Kun tätä palstaa lueskelee, niin tekee oikein pahaa huomata kuinka raha voi olla ihmisille liian tärkeä asia. Monesta tekstistä huokuu kuinka rahaa pitäisi olla ja tulla enemmän, raha tuntuu olevan onnellisuuden lähde. Onko todella näin?
Itse olen yh-äiti, mies maksaa kuukausittain elatusmaksut, saan lapsilisän ja käyn kokopäivätyössä. Ja olen tyytyväinen. Mies maksaa 180e/kk, tämän sovimme lastenvalvojan luona. Hänellä varmasti jää kuukausittain enemmän rahaa elämiseen kun minulla, mutta mitä sitten? Pärjään itsekin mukavasti.
Olin aiemmin työssä, jossa palkkani oli parempi, mutta työ ei ollut mieluinen. Tällä hetkellä saan nauttia työstä, josta pidän vaikka palkka voisi toki parempikin olla. Mutta silti parempi näin.
Älkää ajatelko liikaa rahaa, ei se tuo onnellisuutta. Rahaa tarvitaan elämiseen, mutta vähemmälläkin selviää jos haluaa.
Itse olen yh-äiti, mies maksaa kuukausittain elatusmaksut, saan lapsilisän ja käyn kokopäivätyössä. Ja olen tyytyväinen. Mies maksaa 180e/kk, tämän sovimme lastenvalvojan luona. Hänellä varmasti jää kuukausittain enemmän rahaa elämiseen kun minulla, mutta mitä sitten? Pärjään itsekin mukavasti.
Olin aiemmin työssä, jossa palkkani oli parempi, mutta työ ei ollut mieluinen. Tällä hetkellä saan nauttia työstä, josta pidän vaikka palkka voisi toki parempikin olla. Mutta silti parempi näin.
Älkää ajatelko liikaa rahaa, ei se tuo onnellisuutta. Rahaa tarvitaan elämiseen, mutta vähemmälläkin selviää jos haluaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin, raha ei tuo onnellisuutta. Jos sitä kuitenkaan ei ole sen vertaa, että voisi elää ilman jatkuvia huolia pärjäämisestä, niin sen puute kyllä tuo onnettomuutta.
Rahasta tällä palstalla kirjoittavat pääosin etävanhemmat, joiden mielestä Kelan elatustuen suuruinen (tai jopa sen alle) elatusapumaksu lapselle on liikaa, koska se on poissa etän omasta kulutuksesta. Eli kenelle raha on tärkein?
Olisin todella onnellinen lähi, jos saisin pomminvarmasti ja säännöllisesti 180 euron elatusmaksun lapsen tarpeisiin joka kuukausi. Mutta en silloinkaan lähtisi kirjoittamaan typeriä aloituksia itsetehostukseksi yh-palstalle. Onnellinen ihminen ei tee niin.
Ymmärrän kyllä, että tilanne jossa etävanhmpi ei elatusmaksua maksa ajallaan on tuskainen. Enkä tarkoittanut sitä, tottakai itsekin toivon, että maksu aina ajallaan saapuu.
Tarkoitin sitä, että kun on elatusmaksut sovittu niin niistä jaksetaan jatkuvasti nurista ja aina pitäisi saada enemmän ja enemmän. Eihän sitä elatussopimusta ole pakko allekirjoittaa jos ei ole tyytyväinen. Tilanteita on toki monia ja erilaisia, halusin vain tuoda asian asille, koska täällä huomaa sen kuinka joidenkin pitäisi saada etä kynittyä vararikkoon.
Ja pahoitteluni että koet ettei onnellinen ihminen voi kirjoittaa tuollaisia aloituksia, käsitin, että tälle palstalle saa ajatuksiaan kirjoittaa!?
"täällä huomaa sen kuinka joidenkin pitäisi saada etä kynittyä vararikkoon."
Annapa linkki sellaiseen kirjoitukseen/-siin.
"käsitin, että tälle palstalle saa ajatuksiaan kirjoittaa!? "
Tietenkin saa, mutta silloin pitää myös varautua kritiikkiin.
No linkkejä turha laittaa kun selaat noita kirjoituksia niin sen huomaa tyhmempikin.
Tottakai kritiikkiä tulee ja saa tullakin.
"Mutta en silloinkaan lähtisi kirjoittamaan typeriä aloituksia itsetehostukseksi yh-palstalle. Onnellinen ihminen ei tee niin. "
Onnellinen ihminen ei voi kirjoittaa tällaiselle palstalle olevansa onnellinen? :D No miten vain, onneksi itse sen tiedän paremmin.
Ihmekö tuo että on mukava ja hyvä olla kun saa melko hyvää elatusapua. Siihen lasketaan vielä lapsilisät yh korotukset ja mahdolliset muut tuet, niin ei ihme että pärjää rahasta :)
Elatusmaksuun käytetty kaava olettaa että jokainen lapsi säätyyn katsomatta on oikeutettu vanhempien erotessa vähintään keskituloisen elintasoon.
