Minulla on reilu 2 vuotias tyttö kissa.. Rakastan kyllä mirriäni mutta viime aikoina mielessä on ollut vaan se, miten päästä siitä mahdollisimman helposti eroon..=( Kissa kun huutaa aamusta iltaan ja yötkin.. Olen opiskelija enkä ole saanut edes kesätöitä niin ei ole rahaa leikkauttaakaan kiimassa itkevää raukkaa.. Olen jo muutaman kerran meinannut heittää koko elukan pihalle, mutta en ole sitten raskinnut kun asutaan kuitenkin kerrostaloalueella. Miten siis kissasta eroon? En jaksa enää kuunnella ikuista huutoa..Kun se jatkuu 24/7.. Kukaan ei varmaan ota tuon ikäistä kissaa ja vielä leikkaamatonta.. Paljonkohan maksaa jos vie lekurille sen piikille..Sen olen ainakin oppinut etten ota enää IKINÄ naaras kissaa jos ei varmasti ole rahaa sitä leikata! Tää on mun eka kissa niin en tiennyt että nartut on tuommosia vinkujia! Auttakaa että mun mielenterveys säilyis..
ISO ongelma..=(
Neea
211205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos et todellakaan saa hommattua rahaa sterilaatioon (maksaa ainakin hesas n. 80 €) niin laita nyt kuitenkin kokeeksi ilmoituksia kissastasi. ihan hyvin se voi löytää uuden kodin.
muuten ottaisin yhteyttä paikalliseen löytöeläintaloon ja kysyisin voivatko he auttaa uuden kodin tai muun ratkaisun löytämisessä.
Yleensä tuo lopettaminenkin maksaa lähes saman verran kuin leikkaus, että mietipä kumpaan kannattais satsata??
Käy sääliksi pikkuista, älä ihmeessä vie piikille! Yritä edes jos joku sen ottaisi! Tai vie jonnekin eläinkotiin...
EI PIIKILLE!!!!
Meidänkin kisuli, vinkui yhteen aikaan, kylläkin leikkauksen jälkeen, mutta lopetti, kun otimme vesisuihku käytännön avuksi. Eli suihkepullosta vettä nokkaan kun huutaa! Ota kissasi joskus syliin, se voi olla myös huomion kipeä.
Ei tuo leikkaus meilläkään maksanut kuin 80euroa... Pyydä vanhemmiltas rahaa, tai kerää kolehtia että saat sen leikattua.
Älä kuitenkaan jätä heitteille.
Toivottavasti pärjäilet kisusi kanssa! :D
Voi kun tästä joku ottaisi opikseen että miettisi kissanpennun ottamista tarkkaan. Totta kai pennusta tulee aina kuluja: ne pitää madottaa, rokottaa, leikata. Kissakodeista saisi aikuisia mukavia leikattuja, rokotettuja ja madotettuja kissoja sopuhintaan - miksi ne eivät kelpaa? Aina vaan kysellään pentuja. Ja sitten näitä leikkaamattomia tarjotaan kissakotiin, jossa vapaaehtoistyöntekijät yrittävät jostakin raapia rahaa kissojen hoitoon. Eläinlääkärit eivät kyllä hevin lopeta nuorta ja tervettä eläintä, joka olisikin kovin julmaa.
Jos kissalla on kiima, siihen ei mitkään vesisuihkut auta. Leikkaus on ainoa keino. Piikkiä on turha ajatellakaan, kun on eläimen ottanut, siitä on huolehdittava! Eikä kukaa eläinlääkäri lopeta täysin tervettä kissaa _kiiman_ takia, järki kätee alkuperäinen.
Kysele paikkakuntasi eläinlääkäreiltä hintoja ja maksusuunnitelmia, jotkut antavat maksaa osamaksulla, jotkut kirjoittavat laskun eräpäivän myöhäiseksi. Eikö esim. vanhempasi voi lainata sinulle leikkauksen hintaa (80-100€) ja maksat sitten erissä takaisin?
Kun lemmikin hankkii, pitää _ensin_ ottaa selville sen hoitoon ja käyttäytymiseen liittyvät asiat ja vasta _sitten_ miettiä, onko itsestä lemmikin huoltajaksi.
Uskoisin, että jos laitat, vaikka nettiin ilmoituksen kissastasi kissalle varmana löytyisi uusi koti.
Itsekin mielelläni voisin kisun ottaa...
Mutta, jos kuitenkin haluat pitää kisun itsellä, niin vie se ihmeessä leikkaukseen!!!
Tampereella tyttökissan leikkaus maksoi 420mk.
Jos, vaikka saisit vanhemmiltasi lainaksi sen verran rahaa tai kykenisit itse elämään hiukan niukemmin seuraavan kuukauden, niin varmaa ainakin on, että kiima mouruaminen loppuu.
