Nimimerkki "Sossupossu" kirjoittaa toisessa ketjussa, joka on otsikoitu Huostaanottotraumat. Sossupossun teksti on niin mielenkiintoinen, että minun oli pakko aloittaa siitä oma keskustelu. Lukekaa! Tämähän on ihan klassikkoaineistoa! Löytyy paljon tarttumapintaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9768149#comment-48857269
Tuossa tämän saman palstan keskustelussa Sossupossu kirjoittaa tänään:
"Täytyy kyllä sanoa että juurikin lasten ja vanhempien kokemuksista huostaanotoista, sijoittamisista sekä erotapauksista voidaan puhua mielin määrin julkisuudessa. Se, mistä ei voi puhua, on sosiaalitoimen tekemät arviot, näkemykset ja huomiot perheessä, jossa edellämainittuja asioita tapahtuu.
Muistakaa, että sosiaalivirasto ja sosiaalitoimi muutenkin on vaitiolovelvollinen, eikä saa kertoa heidän näkemystään asiasta - etenkään yksittäisistä tapauksista - mediaan ja julkisuuteen. Voidaan sanoa sana tai pari, tai ei sitäkään. Itse olen ollut sosiaali"tanttojen" kanssa yhteistyössä paljonkin ja jokainen heistä on oikeasti todella välittänyt sekä perheen vanhemmista että niistä lapsista ja nuorista jotka perheessä ovat. Perhettä halutaan tukea parhaimmalla mahdollisella tavalla ja heistä välitetään.
Joskus perhetilanne on sellainen, että lapsi pitää ottaa ei-terveestä perheestä pois. Lapsi itse ei välttämättä ymmärrä, että tilanteessa on jotain pielessä, koska jokainen lapsi tiedostamattaan haluaa hyvää vanhemmilleen ja pitää perheen koossa hinnalla millä hyvänsä. Siksi aikuiset koulutetut sosiaalityöntekijät tekevät ratkaisuja _yhteistyössä_ vanhempien kanssa.
Kokemukset sitten näillä vanhemmilla saattaakin olla mitä tahansa. Jos juopumustila on lähes katkeamaton, ja joku perhanan sosiaaliämmä tulee hakemaan muksut pois, niin ihan varmasti itketään että "kun minua ei ymmärretty" tai "kyllä minä lapsilleni annoin vaatteet ja ruokaa". Ei vain muisteta sitä että annoin sen lisäksi myös piiskaa ja huorittelin heitä, pieniä "perkeleen perikuvia, mokomia paskiaisia".
Uskon, että myös toisinaan tapahtuu huostaanottoja väärin perustein. En usko, että niitä tehdään paljon, koska kunnat sen maksavat, kunnilla ei ole rahaa ja huostaanotto on kallista puuhaa!
Pointti: Jos mediassa näkyy erityisesti vanhempien kokemuksia huostaanotosta, ne ovat todennäköisesti heidän suunnaltaan värittyneitä, eikä sosiaalivirastot voi vastata vaitiolovelvollisuutensa vuoksi niihin mitään."
(LOPPU)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9768149#comment-48857269
Tuossa tämän saman palstan keskustelussa Sossupossu kirjoittaa tänään:
"Täytyy kyllä sanoa että juurikin lasten ja vanhempien kokemuksista huostaanotoista, sijoittamisista sekä erotapauksista voidaan puhua mielin määrin julkisuudessa. Se, mistä ei voi puhua, on sosiaalitoimen tekemät arviot, näkemykset ja huomiot perheessä, jossa edellämainittuja asioita tapahtuu.
Muistakaa, että sosiaalivirasto ja sosiaalitoimi muutenkin on vaitiolovelvollinen, eikä saa kertoa heidän näkemystään asiasta - etenkään yksittäisistä tapauksista - mediaan ja julkisuuteen. Voidaan sanoa sana tai pari, tai ei sitäkään. Itse olen ollut sosiaali"tanttojen" kanssa yhteistyössä paljonkin ja jokainen heistä on oikeasti todella välittänyt sekä perheen vanhemmista että niistä lapsista ja nuorista jotka perheessä ovat. Perhettä halutaan tukea parhaimmalla mahdollisella tavalla ja heistä välitetään.
