Konsultaatioapua

Ihan "maalaisjärjellä" vaan. Hankaluuksia tulee jos on tullakseen, niin tulee ydinperheissäkin. Sovi miehesi kanssa tavat joita teillä kunnioitetaan ja noudatetaan ja hyväksy se että lapset kaipaavat aikaa keskenään isän kanssa. Itselleni, kiitos mieheni, ei koskaan ole tullut tunnetta toiseksi jäämisestä. Olen mieheni puoliso ja lapset ovat hänen lapsiaan eikä mitään vastakkain asettelua ole ollut. On asioita joissa lasten asiat ovat tärkeämpiä ja aikuisilla on sitten omansa.Eivätkä ne kilpaile keskenään. Ja keskustele miehesi kanssa mikäli jokin lasten suhteen askarruttaa. Joskus voi tulla mieleen ettei jaksa lasten menoa ja mellastusta tai yleensä mitään heihin liittyvää, menee kyllä ohi ja kuuluu asiaan. Ottaa hermoon omienkin lasten kanssa monella.

Kun muistat että lapset ovat miehen ykköset, ja sinua ei tarvita heidän yhdessäolon aikana, olet oikeella tiellä. Etkä käytä miehen lasten rahoja omiin menohin etkä ala pottuilemaan ja haukkumaan miehen exää ja lapsia, ja osaat käyttäytä kunnioittavasti, arvostavasti ja alistuvasti miehen tärkeitä ihmisiä kohtaan. Muista että ex vaimo on lasten äiti ja miehen vaimo, ja sinä vaan ystävä, niin siinä sulle ohjetta.

Melkosta pas*aa oli tuo edellinen vastaus...
Mutta mä neuvoisin kiinnittämään huomiota muutamaan asiaan.
Joo, ne lapset on aina sua tärkeämmät, valitettavasti, mutta sun ei pitäisi joutua kokemaan sitä. Sille asialle sä vaan et voi juurikaan mitään vaan se on miehen tajuttava. Olis tärkeää että hän opettaisi lapset huomioimaan sinutkin koska ethän saa heiltä automaattisesti sellasta rakkautta ja huomiota mitä omat vanhemmat saavat. Ja mikä tärkeintä, miehen pitää pitää huolta että teille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Hänellä on melkoinen työ tasapainoilla sinun, exänsä ja lasten välillä, mutta sen se vaatii että teidän suhteenne voi toimia. Toivottavasti on sovittu tapaamiset tarkasti eikä niin että lapset saattavat tulla teille yllättäen vaikka olettekin sopineet muuta koska silloin tulee vuorenvarmasti riitoja. Ei tule olemaan helppo tie sulle. Itse olen taistellut uusperheen ongelmien kanssa kohta kolme vuotta ja nyt alkaa helpottaa. Kaikenlaisista tunteista täytyy puhua ja yhdessä miettiä ratkaisuja. Ja jos lasten metelöinti tai joku muu ärsyttää niin kannattaa suosiolla keksiä itselleen toisinaan muuta puuhaa ja irrottautua perhe-elämästä hetkeksi eikä yrittää väkisin sietää koska se vaan pahentaa omaa ärsytystä ja pian olet raivon partaalla kun näät lapsesta edes hiustupsun. Kun olet valmis niin voit yrittää keksiä sinulle ja lapsille jonkun oman jutun, askartelu, leipominen tms. jossa sinä saat heidän huomiotaan. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta tässä kuviossa vaan on helppo tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Onnea valitsemallesi tielle! :)

Aika näyttää ja lapset tarvitsevat juuri sitä aikaa sopeutuakseen,joten hyvä ohjenuora on että lapsen ehdoilla eteenpäin :)

Itselläni ei ole ollut mustasukkaisuuden tunteita miehen lapsista,ehkä johtuu siitä että itsellänikin on yksi lapsi ja tiedän tosiaan että lapset menevät edelle.

Rakenna ensin kestävä suhde miehen kanssa niin kyllä sitä kautta saat hyvän suhteen lapsiinkin. Lapset tietävät kyllä kuka heidän äitinsä on ja ainakin itseni kohdalla miehen lapsille on tärkeää se että isäkin on onnellinen ja haluavat huomiota myös minulta ja pitävät seurastani kun huomaavat millainen olen.

Emme asu miehen kanssa yhdessä,vuosi vasta ollaan tutustuttu ja hyvältä näyttää mutta tiedän paikkani,en ole heidän äitipuoli ja lasten ollessa paikalla heidän isänsä pitää "jöötä". Koko asian tekee ehkä helpommaksi se,että olemme hyvissä väleissä lasten äidin kanssa.

No ensiksi äitipuolia ei oo olemassakaan. Ne on vain epätoivoisten ihmisten omia keksintöjä. Ihmsitenjoilla ei oo omaa perhettä , niin kuvitellaan että voi ryhty leikkimään kotia kenen tahansa ihmisten kanssa... se on huvittava juttu.

Kun annat lasten ja miehen ja ex vaimon toimia rauhassa ja yhdessä, ja osaat poistua paikalta sillon kun perhe on yhdessä, kaikki menee hyvin.

Monesti se rikkoontuu juuri sillon kun ulkopuolinen ihminen tulee väliin.

Minulla on sama tilanne kuin aloittajalla, lasten ikiä myöten. Olen omasta mielestäni onnistunut hyvin, tulen lasten kanssa juttuun, puuhailen lasten kanssa, ja miehen kanssa on mielestäni mennyt vaivattomasti.

Mutta yllätykseksi tuli se, että mies otti asian esiin, miten en ymmärrä miten vaikeaa hänellä on. En kuulemma huomaa sellaisia asioita, joita hän huomaa. Niinhän se tietysti meneekin kun lapset ovat hänen lapsiaan, ja itselläni ei ole lapsia ollenkaan, en osaa nähdä ihan kaikkia asioita. Teen kuitenkin aina parhaani enkä tahallani jätä asioita huomaamatta. Kun kysyin mieheltä, mitä ne asiat ovat että tietäisin kuinka voin kehittyä, ei hän osannut sanoa. Olen vähän hädissäni. Yritän miettiä asioita eri kantilta ja ottaa monesta suunnasta asiat huomioon, mutta silti olen epäonnistunut, enkä tiedä missä. Miten voin korjata käytöstäni, jos ei kukaan tiedä missä vika on? :(