Oletko ajatellut syöttää kissallesi pillereitä, että kiima estyy? Siitä kyllä saattaa tula kohtutulehdus, mutta tästäkin tein mielenkiintoisen havainnon seurattuani kolme pillerit-->kohtutulehdus-->leikkaus-potilasta. Meidän tyttökissamme on pienikokoinen. Ostin sille aluksi pillerit, mutta annoinkin vain puoliskan pilleristä reseptin yhden sijaan. Kiima estyi ja kissa on ollut terve kolme ja puoli elinvuottaan. Nyt se sai yhden pennun ja syksyllä varmaan leikataan. Eli epäilisin kohtutulehdusten johtuvan aivan liian suuresta hormonimäärästä, kun annoset ovat liian suuria. Maksavathan pilleritkin ajan mittaan leikkauksen verran, mutta ehkä voisit sillä paikata tilannetta siihen asti, kun sinulla on tarpeeksi rahaa leikkaukseen.
Meillä kisu syö pillereitä. Puolikkaan kerran viikossa. Nykyisin rauhallinen kuin mikä (kiiman aikana huusi yöt päivät ja pissasi jokaikiseen pehmeään kohtaan, minkä löysi). Ei tule kalliiksikaan. Sitten kun tulee sopiva aika, että voin olla sen kanssa kotona viikon, vien sen leikattavaksi. Soita esim. pieneläinklinikalle ja kysy, voivatko ne auttaa reseptin saamisessa. Rauhallisia päviä sulle ja kissallesi. t. Meetu
Ei leikatun tyttökissan kanssa tarvitse viikkoa kotona viettää. Meidän tyttö oli leikattavana aamulla, iltapäivällä haimme sen kotiin ja loppupäivän kun se oli tokkurainen, vahdimme sitä, ettei lähde hyppimään ja kiipeilemään. Seuraavana aamuna sukkapuku päälle ja kisu oli entisellään heti kun nukutusaineen vaikutus lakkasi.
Edellinen kissamme menehtyi traagisesti sterilointileikkauksen seurauksena sisäisen verenvuodon aiheuttamaan shokkiin. En aio vaarantaa yhtään mitään tämän uuden kissan kohdalla. Sen ehtii kyllä leikkauttaa kesälomankin aikana.
Kyseessä on ollut todella taitamaton eläinlääkäri, en ole koskaan kuullut moisesta (tiedän todella monta leikattua kissaa). Olette varmasti vaihtaneet ell.
vaihdoimme toki. Leikanneen lääkärin kunniaksi on luettava, että hän korvasi kaikki kulut: leikkauksen, pieneläinklinikan maksut, ruumiinavauksen, tuhkauksen, uurnan sekä aamuöiset taksimatkat pienel.klinikalle ja kotiin. Kisulla oli ollut kiima-aika kuukauden ajan ja eläinlääkäri teki päätöksen leikata. Kissa oli tyttäreni, eikä hän tiennyt, että siihen voisi liittyä riski kudosten verekkyyden vuoksi. Asiasta on yli vuosi ja se on yhä mielissämme. Pieni valkoinen uurna ja Mona-kisun kuva sen vieressä ovat hyllyllä... muistona toimenpiteestä, jonka piti olla pelkkää rutiinia. Mutta täytyy toki ymmärtää sekin, että leikkaukseen liittyy aina jonkinlainen riski. Omia kissojani olen aikoinaan leikkauttanut peräti yhdeksän kappaletta, eikä niillä ollut mitään ongelmia. Siksipä ei tullut mieleenkään varoitella tytärtä, päinvastoin kehoitin viemään, ettei tule kohtutulehduksia... onnettomuushan se oli tavallaan, mutta ei tee mieli kokea sitä uudestaan, niin hirveät traumat se jätti. Mona oli sellainen jutteleva kisu, joka halusi aina käpertyä yöksi nukkumaan kerälle rintaa vasten. Jos satuit kääntymään selälleen, heräsit kohta siihen, että kostea kylmä kuono kosketti varovasti nenääsi tai paljasta käsivartta. Se tarkoitti, että käännyhän takaisin kyljellesi, että pääsen minäkin tästä nukkumaan lempipaikalleni. :o) niisk!
En suosittele pillereitä kissalle, sillä ne aiheuttavat hyvin usein syöpää. Tiedän muutaman tapauksen ja siksi suosittelen mieluummin leikkauttamista tai kestämistä, kun kissa mouruaa...
Todella surullinen juttu. Onneksi ell otti vastuunsa sentään, vaikkei se ehkä paljon lohduta.
On inhottavaa, että kaikki ell:t eivät ole ajantasalla kissojen hoidossa, kiimassa olevaa kissaa ei pitäisi leikata juuri tuon verenvuotoriskin takia. Olen pahoillani että osui teidän kohdalle.
Tsemppiä jatkoon teille kaikille!
