Pahaksi onneksi minut oli vapautettu joulukuussa 1988. Talvi ei koskaan ole ollut sydäntäni lähellä, joten ryhdyin suunnittelemaan ja toteuttamaan rötöksiä, jotta olisin päässyt pimeimmäksi vuodenajaksi takaisin Kakolaan. Ei Turun kaduilla ole kiva kävellä kun on tottunut jokailtaiseen kitaran soittoon ja mukavaan yhteishenkeen Kakolassa.
Suunnitelmani ei toteutunut haluamallani tavalla. Tammi-helmikuussa 1989 olin muutaman kerran kolme vuorokautta pidätettynä, mutta poliisit eivät suostuneet vangitsemiseeni. Kiinniottoa seuranneena neljäntenä päivänä odotin kerta toisensa jälkeen kieli pitkällä, että minua oltaisiin esitetty vangittavaksi, mutta ei. Joka kerta jouduin vapaalle. Huhtikussa tapahtui sitten episodi, jonka seurauksena jouduin ikäväkseni lukkojen taakse koko kesäksi 1989, enkä edes Kakolaan vaan sen vieressä olevaan pelottavaan Annekseen. Tapahtumat etenivät seuraavasti: Olin sattumalta tavannut kadulla erään Kakolan aikaisen tuttavani. Olimme päättäneet nauttia Sorbusta ja Carilloa niin paljon, että olisimme aivan tillintallin. Jossakin vaiheessa olimme ajautuneet erään pariskunnan kämpille, ilmeisenä tarkoituksenamme osallistua varsin erikoiseen seksuaaliseen iloitteluun. Itse en muista näistä tapahtumista oikeastaan mitään. Olen lukenut esitutkintapöytäkirjoista suurimman osan. Oli käynyt niin, että naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle, joiden saapuessa minut oli tavattu tirkistelemästä ikkunan takaa. Päälläni oli ollut lepakkomiehen viitalta näyttävä kuminen asuste, alavartaloni ollessa alaston. Penikseni oli ollut erektiossa, ja sen ympärille oli asetettu niin sanottu kyrpäremmi. Kaiken oli kruunannut päässäni syystä taikka toisesta ollut poliisin suikka. Olin huudellut jonkinlaisia sekavia uhkauksia tuuletusikkunasta. Poliisin saapuessa olin purrut toista poliisia käteen ja potkaissut toista voimakkaasti nilkkaan. Poliisi totesi, että olin valmista kamaa Annekseen, jonne minut kuljetettiin suoraan paikanpäältä.
Anneksessa minut lääkittiin vahvoilla supoilla. Anneksessa en löytänyt ainoatakaan laulukumppania. Sen sijaan sain riesakseni erään amfetamiinipsykoosissa olleen nuoren pojan, joka päivittäin muistutti minua siitä, että hänellä "on lupa tappaa", koska hänen sosiaaliturvatunnuksen loppuosassa oli numerot 007.
Vapauduin elokuussa 1989 Anneksesta, jolloin vihdoin viimein käräjäoikeuden tuomari uskoi, että kyseessä oli ollut roolipeli, ja että en ollut mikään stalkkeriraiskari.
Suunnitelmani ei toteutunut haluamallani tavalla. Tammi-helmikuussa 1989 olin muutaman kerran kolme vuorokautta pidätettynä, mutta poliisit eivät suostuneet vangitsemiseeni. Kiinniottoa seuranneena neljäntenä päivänä odotin kerta toisensa jälkeen kieli pitkällä, että minua oltaisiin esitetty vangittavaksi, mutta ei. Joka kerta jouduin vapaalle. Huhtikussa tapahtui sitten episodi, jonka seurauksena jouduin ikäväkseni lukkojen taakse koko kesäksi 1989, enkä edes Kakolaan vaan sen vieressä olevaan pelottavaan Annekseen. Tapahtumat etenivät seuraavasti: Olin sattumalta tavannut kadulla erään Kakolan aikaisen tuttavani. Olimme päättäneet nauttia Sorbusta ja Carilloa niin paljon, että olisimme aivan tillintallin. Jossakin vaiheessa olimme ajautuneet erään pariskunnan kämpille, ilmeisenä tarkoituksenamme osallistua varsin erikoiseen seksuaaliseen iloitteluun. Itse en muista näistä tapahtumista oikeastaan mitään. Olen lukenut esitutkintapöytäkirjoista suurimman osan. Oli käynyt niin, että naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle, joiden saapuessa minut oli tavattu tirkistelemästä ikkunan takaa. Päälläni oli ollut lepakkomiehen viitalta näyttävä kuminen asuste, alavartaloni ollessa alaston. Penikseni oli ollut erektiossa, ja sen ympärille oli asetettu niin sanottu kyrpäremmi. Kaiken oli kruunannut päässäni syystä taikka toisesta ollut poliisin suikka. Olin huudellut jonkinlaisia sekavia uhkauksia tuuletusikkunasta. Poliisin saapuessa olin purrut toista poliisia käteen ja potkaissut toista voimakkaasti nilkkaan. Poliisi totesi, että olin valmista kamaa Annekseen, jonne minut kuljetettiin suoraan paikanpäältä.
Anneksessa minut lääkittiin vahvoilla supoilla. Anneksessa en löytänyt ainoatakaan laulukumppania. Sen sijaan sain riesakseni erään amfetamiinipsykoosissa olleen nuoren pojan, joka päivittäin muistutti minua siitä, että hänellä "on lupa tappaa", koska hänen sosiaaliturvatunnuksen loppuosassa oli numerot 007.
Vapauduin elokuussa 1989 Anneksesta, jolloin vihdoin viimein käräjäoikeuden tuomari uskoi, että kyseessä oli ollut roolipeli, ja että en ollut mikään stalkkeriraiskari.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vitun homo sä et oo ollu anneksessa koskaan
Mikä on kyrpäremmi?
http://en.wikipedia.org/wiki/Cock_ring
cockring! sluuurps!