olen ajatellut aloittaa runojen lukemisen ja koska koko tämä kirjallisuuden ala on häpeäkseni minulle täysin tuntematon, tulin tänne kysymään neuvojanne. kuka sinusta on ylitse muiden, mikä runo saa sinut aina nauramaan elämälle tai itkemään sen puutteelle?
kysely runoista
gesne
16985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eli teoksista, joihin on koottu paljon eri kirjoittajien runoja. Tunnistat kyllä pian oman suosikkisi.
Hanki sitä sitten lisää.
Itse tykkään monista, esim. Timo Pusa, Arja Tiainen, Ilpo Tiihonen, Claes Andersson, Edith Södergran, Pablo Neruda, Eino Leino, Teemu Hirvilammi, Juice Leskinen, Kirsi Kunnaksen lorut, japanilaiset tankarunot (suom. Tuomas Anhava), aforismit jne.
Eri ikoina ja eri päivinä aukeavat tai kolahtavat niin erilaiset runot tai säkeet. Onneksi niitä lukee nopeasti!
Kerro joskus, mitä löysit.
Olen samaa mieltä mitä edellinenkin *ei muista enää toisen nimeä*, eli kannattaa aloittaa antologioista.
Henkilökohtaisia suosikkejani on kyllä Saima Harmaja, Juice Leskinen ja Tabermannkin joiltain osin. Miehellä on jokseenkin minun käsityskykyni yli meneviä runoja ja tekstejä, mutta välillä tulee aivan mahtavakin runo. Sellainen joka jääkin mieleen vuosia eteenkin päin.
Minä en tunne muita runoilijoita kun Eino Leinon. Leino on kirjoittanut suunnilleen kaiken tästä elosta. Ehkä naisnäkökulmaa voi etsiä muualtakin.
Epäilen pahasti nykyrunoilijoiden motiiveja. Mistään luomispakosta ei ainakaan voi olla kysymys.
Tekstiin pannaan vain sanoja peräkkäin ilman voimaa,ilman vähääkään lyyrisyyttä.
Ja sitten nämä iskelmänikkarit. kymmenen prosenttia Suomessa jukaistuista riittäisi hyvin seulomaan tämän ajan ikivihreät taustamössöstä eroon.
Lopuksi: Tutustukaa Leinoon mieluummin runojen kuin Loiri välityksellä.
Sieltä kannattaa alottaa, muita:
Tuomas Anhava, Helvi Hämäläinen, Pentti Saarikoski, Saima Harmaja,
Charles Baudelaire,,,
joo antologiat on hyviä ja yksi (ainakin minun mielestäni) parhaimmista on "maailman runosydän". se on melko uusi ja löytyy varmasti kirjastosta. runot on lajiteltu löyhästi eri kategorioihin ja on melko kattava katsaus maailman runouteen. ainoa puute hienoon teokseen on ettei siinä ole mainittu mistä kirjasta runot on otettu :/
Mainitsemasi antologia oli minulle uusi; onpa kiva kattoo, onko siinä maailmalta uusia runoilijatuttavuuksia. Kotimaiset on jo kahlattu.
Kaikenlaista runoutta kannattaa tietysti lukea. Itse olen ihastunut Lauri Viitaan. Hänen runonsa ovat koskettavia ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettuja. Viita on kirjoittanut hyvin erilaisia runoja.
En uskaltanut lukea muita vastauksia, mutta itse suosittelen Aristoteleen Runousoppia. Otavan julkaiseman lyhyen version on suomentanut Pentti Saarikoski ja kuten peräosan tekstissä "mainostetaan" niin kirja on ajankohtainen 2300 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tämän jälkeen et halua lukea enää yhtään runojen selityskirjaa. Niitä ei nimittäin tarvita. Perehdy myös kokoomateoksiin, joissa on "helmiä". Valitettavasti koko tuotannosta käsityksen saaminen voi vaatia kirjastokäyntejä sekä antikvariaatteja taustakseen. Olennaista ei ole löytäminen vaan etsiminen.
Saarikoski itsekään hassummin kirjoittele, runojakaan.
Suosikkejani on myös Fernardo Passoa.
Itse en oikeastaan saanut Aristoteleen Runousopista juuri mitään irti, sen sijaan Markku Toivosen ja Risto Ahdin Runouden kuntokoulu on aika lailla valottanut runouden filosofiaa ja muotoseikkojakin.
Uuno Kailas on muuten jumala. (Tai no, depressiivinen homo se oli, mutta hyviä runoja.)
Aristoteleen Runousoppihan on vain hajanainen teos luentomuistiinpanoista :/ Lukijana se ei minua paljon liikuttanut...ehkä syynä oli lukutilanteen pakonomaisuus :)
Suuria runoilijoita...Lord Byron(aikansa paras romantikko), Edith Södergran(se symboliikka...), Pablo Neruda(varhaiset rakkausrunot) ja ah, Tommy Tabermann :)
Noista minulle ei ole tuttuja kuin Neruda, jonka teksti on kyllä erittäin kaunista... Olen muutenkin jostain syystä keskittynyt lukemaan lähinnä kotimaisia klassikoita, Leinoa, Lehtosta, Viitaa jne. Pitänee tarttua johonkin kokoomateokseen itselläkin joskus, tiedä vaikka viisastuisi. :)
Ai niin, ja pitänee vielä (hieman aiheen vierestä) muistuttaa... Tasokasta lyriikkaa löytyy myös kotimaisen rockmusiikin puolelta. Kuunnelkaapa vaikka Kauko Röyhkää, Absoluuttista Nollapistettä ja CMX:ää...
Rock-lyriikkakokoelmat, kuten Mopolla tähtiin (toim. Outi Popp) ja Get on (toim. Kauko Röyhkä) ovat kansallisaarteita. Tarttukaa niihin!
joo totta! :) Suomalainen rocklyriikka on loistavaa tasoa :) Ismo Alanko ja CMX edustavat ehdottomasti niiden parhaimmistoa. On joskus vaikea uskoa, kuinka biisi sanoituksilla "anna mulle piiiiskaaaa!!!" saa suuren kansansuosion...kenties se kertoo jotain meistä suomalaisista...
On mukavaa, että sinäkin olet löytämässä runouden kauniin maailman.
Omasta puolestani voisin ainakin suositella sinulle kotimaisista Juice Leskistä ja ulkomaisista esimerkiksi Raymond Carveria.
Saima Harmaja: kauniita, lyyrisiä ja surumielisiä runoja nuorena kuolleelta ja paljon sairastaneelta, mutta äärettömän herkältä ja toiveikkaalta runoilijasielulta. Kirjastoissa saatavilla myös runokokoelma, jossa ovat hänen päiväkirjamerkintänsä mukana usean vuoden ajalta. Ihanteellista luettavaa nuorille ja romanttisille naisenaluille!
Uuno Kailas: surumielisiä, raskaitakin oivaltavia runoja. Sekä loppusoinnullisia että vapaamittaisiaa. Kauniita - ja rumiakin - ajatuksia syvälliselle ihmiselle. Taustalla traaginen ihmiskohtalo.
Juice Leskinen: hänethän me tunnemmekin. Loistavien sanoitusten lisäksi hän hallitsee myös vapaamittaisen runouden. Kauniita, niin helppoja mutta helppoudessaan myös niin vaikeita ajatuksia ja katkelmia. Suosittelen erityisesti kokoelmaa "Äeti".