Pillerit voivat tosiaan aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä juttuja. Meillä on tosin kotona 15v. kissa joka oli ensin pari vuotta pilsuilla, sai pennut ja sitten leikattiin. Pillerinmäärään kannattaa kiinnittää huomiota, kuten jo aiemmin sanoin. Resepteissä on aina yksi/vko, mutta etenkin pienet nartut pärjäävät puolikkaalla. Ajatelkaa; puolet määrästä riittää kiiman poissa pitämiseen, joten lääkärin suositus on kyllä aivan liian iso, jonka takia varmasti osa näistä komplikaatioista johtuu. Ja pillerithän eivät tosiaankaan ole lopullinen ratkaisu, monta vuotta syötettynä ovat varmasti epäterveellisiä!
Kiitos osanotosta. Myötätunto lohduttaa aina! Ja kyllä tämä uusi kisukin viedään leikattavaksi, olen jo valmistellut uutta eläinlääkäriä, että todella pelokas omistaja, ei niinkään kissa on pikkuhiljaa tulossa. Kerron sitten aikanaan palstalla, kuinka kävi.
Kuules sinä nuori opiskelija, oletko kenties liian nuori ottaaksesi vastuun elävästä eläimestä vai liian tyhmä voidaksesi tehdä sen? Itsekin olen opiskelija ja suoraan sanottuna pistää vihaksi se miten ihmiset voivatkin olla noin julkeita eläimiään kohtaan. Minkä takia he ensin väittävät rakastavansa eläintään, mutta samalla heittävät ilmaan surullisia ajatuksia siitä mikä saattaisi koitua lemmikin kohtaloksi VAIN SIKSI että ollaan tyhmänä (=hetken mielijohteesta) menty lemmikki hankkimaan muttei voida siitä loppuun asti, järjellä huolehtia. Peiliin saat katsoa ja syvään!
-Jos ei ole varaa pitää kissaa, eli huolehtia niistä välttämättömistä menoista ihan omasta kukkarosta EI PIDÄ HANKKIA kissaa! Se on todella ajattelematon ja lapsenomainen teko ottaa kissa pelkästään itsekkäistä syistä: viihtyvyyden symboliksi..."kun kissanpentu on niin suloinen"
-Eläinrakkautta on myös olla ottamatta kissaa - toisin sanoen eläinrakkautta ei ole kykenemättömyys huolehtia hankkimastaan perheenjäsenestä vaikka miten tätä rakastaisikaan. Rakkaus kun ei riitä!
Joko tämä kirjoitus on provo (ja täällä päässä provosoidutaan) tai sitten ketjun aloittajalla tosiaan on arvot/asiat pahasti hukassa.
Uroskissa tulee yhtä lailla leikkauttaa kuin naaraskin - se ei ole perustelu hankkia uroskissaa! Leikkaus on tarpeellinen jokaisella kissalla jota ei käytetä siitokseen eli näin karkeasti sanottuna kaikilla muilla paitsi kasvatukseen käytettävillä rotukissoilla.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Kirjoittajalla on kissi ollut jo kaksi vuotta. Nyt vain mouruamisen takia on hermot niin kireällä, että tulee vähän "epätoivoista" tekstiä. Joskus kuulkaas on vain niin, että harkintakykykin pettää ja tulee tehtyä vääriä päätöksiä ja hankintoja. Ei kaikkea pysty ennakoimaan, sen tulette tekin elämässä huomaamaan. En toki puolla päätöstä ottaa kissaa, kun hetki on huono ja rahat & aika ovat kortilla. Huonon päätöksen syntyessä (otin kissa-->en voi sitä syystä tai toisesta pitää) täytyy ottaa vain järki käteen, tehdä toimintasuunnitelma, kysellä vinkkejä (kuten ketjun aloittaja on tehnyt) ratkaisuista ja tehdä sellainen päätös, joka on sekä hänen että mirrin parhaaksi. Ja ottaa opikseen! Huolta lemmikistään toki täytyy pitää, tuollaiset ikkunastaheittämispuheet kyllä raastavat minunkin korviani...
..keskustella e-mailitse kisuongelmastasi? Vai joko keksit jonkin ratkaisun?
Kiitos vaan vinkeistä yms. Tää ei ollut mikään provo..Olin vaan huonosti nukutunyön jälkeen "hieman" raivona. En minä voisi kuites kissaani ulos heittää kun on se kuitenkin niin rakas minulle. Äitiltä kun kysyin rahoitusta, hän sanoi että antaa kyllä rahaa jos en muuten pärjää, mutta antaisi kyllä sen 80€ ennemmin vaikka ruokaan, vuokraan, vaattesiin.. Vanhempanikaan kun eivät ole mitään miljonäärejä.. Nyt on taas kissalla hieman hiljaisempi kausi kun ei koko ajan huuda mut välillä kovastikin. Anteeksi nyt vaan te joita tämä teksti on niin vituttanut. Kyllä minä tiedän minkä vastuun eläin tuo. Jos mailailu kissoista kiinnostaa niin laita ihmeessä osoitteeseen: [email protected]