Joskus perhetilanne on sellainen, että lapsi pitää ottaa ei-terveestä perheestä pois. Lapsi itse ei välttämättä ymmärrä, että tilanteessa on jotain pielessä, koska jokainen lapsi tiedostamattaan haluaa hyvää vanhemmilleen ja pitää perheen koossa hinnalla millä hyvänsä. Siksi aikuiset koulutetut sosiaalityöntekijät tekevät ratkaisuja _yhteistyössä_ vanhempien kanssa.
Kokemukset sitten näillä vanhemmilla saattaakin olla mitä tahansa. Jos juopumustila on lähes katkeamaton, ja joku perhanan sosiaaliämmä tulee hakemaan muksut pois, niin ihan varmasti itketään että "kun minua ei ymmärretty" tai "kyllä minä lapsilleni annoin vaatteet ja ruokaa". Ei vain muisteta sitä että annoin sen lisäksi myös piiskaa ja huorittelin heitä, pieniä "perkeleen perikuvia, mokomia paskiaisia".
Uskon, että myös toisinaan tapahtuu huostaanottoja väärin perustein. En usko, että niitä tehdään paljon, koska kunnat sen maksavat, kunnilla ei ole rahaa ja huostaanotto on kallista puuhaa!
Pointti: Jos mediassa näkyy erityisesti vanhempien kokemuksia huostaanotosta, ne ovat todennäköisesti heidän suunnaltaan värittyneitä, eikä sosiaalivirastot voi vastata vaitiolovelvollisuutensa vuoksi niihin mitään."
(LOPPU)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo teksti on samaa vanhaa valhepropagandaa, jolla rahanahne sijaishuolto yleensä puolustautuu, että heidän lapsibisnekseensä varmasti lapsia riittäisi.
Mitähän sossupossu sanoisi niistä huostaanotoista, jotka tehdään siitä huolimatta. että rehelliset sosiaalityöntekijät eivät edes yritä etsiä olemattomia vikoja vanhemmista? Tiedän, että kaikissa sairaanhoitopiireissä ei esim. laittomia hoidollisia huostaanottoja ole tehty ikinä, mutta joissain muissa sitä vastoin jo vuosien ajan sitäkin enemmän.
Luulisi jokaisen terveen, rehellisen ja oikeudenmukaisen aikuisen vastustavan lapsiin kohdistuvaa laittomuutta, joten ei voi muuta kuin ihmetellä moisen sossupossun motiiveja moiseen iänikuisen vanhan valhevirren veisaamiseensa.
Ensinnäkään kovin moni lehti ei julkaise juttua ilman sossun "salaisia kansioita". Siinä kirjaukset etenevät kronologisessa järjestyksessä kuten sairauskertomuksessa, ei sieltä voi poistaa mitään huomaamatta. Eli sossun väitteet siitä, että vanhemmat salaisivat jotain on täyttä valhetta sossun puolelta. Itselläni oli niin rehelliset ja oikeudenmukaiset sosiaalityöntekijät, että on vaikea uskoa tuollaista kirjoittajaa edes sosiaalityöntekijäksi.
Näin siksi, koska hyvin harva sosiaalityöntekijä on säästynyt viime vuosina siltä, että ei olisi todellakaan nähnyt ainoakaan sellaista tilannetta, että kunta laittomuuksiin menneillä "säästöillään" on ajanut sosiaalitoimen mahdottomaan tilanteeseen, jossa ainut tapa edes yrittää saada lapselle lakisäätistä palvelua on huostaanotto. Siinä liikutaan usein hyvin kirkkaasti laittomuuden rajoilla ellei se ole suoraan laiton.
Mutta erot kuntien rahoituksenkin suhteen ovat suuria. Viime syksynä Lastensuojelun Keskusliiton julkaiseman sossujen haastattelun perusteella lähes puolet sossuista myönsim, että avohuollon tukia ei edes käytetty ennen huostaanottoa, eivätkä ne tosiaan kaikki ole kiireellistä sijoitusta vaativia tilanteita todellakaan olleet. Muutamissa kunnissa taas on voitu paremmin lakeja noudattaa myös avohuollon tukien osalta.
"Ensinnäkään kovin moni lehti ei julkaise juttua ilman sossun "salaisia kansioita". Siinä kirjaukset etenevät kronologisessa järjestyksessä kuten sairauskertomuksessa, ei sieltä voi poistaa mitään huomaamatta."
