Onkohan kellään maailmassa samanlaista ilmiötä kuin minulla?
Minulla on jo lapsesta asti ollut näössä sellainen ilmiö, että kun väsyn tai jos tuijotan esim. keskustelukumppania tiiviisti jonkun aikaa, alkaa kaikki näkökentässäni näyttää kaukaiselta. Omat kädet näyttävät vierailta, ja tuntuu kuin katsoisin maailmaa jonkun kaukoputken läpi. Eli kaikki vain kutistuu silmissäni.
Ilmiö menee aina ohi itsestään ajan kanssa, mutta on aika ärsyttävä "vaiva".
Minulla on jo lapsesta asti ollut näössä sellainen ilmiö, että kun väsyn tai jos tuijotan esim. keskustelukumppania tiiviisti jonkun aikaa, alkaa kaikki näkökentässäni näyttää kaukaiselta. Omat kädet näyttävät vierailta, ja tuntuu kuin katsoisin maailmaa jonkun kaukoputken läpi. Eli kaikki vain kutistuu silmissäni.
Ilmiö menee aina ohi itsestään ajan kanssa, mutta on aika ärsyttävä "vaiva".
Vastaukset 3
Vanhimmat
On, on, samantapaista! Tämä on kuvattu Runotyttö-kirjassakin, en muista missä osassa.
Lääkärini sanoi että on ulkokarsastusta, siis minulla.
On on. Mutta ei se karsastuksesta johdu. Kai se on joku miniepilepinen tila, ikäänkuin poissaolokohtauksen tapainen, aivosähköt eivät ole parhaalla tolalla ja perpspektiivi jne häiriintyy. Ei tunnu vaaralliselta, 30 vuotta ollut jo. Matala sokeri? Pinnallinen hengitys ja hiilidioksidia kertynyt? "Stressi"? Joku tällainen ihan perusjuttu heikentää sähköjä?
Mutta on noita!
Kenellä on tuollaiset lihakset silmissä, jotka pystyy rentouttamaan tuolla lailla (karsastusta tai muuta syytä), niin he pärjäävät hyvin taikatehtävissä, siis niissä joissa kuvan alta paljastuukin kolmiulotteinen ihan eri kuva. Ellet ole kokeillut niin kirjastosta taikka kirjakaupasta varmaan näitä kirjoja löytyy, en muista yhtään kirjan nimeä kun annoin omat kirjani seuraavalle "potilaalle".