Hip hurraa mikä petrauas!

Juu,kiitetä oikke. Määki huamasi ilma kakkosklasei et jottalai kirkastumist on tapattunnu.

Eikös olekin mukavaa saada tänne kuin taivaan sineen ikuistaa kynän piirtojaan ! Ne eivät häivykään niin kuin pouta- tai ukkospilvet. Kun saa vielä koneella kirjoittaa, ei kukaan pääse urputtamaan huonosta käsialasta.

Tämä suomi 24 on väreiltäänkin kuin kansanlaulu:

Taivas on sininen ja valkoinen
ja tähtösiä täynnä
niin on nuori (ikinuori) sydämeni
ajatuksia täynnä.

Sininen pohjaväri sopiikin sinisiin silmiimme, oletan että useilla meistä senväriset silmät ovat, minullakin, mummelinräpeltäjältä, löytyvät siniset silmät vaikka isäni ruskeasilmäinen mies olikin.
Ruskeasilmäisyyshän periytyy ensisijaisesti, mutta jos isänkin äiti oli sinisilmainen..no, nyt ei perinnöllisyyteen sen syvemmälle kaivauduta.
En ole paljonkaan uskaltanut Ruuneperin viesteihin vastata,
sillä j o s t a i n syystä hänen hyvät viestinsä minulle aiheuttavat sitten hiukan toisentyyppisiä viestejä muilta.
Kukahan tietäisi, mistä on kysymys?

Rauhaa rakastan, iloisuutta ja huumoria, uskon että terveydessäkin on tärkeintä - (vaikka kaikenmaailman verenpaineita tai kolesteroleja aina kuulemani mukaan tutkitaankin) - hyvyyden kokeminen kanssaihmisiltään,
tunne, että on rakastettu, ja hyvyyden osoittaminen muille,
--silloin voi hyvin ja terveyskin pysyy parhaalla mahdollisella tasolla. Rakkaus on se paras 'vitamiini'.
"Rakkaus vain saa meihin elämää,
aurinkomme loistaa, rakkaus meihin jää..."

Pyydän anteeksi otsikosta poikkemistani viestini loppuvaiheessa. Ja hyvistä viesteistäsi kiitän.
Pitää mennä.

Täydennystä taas, kun tuo viesti lähti niin äkkiä!
Meille tulee aina romanttinen rakkaus ensimmäisenä mieleen,
mutta on niin monenlaista rakkautta, vanhempien ja lasten,
lastenlasten ja mumminsa, ystävien keskinäistä, rakkaus on suurin voima elämässämme.

Minäkin olen pitänyt Ruuneperin aloituksista, mutta usein tulee kommentteja, jotka saavat kaihtamaan vastaamista.

Nuo luettelemasi asiat ovatkin niitä kantavia voimia elämässä satu, siihen perustuukin hyvinvointimme elämässä!

En osaa nähdä tulevaisuutta peloittavana, vanhenemme, ja joskus voi kokea avuttomuuttakin, mutta luottamus elämään ja Luojaan, on vielä vahvana minussa.

Toivoisi, että niillä ihmisillä, jotka ovat avuttomia verkkopankin ja muun tekniikan hallitsemisessa, olisi lapsia tai ystäviä apunaan. Tunnen muutamia, jotka eivät millään haluakaan opetella tietokoneen käyttöä, ja ovat silti elämäänsä aivan tyytyväisiä:D

Uskoisi yhteiskunnankin tajuavan, ettei kaikilla ole edes ollut mahdollisuutta opetella tietokoneen käyttöä. Ja pärjättävä on sittenkin. Ehkäpä heillä on monta muuta asiaa kunnossa, mistä emme tiedä!