinä missä uuden kaupasta ostetun pannun pinta oli kohtalaisen liukas vaikka sormella kokeiltaessa, on pinta rasvapolton jälkeen niin tahmea, että sormi ei meinaa liukua pinnalla ollenkaan.

Toinen ongelma on, että jokusen paistokerran jälkeen rasvapoltettu pinta alkaa irrota. Se irtoaa kuumennuksen yhteydessä pieninä mustina murusina ruokaan. Muutaman kerran kuluttua pannulla on selkeitä röpelöisiä alueita, joista rasva on jo oleellisesti irronnut.

Olen kokeillut kahdella eri valurautapannulla ja useilla eri ohjeilla. Viimeisintä ohje oli Hackmann Brasserie -pannulle, jossa neuvottiin sivelemään rasva pannulle ja kuumentamaan levyllä keskilämmöllä puoli tuntia. Käytin Muurikkasilavaa, jonka ohjeissa sanottiin, että rasvaa hierotaan pannuun, kuumennetaan, ja kuumennuksen jälkeen ylimääräinen rasva pyyhitään pois.

Tein ohjeiden mukaan, mutta nyt on pannun pinta taas erittäin tahmea. Jotakin vain teen väärin, mutta en tajua, mitä.

53 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Käytä kovempaa lämpöä

  • POLTA KUNNOLLA VANHA LIKA POIS JA SEN JÄLKEEN KUNNOLLA IMUTTAEN RASVAA HUOKOSET TÄYTEEN NIIN KÄYTÖSSÄ VAIN PARANEE, MUTTA SE VANHA KARSTA ENSI N KUNNOLLA POIS.

  • Valurauta rules! Tänäänkin sai taas panulla nauta kyytiä, nam!

    Rasvapolttoon tarvisin vinkkejä. Minulla on Ronabin valurautainen paistinpannu missä on puukahva. Yritin poistaa kahvaa mutta se niin tiukassa että meinaa hajota kun yritän poistaa sitä. Voisinko siis laittaa pannun kahvan kanssa uuniin rasvapolttoa varten? Miten paljon puu kestää lämpöä?

  • Vanhasta pannusta pitää ensin polttaa lika pois, niinkuin jo todettiinkin. Se lika palaa vasta siinä 600c paikkeilla, eli pannun on oltava punainen.
    Tämän lämmön voi saavuttaa esim. leivinuunin hiiloksella tai kunnon kaasupolttimella. kun pannu on punainen, sitä harjataan vielä teräsharjalla, jotta karsta lähtee irti. Tämän jälkeen pannun annetaan jäähtyä sinne 22c pintaan jolloin se rasva voidaan levittää pannulle.

  • Hehkuttamalla lähtee vanhat möhnät ja pannu on valmiina rasvapolttoa varten. Toiseksi on tärkeää, että öljyä on pannulla tasaisesti. Rasvapoltossa astia kuumennetaan niin kuumaksi, että pannussa oleva öljy täyttää valuraudan huokoset. Tarkoituksena ei ole polttaa öljy pohjaan! Jos sulla on rasvapolton lopputloksena mustaa pannun pohjalla ja se musta sieltä irtoaa murusina, sulla on ollut ihan liian paksu kerros rasvaa rasvapoltossa. Silavalla ei onnistu, kuin vuosikymmenet maatilaa pyörittäneet emännät - mä käytän suosiolla rypsiöljyä ja teen sillä useamma ohuen kerroksen.
    Onko sulla siis puukahva siinä pannussa? Ellei ole, voit tehdä rasvapolton uunissa. Mä ostin ihan rasvapoltin käytännöllisyyttä silmälä pitäen rosterikahvaisen pannun, että sen voi viskasta minne vaan ja kestää kyllä. Pannu on tollanen http://www.maypoint.fi/skeppshult-valurautapannu-kahva-rst-eri-kokoja-p-770.html

    • Tee näin, hankaa moneen kertaan astianpesuaineella ja karhunkielellä.
      Sitten kuivaat ja laita ohut kerros hiukan kalliimpaa oliiviöljyä. Koska se ei käryä kuten halvat.
      Tunti 200 asteessa.
      Harvalla taitaa olla mahdollisuus nuotiohehkutukseen.