X z x z x z x z x z x z x z x z x z x
Juuri niin. Sosiaalityöntekijät itse käyttävät valtavasti työaikaa (palkallista työaikaa) ihmisistä kirjoitteluun. Sitä paperimoskaa riittää vaikka minkälaista! Sen tuottamiseen valjastetaan koko koneisto (terveydenhuolto, lasten päivähoito ja peruskoulu), jotta sosiaalityöntekijöiden subjektiiviset aatokset painaisivat tarpeen tullen hallinto-oikeuden käsittelyä, kun lasta otetaan huostaan.
Kansalainen tuottaa vain harvoissa tapausissa omasta tapauksestaan enemmän kirjauksia (=kirjoituksia) kuin oman kotikunnan sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijät suorittavat työkseen ihmisten luokittelua eli leimaamista.
Nämä sanaiset sanasäilän hallussaan pitävät valesossutt eli ihmeihmiset
tekevät myös huoltajuusriidoissa sosiaalipuolen taholta
näitä omia paperisia "selvityksiään" mm. huoltoriidoissa käräjäoikeuksille.
Ja nämä samaiset sanansäiläsossut ovat siis suurimmaksi osaksi tässä maassa
näitä ns. valesossuja eli liian vähällä koulutuksella, ammattitaidolla varustettuja
henkilöitä.
_____________________________
Huoltajuusriidat yleistyneet ja koventuneet
Julkaisuaika 30.04.2006 15:50
Palvelu Uutiset
Tuomioistuimissa käsiteltävät lasten huoltajuusriidat ovat yleistyneet ja koventuneet, sanotaan tänään Turussa tarkastettavassa väitöskirjassa.
Pahimmillaan ero on vanhempien välistä sotaa, kertoo käräjätuomari Maija Auvinen.Tuomioistuimissa käsiteltävät lastenhuoltoriidat ovat lisääntyneet ja koventuneet. Tänään oikeustieteen tohtoriksi väittelevä käräjätuomari Maija Auvinen sanoo, että pahasti tulehtuneita parisuhteita purettaessa lapset jäävät liian usein kiistelyn välikappaleeksi.
Vaikeimpia lastenhuoltoriitoja Auvinen kutsuu patologisiksi taisteluiksi.
- Silloin vanhempien asenteet ja mielipiteet ovat jyrkästi asemoituneet - suorastaan kivettyneet.
Ja heidän päällimmäinen toivomuksensa on voittaa. He eivät osaa kysyä sitä, mitä lapsi tässä ja juuri nyt tarvitsisi.
- Näitä patologisia riitoja kuvaa se, että niiden seurauksena lapsi hyvin usein joutuu lastenpsykiatriseen hoitoon, terapiaan, ja viime kädessä jopa huostaan otetuksi, Auvinen kertoo.
Kärjistyneissä kiistoissa
tuomarit pyytävät sosiaalivirastolta selvityksen
riitelevien puolisoiden ja etenkin lapsen elämän-olosuhteista.
Auvisen eteen tuli väitöskirjaa tehdessä
liki kelvottomiakin selvityksiä.
- Jokunen selvitys oli melko lailla kansanomainen - lähinnä tämmöistä etsivää journalismia siirrettynä huoltoselvitystyöhön.
Selvityksen tekemiseen hupenee tavallisesti puoli vuotta.
Se on Auvisen mielestä liikaa.
- Puoli vuotta on pitkä aika sille riitelevälle perheelle ja erityisesti lapselle.
- Riidan jatkuessa ja kestäessä vanhemmat koventavat vaatimuksiansa, ja kiistasta tulee yhä pinttyneempi ja katkerampi.
Kaiken keskellä lasten huollosta ja asumisesta päättävät tuomarit eivät aina saa riittävästi apua edes sosiaaliviranomaisilta.
Auvisen mukaan on havaittavissa, että erillään asuvien vanhempien kotikuntien sosiaaliviranomaiset suosivat oman kuntansa asukasta.
- Usein heidät ollaan valmiita määräämään lapsen huoltajaksi.
Tuomari kaipaakin avukseen psykososiaalista asiantuntemusta.
