"Tässä talossa on paljon huoneita
Jotkut täynnä, jotkut täynnä tyhjää
Jotkut täynnä lämpöä, jotkut pysäyttävät hien ja kyyneleet
Koska on niin kylmää
Joskus aurinko avaa tien ja kaikki esteet
Joskus varjoillakin on varjoja
Ja ne piilottavat painajaisunia, jotka tekevät kaikista käytävistä umpikujia
Tämä huone on teurastamo, se on täynnä raakaa tunnetta
Lainehtivalla lattialla lepäävä haju on kuin halpaa huumetta
Sinne menen, kun haluan tappaa tunteja ja murhata minuutteja
Silpoa sisintä etsien menetettyä minuutta ja
Ongelman ydintä
Siellä kaikki kosketukset tuntuvat liian syviltä
On hankala edes hengittää, mutta huudot tuntuvat hyviltä
Makuuhuoneessa mielenrauha ei koskaan makaa kanssani
Ei kehtaa minuun kajota, odottaa aina näkökentän rajoilla
Kunnes koko konsepti alkaa hajoilla
Vierashuoneen paljaat seinät on värjätty ilman ääriviivoja
Siellä käyn aina muistelemassa mielelläni
Karkailevia kuvia ja ajelehtivia unia
Joita en voi nähdä enää, jos säikähdän ja herään
Pelkkä märän unelman kaiku kuivumassa kielelläni
Loputtomalla käytävällä voi juosta haaveidensa perään
Mutta se ei johda minnekään
Eikä tavoitteiden saavuttaminen kiinnosta ketään
Yksi huone on täynnä suljettuja lehtilaatikoita
Elämänkertani, jonka haamukirjoittaja ehti sabotoida
Hänen tragikoomisia teemojaan ja rivien väleistä luettavia vitsejään
Joille hän ei varmaan naura enää itsekään
Käytävän toisella puolella on luhistuva huone
Jonka puisella tuolilla istuva nykyhetki kuolee
Siellä salamavalot sokaisevat silmät, jolloin ei näe avointa ikkunaa
Josta voi näet erehtyä tippumaan
Sinne kuljetaan selkä edellä, katse kadonneessa, jos ollenkaan
Koska kukaan ei saa nähdä tulevaa epäonneaan
Luokkahuone on varattu äänille päässäni
Jotka pitävät mykkäkoulua kuuroille korville
Takarivistä kohoaa usein rikkiviisas alaviittaus
Murtuneelta vääräleualta, joka on saanut liian usein sormilleen
Kellariin on kahlittu kummajainen, joka puhuu vain kummituksille
Menneisyyden harmittomille haamuille, jotka ovat immuuneja kosketuksille
Sinisilmien puhkotuista, pimeistä koloista, sieltä voit lukea sen sielunelämää
Nahkaan nidottua poloista kuvakieltä, jota sanoiksi ei osata pukea vieläkään
Tämän talon puitteet ovat parhaasta päästä ja kehon kalustus on korea
Valon säteet heijastuvat pintaan ja ihastus on nopea
Keskipäivällä aurinko on korkeimmillaan ja näky on upea
Pinta kiiltää, tarttuu haluihin ja vie sielusi
Vietä yksi yö sisällä, tutustu sen saloihin ja saatat muuttaa vielä mielesi"
Eli tämmöistä. tämä runo, ja muita tekstejä, löytyy blogistani, osoitteesta
http://jerppuli.blogspot.com
Käy vilkasemassa ja kommentoimassa, jos sattuu kiinnostamaan.
Jotkut täynnä, jotkut täynnä tyhjää
Jotkut täynnä lämpöä, jotkut pysäyttävät hien ja kyyneleet
Koska on niin kylmää
Joskus aurinko avaa tien ja kaikki esteet
Joskus varjoillakin on varjoja
Ja ne piilottavat painajaisunia, jotka tekevät kaikista käytävistä umpikujia
Tämä huone on teurastamo, se on täynnä raakaa tunnetta
Lainehtivalla lattialla lepäävä haju on kuin halpaa huumetta
Sinne menen, kun haluan tappaa tunteja ja murhata minuutteja
Silpoa sisintä etsien menetettyä minuutta ja
Ongelman ydintä
Siellä kaikki kosketukset tuntuvat liian syviltä
On hankala edes hengittää, mutta huudot tuntuvat hyviltä
Makuuhuoneessa mielenrauha ei koskaan makaa kanssani
Ei kehtaa minuun kajota, odottaa aina näkökentän rajoilla
Kunnes koko konsepti alkaa hajoilla
Vierashuoneen paljaat seinät on värjätty ilman ääriviivoja
Siellä käyn aina muistelemassa mielelläni
Karkailevia kuvia ja ajelehtivia unia
Joita en voi nähdä enää, jos säikähdän ja herään
Pelkkä märän unelman kaiku kuivumassa kielelläni
Loputtomalla käytävällä voi juosta haaveidensa perään
Mutta se ei johda minnekään
Eikä tavoitteiden saavuttaminen kiinnosta ketään
Yksi huone on täynnä suljettuja lehtilaatikoita
Elämänkertani, jonka haamukirjoittaja ehti sabotoida
Hänen tragikoomisia teemojaan ja rivien väleistä luettavia vitsejään
Joille hän ei varmaan naura enää itsekään
Käytävän toisella puolella on luhistuva huone
Jonka puisella tuolilla istuva nykyhetki kuolee
Siellä salamavalot sokaisevat silmät, jolloin ei näe avointa ikkunaa
Josta voi näet erehtyä tippumaan
Sinne kuljetaan selkä edellä, katse kadonneessa, jos ollenkaan
Koska kukaan ei saa nähdä tulevaa epäonneaan
Luokkahuone on varattu äänille päässäni
Jotka pitävät mykkäkoulua kuuroille korville
Takarivistä kohoaa usein rikkiviisas alaviittaus
Murtuneelta vääräleualta, joka on saanut liian usein sormilleen
Kellariin on kahlittu kummajainen, joka puhuu vain kummituksille
Menneisyyden harmittomille haamuille, jotka ovat immuuneja kosketuksille
Sinisilmien puhkotuista, pimeistä koloista, sieltä voit lukea sen sielunelämää
Nahkaan nidottua poloista kuvakieltä, jota sanoiksi ei osata pukea vieläkään
Tämän talon puitteet ovat parhaasta päästä ja kehon kalustus on korea
Valon säteet heijastuvat pintaan ja ihastus on nopea
Keskipäivällä aurinko on korkeimmillaan ja näky on upea
Pinta kiiltää, tarttuu haluihin ja vie sielusi
Vietä yksi yö sisällä, tutustu sen saloihin ja saatat muuttaa vielä mielesi"
Eli tämmöistä. tämä runo, ja muita tekstejä, löytyy blogistani, osoitteesta
http://jerppuli.blogspot.com
Käy vilkasemassa ja kommentoimassa, jos sattuu kiinnostamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oho.
piiiiiiiiiiiiiiiitkä
Ihan sopivan mittainenpa.
Välillä mielenkiintoisia riimikuvioita. ajatuksia kanssa.