    • Miten se rypsiöljy pitää levittää että saa niin ohuen öljykerroksen ja mikä on tarkka ohje onnistumiselle? Pitääkö levy olla täysillä ja kuinka kauan pannua kuumennetaan?
      Jos tarkoituksena on vain täyttää ne huokoset niin miksi pitää useamman kerran tehdä sama, eikö luulis jo yhellä kerralla huokoset täyttyvän?
      Itse myös tein rasvapolton ja musta pohja tuli. Täytyy sanoa että eipä tarttunut kiinni, mutta heti pestessä irtosi sitä mustaa. Mitähän tolle nyt tekis... Pikkasen epäilen rypsiöljyä tuossa hommassa. Oisko sittenkin silava parempaa?


  • Jo on harmit joillakin, noista ei tarvii kärsiä kun siirtyy nykyaikaan, tefloniin ja keraamiseen aikakauteen. Se on nääs nykyaikaa käyttää kunnon pannuja, tefloneita tai keraamisia, kuka noita vasaran korvikkeita enää käyttää.

    • Ei niillä tefloneilla vaan saa niin hyvin ja hyvää ruokaa onnistumaan kuin kunnon rautapannulla.


    • Teflonista irtoaa liikaa myrkyllisiä vesi- ja rasvaliukoisia kemikaaleja. Siksi teräs- tai valurautapannu.


  • Laki saisi kieltää valurautapannut. Vanhalla härskiinytneellä rasvalla hangataan jotain ristuksenaikaista pannua ja koko suku on ruikulilla kun yksi seppä luulee osaavansa rasvapolton, vaikkei ymmärrä ruoanlaitosta paskaakaan. Loppuillasta kun se otetaan tappeluvälineeksi on henki poijes heti. Teflonpannulla ei tule kun sarvi otsaan.

    • Höpö, höpö! Et näytä tietävän mitään ruoanlaitosta ja ruoanlaittovälineistä.

      Valurautapannua eivät voita mitään teflon- yms. lelut, jotka eivät edes kestä paria vuotta pitempään, vaikka kuinka muovilastoja käyttäisi.

      Jos teflonpannulle heittää pari kohtuullisen kokoista pihviä, sen lämpötila tipahtaa ja pihvit saakin keittää paistamisen sijasta.

      Eikä sitä teflonpannua edes pysty kuumentamaan kunnolla, kun se muutaman kerran jälkeen vääntyy.

      Ei sovellu muuhun kuin soossiruokien tekemiseen.


    • Teflon on erittäin vaaralliseksi luokiteltava ruoanlaitossa. Yle areenassa on dokumentti ; Teflonin kirous. vahingoittaa perimää eli dna: ta


    • Kiitos, tämän seurauksena siirryin kokonaan pois pinnoitetuista pannuista ja ostin de Buyerin hiiliteräspannun. Rasvanpoltto tällä hetkellä käynnissä, siksi löysin tämä iänikuisen juupas/eipäs-keskustelun.


  • Rasvapolto onnistuu parhaiten kaasulämmön päällä.

    Lämpöä pitää olla reilusti ja entinen töhnä (varsinkin se palanut ja sittaantunut rypsiöljy!) on saatava pois. Vaikka karhunkielellä, kesämökin rantahiekalla tai miten vaan. Tiukassa se toki on, mutta pois se on saatava.
    En kuitenkaan suositele hiomaan millään hiekkapaperilla tai rälläkällä!

    Ja sanoipa kuka tahansa uusavuton mitä tahansa rypsiöljyn terveellisyydestä,

    NIIN VAIN ELÄINRASVA KELPAA RASVAPOLTTOON!

    Anteeksi huutaminen, mutta näin vain on.

    Olen hyvin harmillisesti huomannut, että joka palstalla joku neuvoo aina, että vaikkapa rypsiöljy olisi sopivaa valurautapannujen rasvapolttoon!

    Rasvapoltoon ei koskaan käy mikään kasvirasva! Vaikka se olisi miten terveellistä.

    Kasvirasvoista rypsiöljy on oikeastaan pahinta, sillä lämmönkestostaan huolimatta se(kin) hapettuu kuumassa melkein vernissan kaltaiseksi tahmaksi, joka antaa pinnalle kyllä kauniin (säilytys)pinnan, mutta se ei ehkäise tarttumista niin kuin oikea eläinrasvalla poltettu heiman sinisävyinen rasvapolttopinta.

