Noo kun mä nyt huomasin tämmösen palstan täällä ni ajattelin kertoo mun omasta kokemuksestani. elikkäs mä olin tosi pahassa auto-onnettomuudessa kaks kesää sitten. Oli keskiviikkoilta ja mä ja mun kaveri oltiin kahestaan mun kaverin luona. Mun kaverin porukat oli sillon venäjällä. noo me sitten satuttiin tietämään missä oli mun kaverin porukoitten auton avaimet. Me idiootit päätettiin sitten lähteä ajamaan niitten "upeella" nissan micralla. siinä oli semmonen hiekkatie jossa oli aika paljon mutkia ja näin. mun kaveri oli ajanu ennenki autoo mut mä en joten se sitten päätti ajaa. Me ajeltiin ihan rauhassa sitä hiekkatietä ja sitten ko tuli eka suora ni kaveri päätti laittaa vauhtia vähän lisää. no tietenkin tapahtu niinkin mahtavasti et ko tuli mutka ni kaveri pamautti mutkasta punasella nissukalla suoraan päin paksua mäntyä. me oltiin kuulemma oltu mun kaverin kanssa tajuttomina kaks tuntia siellä autossa kunnes joku mies oli kulkenu ohi ja soittanu ambulanssin. mun kaveri saatiin sieltä autosta pois välittömästi mutta jotta mut saatiin pois piti leikata auton katto irti kokonaan. meidät kiidätettiin sit suoraan teholle jossa kumpikin pääs viettämään elämäänsä kolmen päivän ajaks. mun kaverin käsi murtu sillon ja sille tuli aivoverenvuotoja ja aivotärähys. Mulla ittelläni meni kummatkin jalat poikki ihan reisistä (oli ilkeen näköstä ko luut törrötti nahkan läpi) mun toinen keuhko meni lyttyyn ja mulle tuli kanssa aivoverenvuotoja ja vakava aivotärähys. no siitä selvittiin kuitenkin hengissä. Mä jouduin istuun kaks kuukautta vielä pyörätuolissa ja sen jälkeen kävelin kepeillä kaks kuukautta, ja mun toinen keuhko ei oo vieläkään suoristunu täydelliseks. Sillon mä kävin lähempänä kuolemaa kun koskaan. Sen onnettomuuden jälkeen mä tajusin kuinka tärkeetä elämä on ja mitä mä oisin menettäny jos mä oisin kuollu. mä osaan arvostaa elämää nyt enemmän kun koskaan. mulle jää asiasta ikuiset arvet, mut mua helpotti saada kertoo tosta jollekkin. kiitos. (=
Vastaukset 3
- selviytynyt
Hei, Wilhelmiina...
Itsekkin olen kokenut rajun kolarin. Onneksi siinä ei ollu mulla ketään kyytissä, todennäköisesti eivät olisi selvinneet hengissä. Jos haluat mailailla, niin mailaa
[email protected]
niin jaetaan kokemuksia!!! - tepsukka
olipa tarinasi todella kosketava!
olet joutunut kärsimään todella kauheita asioita!
Muistan vuoden 85 heinäkuun kuin eilisen päivän. Silloinen poikakaverini lähti kaverinsa kanssa romuttamolle. (olemme nykyään naimisissa) meillä oli edellisenä iltana joutava riita. Emme siis olleet puheväleissä silloisena päivänä. Olin hoitamassa lapsia kotini naapurissa kun kuulin sireenien äänen. Hoito lapset kysyivät oliko se ambulanssi. Minä siihen vastasin että kyllä oli ja siellä menee nyt varmaan joku setä tai täti kyydissä. Menee 15 min kun äitini tulee ilmoittamaan että poikaystäväni on juuri viety sairaalaan.( olin juuri kuullut ambulanssin äänen). Naapurit olivat olleet paikalla ja tunnistaneet poikaystäväni. Hänellä oli tuuri isolla T:llä. Olivat matkalla siis romuttamolle kaverinsa kanssa kun aurinko paistoi kaverin silmiin niin ettei hän nähnyt mitään. Kaveri käänsi autoaan risteyksen yli ja samassa Hollantilainen turistibussi osui 99 saab:n takakontin kohdalle. Takakontti meni maan tasalle, mieheni oli urheilija ja omaa onneksi äärettömän nopeat refkesit. Hän huusi kaverille että auto tulee päälle ja samassa heittäytyi lattille kyyryyn.Onni onnettomuudessa. Monta kylkiluuta poikki monesta kohtaan ja kehkossa reikä.Teholla pari yötä. Muistan miten kamalaa oli mennä sairaalaan kun tiesin hänen olevan letkuissa. Mutta psyykkasin itseni niin että sen kestin.Kaveri joka ajoi sai aivotärähdyksen. Mieheni kärsii nykyään selittämättömistä selkäsäryistä jotka ilmeisesti johtuu kolarista. Jälkeenpäin ajattelin että jos minä ja hoitolapset olisimme ollet kyydissä, olisimme kuolleet.Turistibussin kuski ajoi suoraan lähimpään bensaasemaan koska jos hän olisi jarruttanut, kaikki mummot ja papat olisivat lentäneet lasista läpi pitkin piennarta. Kaamea tapaus. Nykyään mieheni ilmoitta tekstiviestillä kun on työmatkalla. Sinulla on ollut suojelusenkeli mukana.Kaikkea hyvää sinulle ja koeta jaksaa päivä kerrallan. - unbeliever
juu,tsemppiä sulle.itse ajoin vuosi sitten pahan hirvikolarin,ja viikon kooman jälkeen todettiin haju/maku aistien menetys,silmän ja korvan menetys,aivovamma,kasvoluiden murtumat,päästä leikattiin verenpurkautuma ym.henkiset arvet taitaa välillä olevan pahemmat kuitenkin kun fyysiset.tiedän ettei ole helppoa tottua ajatukseen ettei elämä ole ikinä enään ihan samanlaista kuin ennen onnettomuutta,mutta eiköhän kaikki sutviinnu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va1202532Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???401822Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha7101230- 1081042
- 721018
- 98976
- 48905
Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk88864- 100843
Herkkä, hellä, aurinkoinen, kaunis upea, valonsäde on hän nainen
Ja myös fiksu, älykäs ja luonnonläheinen. Erittäin mielenkiintoinen ja kiltti ihminen. Haluan tuntea hänet, koska kaik34781