Oikeuskäsittelyssä tulisi tuomarin apuna olla
joko psykologi
tai
sosiaalityön
raskaan sarjan
ammattilainen,
joka on perehtynyt huoltoriitojen käsittelyyn ja sopimuksentekoon, Maija Auvinen esittää väitöskirjassaan.
YLE24, Radiouutiset
............
Kärjistyneissä kiistoissa
tuomarit pyytävät sosiaalivirastolta selvityksen
riitelevien puolisoiden ja etenkin lapsen elämän-olosuhteista.
Auvisen eteen tuli väitöskirjaa tehdessä
liki kelvottomiakin selvityksiä.
- Jokunen selvitys oli melko lailla kansanomainen - lähinnä tämmöistä etsivää journalismia siirrettynä huoltoselvitystyöhön.
.........................
Liki kelvottomia selvityksiä
- siinä sitä suomalaista lastensuojelun ammattilaisen aikaansaannosta virka-aikana
ja kyse on siis lapsen asioista ja lapsen edusta
noin niinkuin virallisesti ottaen.
Kuinka paljon näitä LIKI KELVOTTOMIA asiakirjoja näiltä samaisilta suomalaisilta lastensuojelun viranomaisena esiintyviltä henkilöiltä tässä vuosien varrella aikaansaadaankaan maamme
ah niin ammattitaitoisesti hoidettuun lastensuojeluviranomaisten ylläpitämiin ja ikuisiksi ajoiksi säilytettäviin
asiakasrekistereihin.
Kuka selvittäisikään suomalaisten lapsiperheiden asiakasrekistereiden sisältöä
- kuinka kelvotonta paperisaastaa se asiakkaiden; lasten ja perheiden elämästä sisältääkään............
Sossupossu aloittaa:
"Täytyy kyllä sanoa että juurikin lasten ja vanhempien kokemuksista huostaanotoista, sijoittamisista sekä erotapauksista voidaan puhua mielin määrin julkisuudessa. Se, mistä ei voi puhua, on sosiaalitoimen tekemät arviot, näkemykset ja huomiot perheessä, jossa edellämainittuja asioita tapahtuu."
Nyt minua naurattaa... Sossupossu siis uhittelee tuossa, että älkääpä ihmiset puhuko _omista_ asioistanne julkisuuteen! No tuohan on ihan mahdoton vaatimus vapaassa maassa! Meidän järjestelmässämme oikeastaan KAIKKI perustuu avoimuuteen, vaikka käytännön toimintatavatkin olisivatkin sitten mitä sattuu...
Mutta joka tapauksessa, avoimuus on demokratian tärkein perusjalka.
Mielin määrin?
Onko uutiskynnys koskaan ylittynyt, tv-uutisia ajatellen esim?
Sen sijaan "tutkimus"-tuloksia ilmestyy tasaiseen tahtiin...sitä aivopesevää "pahoinvointi"selitystä tunkee koko ajan uutisissa. Lähtökohtana pelkkä jonkintapainen huolestuneisuus lapsista tai nuorista.
Se onkin selvää että sos.toimessa tarvitaan niitä näennäisiä syy-yhteyksiä ei-mihinkään, jotta huostaaminen saataisiin näyttämään tarpeelliselta. -Ja pahemmaksi menee.
Sinne julkisuuteen ei todellakaan moni halua mennä, olkoon vaikka miten syytön!
-Tuo muuten vaikutti aika paljon Heidi Rauhalan kommentilta! Se jatko-osa siis, että ne haastateltavat eivät puhu totta. Noinhan Heidi siinä tv-haastattelussa sanoi ja Iltapäivälehdissä myös. Se onkin jo sen tason vähättelyä että voi tuntea nahoissa asti miten julkea hän oikein on.
Onko nimimerkillä huono omatunto kun niin kauheasti pitää valehdella sossujen puolesta samaa vanhaa puuta heinää, mitä osa sijaishuollostakin on valjastettu paasaamaan.
Mitä parempi sossu, sitä varmemmin hän ei tuollaista tekstiä laskettele.
Samoin voi sanoa, että mitä paremman sijaispaikan edustaja, niin hän ei varmasti yhdy tuollaisiin valhemielipiteisiin.