    Vain eläinrasvojen kanssa valurauta muodostaa sen oikean kemiallisen yhdisteen, joka antaa kunnolla tarttumattoman pinnan. Kemiallisesti syntynyt yhdiste on liukkaudeltaan melkein kuin teflonia.

    Silavan tehon huomaa jo siitä, kuinka tummunut ja sittaantuneen töhnäkerroksenkin omaava kuuma pannu kirkastuu ja metalli tavallaan kirkastuu ja "sinistyy", kun sitä pyyhkii silavalla.

    Silava melkeinpä tuntuu liuottavan pinnassa olevat epätasaisuudet ja tummumat pois.
    Pannun vain pitää olla kuuma. Mutta EI hehkuva! Silloin silavakin palaa ja jää karstaa pintaan.

    Kasvirasvoista jää toki rasvainen ja rasvankiiltoinen pinta, joka ei ole ollenkaan oikea rasvapolttopinta.

    On harmillista, että joka monilla palstoilla jatkuvasti levitetään täysin väärää tietoa nykyajan uusavuttomille ihmisille. Rypsiöljy on salaattiin, ei pannulle!

    Ja kun ihmiset eivät enää osaa huoltaa pannujaan, niin siitä oppineena kauppiaat eivät enää pidä silavaa myynnissä.

    Taas kesän kynnyksellä huomasin, että nykyään silavaa ei enää saa yhtään mistään. Ennen sitä sentään oli ainakin Prismoissa, "osuuskauppaväki" kai tietää asioista enemmän kuin kaupunkilaiskauppaketjut.. Mitenkään mainostamatta tai tuomitsematta.

    Valmiissa "tuotteistetussa" silavavalmisteessakin (tuubissa myytävä Muurikka) on myös rypsiöljyä mukana, eli sekään ei ole hyvää. Harmi.

    • Hyvä että on vahvoja mielipiteitä, mutta kaapista löytyy noin 10v käytettyä ja aina oliiviöljyllä polteltua valurautakalustoa, jota ei ole kertaankaan "välipuhdisteltu". Ei tartu, ei irtoa töhnää ruokaan, ei ole tahmea ja pinta on muutenkin kuin teflonia...

      ...mutta ilmeisesti en sitten vaan osaa edes polttaa ruokaa pohjaan kun kerta oliiviöljyllä ei voi rasvapolttaa.

      Niille joita asia kiinnostaa oikeasti kannattaa katsoa youtubesta videoita vaikkapa hakusanoilla "carbon steel pan seasoning", joista ainakin eräässä Ameriikan setä kertoo ja näyttää miten homma tehdään kunnolla (...eli siis hiiliteräkselle tehdään täysin sama prosessi kuin valuraudalle).

      Tiiviisti:
      1. sopivaa suolatonta rasvaa puhtaalle pannupinnalle,
      2. pyyhitään kerros mahdollisimman ohueksi kerrokseksi esim. talouspaperilla,
      3. pannu levylle ja levy kuumaksi kunnes savuaa,
      4. hetki savutusta ja pannu veke kylmenemään.

      Tämän kun toistaa videon ohjeen mukaan 11. kertaa niin pinta on täydellinen - omalla kokemuksella noin viitisen kertaa riittää tasaiseen lopputulokseen. Huoltona kokkauksen jälkeen nopea pesu harjalla veden alla, paperilla mahdollisimman ohut kerros öljyä pannun pintaan koko alalle, pannu jälkilämmölle levylle pönöttämään ja ukko syömään täydellistä pihviä...


    • Käytössä on puukahvainen Rönnebyn valurautapannu, joka pitäisi rasvapolttaa kera silavan. Puukahvaista vain ei saa laittaa uuniin. Voiko rasvapolton suorittaa myös sähkölieden päällä kuutoslämmöllä?


    • Raswaa koneeseen kirjoitti:

      Käytössä on puukahvainen Rönnebyn valurautapannu, joka pitäisi rasvapolttaa kera silavan. Puukahvaista vain ei saa laittaa uuniin. Voiko rasvapolton suorittaa myös sähkölieden päällä kuutoslämmöllä?

      ...hyvin ja paras lopputulos tuntuu tulevan seuraavaa videota/ohjetta mukaillen muutamalla polttokerralla:
      http://www.youtube.com/watch?v=xoIO8YOpyN4

      Itse olen aina käyttänyt oliiviöljyä, kun ei ole sattunut olemaan kaapissa silavaa ja hyvin tuntuu pannut sillä pelittävän. "Uunipolttoa" en ole koskaan testannut, kun myös omissa pannuissa on puukahvat ja toisaalta olen halunnut varmistaa että pannusta tulee kerralla hyvä.

