MIkä on mielestänne ryhmä-x:n paras jakso

Pirustako niitä kaikkia muistaa.

Byrnen piirtämät on kaikki klassikoita. Erityisesti on jäänyt mieleen -85 vuoden alun tarina murhamaailmasta. Ja tietysti Pimeä Feenixin stoori on jo suorastaan populaarikulttuurinen merkkitapaus.

Mutta Pimeä Feenix jäi kumminkin mielstän i vähän vaisuksi. Sittemin kun John Romita JR rupesi pirryämään X-meniä niin tarinatkin saivat jotenkin enemmän tuulta alleen. Johtuiko kenties siitä että Byrnen pikkutarkka kuvitus otti niin suuren osan kunniasta aikaisemmin, eikä Byrne mielestäni ole kovin hyvä kuvaamaan inhimillisiä tunteita ja fiiliksiä vaikka onkin teknisetsi taitava.

Romita kuvitus teki hahmoista ilmeikkäämpiä ja teki lopputuloksesta huomattavasti, miten sen sanoisi, helpommin lähestyttävän, inhimillisemmän ja empaattisemman. Joten tarinat 80-luvun lopulta ja 90-luvun alusta ovat kolahtaneet ehkä eniten.

Hahmojen henkilökohtaiset kriisit, mm. Stormin muutos, Kittyn kasvaminen ja suhde Kolossiin, Roguen ja Painajaisen identiteettikriisi ym. ovat olleet tarinoina ihan toista luokkaa kuin tämä viimeisen 10-15 vuoden teollisen tarkasti tuotettu X-men materiaali.

Jos olisi pakko nostaa ylös jokin erityisen merkittävä tarinan pätkä, niin ehkä eniten meikäläiseen kolahtivat Romitan kaudella ne jaksot kun Rachel saapui kuvioihin. Se sekoitti pakkaa ja samalla soppaan heitettiin henkiläkohtaiset tragediat, tulevaisuuden kauhukuvat ja kosminen Feenixin (tyttären?) herääminen.

Romitan isoksi plussaksi täytyy pistää se että jätkä osaa piirtää aivan läkähdyttävän suloisia naisia, millä varmasti on ollut merkitystä kun satuin siihen aikaan olemaan teinikloppi... Byrnen hamot olivat ehkä hiukan liian jäykkiä ja kaavamaisia vaikka olivatkin upeita ja nämä uudemmat sarjat ovat täynnä pornahtavia silikoniklooneja. Jos Byrnen aikaan olisi julkaistu joku uudempi Jim Leen tms. piirtämä X-men tarina niin sitä olisi pidetty aikuisten makuun tehtynä parodiana tai pastissina. Niin ne ajat muuttuvat.