Kyllä vanhemmilla on - tuollaisen sossun ikäväksi - oikeus julkistaa kaikki materiaali, mikä on vaikuttanut huostaanottopäätökseen, kaikki asiakirjat ja kaikki mahdollinen materiaali, tietysti esim. lapsen terveystietoja lukuunottamatta.
Juuri tuollaiset huonot ja epärehelliset sossut väittävät "lapsen kärsivän" asiaan julkisuuteen tuomisesta :D :D :D :D :D
En ole ikinä nähnyt sanomalehdessä ainuttakaan sellaista vanhempien tuomaa juttua, josta lapsi olisi kärsinyt. PÄINVASTOIN! Moni laiton huostaanotto on estetty sillä, että vanhemmat saavat toimittajat kiinnostumaan tapauksesta. Ja on niitä huostassa olleita lapsia jouduttu kotiuttamaankin sen takia, että asia on vuotanut julkisuuteen.
Mutta mitenkäs sen suhteen on, kun kaiken karvaisista sijaishuollon paikoista karanneista nuorista julkaistaan
VALOKUVA
NIMI
HENKILÖTIEDOT ja kerrotaan, että
LAPSI ON HUOSTAANOTETTU tai mainitaan
esim. perhekodin nimi, josta lapsi häipyi....
Missä silloin on lapsen oikeusturva?
Miksi viranomaiset saavat kuuluttaa lasta valokuvin lehdissä huostaanotetuksi?
teydenpidon rajoittaminen - Sijaishuolto - Oikeuspsykiatriset tutkimukset - Rikostutkinta
Kuopion HAO
Diaarinumero: 00889/09/6135
Antopäivä: 22.12.2009
Taltio: 09/0806/2
Diaarinumero: 00889/09/6135
Taltionumero: 09/0806/2
Antopäivä: 22.12.2009
Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, voitiinko lastensuojelulain nojalla rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä vireillä olevan poliisin suorittaman rikostutkinnan vuoksi ja oliko lapsen yhteydenpidon rajoittamiselle lastensuojelulain mukainen peruste.
Viranomainen oli rajoittanut X:n kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostassa olevan ja sijaishuoltoon sijoitetun lapsen yhteydenpitoa äitiinsä noin kuukauden ajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan yhteydenpidon rajoittaminen oli välttämätöntä oikeuspsykiatristen tutkimusten ajan, jotta lapsen tilanne saadaan selvitettyä mahdollisimman luotettavasti. Yhteydenpito vaaransi sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen oli lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä.
Hallinto-oikeus kumosi lapsen äidin vaatimuksesta valituksenalaisen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan lastensuojelulain lähtökohtana on lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa. Tämä oikeus perustuu Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuun yksityiselämän, perhe-elämän ja luottamuksellisen viestin suojaan. Tämän vuoksi yhteydenpidon rajoituksista on säännelty tarkasti lastensuojelulaissa ja rajoituksia on tulkittava ahtaasti. Lisäksi on otettava huomioon lapsen etu.
Lastensuojelulliset toimet tulee erottaa poliisille kuuluvasta rikoksen selvittämisestä. Poliisin tutkinnalliset syyt eivät voi sellaisenaan olla peruste lastensuojelulain mukaiselle yhteydenpidon rajoittamiselle. Lastensuojelulain mukaiselle yhteydenpidon rajoittamiselle on oltava lastensuojelullinen peruste.