      Viime aikoina tosin valuraudat ovat pysyneet kaapissa ja olen käyttänyt lähinnä suurehkoa rosteria kaikkeen, mutta siihen sitten taas on omat muut syynsä...


    • Kuka nyt ylipäätään mitään rypsiöljyä ruuanlaitossa käyttää. :D Se on koneöljyä. Voita sen olla pittää. Ja ennemmin oliiviöljyä, ku jotain rypsikuraa.


  • Kuka enää nyky teflon-aikana käyttää jotain valurautapannuja. Poltetaan rasvat kiinni korkeella lämmöllä ja sen jälkeen on aina ruokaa laittaessa karsigoneenit ruoassa ja suonissa. Syöpäkuolema vuosien päässä vain.

  • Onnistuu se rypsiöljylläkin. Lämpöä vain 150 ja 30 minuutista tuntiin uunissa.

    Valurautaa ei voita mikään, kun sen vain lämmittää levyllä ennen kuin alkaa ruokaa laittamaan. Ei tartu mikään pohjaan. Maailman paras lettupannu on valurautaa.

  • Sama ongelma oli kirpparilta hankitun paistinpannun kanssa, mutta lähti korjaantumaan sen jälkeen kun vanhan karstan sai ensin poistettua jos jonkinmoisella konstilla. Polttoa suoritin uunissa ja muutamia kertoja kuumentamalla levyllä, alkuun pinta jäi epäilyttävän kirjavaksi, eikä semmoiseksi hienon mustaksi kuin ehkä olisi olettanut. Se ongelma on kuitenkin korjaantunut ajan kanssa itsestään ja olennaista siinä, että käytössä pannua ei pestä millään pesuaineella, vaan kuumalla vedellä huuhtelemalla tai pelkästään paperilla pyyhkimällä.

  • Ainut oikea paikka valurautapannulle on sulattamo.

    • nooh, ymmärän ongelmasi ja otan osaa, ei meistä kaikki vaan osaa :( mutta jos oikein yrität niin kyllä se siitä !


    • burnburnburnburn kirjoitti:

      nooh, ymmärän ongelmasi ja otan osaa, ei meistä kaikki vaan osaa :( mutta jos oikein yrität niin kyllä se siitä !

      Heittäkää jo ne varavasaranne hitolleen ja ostakaa nykyaikainen erittäin hyvä ja toimiva keraaminen paistinpannu.


    • kelpaa paistella kirjoitti:

      Heittäkää jo ne varavasaranne hitolleen ja ostakaa nykyaikainen erittäin hyvä ja toimiva keraaminen paistinpannu.

      Kyllä on vasaran korvike heitetty mäkeen jo yli kymmenen vuotta sitten, nykyisin tosiaankin on keraaminen pannu, kovanaama oli tässä välillä, parempi sekin kuin vasara, nyt ei tarvii taistella.


    • Keraaminen kirjoitti:

      Kyllä on vasaran korvike heitetty mäkeen jo yli kymmenen vuotta sitten, nykyisin tosiaankin on keraaminen pannu, kovanaama oli tässä välillä, parempi sekin kuin vasara, nyt ei tarvii taistella.

      Keraamiset pinnoitteet, kuten kaikki muutkin ihmeaineet kukkivat pannusta viimeistään parissa vuodessa irti jos ruokaa tulee tehtyä yhtään säännöllisesti. Lisäksi jo muutamassa kuukaudessa pinnoitteen tarttumattomuus on vain kaunis muisto uudesta. Hyvän valurautaisen, rosterin tai hiiliteräksisen pannun, joka on käytännössä ikuinen saa muutamalla kympillä ja kun niitä osaa käyttää edes lähelle oikein, niin ei niihin mikään jää kiinni...

      Tietysti jos haluaa vuoden-parin välein maksella reippaan 100-150 euroa Sveitsin timantista tai Pohjoispannusta, niin antaa mennä vaan. Ihan viimeistään vuoden päästä molemmat tahmaa enemmän kuin hyvin hoidetut pinnoittamattomat ja parin vuoden päästä pinnoitteesta tulee mukava lisämauste kun se kukkii irti ruokiin...