Monellako yhdessä olevalla parilla on laittaa lainan ym kulujen jälkeen lapseen vähintään 290e?
Se vain on normi jonka lapsi sosiaalitoimen mielestä kuluttaa asumiskulujen jälkeenkin.
Kaksi lasta 580e kuukaudessa.
Oikeasti?
Erittäin monella on laittaa ja on myös PAKKO laittaa, koska lapsi ei vähemmällä pärjää. Esimerkiksi meillä on jo päivähoitomaksutkin kahdesta lapsesta noin 480 euroa kuukaudessa. Puuttuvan satasen voi laskea vaikka siihen, että ei tarvitsisi asua yksin tai kaksi välttämättä kaksiossa, jonka vuokra on sen satasen kalliimpi kuin yksiön. Tuo summa menee siis jo kahden lapsen asumiseen (eikä vielä asuta edes leveästi) ja päivähoitoon. Siihen päälle sitten vielä vesimaksut, sähkölaskut, vaate- ja harrastusvälinekustannukset, lääkekulut, ruoka, vakuutusmaksut ja kaikki muut kustannukset, niin ei todellakaan riitä tuo summa elatukseen.
Toki sitä rahaa ei samalla tavalla perheessä tai lähivanhempana erittele lapsen menoihin kuin etävanhempi joutuu tekemään. Ei se kuitenkaan muuta mitenkään sitä tosiasiaa, että lapsiin menee rahaa todella paljon.
Eikös se minimi elatusmaksu ole jotakin 140e luokkaa? Että eipä tuo mielestäni kovin suuri summa ole. Ja etällä olisi ollut enemmänkin elatuskykyä, mutta en jaksa taistella muutamista kympeistä.
Lapsilisän saan kuten muutkin ja yksinhuoltajakorotuksen kuten käsittääkseni muutkin yksinhuoltajat!? Taitaa olla yhteensä sen 147e/kk.
Muita etuuksia meillä ei sitten olekaan kun työssä käyn ja palkka nettona n. 1500e/kk.
Että kyllä, on hyvä olla. Mutta kai ihmisellä oikeus on olla onnellinen ja pärjätä.
Kuules. Päivähoitomaksu lasketaan tuon 290e minimikulutuksen päälle elatusten laskukaavassa.
Jos tarkkoja ollaan, minimiä elatusmaksulle ei ole laissa määritelty.
Ainoastaan jos maksuvelvollinen todetaan maksukyvyttömäksi tulee Kela hätiin tuon n. 140e.n turvin.
Onhan se määritelty siinä mielessä että mikäli elatusvelvollinen ei pysty maksamaan täysimääräistä elatusta 142,86 euroa,tulee Kela siinä vastaan koska lapsella on oikeus saada vähintään tuo summa.
"etällä olisi ollut enemmänkin elatuskykyä, mutta en jaksa taistella muutamista kympeistä."
Mikset tyytynyt Kelan "minimin" suuruiseen elatusapuun - eihän onnellisuus ole muutamasta kympistä kiinni?
Kysymys kuului, että "monellako yhdessä olevalla parilla on laittaa lainan ym kulujen jälkeen lapseen vähintään 290e?" Jos pari asuu yhdessä, niin ei kukaan maksa elatusmaksuja, vaan silloin lapsi elätetään niillä rahoilla, mitä on. Ja lapseen on laitettava se, mikä lapseen menee. Toki monesta asiasta voi tinkiä, mutta monesta ei.
Ei tarvinnut "tyytyä" kun etä itse ehdotti tuota 180e/kk.
Elatusmaksun minimiä Ei ole.
Toki ekatuksen saajalla on oikeus kelan kautta saada tuki joka nostaa elatuksen 143euroon, vaan se ei ole minimi jonka pitää elatusvelvollisen maksaa, sillä sitä ei todellakaan ole olemassa.
Mistä muutamista kympeistä et jaksanut taistella? Taistelitko vai etkö, ja mistä olisit taistellut jos etävanhempi itse ehdotti 180e/kk?
Hölöhölö
Vähemmälläkin pärjää mutta sinähän saat elatusmaksua enemmän kuin moni muu. Itse saan sen minimin Kelalta ja pärjään,valittanut en olekaan. Ja sinulla on työpaikka mitä monella ei ole.
Itse elän ns.köyhyysrajalla koska olen työkyvytön ja minulla ei ole edes mahdollisuutta mennä töihin.
Raha ei tuo onnellisuutta mutta eläminen kun ei ole ilmaista.
Kyllä vähemmälläkin pärjää ja sen olen tosiaan itsekin kokenut kun lapsen kanssa olin kotihoidontuella. Tuolloin kuukausittaiset tuloni koostuivat asumistuesta, lapsilisästä, elatusmaksusta ja kotihoidontuesta. Tiukimpina kuukausina sosiaalitoimesta hain mitä jäi vajaaksi. Ja rehellisesti sanottuna pärjäsin tuonakin aikana kohtalaisesti, olen kyllä aika tarkka siitä mihin rahani laitan. :)
Eläminen ei ole ilmaista, sen tietää jokainen.