Kyseisessä asiassa huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen tarkoituksena on ollut turvata lapselle tämän käytös- ja tunne-elämänhäiriöiden ja psyykkisten ongelmien vuoksi kasvun ja kehityksen tueksi hyvin strukturoitu kasvuympäristö, selkeät säännöt sekä apu ja tuki ongelmien hoitamiseen. Sijaishuollon aikana sosiaalitoimesta oli tehty poliisille tutkintapyyntö epäillystä äidin lapseen kohdistamasta pahoinpitelystä, ja poliisi oli pyytänyt lastenpsykiatrian klinikan oikeuspsykiatrian tutkimusyksiköltä virka-apua lapsen oikeuspsykiatristen tutkimusten tekemiseksi. Lapsella oli ollut mahdollisuus pitää yhteyttä läheisiinsä asiakassuunnitelmassa sovitulla tavalla paitsi nyt kyseessä olevana oikeuspsykiatristen tutkimusten aikana. Lapsen edun mukaista sinänsä oli ollut hänen kertomuksensa luotettavuuden varmistaminen rikostutkinnan yhteydessä. Valituksenalaisen päätöksen perusteluista ei kuitenkaan ilmennyt, miten yhteydenpito olisi vaarantanut sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen eikä asiassa muutoinkaan käynyt ilmi, että yhteydenpidon rajoittamiselle olisi ollut lastensuojelulain 62 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art
Suomen perustuslaki 10 §
Lastensuojelulaki 4 §
Lastensuojelulaki 54 §
Lastensuojelulaki 62 § 1 mom
Kuopion HAO 16.12.2010 10/0589/2
Diaarinumero 02409/10/6131
Taltionumero 10/0589/2
Antopäivä 16.12.2010
Lastensuojelu
Huostaanotto
Huostaanoton edellytykset
Avohuollon tukitoimet
Perusopetus
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki
Diaarinumero 02409/10/6131
Taltionumero 10/0589/2
Antopäivä 16.12.2010
Oikeuskysymyksenä oli arvioida, täyttyivätkö lastensuojelulain 40 §:ssä säädetyt huostaanoton edellytykset vai oliko lapsen tilanteeseen vielä mahdollista vaikuttaa avohuollon tukitoimilla.
Hallinto-oikeuteen 11.10.2010 saapuneen huostaanottohakemuksen perusteina esitettiin koulunkäynnin laiminlyönti ja siitä johtuva syrjäytymisriski sekä avohuollon tukitoimien riittämättömyys. Lapsen edun mukaiseksi sijoituspaikaksi ehdotettiin lasten ja nuorten psykiatriaan erikoistunutta lastensuojeluyksikköä.
14-vuotias lapsi oli lopettanut koulunkäynnin lokakuussa 2009. Koululla järjestettiin loppuvuonna palaveri lapsen asioihin liittyen. Alkuvuonna 2010 rehtori ja sosiaalityöntekijä tekivät kotikäynnin, järjestettiin koulunkäyntiin liittyvä verkostopalaveri ja sosiaalityöntekijät kävivät kotikäynnillä. Lapsen koulunkäyntiä yritettiin järjestää tuetun koulunkäynnin yksikön avulla, mikä ei onnistunut. Maaliskuussa 2010 yritettiin avohuollon sijoitusta, joka päättyi jo kolmen päivän jälkeen lapsen vastustuksen vuoksi. Loppukeväällä 2010 lastensuojeluviranomaiset päätyivät valmistelemaan huostaanottoa.
Lapsella ei ollut rikollista tai epäsosiaalista käyttäytymistä eikä päihteidenkäyttöä. Psykologin arvion mukaan lapsi ei vaikuttanut masentuneelta tai psykoottiselta eikä hänen käyttäytymisessään ollut ilmennyt muitakaan ongelmia.
Hallinto-oikeus arvioi, että lapsella vasta syksyllä 2010 todettu kilpirauhasen vajaatoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa koulunkäynnin laiminlyömiseen. Koulunkäynnin laiminlyönti ei voi olla ainoana perusteena huostaanotolle ainakaan tilanteessa, jossa voidaan arvioida, että tarkoituksenmukaisilla avohuollon tukitoimilla voitaisiin vielä tukea koulunkäyntiä. Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat tulee ratkaista ensisijaisesti perusopetuslain mukaisilla tukitoimilla ja tarvittaessa moniammatillisen viranomaisyhteistyön avulla. Ennalta ehkäisevän lastensuojelun järjestämistä koskevat säännökset koskevat kaikkia lasten ja nuorten asioissa toimivia kunnan viranomaisia. Oppilaan tulee saada oppimiselleen ja koulunkäynnilleen suunnitelmallista tukea riittävän varhain ja joustavasti opetuksen yhteydessä.
Hallinto-oikeus arvioi ottaen huomioon lastensuojelulain säännökset lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, lastensuojelun suunnitelmallisesta järjestämisestä, viranomaisten yhteistoimintavelvollisuudesta ja avohuollon tukitoimien ensisijaisuudesta, että kunnassa ei ollut yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa asianmukaisesti selvitetty eri viranomaisten yhteistyöhön perustuvia tukitoimia, joiden avulla olisi mahdollista tukea lapsen koulunkäyntiä tai muulla tavoin järjestää hänen tarvitsemansa oppimisen tuki. Asiassa ei siten ollut riittävää selvitystä siitä, että avohuollon tukitoimet olisivat lapsen kohdalla osoittautuneet riittämättömiksi tai etteivät ne olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia.