      Kokonaan toinen juttu on sitten erilaisten pannujen soveltuvuuserot erilaiseen ruoanlaittoon, mutta siitä minä en "turistina" niin paljoa sitten ymmärräkään. Suosittelen valuraudan lisäksi testaamaan vaikkapa helposti saatavilla olevaa Ikean rosterista pannua ja hiiliterästä, niin sen jälkeen kalliit pinnoitetut pannut tulee käärittyä rullalle roskiin (...ohjevideoita löytyy mukavasti netistä). Satunnaiseen väsäilyyn jollain haastavammalla ruoka-aineella Lidlin, Ikean tai jonkun muun suuremman ketjun edulliset pinnoitetut ovat erittäin hyvä ja riittävän laadukas vaihtoehto.


    • Pinnoitteista kirjoitti:

      Keraamiset pinnoitteet, kuten kaikki muutkin ihmeaineet kukkivat pannusta viimeistään parissa vuodessa irti jos ruokaa tulee tehtyä yhtään säännöllisesti. Lisäksi jo muutamassa kuukaudessa pinnoitteen tarttumattomuus on vain kaunis muisto uudesta. Hyvän valurautaisen, rosterin tai hiiliteräksisen pannun, joka on käytännössä ikuinen saa muutamalla kympillä ja kun niitä osaa käyttää edes lähelle oikein, niin ei niihin mikään jää kiinni...

      Tietysti jos haluaa vuoden-parin välein maksella reippaan 100-150 euroa Sveitsin timantista tai Pohjoispannusta, niin antaa mennä vaan. Ihan viimeistään vuoden päästä molemmat tahmaa enemmän kuin hyvin hoidetut pinnoittamattomat ja parin vuoden päästä pinnoitteesta tulee mukava lisämauste kun se kukkii irti ruokiin...

      Kokonaan toinen juttu on sitten erilaisten pannujen soveltuvuuserot erilaiseen ruoanlaittoon, mutta siitä minä en "turistina" niin paljoa sitten ymmärräkään. Suosittelen valuraudan lisäksi testaamaan vaikkapa helposti saatavilla olevaa Ikean rosterista pannua ja hiiliterästä, niin sen jälkeen kalliit pinnoitetut pannut tulee käärittyä rullalle roskiin (...ohjevideoita löytyy mukavasti netistä). Satunnaiseen väsäilyyn jollain haastavammalla ruoka-aineella Lidlin, Ikean tai jonkun muun suuremman ketjun edulliset pinnoitetut ovat erittäin hyvä ja riittävän laadukas vaihtoehto.

      Ai että 100-150 euroa, riittää vähempikin oikeaan paistinpannuun.

      http://www.prisma.fi/tuotekuvat//large/71/cmld7mrp69bvqxt5.jpg

      Itselläni on tuollainen ollut toista vuotta ja en kyllä halua mitään vasaraa tuon tilalle.

      Ja mitä tulee noihin "bilteman" halpiksiin , eihän ne kelpaa edes verkonpainoksi.


    • kuin uusi kirjoitti:

      Ai että 100-150 euroa, riittää vähempikin oikeaan paistinpannuun.

      http://www.prisma.fi/tuotekuvat//large/71/cmld7mrp69bvqxt5.jpg

      Itselläni on tuollainen ollut toista vuotta ja en kyllä halua mitään vasaraa tuon tilalle.

      Ja mitä tulee noihin "bilteman" halpiksiin , eihän ne kelpaa edes verkonpainoksi.

      Käyttömäärä ja -tarve sen ratkaisee mitä kannattaa ostaa. Jos ruskistelet satunnaisesti vähän jauhelihaa, paistat suikalelihat harvakseltaan ja kalan silloin tällöin, niin kaipa tuon kanssa voi elää. Jos taas tekee ruokaa vähänkään useammin/päivittäin ja jotain haastavampaa, niin alta vuodessa ja ihan viimeistään kahdessa tuon voi rullata roskiin eikä ominaisuudetkaan oikein riitä.

      Tuosta kuvasta on paha sanoa, mutta tuolla hintaluokalla pannut pakkaa olemaan aika ohuita, pelkästään alumiinisia ja hyvän paistotuloksen kanssa on sitten vähän siinä ja tässä. Se taas on jokaisen oma asia päätellä mikä riittää, joten jos olet tuohon tyytyväinen, niin sitten se on hyvä. Itsellä satunnaiseen nopeaan väsäilyyn riittää oikein mainiosti Lidlin tai Ikean pinnoitetut ja oikeaan ruoanlaittoon sitten jotain muuta.

