voiko tälläinen olla totta ja millä sen todistaisi?

Jos noin selvästi näkyvät niin sitten vain puhumaan sinne ja infrapunakameran kanssa vaikka niin näkee silloin myös kun eivät ole näkyvillä.

Infrapunakamera paljastaa sielut. Lämpökamera on toinen mutta infrapunakamera on tunnettu sielujen paljastamisessa. Lämpökameralla taas saa vielä helpommin otettua kuvaa kun se paljastaa kaikki ruudulla näkyvät lämpöviivat, näyttäen myös kaikki lämpövärähtelyt mitkä ihmissilmä ei pysty näkemään.

Jotkut sielut jäävät jonnekkin kun eivät ole lähtemässä vielä pois. Ne henkilöt on elossa mutta heillä ei ole muuta paikkaa niin jäävät sitten sinne mihin myös kehot menee rikki. Oma koti on aina koti.

Mikrofooni päälle silloin kun puhut niin jota et ihmiskorvalla kuule, tulee mikrofooni tallentamaan kaikki taajuudet jotka saat esille ääntä muokkaamalla. Osan saattaa kuulla mutta sitten osa saattaa mennä korvien ohi kun ajattelee että kuulen omiani. Tallentava mikrofooni on se laite, että tietenkin tallennukselta sitä kuuntelee uusiksi kaikki. ;)

Ei ihmisen henki jää kuoleman hetkellä asumaan ruumiin lahotessa haudassa. On olemassa demonihenkiä, vainjahenkiä, joilla on kyky matkia ja esiintyä kuolleiden hahmossa.
Ei ystäväsi äiti ole kummittelemassa ajallisen kotinsa nurkissa.

voisin avustaa visaisessa pulmassasi lohtuseksin äärellä

Pelottavia kuuloaistimuksia.

Ehkä 8v. sitten olin metsänparannustöissä syntymäkotimme metsätiloilla. Tila on asumaton, lähin naapuri n.1 km päässä.
Projekti kesti viikkoja, ex kotitalo toimi huoltopisteenä. Vanha hirsitalo piti syysmyrskyillä omaa natinaansa, siihen olin tottunut.

Talon ulko-ovi on varustettu Abloy lukolla, samoin verannan ja sisäeteisen väliovi. No. Olin jo nukkunut kamarissa kevyen välioven takana hyvän siivun.
Heräsin siihen, että joku rontosti kävellä verannalta sisäeteiseen raskain saappain, syvästi huokaillen.
Ilmiö aukaisi talon yläkertaan johtavan oven. Se jatkoi puusta tehtyjä askelmia pitkin yläkertaan, jossa on aula ja ovet molempiin kamareihin. Äänet vaikenivat.

Yksinkertaisesti jähmetyin pelosta toimintakyvyttömäksi. Pulssi hakkasi mielettömästi, luulin sen pettävän minä hetkenä tahansa.
Jäin primitiivisen pelkoreaktioni vangiksi kuin jänis, joka painautuu maahan ja toivoo, ettei sitä huomattaisi.

Elimistö alkaa tressitilanteissa erittämään adrenaliinia, tai vastaavaa, koska pulssi alkoi ajan kaa tasaantumaan.
Olin jopa nukahtanut, koska marraskuinen aamu valaisi huonetta himmeästi. Oli aivan hiirenhiljaista. Läksin siitä sisäeteisen läpi tupaan ja keittiöön.

Kuten tavallista, söin ja laitoin eväät termarikahveineen reppuun ja päivän metsänraivauspuuhiin. En halunnut katsoa onko yläkerrassa ketään, en uskaltanut.

Talo ei ole ihan jokapaikan risumaja. Eräs kyläläismies oli luvan päiten siellä yöpynyt. Oli kauhusta kankeana kertonut kokeneensa "jotain tavatonta".
Hän ei koskaan halunnut kertoa tarkemmin kokemastaan.

Talossa on nuorenparin nukkuessa lankapuhelin herännyt yöllä äänekkäästi soimaan. Linja oli katkaistu kännykkä-ajan vuoksi jo vuosia sitten.
Tein projektini loppuun, alkutalven tehdessä jo raivaussahan toiminnan epävakaaksi. Mitään häiriöitä en tuon yön jälkeen ole talossa kokenut.