Hallinto-oikeus katsoi asiaa kokonaisuudessaan punniten, ettei lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjä edellytyksiä huostaanotolle ollut näissä oloissa olemassa. Tämän vuoksi huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva hakemus oli hylättävä.
Lastensuojelulaki 2 § 2 mom ja 3 mom, 3 a §, 4 §, 5 §, 34 §, 36 § ja 40 §
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 8 artikla
Yleissopimus lapsen oikeuksista 3, 9 ja 20 artikla
Päätös on lainvoimainen.
Mielenkiintoisia ja lohdullisia päätöksiä :)
Mutta kuinka monella vanhemmalla on voimia taistella viranomaisten laittomia päätöksiä vastaan? Sillä hetkellä on huoli yleensä väärin kohdellusta lapsesta niin kova, että ei valitusten tekeminen tai oikeusprosessien nostaminen ole mahdollista. Sitten kun saat huostaanotossa vammautetun lapsen kotiin, huoli hänestä jatkuu tietysti edelleen ja voimat vanhemmalta kuluvat lapsen tukemiseen.
Huoltajuusriidat yleistyivät uuden avioliittolain satuttua voimaan mustaakseni vuonna 1980. Oikeudessa lisääntyivät perättömät väkivalta, raiskaus, juoppo renttu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytökset isää kohtaan.
Onneksi oikeuskäsittelyssä vuoden 2011 alusta lähtien tuomarin avuksi on määrätty psykiatri, joka on ollut suureksi avuksi.
Tuttavaperheessäni kolmen lapsen äiti löysi elämänsä (elimensä?) miehen ja uhkasi syyttää miestään, alkoholistiksi, vainoharhaiseksi juopoksi rntuksi, sekä tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömistä syytöksistä, joista voi seurata kahden vuoden vankeustuomio.
Lasten äiti pelkäsi joutuvansa vankilaan ja peruutti uhkauksensa.
Summa summarum lapset halusivat jäädä tämän renttuisän kanssa. Lasten äiti muutti toiselle paikkakunnalle salarakkaansa kanssa, koska hänen vaimon kuultua asiasta heitti ukkonsa ulkoruokintaan.
Kalevala kotimaa uutinen aiheesta. 28.3.2011.
http://www.kaleva.fi/uutiset/huoltajuusriitojen-sovittelusta-hyvia-kokemuksia/894078
---
Voi kumpa tietäisitte, mistä nämä kaikki nämä älyttömyydet johtuvat moni asia olisi toisin.
Oikeuslaitos ja sossut ovat "hurahtaneet" ja ottaneet tosissaan kaiken sen, mitä perheväkivallasta, raiskauksiata ja insestistä on " "tehtailtu utkimuksia ja tilastoja".
Myös perättömät insestisyytökset huoltajuusriidoissa loppuvat pikapuoliin.
J.P.Roos. Anja Hanniniemi. Anu Suomela ovat toistakymmentä vuotta yrittäneet taistella lapsen oikeuksista tulla kuulluksi huoltajuusriidoissa.
Nyt varatuomari Anja Hannuniemen väitöstutkimus on valmistumassa, josta lisää Porilainen lehdessä.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
---
Täällä on tietoa, toistan tietoa, siitä miten sosiaalitoimi voi toimia. Eli sossuista oikeilla nimillä tehtyjä tutklntapyyntöjä.
Kuvaavaa on, ettei näitä ole tutkittu poliisin toimesta, eli vaikka todistusaineisto on niin aukoton, etten edes pelkää tutkintaa kirjoituksistani, on jätetty tutkimatta. OIkeastaan olen odottanut että joku näistä tekisi tutkintapyynnön, kun suoraan kerron mihin rikoksiin ovat syyllistyneet. SItten ehkä asiat alkaisivat selvitä?
Mutta ei ole mitään kuulunut :)
http://uginkuningas.blogspot.com
Youtubessa on myös jotain, hae "eieren51" ilman lainausmerkkejä siis