      ...kun viiimeistään vuoden-pari sisään rullaat OBH:si roskiin pinnoitteen kukkiessa, niin testaa jostain edullista rosterista ennen uutta pinnotettua. Painoa on selvästi vähemmän kuin valuraudalla, netistä voi lukea käyttöohjeet joilla mikään ei tahmaa ja pannu on aidosti ikuinen. Vähän parempi on hiiliteräksinen, mutta niiden saatavuus on vähän haastavampaa...


  • 50 kympillä saa jo keraamisen pannun jo melkein jokaisesta kaupasta ja aika näyttää kuinka se kestää, mutta veikkaan että ikuisesti,

    • ...saahan noita ja saman kestävät mitä teflonit. Rakenne on käytännössä sama, eli alumiini/rosteripannun pinnalla keraaminen pinnoite. Se ei vaan faktana voi kestää ikuisesti ja käyttömääristäsi riippuu milloin menee vaihtoon.


  • Itselläni on isältäni peritty valurautapata ja pari valurautapaistinpannua. Niille on tosin aikanaan asianmukaiset käsittelyt tehty, mutta itse en ole mitään koskaan uusinut. Kun valurautatuotteet ovat olleet käyttämättä pitkään, ne ovat aina olleet kamalan tahmeat. Kohtuullisella hinkkaamisella ja öljyllä niistä on tullut taas hyvät. Käytettyinä ostettuja valurautapannujakin olen vain pessyt, hangannut ja öljynnyt. Siistit ja toimivat ovat. Eli pelkkiä kasviöljyjä olen käyttänyt, vegaani olen.

    Ostin itselleni joululahjaksi pienen hiiliteräspannun. Mikroa en halua käyttää, joten hiiliteräspannulla lämpiää yhden ihmisen ruoka. Hiiliteräspannuhan on tavallaan valurautapannun ja teflonpannun ominaisuuksien risteytys. Hiiliteräspannussa kehittyy teflonmainen pinta, kun sitä käyttää ahkerasti ja hoitaa hyvin. Tämä onnistui jopa kohtuullisen vähärasvaisella ja liharuokaa happamammalla vegaaniruualla.

    Eli hyvä vaihtoehto valurautapannulle on myös hiiliteräspannu. Teflonia en kenellekään suosittele. Se ei kestä mitään, ja siitä irtoaa myrkyllisiä yhdisteitä.

  • Ennen käytettiin rasvanpolttoon sian ihraa.

  • Kestääköhän induktioliesi valuraudan rasvapolttoon vaadittavaa aikaa ja kuumuutta? Tehoahan kyllä periaatteessa tulee.

    Kun teen munakasta valuraudalla, irtoaa pannusta mustia pisteitä munaan, näkyvät sitten valkuaisen laidoilla lautasella. Ilmeisesti pannu ei ole asianmukaisessa kunnossa? Ei kai rasvapinnan kuulu irtoilla ruokaan? Usein havainnut myös tahmeutta. Ehkä ei pitäisi säilytysöljytä ilman kuumennusta?
    Öljytyllä talouspaperilla pannua pyyhkiessäni paperi mustuu. Normaalia vai merkki huonosta pannunkäsittelystä? Ehkä paremman rasvapolton jälkeen mitään ei pitäisi irrota?

    Entä oletteko millään hioneet itse raudan epätasaisuuksia?

  • Tuntuu, että valurauta paremmin hallussa:
    -Rasvapoltto useaan kertaan ohuella öljyämisellä. Tässä olen käyttänyt hyväksi kaikkia kertoja, kun uuni muista syistä lämmitetty, valurauta sinne vaan sekaan tai jälkilämmölle öljyttynä vahvistamaan pintaa. Tahmaa ei uskoakseni synny, kun öljyä ohut kuumassa rasvapoltettu kerros. Kuumentamaton öljy tahmaantuu pinnalla varastoinnin aikana.
    -Olen käyttänyt lähinnä kasviöljyjä, joilla korkea savustuspiste. Kerran myös sian kylkisiivuista valuneet rasvat pannulla kuumentanut savutuslämpöön asti. Eri lähteistä eri tietoa kasvirasvojen sopivuudesta,mutta nyt tuntuisi toimivan itselleni.
    -Ostin metallisen paistolastan, mikä tarkempi, lämmönkestävämpi ja toivottavasti myös vähän hioo valuraudan röpelöitä sileäksi ajan kanssa.
    -Pelkän harja vesipesun jälkeen paperilla pyyhkiessä jää tummaa paperiin. Olen laittanut vähän öljyä paperiin ja pyyhkinyt öljytyllä talouspaperilla,kunnes mustaa ei enää jää paperiin. Samalla pannun voi pitää kuumalla /lämpimällä levyllä ja lopuksi hurauttaa levyllä tai uunissa pikaisen rasvapolton äsken levitetylle öljylle.