Ja varmasti tuo elatusmaksu on suurempi kuin monella muulla, en sitä väitäkään. Välillä tuntuu että jotkut ihmiset täällä kuvittelevat että sen elatusmaksun pitäisi kattaa koko eläminen ja jos elatusmaksu ei nouse niin on etän syy jos ei pärjätä.
Suomessa kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvät tuet joita voi hakea jos omat kuukausittaset tulot ovat pienet.
Samaa mieltä siitä ettei esim. elatusmaksun tulekaan kattaa koko lapsen elämään menevää rahamäärää.
Tuet ovat mielestäni siinä mielessä hyvät,että niillä pärjää niukinnaukin,mutta kyllä se huolettaa että kuinka saa lapselle hankittua edes kaiken tarpeellisen kun ikää tulee lisää ja vaatteet ovat kalliimpia kuin pienellä lapsella. Pojan ruokahalukin on kasvanut vuosien aikana niin että huhheijaa,tosin ihan normaalia ja ymmärrettävää.
Ripiltä pääsykään ei ole kaukana,tulee mopoikä ja opiskelut ym. Kaikkea ei tosin lapsen tarvitsekaan saada varsinkaan kun siihen ei minulla ole varaa. Opiskelu on kuitenkin sen verran tärkeää että olisihan siihen kiva itse säästää enemmän mutta kun kaikki menee nytkin kädestä suuhun.
Toivon kyllä että jonakin päivänä voisin vielä jonkinlaista työtä tehdä,tällä hetkellä ei mitään toivoa työelämään pääsystä.
Jos on tyytyväinen ei mihinkään, niin hyvä niin. Itse en pärjää lasteni kanssa rahalla mitä saan. Elarit olisi syytä nostaa 200 ekk per lapsi. Kyllä siihen kuluu äitien työtunjea josta isät luistaa.
Jos et valita mikään ei muutu ja huononee vain.
Minä säälin ihmisiä jotka tyytyy siihen mitä saa, näin antavat miheille vallan luistaa.
Melkoinen äiti oletkin kun lasket lasten kanssa yhdessä vietetyn ajan työtunneiksi.
Hienoa ajattelua sinulta arvon loppuunpalanut äiti. Josko luovuttaisi lähivanhemmuuden isälle tai muille jotka siihen kykenee....
Ah, ainiin, et voi, koska silloin et voi vaatia tuntiliksaa omien lastesi huoltamisesta.
Kyllä tekijän palkkaa pitää saada :)
Hyvin sanottu!!
Usein vain lueskelen mutta pakko nyt kommentoida että meillä mies maksaa 160e/kk elatuksia (ja kyllä, olen uusikko joka on eksynyt teidän palstalle) plus ostamme lapselle vaatteita tarpeen mukaan ja osallistumme myös kerhomaksuihin niin pyydettäessä. Välillä tekee meillekin tiukkaa mutta emme valita. Raha ei tee onnelliseksi, se helpottaa elämää.
Kuulehan onnellinen äiti, ilman rahaa et sinäkään ole onnellinen. Millä ostat itselles ruokaa ellei oo rahaa, millä vaatteita, lapsista puhumattakaan.
Jos ei oo rahaa ei oo onnellinen. Kuka sanoo että sitä pitää olla satamiljoonaa... riittää ettätulee toimeen eikä tavi ollanälissään.
Vai ootko sie onnellinen vaikka on nlkä eikä uusia vaatteita... ei rahaa shampooseen tai deodoranttiin????
Tuskimpa oot tai sitte oon erakko.
Ihmiset elää ja elintaso vaihtelee... Kun olimme parisuhteessa emme laskeneet euroja, ostettiin ja jätettiin ostamatta, harkinnan mukaan. Kun erosimme oli päätös ettei elintason ja lapsen arjen pidä muuttua sen enempää kuin vahempien ero jo sai aikaiseksi, joten lapsen elatuksen osuus on arvioitu keskenään fifty/fifty ja mistään ei "tingitä" periaatteella. Mainittakoon vielä että menot harkitaan edelleen yhdessä ja lapsen edun mukaisest,i niin pitkälle kuin mahdollista. Tähän ei kaikilla mahdollisuus, joten toivotan voimia talouden kanssa kamppaileville. Eihän sitä vielä tiedä vaikka itse olisi joskus samassa asemassa. Talous on epävakaa turva tänäpäivänä.
Meillä on etävanhempi mennyt niinkin pitkälle että hakee lasta kirjoille itselleen oikeuden kautta, kun en antanut 0-sopimusta hänelle. Halusi myös jakaa lapsilisät puoliksi. Olen työtön ja hänellä yksi vakituinen työ ja toinen harrastuspohjainen osa-aikatyö (josta myös palkkaa). Erosimme jo 10 vuotta sitten ja minulla on kaksi muutakin lasta (kolme siis yhteensä). Vaatii myös että minä korvaisin kaikki hänen oikeudenkäyntikulunsa :(
Katsotaan onnistuuko tällainen suomessa.