    Tänään pannu oli jo niin liukas, että perunoiden ja munien paistaminen onnistui hyvin. Käytin öljyä ja kananmunia piti aluksi vähän raapia irti, mutta lopputulos oli hyvä, eikä pannukaan ihan karstassa. Eli tässä mistään tarttumattomasta puhuta edelleenkään, mutta aika hyvä jo.

  • Mä taas tein näin 25 vuotta vanhan pannuni kanssa (jonkun mielestä täysin väärin):

    Induktion päällä keittelin maltillisella lämmöllä puolen tuntia vettä ja konetiskiainetta pannussa. Huuhtelin huolella. Hankasin karkealla merisuolalla ja huuhtelin. Kaikki karsta sai kyytiä.

    Pannu rengaspolttimen päälle ja tuubisilavaa pannuun. Kuumennus erittäin kuumaksi, jonka jälkeen sanomalehdellä pyyhin ylimääräiset silavat veke. Toistin tämän käsittelyn.

    Jäähdytin pannun hitaasti ja sivelin siihen vielä muutaman tipan rypsiöljyä.

    Tulos: Pari päivää myöhemmin paistoin sieni-jauhelihapihvejä pienessä voi-öljyssä. Pannu oli kuin luistinrata. Siihen ei tartu mikään. Aivan loistava kapine, jolla pääsee näppärästi korkeampiin lämpötiloihin kuin pinnoitetuilla pannuilla. Massiiivisuutensa vuoksi se ei myöskään jäähdy yhtä herkästi kuin kevyet pannut.

    • Ja ensimmäinen virhe oli käyttää pesuainetta huokoisen valurautapannun puhdistamiseen - se on sitten pilalla, sillä sitä pesuainetta et niistä huokosista pois enää saa.

      Itselläni Nordican kevytvalurautapannu, jonka rasvapoltot eivät onnistuneet vaikka kuinka ohjeiden mukaan teki - pintaan otti kiinni varsinkin perunat ja munat.

      Vasta kun tein muutaman pannukakun valurautapannulla (voita reilusti pannulle, pannu kuumaksi, taikina kuumalle pannulle ja uuniin 225 astetta kunnes kypsää) niin pannun pinta on alkanut toimimaan hyvin eikä ruoka enää tartu siihen.


    • Pitihän se arvata, että pieleen meni.
      Toisaalta pannu taas toimi tällä hetkellä paremmin kuin ikinä. Yhtä liukas kuin pinnoitettu pannu uutena.


  • Trangian retkikeitin varsinkin kaasupolttimella on hyvä valurautapannun rasvapoltossa.
    Laittaa vaan ulos tohisemaan ja siinä kuumentelee ja voitelee silavalla.
    Olen "puoskaroinut" myös hiiliteräpannun nuotion hiillokslla.
    Sisätiloissa ei kannata tuota hommaa tekemään, Käryää niin kovasti.
    Jos on leivinuuni niin siellä se kyllä onnistuu kun pelti on vähän raollaan

    • Olen huomannut, että paras tapa pannun rasvapolttoon on tehdä siinä pannukakku eli desi jauhoja, desi mjölöä, yks muna ja vähän suolaa, uuni kuumenemaan 225 asteeseen, pannu levylle kuumenemaan, reilu nokare voita pannulle sulamaan, kun voin vaahto on laskeutunut niin pannukakku-taikina pannulle ja uuniin 15-20 minsaa.

      Ei tarvitse kuin pyyhkiä pannu ja se on käyttökunnossa jälleen.


  • Osta kunnon pannu eli Fiskarsin AllSteel-pannu eli keraaminen pinnoite ja teräksinen runko.

    Itselläni ollut vuoden käytössä ja vieläkin kuin uusi eikä todellakaan mikään tartu siihen - on jopa liiankin liukas välillä.

    Tehty Suomessa, Sorsakoskella ja kestää toisin kuin kinkki-valmisteet.

  • Hiiliteräspannu itsellä, ja näin se menee: hyvä nokare silavaa, anna sen savuta jonkinverran, eli lämpöä saa olla, lämmitä pannu ensin hitaasti, kun silava sulaa itsestään levitä se pannulle ja pyyhi ylimääräinen rasva pois. Kun pannu alkaa tummua kevyesti ja rasva savuta on aika siirtää pannu jäähtymään. Anna pannun jäähtyä rauhassa. (Hitaasti hyvä tulee) uusi rasvapoltto, anna jäähtyä ja ala paistamaan.. protip: paista niin perkeleesti, paista,paista, ja vielä kerran prkl PAISTA!! Käytä paistaessa säälimättä reilusti rasvaa! Huomaat kyllä kun rasvan tarve vähenee. Ja tadaa!! Kohta sulla on kauniin musta kiiltävä patina pannussa mihin ei tartu ei sitten mikään.
    Eli vielä kerran; paista niin perkeleesti rasvassa, mitä enemmän sitä parempi.

  • Kyllä valurautapannun ja hiiliteräspannun voi ihan huoletta pyyhkäistä rälläkällä. Järki päässä ja harja tai lamelli laikka JA SITTEN KEVVYESTI!!!!! järki päässä ja muistaen että pannua EI hiota ohuemmaksi, ainoastaan pinnasta hilseet pois.. pesu ja rasvapolttoa perään ja takaan että pannu on kuin uusi.

  • amatöörit liikkeellä koko keskustelun ajan.

  • Olen koko aikuisikäni kärsinyt anemiasta. Lääkäri käski hankkia valurautapaistinpannun. Asia korjaantui! Vanhat konstit parempia kuin uudet.

  • sian rasvalla poltetaan uunissa 250°c:ssa noin 30 minuuttia ja öljyllä noin 150° c:ssa 1 - 2 tuntia.

  • ylimääräinen rasva pyyhitään aina rasvanpolton jälkeen pois ja pinta ei jää tahmeaksi.... rasvanpoltto olidi hyvä tehdä tunnollisesti.....

    • Eihän rasvanpolton jälkeen pitäisi rasvaa olla pyyhittäväksi.


  • Jos valurautapannusta irtoaa mustia pilkkuja, sen voi puhdistaa seuraavasti: paista pannulla merisuolaa, joka on kostutettu vedellä. Ei ole niin tarkkaa, kunhan on suolaa pohjapeitto.
    Sitten vesipesu ja kova hankaus. Lopuksi silavapoltto.

    • Valurautapannun hehkutus avotulella, pannu reilusti liekkeihin 1-2.tuntia huomaat kyllä kun karsta irtoaa.Hionta ensin teräsharjalla sitten hienolla teräsvillalla pyyhi puhtaaksi talouspaperilla. Ruoste ja karsta irronneet pannu näyttää siltä kuin ois uusi.Rasvapoltto pari kertaa SILAVALLA suolattomalla sellaisella. Silava kaikkialle pannuun kahva mukaanlukien Ei mitään kasvisrasva paskaa! Ruoanlaiton jälkeen heti pesu KUUMALLA vedellä ei pesuaineita!kuivaus talouspaperilla ja lämpimällä levyllä.Näillä pärjäät. Jos pannu harvemmin käytössä voit tehdä ns.” valepaiston” voita kuumalle pannulle, hetki kuumennusta.pesu vedellä ja harjalla,kuivaus.Pannu kestää näin isältä pojalle.


  • Lodgen pannun olen rasvapolttanut näin:
    Teräsvillalla huolellinen pesu, sitten liedelle kuivumaan.
    Kun pannu on kuivunut niin muurikka silavaa nokare,talouspaperilla levitän ohuen kerroksen ja jätän käryämään. Lieden max on 9,joten kärytän sen 7 tasolla. Sitten kun savutus loppuu (n.12min) otan sen liedeltä ja annan jäähtyä. Toistan 4 kertaa. Tällä tyylillä pinta on kestänyt reippaasti yli kuukauden, ja pannua käytetään päivittäin.

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.